Nettipappi.net
Keskustelut => Kysy Nettipapilta => Aiheen aloitti: erilainensamanlainen.kom - 11.10.2006 - klo:21:49
-
Mulla on ollut vähän omantunnon ongelmia ostamisen suhteen.
Onko syntiä, ostaa sellaista tavaraa, joka ei ole välttämätöntä?
"Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle", sanotaan evankeliumeissa.
Esitän henkkoht esimerkkini jonkin kaltaiseksi kysymyksen selvennykseksi.
Musta tuntuu väärältä ja erittäin materialistiselta ostaa cd-levyjä, joiden
musiikit mulla periaatteessa on jo tiedostoina ja jotka haluaisin vaan omistaa
alkuperäisessä muodossa aidolla levyllä........ :-\
EDIT: Otsikko muutettu. Marko
-
Tervehdys Erilainensamanlainen.com!
Suoraan kysymykseen suora vastaus: Vähemmän tärkeän tavaran ostaminen ei ole syntiä.
Perusteluihini otan vauhtia käyttämästäsi esimerkistä: Levyn ostaminen ei ole yhtään sen välttämättömämpää, vaikka sinulla ei niitä tiedostojakaan olisi. Kyllä ihminen ilman musiikkia pärjää, jos tarkaksi aletaan. Ja vaikka tiedostosi olisivat laittomia, ei levyjen ostaminen olisi silloinkaan välttämätöntä. Riittää, että laittomat tiedostot tuhotaan. ”Välttämätöntä” ostettavaa ihmisellä on tosi vähän. Yksinkertainen ruoka, juoma ja makuupussi taitaisivat olla alkuun riittäviä. Sitten, kun saa hyvän rengin paikan, ei tarvitse ostaa noitakaan, kun voi työllään elättää itsensä. Palkaksi riittäisi se, että saa ruokaa, nukkumapaikan ja välttämättömät vaatteet. Kaikki muu olisi sitten "ei välttämätöntä".
Jumala on kuitenkin antanut ihmiselle elämän iloittavaksi. Jopa pessimismistään kuuluisa Saarnaaja oivalsi tämän. Hänen kirjansa puhuu koko ajan ”turhuudesta”. Turhuus ei tarkoita syntiä, vaikka se nykyisessä kielenkäytössä saattaa joskus senkin sävyn saada. Turhuus on vastakohta välttämättömyydelle. Se on jotain tarpeetonta, mikä ei ole pakollista ja mistä ei ole hyötyä. Saarnaaja katseli maailmaa ja piti kaikkea turhana. Niinpä hän teki varsin lohdullisia johtopäätöksiä:
Vaivannäkönsä keskellä ihmisellä ei ole muuta onnea kuin syödä ja juoda
ja nauttia elämän iloista. Minä huomasin, että myös tämä tulee Jumalan kädestä.
Sillä kuka voi syödä ja kuka iloita ilman häntä? (Saarn. 2:24-25)
Niinpä olenkin havainnut, että on oikein ja paikallaan syödä ja juoda ja nauttia
elämästä kaiken sen vaivan keskellä, jota ihminen näkee vähinä Jumalan
antamina elinpäivinään auringon alla; sellainen on hänen osansa. Jumalan lahja
on sekin, että hän antaa rikkautta ja omaisuutta ja sallii ihmisen käyttää sitä ja
saada siitä osansa ja iloita kaiken vaivannäön keskellä. Kun Jumala täyttää
mielen iloa tuottavilla askareilla, ei ihminen ehdi ajatella elinpäiviensä kulumista.
