Nettipappi.net
Keskustelut => Kysy Nettipapilta => Aiheen aloitti: Hanna - 11.04.2016 - klo:21:09
-
Kun kristitylle tapahtuu pahoja asioita, tarkoittaako se sitä, että ei ole tarpeeksi hyvä kristitty? Että ei ole rukoillut tai lukenut raamattua tarpeeksi tai että on itse tehnyt syntiä? Ovatko pahat asiat kosto Jumalalta?
Tai jos ihminen ei ole kristitty, tapahtuuko pahat asiat juuri siksi? Haluaako Jumala osoittaa, että ei-kristitty ansaitseekin pahoja vaikeuksia?
Mitä voi/pitää tehdä tällaisessa pelottavassa, (henkeä uhkaavassa) tilanteessa, jossa minä ja läheiseni olemme? Mitä Jumalalla voi olla mielessä, miksi?
-
Lisään vielä kysymyksen.
Miten minun pitäisi rukoilla? Rukoilenko: "pelasta meidät", koska todella haluan että Jumala pelastaa meidät?
Vai rukoilenko: "tapahtukoon Sinun tahtosi", silläkin riskillä, että Jumalan tahto on, että menetän läheiseni?
Jumalahan kuitenkin joka tapauksessa tekee oman tahtonsa mukaan.
-
Hei Hanna!
Hyvinä päivinä on hyvin helppo puhua siitä, kuinka elämä on aaltoliikettä ja tuo tullessaan sadetta ja auringonpaistetta. Raamattukin sanoo:
Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille
ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.
(Matt. 5:45)
Kun koettelemus kohtaa, muuttuu ääni kellossa. Nilkka nyrjähtää urheillessa, lautanen särkyy tai autoon tulee vika - ja heti on mielessä kysymys: "Teinkö jotain väärin?" Tällainen taikauskoinen ja ennusmerkkejä tutkaileva ajattelumalli nostaa päätään aika helposti.
Kerrot olevasi suorastaan henkeä uhkaavassa tilanteessa. Silloin kysymyksesi ei ole vain jotain kansanhurskauteen kuuluvaa enneuskoa. Kysymykset ovat suuria ja kipeitä. Raamatun äärellä joutuu vilpittömästi pohtimaan, miksi asioita tapahtuu. Ainakin kolme erilaista vastausta tulee vastaan Raamatusta.
1. Kuritus
Tämä on vastaus, joka luonnostaan ihmisellä tulee mieleen. "Olen tehnyt jotain väärin, siksi Jumala rankaisee." On totta, että ihmisen pahojen tekojen vuoksi Jumala puuttuu joskus peliin. Silti kyseessä ei ole rangaistus ja kosto. Jeesukseen uskova ihminen on Jumalan lapsi, joten rakastava Jumala ei kosta lapsilleen. Mutta hän kyllä ohjaa oikealle tielle myös vastoinkäymisillä, joita ainakaan minä en haluaisi.
Raamatussa on useampiakin kohtia, joissa sanotaan sama asia, mutta liitän tähän vain yhden. Heprealaiskirjeessä on lainattu Vanhan testamentin opetusta, mutta sen lisäksi myös selitetty Jumalan kurituksen tarkoitusta.
Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen,
jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Vielä te
ette ole joutuneet vuodattamaan vertanne taistelussa syntiä
vastaan. Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee
teitä kuin isä poikiaan:
- Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun
hän ojentaa sinua - jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa,
hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa.
Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä
omina poikinaan. Onko sellaista poikaa, jota isä ei kurittaisi?
Jos te siis olette jääneet vaille kuritusta, josta kaikki muut
ovat osansa saaneet, te olette äpäriä, ette laillisia lapsia.
Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet
vastustaa. Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua
taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän.
Isämme kurittivat meitä vain lyhyttä aikaa varten ja niin kuin
heistä näytti hyvältä, mutta Jumalan kuritus koituu meidän
todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osallisiksi hänen
pyhyydestään. Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa
koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa
näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden.
(Hepr. 12:3-11)
Tämä on hyvin järkeen käypää tekstiä. Erityisesti tuo kohta, jossa sanotaan, että kuritus ei tunnu mukavalta. Vaikka tiedän ansaitsevani vääristä teoistani kuritusta, kapinoin sitä vastaan silti.
Suurin ongelma tämän kurituksen suhteen on se, että lopputuloksesta ei voi päätellä syytä. "Mitä pahaa minä olen tehnyt, jotta..." on hyvin yleinen kysymysmuoto. Eikä siihen saada vastausta. Jeesukselta kysyttiin tätä samaa.
Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään
saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä:
"Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on
syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?"
Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin
on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki."
