Nettipappi.net
Keskustelut => Kysy Nettipapilta => Aiheen aloitti: Moottorisaha - 14.06.2006 - klo:13:53
-
EDIT: Tämä viestiketju alkoi yleisesti sakramentteja koskevana, mutta jalostui nimenomaan kastetta käsitteleväksi. Nettipapin palstalta löytyvät erikseen aiheet ehtoollisesta ja sakramenteista yleisesti. Marko
Itseö kiinnostaisi saada kantasi siihen miksi kirkolle on erinäiset sakramentit niin kovin tärkeitä.
Riippuu kyllä myös kirkkokunnasta miten se määritellään.
En tässä nyt vielä ala tekemään kauheata erittelyä asiasta. Myöhemmin ihan ajan kanssa. Sitä vaan ihmettelen ,että ne on jotenkin laitettu pyhään asemaan aivan kuin ne tekona itsessään muutuis jotenkin pelastusta edistäväksi asiaksi. On montakin juttua joissa nyt vaikka kirkossa joku käy saamassa jonkin toimituksen ja ei usko jumalaan. Miten esim sakramentin antajan tai muun mahdollinen usko asiaa edistää. Kyllä sen tulee olla omakohtainen usko.
Toisinaan näen ne eräänlaisina ihmisten psyykkaamisena ja eräänlaisena kurissapitomenetelmänä jolla vältetään vaikeat kysymykset.
Lisää myöhemmin
-
Hei Moottorisaha!
Tässä tulee lyhyesti alustava vastaus myöhemmälle vastaukselleni. Yritän ottaa selville seurakunnan atk-ramilta, pystynkö minä liittämään näihin viesteihin jotenkin liitteenä tai linkkinä pidempiä kirjoituksia. Jos se onnistuu, niin saat niin perusteellisen vastauksen, kuin minä vain osaan antaa. Takataskustani löytyy aikanaan väsäilemäni kirjoitus kasteesta, joka on kuitenkin sen verran pitkä, ettei sitä ole järkevää laittaa tähän forumille muuten kuin linkkinä. Mutta sitä odotellessa lyhyempi versio...
Kun puhutaan sakramenteista, voidaan tarkoittaa luterilaisen, ortodoksisen tai katolisen kirkon sakramentteja. Minä lähden vastauksistani luterilaisesta mallista. Eli meillä sakramentteja on vain kaksi, koska luterilaisen kirkon mukaan sakramentiksi kelpuutetaan sellaiset asiat, jotka Jeesus on käskenyt tehdä ja joissa on joku näkyvä aine. Meidän sakramenttejamme ovat kaste ja ehtoollinen. Sakramentit ovat kirkossa pyhässä asemassa siksi, että Jeesuksen sanat ja käskyt ovat pyhiä.
Sinä ja Suvi kyselitte, miten kirkossa nostetaan sakramentit uskon rinnalle tai joskus jopa ohi. Tämä on aika yleinen kysymys, mutta se sisältää pahan väärinkäsityksen. Sakramentit eivät ole vaihtoehtona uskolle, vaan uskon apuna ja uskon rinnalla.
Jeesus sanoo kasteesta:
Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille
luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se
tuomitaan kadotukseen. (Mark. 16:15-16)
Ja Jeesuksen sanat hänen lihastaan ja verestään:
Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo
hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun
vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani
on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo
minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut
lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka
minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin
se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää,
elää ikuisesti." (Joh. 6:53-58)
Kirkko ei nosta sakramentteja uskon rinnalle. Jeesus tekee sen itse. Jeesuksen mukaan ihminen pelastuu, kun hän on uskossa ja kastettu. Samoin ehtoollinen kuuluu uskoon, koska Jeesus sanoo, ettei ihmisellä ole elämää, jos tämä ei syö Hänen lihaansa ja juo Hänen vertaan.
Kaste tai ehtoollinen ei ole ihmisen teko. Ne ovat Jumalan tekoja. Kasteessa ihminen liitetään Kristukseen (Room. 6:3-11; Kol. 2:11-12), hänelle lahjoitetaan Pyhä Henki ja hänelle annetaan synnit anteeksi (Ap. t. 2:38). Ehtoollisessa Jeesus lupaa lujittaa ehtoollisen nauttijan suhdetta itseensä (Joh. 6:56).
Kristinusko ei ole vain pään sisäinen usko. Jumala loi ihmisen sekä henkiseksi että ruumiilliseksi olennoksi. Siksi hän hoitaa meitä myös kokonaisvaltaisesti. Minun mielestäni ihmisen oma usko on paljon enemmän ihmisen teko kuin se, että luottaa Jumalan suuriin tekoihin, jotka hän tekee kasteessa ja ehtoollisessa. Kun minä tiedän, että minut on kastettu Kristukseen kiinni, minä voin varmasti luottaa siihen, että Jumala on ottanut minut omakseen niin kuin hän sanassaan on luvannut. En minä ajattele, että minä muka itse olisin jotain tehnyt. Tai että kirkko olisi minut pelkällä tehdyllä teolla pelastanut. Kasteen ansiosta minä varmasti saan omistaa Jumalan lupaukset ja minulla on jotain todellista, mihin uskoa. Samalla tavoin ehtoollisella minä saan oikein tuntea, haistaa, maistaa ja nähdä, että minulle annetaan jotain sellaista, mihin sisältyy Jeesuksen suuret lupaukset anteeksiannosta ja hänessä kiinni pysymisestä. En minä todellakaan ajattele, että nyt pappi pelastaa minut omalla teollaan tai että minä itse siinä hetkessä teen jotain tekoja oman pelastumiseni eteen. Minä saan nauttia siitä, miten Jumala toimii lupaustensa mukaan.
Sakramentit eivät ole ihmisen tekoja. Pappi tekee tietysti asioita sakramentissa, mutta hän itse on vain työkalu, joka tekee jotain, mitä Jumala on käskenyt. Silloin sakramentin vastaanottaja - joka itse ei tee mitään, vaan ottaa vain vastaan - saa kaikilla aisteillaan olla Jumalan suurten tekojen ja lupausten vaikutuspiirissä.
Jeesus eli, kuoli, nousi kuolleista ja astui taivaisiin noin 2000 vuotta sitten. Jos minun pitäisi liittää itseni näihin Jumalan pelastustekoihin ihan vain pään sisällä ajattelemalla ja uskomalla, niin se olisi aika kova teko. Mutta kasteen ja ehtoollisen avulla Jumala haluaa sanoa meille, että hän itse on liittänyt meidät Jeesukseen ja Jeesuksessa saatavaan pelastukseen. Ilman kastetta ja ehtoolllista minun olisi tosi vaikea uskoa, että kauan aikaa sitten tapahtuneet asiat koskisivat juuri minua. Mutta kasteessa Jumala kutsui minut nimeltä ja liitti Poikansa kuolemaan ja ylösnousemukseen. Nyt minulla on jotain, mihin uskoa. Kaste ei ole pienimmässä määrinkään uskon korvike. Vaan kasteen ansiosta minulla todella on jotain, mihin uskoa. Minä saan uskoa, että Jumala on alusta loppuun asti pelastanut juuri minutkin. Samoin ehtoollisella minä saan uskoa, että kasteen liitto on voimassa. Yhä uudelleen saan ottaa vastaan Jeesuksen ruumiin ja veren luottaen, että Jeesus ei puhunut palturia, kun hän sanoi, että ehtoollisessa liitymme häneen. Jälleen minulla on jotain todellista, mihin uskoa.
Jos joku haluaa hylätä Jumalan kasteessa ja ehtoollisessa tekemät pelastusteot, ei Jumala häntä väkisin pelasta. Monesti uskovilla tuntuu olevan huoli siitä, että väärät ihmiset pelastuvat, jos kaste pelastaa. Sitä ei tarvitse pelätä. Ei taivas tule liian täyteen sen tähden. Kasteen ja ehtoollisen lupaukset voi hylätä siten, ettei usko Jeesukseen. Mutta jos sanomme, ettei kasteella ole merkitystä pelastumisessa, niin silloin me hylkäämme Jumalan suuret lupaukset, jotka siihen sisältyvät. Minä ainakin haluan ne säilyttää. Sen verran huono minä olen uskomaan, että tarvitsen tiedon siitä, että Jumala on todella tehnyt jotain minulle aivan henkilökohtaisesti.
-
No niin ...
Tässä tulee lopulta vähän tarkempi vastaukseni sakramenteista. Ensimmäiseksi kuitenkin tarkennan, että kun minä puhun sakramenteista, en tarkoita mitään muita asioita kuin kaste ja ehtoollinen. Muut kirkkojen pyhät toimitukset eivät ole läheskään samassa asemassa kuin nämä kaksi Jeesuksen asettamaa toimitusta.
Liitteenä on siis kirjoitukseni kasteesta. Se on syntynyt, kun nuoret ovat usein kyselleet minulta, mitä kaste merkitsee. Vaikka olen sitä yrittänyt aikojen saatossa hioa, olisi varmaan vielä paljon korjattavaa jäljellä. Mutta tuolla päästään ainakin alkuun.
Kirjoitus koskee siis vain kastetta. Ehtoollinen on kuitenkin varsin luonnollinen jatko kasteelle. Sen, mitä Jumala tekee kasteessa ainutlaatuisesti ja ensimmäistä kertaa, hän tekee ehtoollisessa yhä uudelleen kastetta vahvistaen. Jos kaste tiivistettäisiin yhteen lauseeseen, niin se voisi kuulua näin: "Kasteessa Jumala liimaa ihmisen kiinni Jeesukseen." Tämän jälkeen myös Jeesuksen sanat ehtoollisesta ovat hyvin ymmärrettävät. Johanneksen evankeliumin 6 luvun pätkä onkin jo edellisessä viestissäni esillä. Sen mukaan ehtoollisessa tarkistetaan, että kasteen liima pysyy lujasti kiinni.