(Saarn. 5:17-19)
Syö siis leipäsi iloiten ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo kauan sitten Jumala
on hyväksynyt nuo tekosi. Olkoot vaatteesi aina valkeat ja olkoon pääsi runsaasti
voideltu. Nauti elämästä rakastamasi vaimon kanssa kaikkina turhina elinpäivinäsi,
jotka Jumala on antanut; se on osasi tässä elämässä auringon alla, kaiken
vaivannäkösi keskellä. (Saarn. 9:7-9)
Salomo, joka saattoi olla itse Saarnaaja, oli valtavan rikas. Hänen omaisuutensa määrässä ei ollut enää mitään järkeä siinä mielessä, että oli ihan sama, olisiko sitä ollut puolet, neljäsosa vai kolminkertainen määrä. Silti Raamattu pitää sitä Jumalan siunauksena eikä vääränä asiana. Salomo pyysi Jumalalta viisautta. Jumala antoi sitä, mutta sen lisäksi Jumala sanoi:
Mutta minä annan sinulle myös sellaista, mitä et pyytänyt:
annan rikkautta ja kunniaa, niin ettei kuninkaiden joukossa
koko elinaikanasi ole sinulle vertaa. (1. Kun. 3:13)
Samoin Job sai omaisuutta enemmän, mitä hän koskaan olisi tarvinnut:
Niin Herra siunasi Jobin elämän loppuajan vielä runsaammin kuin oli
siunannut sen alkuajat. Hänellä oli nyt lampaita ja vuohia neljätoistatuhatta,
kuusituhatta kamelia, tuhat kyntöparia härkiä ja tuhat aasintammaa. (Job. 42:12)
Lisäksi kertomus Ananiaksesta ja Safirasta on opettavainen. Alkuseurakunnassa alkoi buumi, jossa kaikki möivät omaisuutensa ja lahjoittivat sen yhteiseen kassaan. Ananias vaimoineen halusi näyttää yhtä epäitsekkäältä ja möi talonsa, mutta antoi vain osan summasta yhteiseen kassaan. Silti hän teeskenteli antaneensa kaiken. Apostolit totesivat tähän:
Tilahan oli sinun, kun et vielä ollut myynyt sitä, ja sinun olivat myös rahat,
kun sen myit. Kuinka saatoit ryhtyä tällaiseen tekoon? Et sinä ole valehdellut
ihmisille, vaan Jumalalle." (Ap. t. 5:4)
Ananiasta ei syytetä missään vaiheessa siitä, että hän piti omaisuutta itsellään. Sehän oli hänen omaansa. Hänellä oli valta käyttää sitä niin kuin hyväksi näki. Syytös tuli siitä, että hän yritti käyttää omaisuuttaan petokseen.
Tämä seuraava lainaus on otettava varovaisesti, koska siinä ei puhuta niinkään omaisuudesta kuin Jumalan lahjojen käytöstä. Mutta toisaalta omaisuuskin on Jumalan lahjaa...
Nämä kieltävät menemästä naimisiin ja syömästä ruokia, jotka Jumala on luonut sitä
varten, että ne, jotka tuntevat ja uskovat totuuden, nauttisivat niitä ja kiittäisivät Jumalaa.
Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se
otetaan kiittäen vastaan. Jumalan sana ja rukous pyhittävät sen. (1. Tim. 4:3-5)
Jumalan sanassa omaisuutta pidetään enemmän siunauksena kuin kirouksena – vaikka totta on sekin, että Jeesus toteaa, että rikkaan on vaikea päästä taivaaseen. Rikas kun helposti kiintyy omaisuuteensa, eikä luota Jumalaan. Silti Raamattu ei kiellä omistamasta. Kiellettyä on kiintyä omaisuuteen. Jos Jumalan lahja alkaa olla tärkeämpi kuin lahjan antaja, ollaan menty rajan yli. Lainaamasi Vuorisaarnan kohta kuuluu suuremmassa kokonaisuudessa seuraavasti:
Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan
ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen.
Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta.
Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi. (Matt. 6:19-21)
Aarteiden hankkiminen kielletään. Mutta on hyvä huomata, että aarteeksi tässä yhteydessä lasketaan se asia, joka vie myös sydämen. Esimerkkisi CD-levyistä peilautuukin pitkälti tähän. Onko se sinulle aarre, johon sinä kiinnyt sydämelläsi? Vai onko se omaisuutta, josta sinä kiität Jumalaa niin kuin muistakin hänen lahjoistaan?
On sanonta: ”Ei ole syntiä olla rikas, mutta on syntiä kuolla rikkaana.” Tämä ei ole Jumalan sanaa, mutta idea on ihan hauska. Rikkaus itsessään ei ole pahaa. Se yksi Jumalan tavoista siunata ihmistä. Näin hän näki hyväksi siunata esimerkiksi Jobia ja Salomoa. Mutta ymmärtääkseni sanonnan mukaan, jos ihminen ”kuolee rikkaana”, hän on pitänyt rikkautta itsessään niin tärkeänä, että hän on pitänyt siitä viimeiseen asti kiinni – vaikka siitä ei kuollessa olekaan enää mitään hyötyä.
Olet ottanut tästä asiasta itsellesi melkoisen taakan. Se vielä ruokkii itse itseään. Ne asiat, joita alkaa pitää synteinä, kiehtovat entistä enemmän. Jos pitää tavaran omistamista syntinä, kaikki omaisuus tuntuu entistä polttavammalta ja kiinnostavammalta. Ajattelen niin, että omaisuuden näkeminen Jumalan lahjana ja siitä kiittäminen ovat tärkeät keinot suhtautua oikein kaikkeen materiaan, jota itsellä on.