(Joh. 9:1-3)
Ihmiset näkivät lopputuloksen, joten he tekivät johtopäätöksen: Syynä tälle kaikelle on jonkun tekemä synti. Jeesus ampui tämän päättelyketjun alas. Vaikka perheen poika ja vanhemmat olivat joutuneet varsin suuren kärsimyksen kohteeksi, Jeesus sanoi, ettei mikään synti tai väärä teko ollut siihen syynä. Jumala halusi toimia niin kuin toimi.
2. Hurskaus
Salapoliisityö vaikeutuu yhä enemmän, kun Raamattu antaa kärsimykselle myös täysin päinvastaisen syyn. Esimerkiksi Job ei kärsinyt syntiensä vuoksi, vaan päinvastoin juuri siksi, että hän oli yksi maailman hurskaimpia ihmisiä. Hesekielin kirjassa Jumala nimittää Jobin maailman kolmen hurskaimman ihmisen joukkoon.
Mutta jos siellä on kolme sellaista miestä kuin Nooa, Daniel
ja Job, nämä kolme säästyvät vanhurskautensa tähden.
(Hes. 14:14)
Omana elinaikanaan hän oli Jumalan omien sanojen mukaan yksinään rankingin kärjessä.
Herra kysyi: "Oletko pannut merkille palvelijani Jobin?
Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä
ja nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka niin
karttaisi kaikkea pahaa." (Job 1:8 )
Silti Job on yksi kaikkein suurimmat kärsimykset läpi käynyt Raamatun henkilö. Eikä sitä helppoutta luvata muillekaan hurskaille.
Monet vaivat kohtaavat vanhurskasta, mutta kaikista
niistä Herra hänet vapauttaa. (Ps. 34:20)
Paavali ja Barnabas julistivat Derbessä evankeliumia ja
... rohkaisivat opetuslapsia ja kehottivat heitä pysymään
uskossa. He sanoivat: "Jumalan valtakuntaan meidän on
mentävä monen ahdingon kautta." (Ap. t. 14:21a, 22)
Joku ihminen voi saada osakseen Jumalan kuritusta, jotta osaisi ohjata elämäänsä oikeaan suuntaan. Toinen saa vaikeuksia hurskautensa vuoksi. Eikä lopputuloksesta voi päätellä, kummasta on kyse.
3. Koetus
Jos kuritus nähdään Jumalan tapana kasvattaa ihmistä oikeaan suuntaan, niin koetus on samaa asiaa, vaikkei mitään väärää olisi vielä tapahtunutkaan. Eikä vieläkään lopputulosta tarkkailemalla voida sanoa, mikä on Jumalan näkökulmasta alkusyy.
Kalliolle pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan
kuullessaan ottavat sen iloiten vastaan mutta uskovat
vain hetken aikaa. Heillä ei ole juurta, ja niin he
koetukseen joutuessaan luopuvat. (Luuk. 8:13)
Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa
sortuisi. Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin
aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee
toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. (Joh. 16:1-2)
Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme,
että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa
selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen
antaa toivoa. (Room. 5:3-4)
Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia
koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun
uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä
kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen,
jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.
(Jaak. 1:2-4)
Nämä yllämainitut kolme asiaa kertovat meille jotain siitä, miksi pahoja asioita tapahtuu. Tällä luokittelulla ei saada tyhjentäviä vastauksia. Nämä ovat vain esimerkkejä ja keskittyvät tutkailemaan ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta. Luonnollinen vastaushan hyvin moneen kärsimykseen on se, että ihmiset ovat syntisiä, ja tekevät pahaa toisilleen. Viha, kateus, ahneus ym. taipumukset kylvävät siemeniä, jotka itävät monenlaisiksi vääriksi teoiksi, ajatuksiksi tai sanoiksi. Niillä särjetään läheisiä ihmisiä.
Kristitty ei vain aina tyydy tähän vastaukseen, koska Jumalalla on valta vaikuttaa siihen, että toisten ihmisten lähellä on pahaa tekeviä ihmisiä enemmän kuin joidenkin toisten. Miksi lopulta pahuutta on? Mistä voidaan tietää, onko omalle kohdalle sattunut kärsimys kuritusta, koetusta vai hurskauden vuoksi kärsimistä - vai jotain muuta? Näihin kysymyksiin meille on tarjolla sama vastaus, jonka Job sai kyseltyään Jumalalta oman kärsimyksensä syytä.