Jep, mutta mennään näillä eteenpäin.
-
Pieni huomautus-kysymys-tarkennus: Ovathan palstan lukijat huomioineet edellisen viestin lopussa olevan liitetiedoston? Ajattelin vain, että onko se liian huomaamaton, kun tämä aihe on tätä viestiä kirjoittaessani luettu 200 kertaa, mutta liitetiedosto on avattu vain 21 kertaa. Se tiedosto sisältää varsinaisen vastauksen esitettyyn kysymykseen. Viesti on vain niin pitkä, että se on kätevämpi laittaa liitteenä mukaan.
-
Tässä Urho Muroman teksti liittyen asiaan. Hän nyt oli rovasti joten ei pitäisi kenenkään voida väittää. että on jonkun pilipaliukon tekstiä. Kaikesta muusta mitä olen saanut selville opetuksistaan en kyllä ole samaa mieltä, mutta tämä on hyvin sanottu. Muutenkin aiheesta vielä tulen kirjoittamaan jahka saan aikaiseksi.
Ystävän sana on ankara
'En ole koskaan tuntenut teitä. Menkää pois Minun luotani"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra`, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee Minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo Minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö Sinun nimesi kautta ennustaneet ja Sinun nimelläsi ajaneet ulos riivaajia ja Sinun nimesi kautta tehneet monta voimatekoa?` Ja silloin Minä julkilausun heille: , te laittomuuden tekijät`." Matt.7:21-23.
Kun olen koettanut tutkia Jumalan Sanan valossa, minkälaisia ihmisiä Jeesus näillä sanoilla tarkoittaa, niin ensimmäiseksi minulle on selvinnyt:
- Tässä ei ole kyse joistakin tavallisista, puutteellisista uskovaisista.
- Tässä on kyse ihmisistä, joiden jumalisuuden perussuhde Herraan on aina ollut väärä, koska Herra ei ole heitä koskaan omikseen tuntenut, vaikka Hän nyt vasta julkilausuu sen heille.
Mitä on siis heidän elämästään puuttunut? Vakavan rukouksen ja harkinnan jälkeen olen tullut tähän tulokseen. He eivät olleet milloinkaan kokeneet uudestisyntymisen ihmettä elämässään. Kaikessa kristillisyydessään he olivat pelkkiä luontojumalisia. He olivat väärän jumaluusoppinsa uhreja. Ja tämä on kauheata. He olivat pappien ja muiden sananjulistajien petoksen tuloksia. Nyt he kierivät helvetin tulessa.
Tämä on vakava asia. Sen kanssa ei saa leikitellä. Juuri tämän uudestisyntymisen välttämättömyyden on Herra erittäin vakavasti laskenut minun sydämelleni. Siksi minä yritän puhua siitä niin vakavasti kuin konsanaan osaan. Kun tulee kysymys tästä kristinuskon tärkeimmästä totuudesta, käytännöllisen kristillisyyden kannalta katsottuna, silloin minä en kuuntele ketään muuta kuin Herraa Jeesusta Kristusta ja mitä Hän, Pyhän Hengen kautta on tästä asiasta Sanassa ilmoittanut. Silloin eivät merkitse mitään arvovaltaisimpainkaan ihmisten mielipiteet. Niin, mikään inhimillinen mahti ei merkitse mitään Sanan todistuksen rinnalla. Tässä on lyötävä lujasti ja - armottomasti Herran totuuden puolesta, sillä kyseessä on yksi kristillisyyden kohtalokkaimpia asioita. Kun kyse on uudestisyntymisen ihmeestä, silloin on kysymys suorastaan elämästä ja kuolemasta.
Ja juuri tämän suurimman ja tärkeimmän kysymyksen hämäämiseksi on saatana, minun täytyy näin sanoa, keksinyt erään vaarallisen valheen, jolla tuhansia, niin miljoonia ihmisiä petetään. Jeesus on kerran sanonut: "Joka on totuudesta, se kuulee Minun ääneni". Jospa sinä tätä lukiessasi kuulisit Hyvän Paimenen äänen, Hänen, joka nyt on syvästi huolestunut sinun tilastasi.
Sinä suruton, jumalaton ihminen, sinulle on opetettu, että sinä olet kasteessa uudestisyntynyt. Sinua on oikein koetettu vakuuttaa tästä kaikella jumaluusopillisella kekseliäisyydellä. Samoin sinulle on vakuutettu, että koko tämä Suomen kansa on pelkkiä uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa! Kaikki nuo jumalankieltäjät, jotka lapsuudestaan saakka ovat kasvaneet synneissään ja himoissaan, ilman sanottavaa vaikutustakaan Herran Hengestä, ne ovat uusia luomuksia Kristuksessa. Kaikki nuo portot, murhaajat, vääryydentekijät, pilkkaajat, jotka eivät tiedä yhtään mitään todellisesta hengellisestä elämästä, ne ovat uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa. Kaikki nuo ulkokultaiset salasyntiset, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty, ne ovat uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa.
Niin, koko Suomen kansa on uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä, joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Eikö olekin merkillinen kansa! Ja kaikki tämä on tapahtunut ilman vanhurskauttamista ja uskoa. Kaikki tämä on tapahtunut heidän tietämättään, ja ilman että 90 %, niin, -ainakin 90 % heistä, on vähimmässä määrässäkään muuttunut. Ja nyt tämä kansa kantaa ihania "vanhurskauden hedelmiä" Jumalan kunniaksi (!), sillä sanoohan Jeesus: "Heidän hedelmistään te tunnette heidät."
Ystävät, veljet, rakkaat, nyt tahtoisin ihan ääneni muuttaa ja huutaa teille: "Eikö tämänlainen julistus ole ihan saatanallinen valhe?" "Eikö tämänlainen julistus ole mitä hirvittävintä Jumalan pilkkaa!" Eikö ole kauhistus Herran edessä sanoa jumalatonta vanhurskaaksi, tehdä siis pimeys valkeudeksi? (Jes.5:20). Eikö ole kauhistus Herran edessä sanoa synneissä ja rikkomuksissa kuollutta ihmistä, joka tahtoo näissä suruttomana elää ja niissä viihtyy, eläväksi ja uudestisyntyneeksi ihmiseksi eli eläväksi uskovaiseksi, jommoiseksi Raamattu aina esittää uudestisyntyneen ihmisen? Eikö ole suorastaan Jumalan pilkkaa väittää Jumalaa herjaavaa kommunistia ja Kristusta vihaavaa jumalattomuuden liiton jäsentä uudeksi luomukseksi Kristuksessa Jeesuksessa?
Saatanallisempaa valhetta ei enää yksikään ihminen voi keksiä. Ja tätä valhetta julistetaan nykyään julkisesti sadoista saarnatuoleista. Kansaa pimitetään. Suruttomia nukutetaan väärään turvallisuuteen. Helvettiä sillä opilla kansoitetaan. Tämä valhe kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä on vaarallisimpia valheita kaikkien hengellisten valheiden joukossa, sillä se on suurin omantunnon herätyksen este, ja vahvin väärän rauhan tuki. Kyllä meidänkin maassamme julistetaan niin paljon omiatuntoja turruttavaa evankeliumia, että on toisinaan kuin suruun pakahtuisi.
Onko sinuakin yritetty pettää, rakas lukijani? Onko sinulle sanottu esim. näin: "Kristus on tehnyt koko maailman autuaaksi kuollessaan Golgatalla. Sinut tehtiin autuaaksi silloin, kun sinut kastettiin. Kun olet näin kahdesti autuaaksi tehty, niin usko nyt vain omaan autuuteesi, niin totisesti olet autuas." Ei kauheammalla tavalla voida ihmissielua pettää.
Tässähän mennään ihan kierosti ohi elävän Kristuksen. Tosiasia on, ettei Kristus ole tehnyt ketään autuaaksi näin "ex opere operato", pelkästä tehdystä toimituksesta. Hän on kyllä sovittanut koko maailman synnin, ja näin valmistanut autuuden mahdollisuuden suurimmallekin syntiselle. Muuta Hän ei pyydä kuin että syntisen mieli muuttuu ja hän tekee parannuksen, silloin hän saa sulasta armosta lahjaksi vanhurskauden ja omakohtaisen pelastuksen Kristuksessa Jeesuksessa, johon hän saa yksinkertaisella, köyhällä uskolla tarttua. Mutta ei kukaan tule autuaaksi uskomalla omaan autuuteensa! Ainoastaan usko Kristukseen pelastaa.
Tuo yllämainittu opetus sisältää mitä kieroimman juonen sielujen turmioksi. Ja tuhannet ovat sen turvissa helvettiin menneet. Muuta en voi ajatella. Toinen yhtä kiero väite on, että kaikki kastetut ovat kasteessa uudestisyntyneet. Kun tätä oppia on nyt alettu julistaa sellaisillakin tahoilla, joilta sitä ei voisi odottaa, on varmaa, että tämä sieluja hukuttava valhe tulee yhä syvemmin juurtumaan suruttomien, uudestisyntymättömien ihmisten sydämiin. Ja onhan tämä oppi kovin mukava, kun kotonaan iltalampun ääressä hiljaisessa rauhassa tyytyy vain siihen, että miettii kristinuskon ongelmia.