Loppuun vielä Lutherin selitys Isä meidän –rukouksen osasta ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme”.
Mitä se merkitsee?
Vastaus: Jumala antaa pyytämättäkin jokapäiväisen leivän kaikille, myös pahoille ihmisille, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että hän auttaisi meitä käsittämään tämän ja vastaanottamaan jokapäiväisen leipämme kiitollisina.
Mitä tarkoittaa jokapäiväinen leipä?
Vastaus: Kaikkea, mitä ruumiimme ravinnokseen ja muuten välttämättä tarvitsee. Siihen kuuluvat ruoka, juoma, vaatteet, kengät, koti, pelto, karja, raha, OMAISUUS, kelpo aviopuoliso, kunnolliset lapset, kunnollinen palvelusväki, kunnolliset ja luotettavat esimiehet, hyvä hallitus, suotuisat säät, rauha, terveys, järjestys, kunnia, hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sellainen.
-
moro. olen miettinyt sellaista asiaa,kun minulla on harrastus johon kuuluu Amerikan rauta. onkohan se hyväksyttävä asia noin raamatun näkökulmasta? kysymykseni voi olla ehkä outo :) tv mikko
-
Hei Jaki/Mikko!
Kysymyksesi ei ole outo. Jumalan edessä herkällä omallatunnolla kulkeva ihminen törmää milloin minkäkinlaisiin kysymyksenasetteluihin. Äkkiä ajatellen joku kysymys voi tuntua hassulta, mutta moni kysymys saa paljon suuremmat mittasuhteet, kun kysyjä pohtii elämänsä arvoja Jumalan edessä.
Lisäksi länsimaisessa ympäristössä eläessämme olemme sokeita tai immuuneja joillekin asioille, jotka toisenlaisessa kulttuurissa voisivat olla isoja kysymyksiä. Ja päinvastoin. Rahan kuluttamiseen ja omaisuuden karttumiseen liittyvät kysymykset eivät aina puhuttele yltäkylläisyyden keskellä eläviä, vaikka niitä täällä päin maailmaa juuri pitäisi osata kysyä.
Tämän ketjun edelliseen vastaukseeni viitaten haluan sanoa, että amerikanraudan omistaminen ei ole syntiä Raamatun näkökulmasta.
En tiedä tarkasti, mistä näkökulmasta asiaa pohdit. Koska kysymyksesi on materialismia koskevassa ketjussa, oletan sinun miettivän sitä, onko epäkäytännöllisen ja epätaloudellisen harrasteajoneuvon omistaminen itsekästä ja aarteiden keräämistä maan päälle. Siihen en osaa vastata, koska lopullisen vastauksen voit antaa vain sinä itse. On mahdollista, että jollekin ihmiselle polkupyörän omistaminen on materialismia, kun jollekin toiselle neljän kerrostalon omistaminen ei ole sitä.
Sinulla on oikeus kartuttaa omaisuutta ja iloita siitä. Edellisessä viestissäni lainasinkin Saarnaajan kirjan jaetta 5:18. Sinulla on lupa kiittää Jumalaa siitä, että hän on siunannut sinua mahdollisuudella harrastaa tuollaisia asioita. Mutta jos käytät kaiken aikasi ja kaikki rahasi vain omaan nautintoon, silloin amerikanrauta on astunut sinun ja lähimmäisen sekä sinun ja Jumalan väliin, koska Jumala haluaa meidän jakavan lahjoistamme eteenpäin.
En kirjoittele sen pidempään tästä aiheesta. Toivon, että osaat nauttia ja iloita hienoista Jumalan lahjoista, jollaiseksi minä osaan amerikanraudankin laskea. Ja samalla toivon, että tämänkin kysymyksen äärellä pyydät rukoillen viisautta elää tasapainoista elämää, jossa omaisuutesi palvelee itsesi lisäksi myös lähimmäisiä.
-
Miten kristityn kuuluu suhtautua/asennoitua rahankäyttöön?
Onko oikein säästää ja kartuttaa sitä hartaasti?