Jumala kyseli Jobilta, osaako tämä luoda virtahevon tai pystyykö kesyttämään krokotiilin. Onko Job käynyt lumen varastopaikoissa, saako auringon nousemaan taivaalle ja pystyykö asettamaan tähdet radoilleen? Onko Jobilla valta rajata meri rantoihinsa? Jumalan vastaus oli lopulta hyvin lempeä mutta vahva: Jos Job pystyy nämä asiat tekemään, hänellä on riittävästi ymmärrystä ja voimaa tajuta kärsimyksen syy. Jumala ikään kuin otti Jobin lempeästi syliin ja lohdutti, mutta ei voinut kertoa tarkemmin.
Virren 547 toinen säkeistö kiteyttää hyvin niitä tunnelmia, joita kärsimyksen äärellä virsisanoittajan mielessä on liikkunut.
Joka aamu on armo uus,
huolet voimme siis heittää.
Rangaistuksenkaan ankaruus
ei voi armoa peittää.
Herran hoidosta kiittäkäämme,
kun hän taivasta varten kasvattaa,
murheen allakin armahtaa,
hänen turviinsa jäämme.
-
Hei edelleen!
Vastasin edellisessä tekstissäni lopulta vain yhteen kysymykseesi. Vastauksesta olisi tullut turhan pitkä, jos kaikki olisi ollut samassa, joten tähän toiseen osaan kerään loput pohdintasi. Tosin nyt ehkä olen vähän suppeampi sanoissani.
Tai jos ihminen ei ole kristitty, tapahtuuko pahat asiat juuri siksi? Haluaako Jumala osoittaa, että ei-kristitty ansaitseekin pahoja vaikeuksia?
Myös ei-kristittyjen kohdalla pätevät samat lainalaisuudet, joita edellisessä vastauksessani hahmottelin. Lopputuloksesta ei voida päätellä alkusyytä. Jumala haluaa, että jokainen ihminen voisi kääntyä uskomaan Jeesukseen ja pelastuisi. Keinoja puhuttelemiseksi on useita.
Jumalan Sana on itsessään puhutteleva ja uskoa synnyttävä tekijä.
Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen
synnyttää Kristuksen sana. (Room. 10:17)
Myös Sanaa julistavilla ihmisillä on tehtävä kutsua ihmisiä pelastukseen.
Joka sapattina Paavali kävi keskusteluja synagogassa
ja koetti taivuttaa uskoon sekä juutalaisia että kreikkalaisia.
(Ap. t. 18:4)
Jumalan hyvyyden ja pahuuden akselillakin on kääntymisen suhteen iso hajonta. Toisaalta sanotaan:
Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä
ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys
johtaa sinut kääntymiseen? (Room. 2:4)
Ja toisaalta halki Raamatun niin Egyptin faaraosta ja hänen kokemistaan vitsauksista aina Ilmestyskirjan koettelemuksiin asti löytyy myös teema, jossa Jumala ankaralla puhuttelulla yrittää saada ihmiset kuuntelemaan hänen ääntään.
Jumalan viisautta ja ratkaisuja ei ihmisymmärryksellä tässä voida auki selittää. Olisi hyvin helppo mennä menestysteologian linjoille ja ajatella, että kärsimys on väärän uskon tai uskon puutteen merkki. Mutta Raamattu ei anna mitään aineksia sellaiselle ajattelulle. Psalmikirjoittajat valittavat vähän väliä, miksi hurskaiden elämässä on kärsimystä samalla, kun jumalattomat näyttävät porskuttavan leveästi eteenpäin.
Herra, miksi olet niin kaukana, miksi kätket kasvosi
meiltä ahdingon aikana? Häikäilemättä jumalaton
vainoaa köyhiä, saalistaa heitä kavalilla juonillaan.
Väärintekijä rehentelee mielihaluillaan, kiskuri kerskuu
voitoistaan ja pilkkaa Herraa. Jumalaton ylvästelee:
"Ei Jumala rankaise. Ei häntä edes ole!" Siinä hänen
ajatuksensa. (Ps. 10:1-4)
Mitä voi/pitää tehdä tällaisessa pelottavassa, (henkeä uhkaavassa) tilanteessa, jossa minä ja läheiseni olemme? Mitä Jumalalla voi olla mielessä, miksi?
Miten minun pitäisi rukoilla? Rukoilenko: "pelasta meidät", koska todella haluan että Jumala pelastaa meidät?
Vai rukoilenko: "tapahtukoon Sinun tahtosi", silläkin riskillä, että Jumalan tahto on, että menetän läheiseni?
Saan sen käsityksen, että nämä kaksi eri viesteissä olevaa lainausta kuuluvat ajatuksellisesti yhteen. Oletan siis, ettet pyydä käytännön neuvoja tilanteeseen, jota et tässä avaa tarkemmin, vaan kyselet, millä tavoin sinun on lupa rukoilla.
Kerään tähän muutaman erilaisen Raamatun ohjeen rukoilemisesta.