Toista on kun sielunhoitajana kamppailee kuolevan vuoteen ääressä, ihmisen, joka kaiken elämänsä on luullut olevansa Jumalan lapsi vain sillä perusteella, että on kerran kasteessa muka uudestisyntynyt. Mutta nyt, joutuessa pyhän iäisyyden eteen, ei olekaan elävää uskoa Jeesukseen, ei olekaan koskaan tullut tehtyä parannus, ei olekaan mitään pelastusvarmuutta, ei olekaan Pyhän Hengen todistusta, vaan kaikki luhistuu. Kammottava kuolema vain tuijottaa silmiin.
Muistaakseni se oli Sören Kirkegaard, joka kerran sanoi: "Sinulla tulee olla sellainen jumaluusoppi, että sen joka hiven kestää kuoleman edessä." Mutta sitä ei kestä oppi kasteessa tapahtuneesta uudestisyntymisestä. Ihminen ei voi saada rauhaa uskomalla olemattomaan uudestisyntymiseensä. Hänen täytyy kohdata elävä Herra, joka hänessä uskon synnyttää ja luo hänet uudeksi luomukseksi, sinetöiden hänet Pyhällä Hengellään. Oletko sinä, rakas lukijani, kokenut tämän?Minulla on hätä sinun sielustasi. Sinä olet suuressa itsepetoksen vaarassa. Älä anna rauhaa itsellesi eikä Herralle ennen kuin olet saanut täyden selvyyden tässä suhteessa.
Paavo Ruotsalaisella oli tapana kysyä ihmisiltä, jotka tahtoivat käydä uskovaisista: "Onko sinulla passi?" Tällä hän tarkoitti elävää Pyhän Hengen todistusta. Ellei sinulla sitä ole, älä luota järkeisuskoosi, näyttää tuo sitten kuinka viehättävältä hyvänsä. Kun olet saanut "passin", s.o. Hengen todistuksen, silloin vasta myös tiedät jotain todellisesta uudestisyntymisestä. Ilman sitä on uskosi vain hyvää ja kaunista jumaluusoppia, jolla menet helvettiin, vaikka kuinka huutaisit, "Herra", "Herra", ja tekisit ihan ihmeellisiä asioita Jeesuksen nimessä.
Pyydän sinua: Polvistu Herran eteen ja huuda koko sydämestäsi, että Herra Jeesus lähettäisi sydämeesi Pyhän Hengen johdattamaan sinut koko totuuteen, jotta et vain virran vietävänä painuisi kadotuksen kuiluun väärän jumaluusoppisi turvissa. Älä anna itsellesi eikä Herralle rauhaa ennenkuin todella olet kokenut sen uudestisyntymisen, mistä Jumalan oma Pyhä Sana puhuu, sen uudestisyntymisen, jonka kautta sinusta todella tulee uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa, jossa saat kokea, että vanhat ovat kadonneet, ja katso, uusi on sijaan tullut.
Älä anna pettää itseäsi tuolla sieluja turmelevalla julistuksella kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä, ilman uskoa ja vanhurskauttamista, vain maagillisesti uudestisynnyttävän voiman saaneen pelastavan kasteveden kautta. Tämä uusplatonilaisuudesta ja hellenistisistä mysteeriouskonnoista väriä saanut käsitys sakramentin itsenäisestä voimasta on katolisen kirkon kautta pyrkinyt valtaan luterilaisessakin kirkossa. Olen varma, että sen edessä korottaisi apostoli Paavali vielä kerran äänensä ja huutaisi, kuten muinoin petetyille galatalaisille: "Mutta vaikka me, tai enkeli taivaasta julistaisimme teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. -Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu! -Ihmistenkö suosiota nyt etsin vai Jumalan? Tai pyydänkö olla ihmisille mieliksi? -Jos vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija." (Gal.1:8-10).
Urho Muroma (Herää Valvomaan! 1/1937)
Valoa ristiltä 11-12/1997
Eli mitä vastakaneetteja nyt tähän on esittää? Raamattuun pohjautuvia eikä perinteisiin joita ei ole Raamatussa?
-
Hei Moottorisaha!
Esittämäsi kysymys on kovin laaja, mutta hyvin mielenkiintoinen. Olen kanssasi (ja lainaamasi Muroman kanssa) vahvasti eri mieltä ja yritän myös vastata tiiviisti. Toivottavasti tämä yhdistelmä ei saa vastaustani kuulostamaan liian tylyltä.
Tässä Urho Muroman teksti liittyen asiaan. Hän nyt oli rovasti joten ei pitäisi kenenkään voida väittää. että on jonkun pilipaliukon tekstiä. Kaikesta muusta mitä olen saanut selville opetuksistaan en kyllä ole samaa mieltä, mutta tämä on hyvin sanottu. Muutenkin aiheesta vielä tulen kirjoittamaan jahka saan aikaiseksi.
Moni muukin rovasti on sanonut asioita, joita ei voi allekirjoittaa. Ei kannata vedota rovastin arvovaltaan kasteasiassa ja samaan hengenvetoon sanoa, ettei itsekään allekirjoita sitä arvovaltaa toisissa kysymyksissä. Miksi kenenkään pitäisi siis olla hänen kanssaan samaa mieltä kastekysymyksessäkään?
Lainaamasi teksti oli suureksi osaksi hyvää parannussaarnaa. Mutta siinä on myös ongelmia. Muroma käyttää Raamattua ja sanoo aivan oikeita asioita. Mutta se, miten hän vähättelee kastetta ja erottaa sen oikeasta uskosta ja parannuksen teosta, on minun ymmärrykseni mukaan Raamatun vastaista.
Eli mitä vastakaneetteja nyt tähän on esittää? Raamattuun pohjautuvia eikä perinteisiin joita ei ole Raamatussa?
Lähden liikkeelle siitä, mitä kysyit tämän ketjun ensimmäisessä viestissäsi:
Itseä kiinnostaisi saada kantasi siihen miksi kirkolle on erinäiset sakramentit niin kovin tärkeitä.
Sakramentit eivät ole syntyneet siten, että kirkko on järjestänyt kokouksen jossa teemana on: "Mitäs kivoja riittejä me keksittäisiin, kun olisi kiva tehdä jotain mystisiä juttuja?" Jeesus itse määräsi ne. Viimeistä kertaa (maanpäällisessä ruumiissaan) opetuslastensa kanssa ollessaan Jeesus määräsi ehtoollisen. Viimeistä kertaa opetuslasten kanssa (ylösnousemusruumiissaan) ollessaan Jeesus asetti kasteen. Nämä eivät voi olla ihan pieniä asioita. Jumala syntyi ihmiseksi ja eli vähintäänkin vaikuttavan elämän ja kärsi suunnattoman tärkeän uhrikuoleman. Jeesus tuli ja ilmoitti kirkkaasti Jumalan tahdon koko ihmiskunnan pelastamiseksi. Olivatko kaste ja ehtoollinen siis vain loppukevennyksiä raskaan työsaran päätteeksi? Enpä usko. Ne ovat jotain, missä tiivistyy koko Hänen toimintansa sanoma. Kirkko - ja erityisesti luterilainen kirkko, jossa on vain kaksi sakramenttia - on tutkinut Raamattua ja huomannut, että nämä kaksi toimitusta ovat jotain hyvin tärkeää, kun Jeesus käski ne aivan lopuksi, jotta ne jäisivät opetuslapsille päällimmäiseksi mieleen. Koska Jeesus on pitänyt kastetta ja ehtoollista noin tärkeinä, kirkkokin on antanut niille erityisen nimen: sakramentti - pyhä toimitus.
Miksi sakramentit ovat sitten olleet Jeesukselle niin tärkeitä? Aikaisemmin olen kirjoittanut kasteesta perusteellisesti tässä linkissä (http://nettipappi.net/index.php/topic,34.msg432.html#msg432) olevassa liitetiedostossa. Poimin sieltä nyt tärkeimpiä asioita ja kirjoittelen jotain lisää.
Raamatussa on sanottu ainakin viisi asiaa, jotka pelastavat ihmisen:
Armosta JUMALA on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole
lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin,
jottei kukaan voisi ylpeillä. (Ef. 2:8-9)
Ei kukaan muu voi pelastaa kuin HÄN [Jeesus]. Mitään muuta nimeä, joka
meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla. (Ap. t. 4:12)
Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen ARMO. (Ap. t. 15:11)
USKOSI on pelastanut sinut. (Luuk. 7:50)
Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt KASTE. (1. Piet. 3:21)
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että ihmisellä on viisi erillaista vaihtoehtoa pelastua. Nämä kaikki liittyvät toisiinsa. Mitään ei saa jättää pois, eikä mitään saa vähätellä.
Oletko koskaan kuullut kenenkään sanovan: "Ei Jumala pelasta, vaan usko pelastaa"? Kukaan ei myöskään sano: "Ei Jeesusta tai armoa tarvita pelastumiseen. Pelastumiseen tarvitaan uskoa." Näin ei sanota siksi, että Jeesus, Jumala ja armo ovat meidän uskomme kohteita. Niin on kastekin, mutta tosi monesti kuulen ihmisten sanovan: "Kaste on vain sellainen teko. Ei se pelasta. Usko pelastaa." Sellainen lausahdus vain osoittaa, että ihminen ei tiedä, mistä kasteessa on kyse. Tuolla tavoin sanovan ihmisen pitäisi loogisuuden nimissä kapinoida sitäkin vastaan, että Raamattu opettaa myös Jumalan, armon ja Jeesuksen pelastavan.
Kirkko ei opeta, että Jumala vie ihmiset väkisin taivaaseen. Kirkko ei opeta, että armo vie ihmiset väkisin taivaaseen. Kirkko ei opeta, että Jeesus vie ihmiset väkisin taivaaseen. Miksi sitten luullaan, että kirkko opettaa, että kaste vie ihmiset väkisin taivaaseen? Kaste kuuluu yhteen kokonaisuuteen, joka otetaan vastaan uskolla. Mitään näistä viidestä asiasta ei saa jättää pois ja opettaa, että pelastus on mahdollinen ilmankin.