Tuomitseeko Jumala synniksi sen, jos meillä on rahaa tilillä karttumassa vaikka emme sitä käytä? Taikka kun käytämme, niin mihin se kuuluu käyttää? Onko syntiä ostaa kalliimpi auto vaikka halvemmankin voisi hankkia. Sillä rahahan on kuitenkin meille jokaiselle lähestulkoon välttämättömyys täällä pohjoisessa hyvinvointivaltiossa. Emme pärjää ilman sitä. Tässä huomasinkin ristiriidan raamatun kanssa.
"Älkää ottako matkalle mukaanne mitään- ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää eikä rahaa. Älkää ottako toista paitaakaan." Luuk 9:3"
Miten nykypäivänä pitäisi toimia? Olenko oikea kristitty, jos en tyhjennä tiliäni ja anna omaisuuttani köyhille? Tiedän kuitenkin, että on selvä tosiasia, että moni ihminen elää maailmalla äärimmäisessä köyhyydessä. Miten siis järkevä kristitty käyttää rahaa? Entä saako velaksi elää esimerkiksi pankille? Tai sijoittaa. Tai lyödä vetoa. Tai näitä edellä mainittuja edes kohtuumäärin.
Tai onko oikein lainata muille rahaa? Löysin seuraavan Raamatunkohdan, josta suoraan ajateltuna voi todeta, että rahan lainaaminen ei ole oikein. Jopa syntiä.
"Se, joka ei vaadi lainasta korkoa tai ota lahjusta viattoman vahingoksi. Hyvin käy sen,joka näin elää. Psal 15:5
-
Hei Rahamies,
Kysymyksesi liippasi niin läheltä olemassa olevaa viestiketjua, että liitin kysymyksesi ketjun jatkoksi. Ketjun ensimmäisessä vastauksessani olen sanonut jo hyvin paljon ainakin periaatetasolla siitä, mitä tiedustelit. Siinä viestissä korostin sitä, kuinka omaisuuskin on Jumalan lahjaa ja siunausta. En toista niitä lauseita uudelleen, vaan yritän etsiä jotain muita aiheeseen käypäisiä Raamatun ohjeita.
Miten kristityn kuuluu suhtautua/asennoitua rahankäyttöön?
Onko oikein säästää ja kartuttaa sitä hartaasti?
Järkevä taloudenhoito on itsessään kristillinen hyve. Alkuseurakunta möi kaiken ja antoi apostoleille jaettavaksi sen mukaan, kuin kukin tarvitsi. Se oli hyvä toimintatapa siinä vaiheessa, kun alkuinto oli suuri. Myöhemmin myös seurakunta joutui jättämään Jerusalemin, joten ilman taloja ja muuta suurta omaisuutta vainojen pakeneminen oli helpompaa. Kuitenkin myöhemmin Paavali kerää avustusta Jerusalemin seurakunnalle, joka kärsi puutetta. Alkuseurakunnan malli ei siis sovi pysyväksi ohjeeksi viisaasta taloudenhoidosta. Päinvastoin jonkinlainen omaisuuden kartuttaminen on usein tarpeellista ja kristillistä. Paavali kirjoittaa Timoteukselle ohjeita seurakunnan kaitsijan ominaisuuksista:
Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava
lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus.
Jos joku ei osaa pitää huolta omasta perheestään, kuinka hän
voisi huolehtia Jumalan seurakunnasta? (1. Tim. 3:4-5)
Samassa kirjeessä hän opastaa Timoteusta neuvomaan rikkaita oikeassa omaisuuden käytössä. Rikkaudesta ei käsketä luopumaan vaan käyttämään sitä myös muiden hyväksi.
Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he
ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan
Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme.
Kehota heitä tekemään hyvää, keräämään rikkaudekseen hyviä
tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille. Näin he
kokoavat itselleen aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta
varten, niin että voittavat omakseen todellisen elämän.
(1. Tim. 6:17-19)
Yksi Raamatun mainitsemista armolahjoista on köyhien auttaminen. Sitä olisi vaikea toteuttaa, jos jokainen olisi köyhä.
Tuomitseeko Jumala synniksi sen, jos meillä on rahaa tilillä karttumassa vaikka emme sitä käytä? Taikka kun käytämme, niin mihin se kuuluu käyttää? Onko syntiä ostaa kalliimpi auto vaikka halvemmankin voisi hankkia.
Rahaa saa käyttää, mutta siihen ei saa kiintyä eikä sen suhteen saa olla itsekäs niin kuin ei minkään muunkaan Jumalan lahjan suhteen. Raamatun opetus rikkaudesta on kaikkineen hyvin yksinkertainen: Omaisuus on Jumalan siunaus, mutta omaisuuteen kiintyminen koituu tuhoksi. Siitä on pohjimmiltaan kyse Jeesuksen ankaran kuuloisessa toiminnassa rikkaan nuorukaisen kohdalla.
