Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 10.03.2020 - klo:13:03 »Tervehdys xxx,
Laulujen sanat ovat yleensä runollisia ilmauksia, joten niitä ei voida lukea aivan suoraan opillisina lausahduksina. Tuossa mainitsemassasi lastenvirressä on minun ymmärrykseni mukaan kyse ennen kaikkea siitä, kuinka lapselle kerrotaan Jumalasta lapsen kielellä. Isällä tai äidillä voi olla huono päivä ja he osaavat hermostua samalla tavalla kuin sisarukset ja ystävätkin. Laulussa sen sijaan kuvataan Jumalaa Isänä, johon voi luottaa toisella tapaa kuin kehenkään ihmiseen. Jumala ei ole äkkipikainen ja arvaamaton tunteissaan. Se on totta.
Totta on myös se, mihin tuossa laulussa ei mielestäni oteta kantaa. Raamatussa kuvataan Jumalaa tunteidenkin avulla. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. On mielestäni luvallista ajatella, että ihmisen kyky kokea tunteita heijastaa jotain Jumalasta. Hänellä on Raamatun mukaan esimerkiksi kyky iloita, rakastaa tai vihastua, vaikka emme voi tietää, mitä se tunteiden näkökulmasta tarkalleen ottaen tarkoittaa. Jumalan tunne-elämä ja varsinkin tunteiden mukaan eläminen on varmasti hallitumpaa ja jalostuneempaa kuin ihmisen tunne-elämä ja omiin tunteisiin reagoiminen. Silti Jumalastakin sanotaan:
Kun vihamiehesi kaatuu, älä iloitse, kun hän kompastuu, älä riemuitse, ettei Herra sen nähdessään suuttuisi sinuun ja kääntäisi vihaansa hänestä pois. (Sananl. 24:17-18)
Abraham sanoi: "Älä suutu, Herra, vaikka puhunkin vielä. Entä jos siellä on kolmekymmentä?" Herra vastasi: "En hävitä sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä." (1. Moos. 18:30)
Minä, Herra, vaadin maailman tilille pahuudestaan ja jumalattomat synneistään. Minä teen lopun röyhkeiden ylimielisyydestä, painan maahan väkivaltaisten ylpeyden ... Sen tähden taivaat järisevät ja maa järkkyy sijoiltaan Herran Sebaotin suuttumuksen vuoksi hänen vihansa päivänä. (Jes. 13:11, 13)
Suuttumiseen ja suuttumukseen liittyviä sanoja käytetään aika harvoin nykyisessä Kirkkoraamatussa. Sen sijaan hyvin samankaltaista sanaa, vihastumista, käytetään kuitenkin useaan otteeseen. Jumalan vihastumisesta puhutaan erityisesti niissä yhteyksissä, joissa israelilaiset hylkäsivät oman Jumalansa ja alkoivat palvella vieraita jumalia.
Jos te tänään luovutte Herrasta ja nousette häntä vastaan kapinaan, niin huomenna hän vihastuu koko Israelin kansaan. (Joos. 22:18)
Näin israelilaiset antautuivat palvelemaan Baal-Peoria, ja siksi Herra vihastui heihin. (4. Moos. 25:3)
Näistä kohdista huolimatta kysymääsi lasten virttä ei tarvitse täydentää opillisilla lauseilla. Siinä laulussa tarkastellaan yhtä näkökulmaa, ja se on sanottu riittävän hyvin. Se ajatus on hyvä suuntaviitta myös Jumalan vihastumisesta puhuttaessa. Jumala ei ole äkkipikainen tyranni eikä arvaamaton mielipuoli. Hän pystyy vihastumaan, mutta vihastumisessaankin hän aina osoittaa kasvattavaa otettaan, rakkauttaan ja oikeudenmukaisuuttaan.
Herra, sinä olet aina oikeudenmukainen. Sammukoon sinun vihasi ja suuttumuksesi Jerusalemia, omaa kaupunkiasi, ja pyhää vuortasi kohtaan! Meidän syntiemme tähden ja isiemme rikkomusten vuoksi ovat Jerusalem ja sinun kansasi joutuneet kaikkien ympärillä asuvien pilkan kohteeksi. Kuule nyt palvelijasi rukous ja nöyrä pyyntö, Jumalamme, ja anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. (Dan. 9:16-17)
Herra, sinä olet ollut maatasi kohtaan hyvä. Sinä käänsit Jaakobin suvun kohtalon, sinä annoit anteeksi kansasi synnit, pyyhit pois kaikki sen rikkomukset. Sinä taltutit suuttumuksesi, sammutit vihasi hehkun. (Ps. 85:2-4)
Laulujen sanat ovat yleensä runollisia ilmauksia, joten niitä ei voida lukea aivan suoraan opillisina lausahduksina. Tuossa mainitsemassasi lastenvirressä on minun ymmärrykseni mukaan kyse ennen kaikkea siitä, kuinka lapselle kerrotaan Jumalasta lapsen kielellä. Isällä tai äidillä voi olla huono päivä ja he osaavat hermostua samalla tavalla kuin sisarukset ja ystävätkin. Laulussa sen sijaan kuvataan Jumalaa Isänä, johon voi luottaa toisella tapaa kuin kehenkään ihmiseen. Jumala ei ole äkkipikainen ja arvaamaton tunteissaan. Se on totta.