1. Luottavainen huolettomuus
Joku saattaa kysyä, tekeekö hän väärin, jos hän vain levollisesti luottaa vaikeassakin tilanteessa Jumalaan. Ei tee. On lupa olla huoleton. Ei ole pakko tuntea ahdistavaa rukoustuskaa.
Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se,
mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.
Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen,
varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte
Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil. 4:6-7)
Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne,
siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä
sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja
ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja:
eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon,
ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan
te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi
murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia,
kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää.
Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin
vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee
kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin,
niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
Älkää siis murehtiko: "Mitä me nyt syömme?" tai "Mitä me
juomme?" tai "Mistä me saamme vaatteet?" Tätä kaikkea
pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä,
että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan
valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan
kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää
kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat
murheet. (Matt. 6:25-34)
2. Sinnikäs rukoustaistelu
Joku saattaa kokea valtavaa rukouksen tuskaa sisällään, jolloin huolettoman luottamuksen kehotukset tuntuvat ankarilta vaatimuksilta. Tekisi mieli vain huutaa huutamasta päästyään Jumalalle sydämensä ajatuksia, mutta Raamattu käskee luottamaan. Silloin on hyvä huomata, että yhtä luvallista on suorastaan piinata Jumalaa rukouksilla.
Jeesus esitti opetuslapsille vertauksen opettaakseen, että aina
tulee rukoilla, koskaan lannistumatta: "Eräässä kaupungissa oli
tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä piitannut ihmisistä.
Samassa kaupungissa eli myös leskivaimo, joka tavan takaa tuli
tuomarin luo pyytämään: 'Ratkaise jo asiani, tuomitse riitapuoleni.'
Pitkään aikaan tuomari ei suostunut. Sitten hän kuitenkin ajatteli:
'Kaukana siitä, että pelkäisin Jumalaa tai piittaisin ihmisistä, mutta
tästä leskestä on minulle vaivaa. Minä autan häntä saamaan
oikeuden, muuten hän ennen pitkää repii minulta silmät päästä.'"
Herra sanoi: "Huomatkaa: noin ajatteli väärämielinen tuomari.
Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja
öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan?" (Luuk. 18:1-7)
Jeesus sanoi vielä: "Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä
ystävänsä luo ja sanoo: 'Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs
ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle
mitään.' Toinen vastaa sisältä: 'Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa,
ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan
mitään.' Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan
toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä
hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee.
Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te
löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää,
ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan." (Luuk. 11:5-10)
3. Jumalan tahtoon tyytyminen
On myös mahdollista, että rukoilija ei osaa heittäytyä huolettomuuteen, vaan kokee pakkoa rukoilla. Mutta toisaalta ei oikein tiedä, mitä olisi viisasta rukoilla. Silloin on erinomaisen viisasta heittäytyä Jumalan viisauden varaan.
Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä,
miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse
kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin.
Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä
Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta.
Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka
rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti
kutsunut omikseen. (Room. 8:26-28)
Mikä tahansa rukoilemisen tapa tuntuu sinusta hyvältä, sinulla on lupa niin rukoilla. Sanomattakin on selvää, että ihmiset ovat vajavaisia, eivätkä kaikki rukouksen tavat onnistu ainakaan samalla kertaa. Jeesus oli täydellinen. Hänellä oli kyky yhtä aikaa rukoilla näitä kaikkia. Jeesus luotti, taisteli ja tyytyi, kun hän itse valmistautui ristinkuolemaansa.
Itse hän meni vähän edemmäs, kivenheiton päähän, polvistui ja
rukoili: "Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta
älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun." Silloin taivaasta
ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä. Suuressa tuskassaan
Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti
maahan veripisaroiden tavoin. (Luuk. 22:41-44)
Sinun ei tarvitse hetkeäkään kokea syyllisyyttä siitä, että rukoilet apua vaikeaan tilanteeseesi. Päinvastoin Raamattu kehottaa siihen. Saat pyytää itsellesi esirukoilijoitakin niin paljon kuin haluat. Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka Pietari oli vangittu, ja hänen suunnitellun surmaamispäivänsä vastaisena yönä seurakunta rukoili hellittämättä.
Herodes pani Pietarin telkien taakse ja määräsi häntä
vartioimaan neljä nelimiehistä sotilasvartiostoa. Hän aikoi
asettaa Pietarin pääsiäisen jälkeen kansan eteen. Niin siis
Pietaria pidettiin vangittuna, mutta seurakunta rukoili
lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan. (Ap. t. 12:4-5)
Luku jatkuu Pietarin ihmeellisellä pelastumisella. Toivon, että rukoukset kuullaan, ja myös sinä voit selvitä vaikeasta tilanteestasi.