Ilman Jumalaa ei voi pelastua. Ilman Jeesusta ei voi pelastua. Ilman armoa ei voi pelastua. Ilman uskoa ei voi pelastua. Mutta miksi "tosi uskovat" haluavat korostaa uskoa niin paljon, että kasteen voi jättää tästä kokonaisuudesta pois? Eikö Jeesuksen käskyllä sittenkään ole väliä?
Usein tällaiseen käyttäytymiseen vedotaan juuri tuolla Muromankin käyttämällä lausahduksella: Kaste ei pelasta ex opere operato ("tehtynä tekona"). Sanotaan, että kaste ei saa olla pelastava asia, koska siinä on ihminen välikappaleena. Mutta niinhän on uskossakin:
Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu."
Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he
voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei
kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan
kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!" (Room. 10:13-15)
Ihminen on välikappaleen myös uskossa. Jumala on alentunut aivan käsittämättömän alas siinä, että hän on antanut pelastussanoman syntisten ihmisten eteenpäinviemiseksi. Siihen sanomaan kuuluu julistus JUMALASTA, ARMOSTA, JEESUKSESTA, USKOSTA ja KASTEESTA. Vaikka ihminen on välikappale, Jumala on silti se, joka tekee ja toimii. Muutenhan voidaan sanoa, että Marko Sagulin käy pelastamassa ihmisen, kun hän vierailee kastekodissa. Ei. Kasteessa Jumala toimii. Samoin Jumala toimii silloin, kun ihminen kuulee Sanaa ja alkaa uskoa, vaikka ihminen olisi Sanan julistajana.
Jumalan pelastussuunnitelmaan kuuluu valtavia asioita:
1. Jumala loi maailmankaikkeuden ja antoi ihmiselle elämän.
2. Syntiin langenneelle ihmiskunnalle Jumala antoi elämänohjeita ja toistuvasti lupauksia tulevasta Messiaasta.
3. Lopulta Jeesus syntyi ihmiseksi ja kuoli koko maailman puolesta ristillä.
Tämä viimeisin asia tapahtui 3500 km päässä 2000 vuotta sitten. Mitä se minua liikuttaa? Millä minä pääsen osalliseksi tuosta Jumalan pelastavien tekojen sarjasta? Uskollako? Tarkalleen ottaen ei. Usko ei kuro 3500 km välimatkaa ja 2000 vuoden aikaeroa kiinni. Vain Jumala voi sen tehdä. Ja hän käyttää tähän kastetta. Jumala ei lopettanut pelastustekojaan Jeesuksen astuessa taivaaseen. Siinä hetkessä Jeesus kertoi, miten nämä Jumalan teot jatkuvat maailmassa hänen jälkeensäkin. Kasteessa Jumala henkilökohtaisesti kumartuu ihmisen puoleen ja sanoo: "Juuri sinunkin puolestasi nämä kaikki suuret pelastusteot on tehty." Tämä sanotaan hienosti esim. Roomalaiskirjeen kasteopetuksessa. Poimin siitä pari jaetta:
Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on
kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan
ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta
elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.
Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan,
me myös nousemme kuolleista niin kuin hän. (Room. 6:3-5)
Koska minut on kastettu, minulla on jotain, mihin uskoa. Se ei tarkoita sitä, että Jumala vie minut väkisin taivaaseen, vaikka eläisin miten vain. Totta kai ihminen voi hylätä kasteen lahjan. Ihminen voi hylätä Jumalan. Ihminen voi hylätä Jeesuksen. Ihminen voi hylätä armon. Ihminen voi hylätä uskon. Ja samalla tavalla ihminen voi hylätä kasteen. Mutta Raamatun valossa minä en ainakaan ikinä uskalla julistaa, että kyllä ilman kastettakin voi kuvitella kuuluvansa Jumalan pelastustekojen sarjaan. Ihminen kuuluu kastaa. Ja kaste edellyttää uskoa.
Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva.
Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. (Mark. 16:16)
Ihminen liimataan Jumalan pelastustekoon kasteella ja sen ansiosta ihmisellä on ilo ja vapaus uskoa Jeesukseen. Joka haluaa uskoa Jeesukseen ilman kastetta, luottaa siihen, että hän itse on sen verran hyvä, että voi omalla uskollaan liittää itsensä kiinni Kristukseen. Se alkaa kuulostaa siltä, että ihminen voisi itse pelastaa itsensä. Kaste korostaa sitä, miten Jumala on subjekti ja tekee itse kaiken valmiiksi. Siksi Raamatussa korostetaan, että uskoon kuuluu kaste.
Muroman parannussaarna on hyvä parannussaarna. Mutta siitä tulisi erinomainen, jos hän ei halveksisi kastetta. Kaste kuuluu myös parannukseen. Ihmisen kuuluu tehdä parannus, ottaa kaste Jeesuksen nimeen ja uskoa Jeesukseen.
Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat
Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet, mitä meidän pitää tehdä?"
Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen
nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän
Hengen. (Ap. t. 2:37-38)
Jos ihminen on jo kastettu, parannus on palaamista kasteessa tehtyyn liittoon, koska Jumala ei koskaan hylkää tätä liittoa. Silloin ihmisen kuuluu tehdä parannus ja uskoa. Kurjaa, että Jumalan suurta tekoa vähätellään aivan tarpeettomasti. Parannuksen ja uskon arvo ei suurene sillä, että vähätellään kastetta. Niiden arvo pikemminkin laskee, koska kaste kuuluu uskoon.
Lopuksi vielä yhteenveto viidestä pelastavasta asiasta:
JUMALA lähetti poikansa JEESUKSEN maailmaan kuolemaan ihmisten puolesta. Tämän hän teki puhtaasta ARMOSTA ihmisiä kohtaan. Ihminen pääsee KASTEEN kautta osalliseksi tästä pelastusteosta, jonka saa turvallisin mielin ottaa USKOSSA vastaan.
Enpä uskaltaisi väheksyä yhtään osa-aluetta. Eikä mielestäni kyse ole siitä, että julistettaisiin innolla, että kaikki pääsevät taivaaseen.
-
Käyttääkseen joskus jonkun muun sanomaa asiaa apunaan ja se ettei ole kaikesta samaa mieltä ei estä etteikö voisi sitä käyttää. Tuskin kukaan täälläkään on kenenkään kanssa kaikesta 100% aina samaa mieltä. Jos se on vaatimus ei voisi lainata ketään ikinä. Otin sen rovastin tittelin esiin jotta kukaan ei ainakaan pääse sanoon, että kirjoittaja ei tiedä mitään mistään en sen kummemasta syystä.
Vastauksesi ei ollut tyly alkuunkaan. Olen tottunut paaaaaljon pahempaan. Se oli kevyttä.
En kiistä kastetta ollenkaan. Kiistän sen Ex opere operato periaatteen, että teko tehtynä tekona vaikuttaa sen mitä uskotaan vaikka sen tekijä saati saaja ei olisikaan uskovia vaan vaikka ateisteja tai muita agnostikkoja tai jos asia ei edes kiinnosta. Tiedän kyllä kirkollisen periaatteen. Kirkon päätunnustuksen ja muuta opetustahan löytää jo netistäkin kun googlettaa Augsburgin tunnustus tai tunnustuskirjat. Nyt en kirveelläkään muista mikä se linkki oli jossa oli hirveä määrä sanoja kirkon opetuksestä alkaen A:sta päätyen Ö:hön.
Tästä asiastahan on ollut keskustelua olemassa jo ennen syntymäämme satoja ja satoja vuosia ennemmminkin. Se tulee myös jatkumaan. Keskustelu on hyvä asia kunhan se ei mene solvaamiseen vaan pysyy asiallisena.
Siis sanan sakramentti joka on alunperin latinasta sanasta sacramentum pohja on Kreikan sanassa mysterion eli salaisuus. Uusi testamenttihän sisältää 12 eri salaisuutta. Eri asian yhteydessä puhutaan sen ja sen asian salaisuudesta. Se tässä kiusaa, että yksikään noista ei ole kirkon sakramenteissa nimittämien asioiden listalla.
Pidän surullisena, että jotkut uskoo sakramentin voimaan riittävänä asiana ja tuudittautuu siihen ja unohtaa muun kaiken jumalan asioihin liittyvän. Uskottiin, että kasteessa saatiin pyhä henki ja se siitä. Eli käveleekö suomen kaduilla vastaan vain pyhällä hengellä täytettyjä kristittyjä? Ei kävele. Totuudelle tulee olla kuuliainen. Osa on enemmän ja osa vähemmän. Se saa aikaan mielen muuttumista kun vaeltaa hengessä. Hitaasti ehkä, mutta saa kuitenkin.
Jätin tarkoituksella lainaamatta niitä monia kohtia Augburgin tunnustuksesta ja tunnustuskirjoista joita olisin voinut. Niitä kun voi itse kukin lukea netistä. Tiedostan myös, että tämä koko keskustelu on sinällään loputon suo jossa jos haluaa löytyy aina joka perusteelle vastaperuste. Kummankin mielestä aina toista parempi. Tunnen kyllä erinäisiä näkökantoja asiaan ja olen lukenut niitä. Mikä tämän keskustelun tarkoitus on mulla sitten? Se on se, että herättää edes joku huomaamaan mikä asia oikeasti kumpuaa Raamatun lehdiltä, mikä on perinnäissäännön asemassa oleva säädös joka on väännetty joskus historian aikana. Millä ei ole oikeaa Raamatullista perustetta vaikka siten väitetään ja Raamatusta tukea haetaankin. Kannattaa näet konsultoida alkukieltä ja sen merkityksiä asioiden kohdalla niin viisastuu. Toivottavasti ymmärrät ja uskon, että ymmärrät mitä ajan takaa. Ajatuksia herättävää keskustelua.