Totta on myös se, mihin tuossa laulussa ei mielestäni oteta kantaa. Raamatussa kuvataan Jumalaa tunteidenkin avulla. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. On mielestäni luvallista ajatella, että ihmisen kyky kokea tunteita heijastaa jotain Jumalasta. Hänellä on Raamatun mukaan esimerkiksi kyky iloita, rakastaa tai vihastua, vaikka emme voi tietää, mitä se tunteiden näkökulmasta tarkalleen ottaen tarkoittaa. Jumalan tunne-elämä ja varsinkin tunteiden mukaan eläminen on varmasti hallitumpaa ja jalostuneempaa kuin ihmisen tunne-elämä ja omiin tunteisiin reagoiminen. Silti Jumalastakin sanotaan:
Kun vihamiehesi kaatuu, älä iloitse, kun hän kompastuu, älä riemuitse, ettei Herra sen nähdessään suuttuisi sinuun ja kääntäisi vihaansa hänestä pois. (Sananl. 24:17-18)
Abraham sanoi: "Älä suutu, Herra, vaikka puhunkin vielä. Entä jos siellä on kolmekymmentä?" Herra vastasi: "En hävitä sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä." (1. Moos. 18:30)
Minä, Herra, vaadin maailman tilille pahuudestaan ja jumalattomat synneistään. Minä teen lopun röyhkeiden ylimielisyydestä, painan maahan väkivaltaisten ylpeyden ... Sen tähden taivaat järisevät ja maa järkkyy sijoiltaan Herran Sebaotin suuttumuksen vuoksi hänen vihansa päivänä. (Jes. 13:11, 13)
Suuttumiseen ja suuttumukseen liittyviä sanoja käytetään aika harvoin nykyisessä Kirkkoraamatussa. Sen sijaan hyvin samankaltaista sanaa, vihastumista, käytetään kuitenkin useaan otteeseen. Jumalan vihastumisesta puhutaan erityisesti niissä yhteyksissä, joissa israelilaiset hylkäsivät oman Jumalansa ja alkoivat palvella vieraita jumalia.
Jos te tänään luovutte Herrasta ja nousette häntä vastaan kapinaan, niin huomenna hän vihastuu koko Israelin kansaan. (Joos. 22:18)
Näin israelilaiset antautuivat palvelemaan Baal-Peoria, ja siksi Herra vihastui heihin. (4. Moos. 25:3)
Näistä kohdista huolimatta kysymääsi lasten virttä ei tarvitse täydentää opillisilla lauseilla. Siinä laulussa tarkastellaan yhtä näkökulmaa, ja se on sanottu riittävän hyvin. Se ajatus on hyvä suuntaviitta myös Jumalan vihastumisesta puhuttaessa. Jumala ei ole äkkipikainen tyranni eikä arvaamaton mielipuoli. Hän pystyy vihastumaan, mutta vihastumisessaankin hän aina osoittaa kasvattavaa otettaan, rakkauttaan ja oikeudenmukaisuuttaan.
Herra, sinä olet aina oikeudenmukainen. Sammukoon sinun vihasi ja suuttumuksesi Jerusalemia, omaa kaupunkiasi, ja pyhää vuortasi kohtaan! Meidän syntiemme tähden ja isiemme rikkomusten vuoksi ovat Jerusalem ja sinun kansasi joutuneet kaikkien ympärillä asuvien pilkan kohteeksi. Kuule nyt palvelijasi rukous ja nöyrä pyyntö, Jumalamme, ja anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. (Dan. 9:16-17)
Herra, sinä olet ollut maatasi kohtaan hyvä. Sinä käänsit Jaakobin suvun kohtalon, sinä annoit anteeksi kansasi synnit, pyyhit pois kaikki sen rikkomukset. Sinä taltutit suuttumuksesi, sammutit vihasi hehkun. (Ps. 85:2-4)