Minä sanon teille: helpompi on kamelin mennä neulansilmästä
kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. (Matt. 19:24)
Hän sanoi heille kaikille: "Karttakaa tarkoin kaikenlaista
ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden
varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa."
(Luuk. 12:15)
Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan
monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen
monenlaista kärsimystä. (1. Tim. 6:10)
Sitten on siemen, joka kylvettiin ohdakkeiden sekaan.
Se tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta joissa sana
ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden
petolliset houkutukset ja muut mielihalut saavat heissä
sijan ja tukahduttavat sanan. (Mark. 4:18-19)
Sillä rahahan on kuitenkin meille jokaiselle lähestulkoon välttämättömyys täällä pohjoisessa hyvinvointivaltiossa. Emme pärjää ilman sitä. Tässä huomasinkin ristiriidan raamatun kanssa. "Älkää ottako matkalle mukaanne mitään- ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää eikä rahaa. Älkää ottako toista paitaakaan." Luuk 9:3"
Tässä ei ole ristiriitaa. Edellä olen jo nostanutkin esille raamatunkohdan, jossa rikkaita kehotetaan tekemään hyvää maallisella rikkaudella. Tässä toinen siihen liittyvä kohta, jonka jatkoksi seuraa opetus, ettei rikkautta saa silti palvoa.
Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä,
jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei
enää ole. Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava
paljossakin, ja joka on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen
myös paljossa. Jos te ette luotettavasti hoida väärää rikkautta,
kuka uskoo teille todellista? Ja jos te ette luotettavasti hoida
toisen omaisuutta, kuka teille kerran antaa sen, mikä on teidän
omaanne? Yksikään palvelija ei voi palvella kahta herraa. Jos
hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän on liittynyt toiseen,
hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että
mammonaa. (Luuk. 16:9-13)
Raamattua lukiessa on hyvin tärkeä ymmärtää, kuka puhuu kenelle ja missä tilanteessa. Apostolien teoissa kerrottu alkuseurakunnan tyyli luopua omaisuudesta ja elää yhteistaloudessa ei ollut asia, jota opetettiin aina ja kaikkialla toimivaksi malliksi. Eikä rikkaan nuorukaisen saama ankara opetuskaan ollut yleispätevä asia. Se oli jotain, mitä hänen täytyi siinä tilanteessa kuulla. Esim. Jeesuksen haudannut Joosef Arimatialainen oli Raamatun todistuksen mukaan sekä rikas että opetuslapsi.
Illalla tuli paikalle Joosef, rikas arimatialainen,
joka hänkin oli Jeesuksen opetuslapsi. (Matt. 27:57)
Tuo lainaamasi raamatunkohta siitä, ettei saa ottaa leipää tai laukkua mukaan, oli opetuslapsille annettu tilannekohtainen ohje. Heidän "koulutukseensa" kuului Jumalan huolenpitoon luottaminen. Myöhemmin Jeesus antaa heille eri ohjeen:
Jeesus sanoi opetuslapsille: "Kun lähetin teidät matkaan
ilman kukkaroa, laukkua ja jalkineita, niin puuttuiko teiltä
mitään?" "Ei mitään", he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi:
"Nyt on toisin. Jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa,
samoin laukun. Jolla ei ole rahaa, myyköön viitan päältään
ja ostakoon miekan." (Luuk. 22:35-36)
Lainaamasi kohta ei siis kiellä kristittyä omistamasta omaisuutta. Jos aivan tarkasti luetaan, niin Apostolien teoissa seurakunnan yhteiselämästä voidaan tehdä johtopäätös, että ihan kaikkea ei kukaan myynyt, vaan kukaan ei suhtautunut itsekkäästi omaan omaisuuteensa.
Koko uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu. Kukaan
ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille
yhteistä. (Ap. t. 4:32)
Myös Paavali näyttää omien sanojensa mukaan omistaneen asioita, eikä hän moittinut sitä, että myös seurakuntalaisilla oli omaisuutta.
Olen nyt valmis tulemaan luoksenne jo kolmannen kerran
enkä nytkään aio rasittaa teitä. En kaipaa teidän varojanne
vaan teitä itseänne. Eihän lasten velvollisuus ole kerätä
omaisuutta vanhemmilleen, vaan vanhempien lapsilleen.