Kieltämättä on vaikeaa kauhean lyhyesti ja ytimekkäästi aina asiaansa sanoa saati niin, että sen toinen ymmärtää kuten olet ajatellut sen.
-
Jees. Näyttää siltä, että emme saa asiasta kunnollista väittelyä aikaan, koska mielestäni ajattelemme melko samalla tavalla. Kumpikin kantaa huolta vain erilaisista ylilyönneistä. Sinä olet huolissasi siitä, että jotkut korostavat kastetta ja unohtavat uskon. Minä kannan huolta siitä, että jotkut korostavat uskoa ja unohtavat kasteen. Jeps. Jatketaan, kun keksitään lisää aiheen tiimoilta.
-
Kastetta ei luterilaisessa kirkossa uusita koskaan.
Entä jos on kastettu hätäkasteella tai jos joku satunnainen kristitty on suorittanut kasteen hädän edessä?
Mitä jos ei tiedetä, onko ihminen jo kastettu. Jos vaikka on katulapsipakolainen ja tulee kuitenkin jostain lapsikastemaasta, mutta mitään tietoa historiasta ei ole saatavilla?
-
Hei Pyrski!
Edes hätäkastetta ei suoriteta uudelleen. Jos kaste on suoritettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen vedellä, sitä ei tarvitse uusia. Kastajan henkilöllisyydellä ei ole väliä. Kaste on Jumalan teko, jonka työkaluna toimii ihminen. Karkeasti voisi sanoa, että työkalulla ei ole väliä, jos työ itsessään tulee tehtyä. Kirkollisessa kaavassa on kyllä olemassa hätäkasteen vahvistaminen. Mutta siinäkään itse kastetta ei uusita. Kärjistetysti sanottuna se on tilanne, jossa voidaan juhlia kastetta, koska varsinainen kastehetki on tapahtunut kiireesti esim. synnytysosastolla. Tilanteessa myös rauhoitutaan rukoilemaan lapsen puolesta ja kuullaan Jumalan sanaa.
Jos sattuu tilanne, jonka kuvailit - eli ei tiedetä, onko lapsi kastettu - silloin kaste suoritetaan. Tällöin ihmiset eivät tee uudelleen kastamista tahallaan tai Jumalan liittoa epäillen. Tällöin halutaan vain varmistaa, että Jumalan määräämä teko on varmasti tämänkin ihmisen kohdalla tehty. Jos kaste tulee tehtyä uudelleen, niin se on tehty vastoin parempaa tietoa. Olisi kuitenkin suurempi vääryys jättää ihminen "kaiken varalta" kastamatta.
-
Hyvä Aru!
Ymmärsit aivan oikein. Kaste on Jumalan tekemä teko - liitto ihmisen kanssa. Ja kun ihminen ymmärtää tämän, se todellakin helpottaa uskomista. Jumala ja Kristuksen sovitustyö ei olekaan joku kaukainen tapahtuma historiassa, vaan juuri minulle henkilökohtaisesti lahjoitettu asia. Ehtoollinen on jatkoa tähän. Siinä kristitty saa yhä uudelleen omistaa kaikki ne asiat, jotka kasteessa kertaalleen on lahjoitettu. Kummatkin ovat Jeesuksen käskemiä asioita, jotka ovat aivan konkreettisia. Kastettu ihminen voi käydä vaikka kastetodistuksen itselleen todistukseksi siitä, että Jeesuksen käskemä teko on hänellekin tehty. Ja ehtoollisen voi mennä yhä uudestaan nauttimaan ja kaikilla aisteillaan kokemaan. Näistä toimituksista on useita Jumalan lupauksia Raamatussa. Kristityllä ei tämän jälkeen ole enää mitään syytä epäillä, eikö hänkin voisi pelastua tällaiseen Jeesukseen turvautumalla. Valtavia lahjoja ovat nuo sakramentit...
-
Saako aviottoman lapsen kastaa kirkollisin menoin??
-
Hei Anunen!
Ilman muuta aviottoman lapsen saa kastaa kirkollisin menoin. Eikä kristillistä kastetta voidakaan toimittaa muuten kuin kirkollisin menoin. Vaikka lapsen vanhemmat eivät ole noudattaneet Raamatun ohjeita parisuhteessaan, ei se ole lapsen virhe. Ei ole todellakaan oikein, että vanhempien virheen vuoksi kielletään Jumalan suuri lahja lapselta.
-
Moi!
Onko niin, että ihminen saa kasteessa Pyhän Hengen? Onko kaikissa kastetuissa ihmisissä Pyhä Henki? Jos on, niin eikö kaikkien kastettujen ihmisten pitäisi uskoa Jeesukseen ja Jumalaan?
-
Mutta onko siis niin, että ilman kastetta ei pelastu?
Onko siis niin että jos uskoo, ja luottaa Jumalaan ja Jeesukseen ja koittaa seurata Raamatun oppia, ei pelastu, jollei mene kasteelle?
Hei Aru!
Kysymyksesi sisältää erään paradoksin: kuinka voi luottaa Jumalaan ja yrittää seurata Raamatun oppia, jos haluaa välttää kastetta?
Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva.
Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. (Mark. 16:16)
Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte
saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton.
Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, (1. Piet. 3:21)
Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja
muille apostoleille: "Veljet, mitä meidän pitää tehdä?" Pietari vastasi: "Kääntykää ja
ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin
anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. (Ap. t. 2:37-38)
Raamattu opettaa, että pelastukseen kuuluvat usko ja kaste. On siis Raamatun sanan kiertämistä, jos sanotaan, että kasteella ei ole väliä. Kaste on Jumalan tekemä liitto. Kun ihminen on kastettu, hänellä on Jumalan varma lupaus. Vasta sitten voi oikein pohjimmiltaan uskoa, kun on saatu lupaus. Esimerkiksi: Lapsi voi toivoa joululahjaksi mieleistä lahjaa, mutta se on vain toivoa. Sitten kun vanhemmat ovat luvanneet, että hän saa sen, hän voi vaihtaa toivon uskoksi. Hän luottaa lupaukseen. Kaste on Jumalan liitto ja Jumalan lupaus. Se kuuluu uskoon.
Suomessa kasteen merkitys helposti laimenee, koska täällä lähes kaikki ihmiset on kastettu. Huomattavasti paremmin sen näkee esimerkiksi muslimimaissa. Monesti muslimi saa ottaa selvää kristinuskosta ja olla kiinnostunut siitä. Mutta jos hän ottaa kasteen, se on merkki kääntymisestä ja silloin katkaisee suhteensa muslimeihin. Tämä on tietenkin vain käytännön merkitys, mutta siinä kulttuurissa tämän johdosta ymmärretään paljon paremmin, että ei voi sanoa itseään kristityksi, jos ei ole saanut kastetta Jeesuksen nimeen. Jos siis haluaa seurata Jeesusta, toimii ilman muuta Jeesuksen käskyn mukaan ja ottaa kasteen, jos ei sitä ole aikaisemmin saanut.
Tietenkin joudutaan todella vaikeisiin kysymyksiin silloin, jos joku ihminen kuolee ennen kuin hänet ehditään kastaa. Lasten kohdalla tämä on erityisen vaikea kysymys. Siksi meillä on käytäntönä hätäkaste, joka toimitetaan sairaalassa sellaisille lapsille, jotka syntyessään ovat sellaisessa kunnossa, etteivät välttämättä elä kauaa. Jeesus sanoi, että "joka uskoo ja kastetaan, pelastuu". Mutta jatkossa sanotaan vain: "joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen". Ajattelen, että Jeesus aivan tarkoituksellisesti ei sanonut tätä muodossa: "joka ei usko tai jota ei ole kastettu..." Usko ja kaste vaaditaan pelastumiseen. Mutta se jää Jumalan oikeudenmukaisuuden ja viisauden varaan, mitä tapahtuu henkilölle, jota ei ole ehditty kastaa. Kristittynä ja erityisesti kirkon työntekijänä minä en voi opettaa, että ilman kastetta pelastuu. Minun on kehotettava ihmisiä kääntymään ja ottamaan kaste, niin kuin Pietari kehotti tuossa Apostolien tekojen kohdassa. Muu on Jumalan vastuulla.
-
Onko niin, että ihminen saa kasteessa Pyhän Hengen? Onko kaikissa kastetuissa ihmisissä Pyhä Henki? Jos on, niin eikö kaikkien kastettujen ihmisten pitäisi uskoa Jeesukseen ja Jumalaan?
Hei Stranger!
Raamattu lupaa, että kasteessa saadaan Pyhä Henki. Eli luterilaisessa kirkossa ymmärretään niin, että ei ole olemassa erikseen "vesikastetta" ja "henkikastetta". On vain yksi kristillinen kaste.
Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen,
jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen."
(Ap. t. 2:38)
Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli
näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä
armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti
ja Pyhä Henki uudisti meidät. (Tit. 3:4-5)
Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä,
hän ei pääse Jumalan valtakuntaan." (Joh. 3:5)
Näiden kohtien lisäksi tämän ketjun kolmanteen viestiin, eli Vastaus #2 (http://nettipappi.net/index.php/topic,34.msg432.html#msg432) sisältyvässä liitetiedostossa on selitetty neljä laajaa tapausta, joissa Raamattu hyvin selkeästi liittää kasteen ja Pyhän Hengen toisiinsa. Tässä sama tiivistetysti.
1. Pyhä Henki juutalaisille (Ap. t. 2:1-13)
Helluntaina apostolit ja muut Kristuksen seuraajat saivat Pyhän Hengen. Tapahtuman päätteeksi Pietari julisti kuulijoille, että heidän näkemänsä oudot tapahtumat ja kielillä puhumisen ihme oli Pyhän Hengen työtä. Hän sanoi siinä yhteydessä myös tuon Ap. t. 2:38 jakeen, jossa hän liittää kasteen ja Pyhän Hengen saamisen yhteen.
2. Pyhä Henki samarialaisille (Ap. t. 8:4-25)
Kun sanoma Jeesuksesta alkoi levitä, Samariassa koettiin aluksi outo tapaus. Filippos kastoi ihmisiä, mutta ei tapahtunut mitään erityistä. Muita apostoleja tuli tutkimaan asiaa ja silloin Pyhä Henki laskeutui kastettuihin. Tämä tapaus uskoakseni tarvittiin, jotta juutalaiset ymmärsivät paremmin, että pelastus kuuluu myös samarialaisille.
3. Pyhä Henki pakanoille (Ap. t. 10:1-11:18)
Juutalaisilla ei ollut lupa edes jutella pakanoiden kanssa. Jumalan täytyi erittäin selvästi siis osoittaa apostoleille, että nyt puhaltavat uudet tuulet. Pietari julisti sanomaa pakanan kodissa, jolloin Jumala antoi Pyhän Hengen kuulijoille. Tämän vuoksi Pietari rohkaistui kastamaan pakanatkin, jota hän joutui myöhemmin selittelemään muille apostoleille.
4. Pyhä Henki Johanneksen opetuslapsille (Ap. t. 19:1-7)
Viimeinen tapaus, jossa Pyhän Hengen näkyvästä vuodattamisesta puhutaan, liittyy Johannes Kastajan opetuslapsiin. He uskoivat Jeesukseen, mutta he eivät edes tienneet mitään Pyhästä Hengestä. Paavali kysyy silloin loogisesti, että onko heidät kastettu oikealla kasteella. Selvisi, että ei ole. Kun heidät kastettiin Jeesuksen nimeen, Pyhä Henki vuodatettiin.
Näillä kertomuksilla Raamattu osoittaa mielestäni erittäin vahvasti, että vesikaste on henkikaste. Kasteessa saadaan siis Pyhä Henki.
Mutta niin kuin kysyit: tarkoittaako tämä sitä, että kaikki kastetut uskovat ja pelastuvat. Tätä johtopäätöstä ei voi mielestäni mitenkään tehdä. Raamattu kehottaa koko ajan kristittyjä valvomaan, ettei luopuisi Kristuksesta. Jumala ei pakota ketään pelastumaan. Kasteessa meille annetaan valtava lahja. Mutta jos lahja jää avaamattomana nurkkaan, ei se tuota iloa. Kasteen hienous on kuitenkin siinä, että Jumala ei kadu sitä, että hän on antanut lahjan. Ja Jumala on aina uskollinen liitossaan. Kasteen ansiosta ihmisellä on aina mahdollisuus palata lahjan ääreen ja aina palata Jumalan yhteyteen:
Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua. (Room. 11:29)
Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan
hän ei voi kieltää. (2. Tim. 2:13)
-
Jos lapsi saa siis kasteessa pyhän hengen mikä väitteenäkin on älytön niin koska se hänestä poistuu sitten? Vai onko niin, että suomessa kaljakapakoita ja muita spahojen syntien tekijöitä myöten kaduilla vaeltaa pyhällä hengellä täytettyjä kristittyjä? Missä on hengen hedelmät?
Please astu ulos papin roolistasi ja teologisessa oppimastasi kaikesta ja mieti asiaa.
-
Hei Moottorisaha!
Suotta käyt kovin henkilökohtaisuuksiin. Kasteesta olen oppini saanut itse asiassa paljon enemmän muualla kuin teologisessa tiedekunnassa. Ja papin roolista ulos astuminen tarkoittaisi minulle suunnilleen samaa kuin sanoisit, että lopeta se Raamatun sanan opettaminen. Erehtyväinen ja vajaa olen ihmisenä, mutta parhaani teen opettaessani Sanaa. Myös tässä kasteasiassa.
Jotta emme menisi liikaa juupas - eipäs -osastolle, niin pyydän sinua yksinkertaisesti osoittamaan minulle muutaman asian Raamatun sanalla:
1. Missä Raamattu sanoo, että Pyhää Henkeä ei saada kasteessa? (vrt. Ap. t. 2:38)
2. Missä Raamattu sanoo, että kasteessa Jumala ei tee liittoa ihmisen kanssa? (vrt. 1. Piet. 3:21)
3. Missä Raamattu sanoo, että lasta ei saa kastaa tai että nämä kasteeseen kuuluvat asiat eivät toteudu lapsen kohdalla?
4. Missä Raamattu sanoo, että Pyhällä Hengellä täyttynyt ihminen ei voi tehdä suuria syntejä?
Daavid oli Pyhällä Hengellä täytetty ihminen. Silti hän teki aviorikoksen ja yritti peittää jälkensä tekemällä murhan. Hänen katumusrukouksensa yksi osa kuului näin:
Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.
Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi.
(Ps. 51:12-13)
Daavid siis ymmärsi, että hän oli voinut tehdä syntinsä, vaikka hänellä oli Pyhä Henki. Ja kaikesta päätellen hän myös ymmärsi, että hänen syntinsä ei ollut sitä poistanut. Mutta yhtä lailla hän ymmärsi, että Jumala voi ottaa myös pois Henkensä.
Minun tehtäväni ja mahdollisuuteni ei ole arvioida, kenellä ihmisellä on Pyhä Henki. Minä voin vain luottaa siihen, että kasteessa lahjoitetaan Henki, niin kuin Pietari todisti helluntaisaarnassaan. Ihminen voi hylätä tämän lahjan ja ihminen voi palata tähän liittoon, jos Jumalan kutsu hänet tavoittaa. Merkitystä on sillä, mitä ihminen on tänään tässä ja nyt. Mutta Jumalan liittoa ja Jumalan lahjaa se ei tee tyhjäksi, jos ihminen on omalta puoleltaan uskoton.
-
Missä Raamattu sanoo, että lasta ei saa kastaa tai että nämä kasteeseen kuuluvat asiat eivät toteudu lapsen kohdalla?
Tähän liittyen tuli mieleen, että ajatellaanko luterilaisuudessa niin, että ihmiset, jotka kuolevat lapsena pelastuvat ilman muuta? Kun olen kuullut, että helluntailaisuudessa vissiin ajatellaan niin..Ja sitten toinen kysymys: pelastuuko sikiö, joka on syntynyt kuolleena, vaikka sitä ei olisi keritty kastamaan? Entä abortit?
-
Hei Stranger!
Tähän liittyen tuli mieleen, että ajatellaanko luterilaisuudessa niin, että ihmiset, jotka kuolevat lapsena pelastuvat ilman muuta? Kun olen kuullut, että helluntailaisuudessa vissiin ajatellaan niin..
Niissä kirkkokunnissa, joissa ajatellaan, että aikuiskaste on ainoa oikea kaste, ei voida ottaa kovin vakavasti perisyntioppia. Muutenhan vanhemmilla olisi vuosien ajan kauhea paine, kun he iankaikkisen kadotuksen pelossa toivovat, ettei lapselle satu mitään ennen kuin hän on aikuinen, jotta hänet voidaan kastaa. Tämä lienee yksi looginen ja psykologinen syy, miksi lapsikastetta vastustavissa piireissä on pakko ajatella, että uskovien ihmisten lapset syntyvät pyhinä.
Luterilaisuudessa ei ajatella näin. Hätäkaste on olemassa juuri siksi, että uskomme lasten olevan myös syntyessään syntisiä, niin kuin Daavidin psalmissa sanotaan:
Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
(Ps. 51:7)
Lapset tarvitsevat syntien anteeksiantamista ja kasteen kautta tämä on parhaalla mahdollisella tavalla tarjolla. Lapsen uskosta emme voi sanoa mitään, mutta jos kerran Jumala antaa uskon aikuiselle, miksei hän voi antaa sitä lapsellekin:
Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.
(Mark. 10:15)
Luterilaisessa kirkossa uskomme, että meidän velvollisuutemme on täyttää kaste- ja lähetyskäsky myös lasten kohdalla. Jumalan asiaksi jää, millä tavoin hän lapsessa uskon synnyttää.
Ja sitten toinen kysymys: pelastuuko sikiö, joka on syntynyt kuolleena, vaikka sitä ei olisi keritty kastamaan? Entä abortit?
Nämä ovat kysymyksiä, joihin meillä ei ole vastauksia. Tiedämme, että ihminen pitää kastaa. Jos ei ehditä, emme tiedä, miten käy:
Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
(Mark. 16:16)
Tämä lause jättänee tarkoituksella pois sen, mitä käy, jos uskoo muttei ole kastettu. Onko sellainen lapsen kohdalla mahdollista, siihen meillä ei ole vastauksia. Sen vuoksi, kuten sanoin, ihmisinä teemme kaikkemme täyttääksemme kaste- ja lähetyskäskyn. Mutta jos siihen emme pysty, joudumme tyytymään siihen, että Jumala on oikeudenmukainen ja tekee viisaasti.
-
Asettiko Jeesus siis kristillisen kasteen vasta kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen? Ennen sitä kuvatut kasteet eivät ole kristillisiä kasteita, nykyisten toimitusten malleja tai esikuvia?? ???
-
Hei, Fe!
Kristillisen kasteen asettaminen tapahtui, kun Jeesus antoi lähetyskäskyn. Ajallisesti se sijoittuu Raamatussa Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen juuri ennen taivaaseen astumista. Eli se oli Jeesuksen viimeinen sana, tehtävä, joka annettiin kirkolle.