Pelastaakseni teidät uhraan mielihyvin omat varani, uhraan
vaikka itsenikin. Rakastatteko te minua vähemmän siksi,
että minä rakastan teitä niin suuresti? (2. Kor. 12:14-15)
Miten nykypäivänä pitäisi toimia? Olenko oikea kristitty, jos en tyhjennä tiliäni ja anna omaisuuttani köyhille? Tiedän kuitenkin, että on selvä tosiasia, että moni ihminen elää maailmalla äärimmäisessä köyhyydessä. Miten siis järkevä kristitty käyttää rahaa?
Järkevä kristitty iloitsee Jumalan siunauksesta, muttei unohda vähäosaisia.
Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää,
ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Kukin antakoon
sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti
eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Hänellä on
teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on
aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea
hyvää. Onhan kirjoitettu: - Hän jakelee, hän antaa köyhille,
hänen hyvyytensä kestää ikuisesti. Hän, joka antaa kylväjälle
siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja
moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon
karttua. Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa
runsaasti anteliaisuutta. Näin meidän työmme synnyttää
kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Tämän palveluksen
toimittaminen ei vain täytä pyhien tarpeita, vaan lisäksi se
saa yhä useammat kiittämään Jumalaa. Kun te tällä työllänne
annatte todistuksen uskostanne, lahjanne saajat ylistävät
Jumalaa siitä, että te näin tunnustatte kuuliaisuutenne
Kristuksen evankeliumille ja jaatte omastanne anteliaasti
heille ja kaikille muillekin. (2. Kor. 9:6-13)
Antamisen ja auttamisen tavoista olen kirjoittanut enemmän kahdessa muussa viestiketjussa. Vilkaise myös nämä linkit:
Auttaminen (http://nettipappi.net/index.php/topic,48.0.html)
Kymmenykset (http://nettipappi.net/index.php/topic,717.0.html)
Jotkut ihmiset kipuilevat kahden tulen välissä. He kokevat, että pitäisi luopua toisaalta kaikesta, mutta toisaalta vain kipuilevat, eivätkä tee mitään. Tuossa kymmenyksiä koskevassa ketjussa olen kirjoittanut tarkemmin. Ja sen lopussa on aika hyvä ohje, kuinka kristityn kannattaa toimia.
Entä saako velaksi elää esimerkiksi pankille? Tai sijoittaa. Tai lyödä vetoa. Tai näitä edellä mainittuja edes kohtuumäärin.
Tai onko oikein lainata muille rahaa? Löysin seuraavan Raamatunkohdan, josta suoraan ajateltuna voi todeta, että rahan lainaaminen ei ole oikein. Jopa syntiä.
"Se, joka ei vaadi lainasta korkoa tai ota lahjusta viattoman vahingoksi. Hyvin käy sen, joka näin elää. Psal 15:5
Sijoittamisen ja velan ottamisen suhteen olen sitä mieltä, että oikeaa ja kristillistä on toimia hyvän harkinnan ja viisauden mukaan. Mitään yhtä oikeaa mallia ei ole.
Vedonlyönnin näen viihteenä samalla tavalla kuin esimerkiksi huvipuistot ja elokuvat. Rahalla saadaan kokemuksia ja jännitystä. Kunhan vain kaikki tapahtuu fiksusti, ilman rahanhimoa, rehellisesti ja aiheuttamatta itselle tai toisille ongelmia. Peliriippuvaiset eivät ole osanneet tätä kohtuutta noudattaa.
Koron ottamisesta Raamattu opetti israelilaisia, että heidän täytyy olla solidaarisia toisiaan kohtaan. On osattava pitää omistaan huoli. Ehkä siksi juutalaiset ovat aika kuuluisia pankkiirisukuja esim. Yhdysvalloissa.
Älä peri toiselta israelilaiselta korkoa rahasta, ruoasta äläkä
mistään muustakaan, mitä yleensä korkoa vastaan lainataan.
Vierasmaalaiselta voit periä korkoa mutta maanmieheltäsi et.
Kun noudatat näitä määräyksiä, Herra, sinun Jumalasi,
siunaa sinua kaikissa toimissasi siinä maassa, jonka nyt
menet ottamaan haltuusi. (5. Moos. 23:20-21)
Rahan lainaaminen itsessään on oikein ja kristillistä.
Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille,
joka haluaa lainata sinulta. (Matt. 5:42)
Nyt tuli aika pitkä vastaus, vaikka lopussa kirjoitustyyli alkoi jo tiivistyä. Toivottavasti sait vastauksia kysymyksiisi.