Raamattu tuntee kyllä muitakin kasteita. Heprealaiskirjeessä neuvotaan:
Älkäämme siis enää viipykö Kristuksen opin alkeissa ... oppi kasteista ja puhdistusmenoista
sekä kätten päällepanemisesta. (Hepr. 6:1a, 2a)
Raamattu tuntee nimeltä kristillisen kasteen lisäksi Johanneksen kasteen, joka oli merkki parannuksen tekemisestä. Historiasta tiedämme, että lisäksi on ollut erilaisia käännynnäisten kasteita. Esimerkiksi pakana saattoi liittyä juutalaisuuteen, ja ympärileikkauksen lisäksi saatettiin suorittaa ns. proselyyttikaste kääntymisen merkiksi.
Nämä muut kasteet voidaan ehkä ajatella esikuviksi tai malleiksi, mutta niiden sisältö on kyllä aika ratkaisevasti erilainen. Kristillinen kaste perustuu Jumalan toimintaan ja käskyyn. Muut kasteet ovat ihmisen omia tunnustautumisia ja todistuksia siitä, mitä hän haluaa tehdä. Toki tämä ulottuvuus on mukana myös kristillisessä kasteessa silloin, kun se toimitetaan aikuiselle. Esimerkiksi muslimimaissa ihmiset saattavat olla kiinnostuneita kristinuskosta ja ottaa asioista selvää, mutta kasteelle he tulevat erittäin harkiten. Se on lähipiirille merkki siitä, että on kääntynyt pois islamista ja päättänyt olla kristitty.
Raamatussa on kuitenkin pari kasteesta puhuvaa kohtaa, joista en osaa sanoa, millaista kastetta tarkoitetaan:
Tämän jälkeen Jeesus lähti opetuslapsineen Juudeaan. Hän viipyi siellä heidän kanssaan
jonkin aikaa ja kastoi ihmisiä. ... Kerran Johanneksen opetuslapset kiistelivät erään juutalaisen
kanssa puhdistautumisesta. Opetuslapset menivät Johanneksen luo ja sanoivat: "Rabbi, nyt
on ruvennut kastamaan myös se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolen ja josta annoit
hyvän todistuksen. Kaikki menevät hänen luokseen." (Joh. 3:22, 25-26)
Jeesus sai tietää fariseusten kuulleen, että hän kokosi ympärilleen enemmän opetuslapsia ja
kastoi useampia kuin Johannes - tosin hän ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa.
(Joh. 4:1-2)
Jeesus - tai hänen opetuslapsensa - siis kastoivat. Oliko kyse kristillisestä kasteesta vai tunnustautumisesta Jeesuksen opetuslapseksi ja parannuksen tekoon, sitä en osaa sanoa. On mahdollista, että se oli täysin sama kaste, jonka hän virallisesti asetti vasta lähetyskäskyssä. Toisaalta olisikin varsin loogista, että Jeesus ensin opettaisi ja harjoituttaisi opetuslapset. Pelkkä lähetyskäsky yhtäkkiä annettuna saattaisi muuten jättää liikaa kysymyksiä ilmaan. Kun opetuslasten harjoittaminen oli valmista, saatiin virallinen tehtäväksianto.
-
en ole varma onko tästä puhuttu mutta miten niiden lasten käy jotka kuolevat ennen kun heille on julistettu jumalan sanaa, esim. riittääkö vanhempien usko? tai jos tulee keskenmeno mites niille käy vai käykö mitenkään
EDIT: Kysymys liitetty kaste-ketjun yhteyteen. Otsikko vaihdettu. Marko
-
Tervehdys, P.M!
Olen vastannut kysymykseen kastekirjoitukseni kohdassa 7. Löydät sen tämän linkin (http://nettipappi.net/index.php?topic=34.msg432#msg432) liitetiedostosta. Pdf-formaatti taitaa toimia paremmin. Lisäksi olen sivunnut aihetta tämän ketjun viestissä #21.
Tutustu niihin ja kysele lisää tarkennuksia.
-
Onko siis niin, että lapsikaste on teoilla pelastumista? Koska monet uskovat, että Jumala heittää lapsen helvettiin, jos hän ei ota kastetta vastaan. Harmillista kyllä jos näin on, sillä lapsi ei voi itse vaikuttaa tähän tilanteeseen mitenkään.
Entäs, vastaako lapsi vanhempien virheistä? Jos vanhemmat eivät kasta lastaan ja lapsi kuollessaan joutuisi helvettiin, niin lapsihan vastaa siinä vanhempien tekemistä virheistä?
Ajatellaan, että lapsi joutuisi helvettiin jos häntä ei kasteta, eikä hän kykene uskomaan, niin olisiko Jumala luonut tästä avuttoman silloin, ettei pystyisi itse menemään ja ottamaan kastetta vastaan?
Entä miten Jumala tuomitsee lapset? Raamatussa puhutaan täysin selvästi kyllä niiden tuomiosta, jotka ovat tahallaan rikkoneet Jumalaa vastaan, tai eivät ole kuulleet omantuntonsa ääntä.
Sanooko Jumala siis lapselle "Koska synnyit miehestä sekä naisesta, joudut kadotukseen?"
Eihän Raamatussa turhaan sanota, että jos olemme todellakin tietämättömiä, niin silloin emme saa ylittää omaatuntoamme. Onko siis aivan pienillä lapsilla omatunto?
Sitten opetetaan, että Pyhä Henki johdattaa ja neuvoo tuntemaan totuuden. Jos Raamatussa on kerran lupaus tästä johdatuksesta ja huolenpidosta, niin miksi nämä lapset eivät yhtä-äkkiä enään tunnekkaan Jumalaa, vaan alkavat elää maailman elämää. Heillä ei ole edes tietoa, että Pyhä henki on "johdattanut" heitä.
Entäs minne se armo katosi?
Huom! En kysy näitä pottuillakseni, vaan oikeasti mielenkiinnosta. Nämä ovat asioita, jotka aiheuttavat uskovien keskuudessa koviakin riitoja, joten tahdon tietää, miten nuo perustellaan Raamatussa.
-
Laitan vielä kysymyksiä koskien kastetta ja Pyhän Hengen saantia koskien luterilaisten opetusta.
Kalevi Lehtinen opettaa, että Jumalan lapseksi tullaan siinä vaiheessa kun tullaan uskoon. Samalla saadaan Pyhä Henki ja ihminen vanhurskautetaan.. Pyhästä Hengestä samaa opettavat myös jotkut herätysjärjestöt kuten Kansanlähetys ja Raamattuopisto. Tosin taitaa olla niin, että heidän opetuksen mukaan kasteessa annetaan armo mutta se uskolla eli uskoontulossa ymmärrettävällä iällä otetaan vastaan. Tosin jos on saanut oikeaa opetusta aivan lapsesta saakka pelastuksesta yksin Jeesuksen sovitustyön takia niin on mahdollista että lapsenuskosta siirrytään aikuisen uskoon ilman uskon menettämistä.
Omalta osaltani taisin näillä sivuilla jossain kirjoittaa uskoontulostani monen kymmenen vuoden pakanuuden jälkeen. Itse asiassa en koskaan saanut kotona opetusta, että Jeesuksen sovitustyo oli meidän syntisten takia ja tähän sovitukseen turvaudutaan uskolla. En siis ollut koskaan ennen uskoontuloa uskossa Jeesukseen. Jumalan kyllä uskoin ja sen muista kylläkin mutta Jumalaan usko hävisi samoihin aikoihin n. 7 vuotiaana kun usko joulupukkiin hävisi.
Kysyn vielä kasteesta, että viime Israelin reissulla kävi 5 kpl 15-40 vuotiaita henkilöitä kasteella vaikka olivat saaneet jo lapsikasteen. Ymmärtääkseni he olivat edelleen luterilaisia joskin ainakin jotkut olivat lestadiolaisia. Jos ihminen tuntee tarpeelliseksi sellkeän uskoontulonsa jälkeen käydä uskovien upotuskasteella (upotetaan veden alle) niin mitä Raamattu tästä sanoo. En halua luterilaisen opetuksen eli tunnustuskirjojen mukaista vastausta sillä ne tiedän.
Nämäkään kysymykset eivät ole pottuilua. Tiedän kylläkin että luterilaiset selittävät Raamattua eri tavoin ja vastahan joku pappi on tehnyt väitöskirjan pappien Raamattunäkemyksistä.
-
Hei, Rhynynen!
Kirjoittelit johdantoa kysymyksellesi muutamia rivejä. Kysymyksesi ydin oli kuitenkin tässä:
Jos ihminen tuntee tarpeelliseksi sellkeän uskoontulonsa jälkeen käydä uskovien upotuskasteella (upotetaan veden alle) niin mitä Raamattu tästä sanoo.
Uskoontulonsa jälkeen ihmisen on tärkeä kokea tarve kasteelle menemiseksi, jos häntä ei ole kastettu. Häntä on opetettava siitä, miten Raamatussa Jeesus liittää kasteen ja uskon yhteen pelastuksesta puhuessaan:
Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.
Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se
tuomitaan kadotukseen. [Mark. 16:15-16]
Jos puolestaan lapsena kastettu ihminen alkaa kovasti haikailla kasteen perään, hänelle on opetettava myös Raamattua. Usko ja kaste kuuluvat yhteen, vaikka niiden välissä olisi pitkäkin aika. Joku on tullut uskoon aika nuorena, mutta menee kasteelle vasta vuosia sen jälkeen. Joku on kastettu jo lapsena, mutta löytää uskon vasta vuosia sen jälkeen. Merkitystä ei ole järjestyksellä vaan sillä, että kummatkin ovat olemassa.
Tällaiselle ihmiselle on myös syytä opettaa, että Raamatun mukaan yksi ainoa kaste riittää. Missään ei opeteta, että pitäisi tulla kastetuksi uudelleen, jos ensimmäinen kaste on ollut kristillinen kaste. Paavali kastoi uudelleen Johanneksen opetuslapset, jotka oli kastettu vain Johanneksen kasteella. Se osoittaa, että kasteen täytyy olla kristillinen. Ja Raamatussa ainoa kristillisen kasteen määritelmä on, että se on tehty Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen tai Jeesuksen nimeen:
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen... [Matt. 28:19]
Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen
nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän
Hengen. [Ap. t. 2:38]
Lienee itsestäänselvää, että kasteessa käytettiin vettä. Siitähän se sana kastaminen tuleekin. Mutta sen enempää ohjeita ei anneta. Se on toisaalta aika mielenkiintoista, koska kyseessä on niinkin suuri ja tärkeä asia. Raamattu ei sano, pitääkö kasteessa upottaa vai valella vettä. Ei myöskään sanota, minkä ikäinen pitää tai saadaan kastaa. Siksi on väärin tehdä sääntöjä, joita edes Raamattu ei tee. Aikuisten kohdalla kysyttiin, että uskooko tämä. Jos uskoi, mitään estettä kastamiselle ei ollut:
Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi:
"Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?" Filippos sanoi hänelle:
"Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi: "Minä uskon,
että Jeesus Kristus on Jumalan Poika." [Ap. t. 8:36-37]
Lapsien suhteen menettelystä ei ole mainintaa. Pietarin puheessa vain kerrotaan, kunka lupaus kastetta seuraavasta Pyhästä Hengestä koski myös lapsia. Paavali kertoo, kuinka hän on kastanut perhekuntia. Tiedän, että asiasta väännetään kovasti kättä, ja olen jopa kuullut väitteen, että olisi todistettu, että apostolit eivät kastaneet lapsia. No sellaista asiaa ei tietenkään voida todistaa. Paljon vankempi tieto on se, kun 1800-1900 vuotta vanhoissa kirkkoisien kirjoituksissa sanotaan, että jo apostoleilta on saatu tapa kastaa lapsia.
Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä,
jotka ovat etäällä - keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu. [Ap. t. 2:39]
He vastasivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun
perhekuntasi." He puhuivat sitten Herran sanaa hänelle ja koko talonväelle.
Heti paikalla, keskellä yötä, vanginvartija otti heidät hoiviinsa ja pesi
ruoskaniskujen haavat, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti.
[Ap. t. 16:31-33]
Lisäksi huomionarvoinen kohta uutta kastetta miettivälle on tämä:
Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! [Ef. 4:5]
Kyseinen Efesolaiskirjeen kohta haluaa painottaa yhteenkuuluvuutta, ei ehkä niinkään kasteiden lukumäärää. Mutta jos on vain yksi kristillinen kaste, niin miksi joku toinen kaste sitä parantaisi? Uutta kastetta miettivän kanssa olisikin juteltava kasteen merkityksestä eikä sen toteuttamistavoista. Jos kristitty kasvaa sellaisessa ympäristössä, jossa hänelle toistuvasti muistutetaan siitä, että lapsena annettu kristillinen kaste ei kelpaa, niin ilman muuta ennen pitkää tämä vakuuttuu siitä, että onko joku toinen parempi kaste. Mutta ne asiat, joita hän siinä pitää parempana ja raamatullisempana, eivät löydy Raamatusta. Esimerkiksi iästä ei sanota mitään eikä siitä, pitääkö valella vai upottaa.
Lapsikastetta kannattava klassinen kristinusko on pitänyt uutta kastetta enemmänkin epäuskon kuin uskon osoituksena. Uuden kasteen tarpeen on nähty nousevan ajatuksesta, että nyt voi itse tehdä asiat paremmin. Mutta niin kuin Paavali opettaa:
Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen
kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän
kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. [Room. 6:4]
Kasteessa toimii Jumala. Ihminen annetaan kuolemaan. Hän ei itse mene kuolemaan. Ja kasteessa tapahtuva uudistus on Jumalan teko, niin kuin Kristuksen herättäminen oli Jumalan teko. Ihminen ei voi itse parantaa tätä työtä. Ilman omaa uskoa ja luottamusta Jeesukseen tämä Jumalan työ menee hukkaan. Mutta sitä osaa, jonka Jumala on tehnyt, ei voi ihminen parantaa.
-
http://commonground.co.za/wp-content/uploads/2011/10/GospelInLife_9OCTOBER2011_RondeboschPM_Terran.mp3
Tämän saarnan jälkeen eräässä eteläafrikalaisessa seurakunnassa kastettiin yli 120 henkeä samana iltana.
Saarna on mielestäni upea. Se pohjaa selkeästi suoraan Raamattuun: puhuja käyttää lukemattomia raamatunkohtia puheensa pohjana. Puhe on jotenkin elävöittävä eikä jätä kuulijaa kylmäksi. Puhuja onnistuu tiivitämään monta tärkeää asiaa helpoiksi kokonaisuuksiksi. En lainkaan ihmettele saarnan vaikutusta kyseisessä seurakunnassa. Ja vaikka se on englanniksi, se on hyvin helppoa ymmärtää. Joten suosittelen!
Puheen loppupuolella hän kuitenkin opettaa, että vauvana kasteen saaneitten tulisi käydä uudelleen kasteella. Perustelu seuraa siitä, että Raamatussakin kaste seurasi aina vasta evankeliumin kuulemista ja henkilökohtaista uskonratkaisua; valintaa lähteä seuraamaan Jeesusta. Vauvana saatu kaste näin ei olisikaan relevantti; ihminen ei ole sitä itse valinnut. Se ei ole ollut henkilökohtainen valinta ja julkinen ele. Siksi tällainen uskova saisi, ja hänen jopa tulisi, käydä uudestaan kasteella.
Tämä sai minut miettimään; olen aina ollut itse luterilaisen opin puolestapuhuja, ja nyt hämmentää! Puhuja nimittäin perustelee kantansa todella hyvin ja vielä Raamatun kautta.
Marko, pyydän, että todellakin kuuntelet tuon puheen ennen kuin vastaat mitään. Sun opetus asiasta löytyy edeltä, ja olen lähtökohtaisesti ihan samaa mieltä! Ja niin on tämä eteläafrikkalainen puhujammekin, tämä yksi opinkohta on vain poikkeus. Miten sinä lähtisit perustelemaan lapsikastetta juuri hänelle?
Kiitos ja anteeksi :)
EDIT: Oikoluku suoritettu, kun lyöntivirheistä tuli ihan erillinen pahoitteluviestikin. Marko
-
Tervehdys Anniina!
Pahoittelen, että vastaukseni on hetken aikaa viipynyt. Olen odottanut sopivan rauhallista ja keskittynyttä mielentilaa vieraskielisen saarnan kuuntelemiselle. Varsin helppoa kieltä hän kyllä käyttikin, joten kuvittelen saaneeni puheesta hyvän tolkun.
Odotin toisensävyistä ja uudentyyppistä puhetta esipuheesi jälkeen. Pidin tämän saarnamiehen opetusta varsin perinteisenä aikuiskastetta puoltavana ja lapsikastetta vastustavana puheena. Hyvä ja innostava puhetyyli hänellä kyllä oli, kuten myös paljon raamatunkohtia. Itse koin, että eroa perinteiseen kastekäsitykseen oli laajemminkin kuin vain yhdessä opinkohdassa.
Ennen kuin pureudun hänen tekstiinsä, haluan yhden tarkennuksen sanoa yllä olevista kasteopetuksistani. Olen korostanut niissä tosi vahvasti kasteen ja Pyhän Hengen yhteyttä toisiinsa. Olen siksi esitellyt paljon siihen liittyviä raamatunkohtia. Kenenkään ei pidä kuitenkaan luulla, että haluan erottaa Pyhän Hengen ja uskon toisistaan. Nämä asiat yhdessä muodostavat kolmion, jonka keskinäistä järjestystä ja aikataulua Raamattu ei erottele toisistaan. Paras yhteenveto löytyy Jeesukselta huonolla suomella sanatarkasti käännettynä: "Joka on uskossa ja on kastettu, pelastuu." (Mark. 16:16) En siksi enää toista kasteen ja Pyhän Hengen yhteen liittäviä kohtia uudelleen. Voit tonkia niitä yllä olevista vastauksista. Tässä yksi uskon ja Pyhän Hengen yhdistävä kohta:
Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä
lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin?
Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa.
Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin? Turhaanko tämä kaikki on
tullut teidän osaksenne? Tuskinpa vain. Lahjoittaako Jumala teille
Hengen ja antaako hän voimatekojen tapahtua teidän keskuudes-
sanne sen tähden, että te noudatatte lain käskyjä, vai sen tähden,
että te uskotte kuulemanne evankeliumin? … Koska me uskosta
olemme saaneet Hengen, odotamme hartaasti, että toivomme
toteutuisi ja me saavuttaisimme vanhurskauden. (Gal. 3:2-5, 5:5)
Mutta nyt siihen puheeseen…
Saarnamiehellä on perinteinen lapsikastetta vastustava näkemys. Kaikkein klassisin lähtökohta on se, että Raamatussa kaikki ihmiset kastettiin vasta sitten kun he ensin uskoivat. Tämän lisäksi hän painotti sitä, että kaste on kuin vihkisormus. Se on ihmisen lupaus ja tunnustautuminen toisten ihmisten edessä. Kasteessa ihminen tekee lupauksen, että hän on ylittänyt rajan, jonka taakse hän ei enää palaa.
Lapsikastetta hän vastusti erityisesti siksi, että ihminen itse ei muista tilannetta. Hän julisti rohkeasti, että lapsikaste voi olla merkittävä vanhemmille, mutta ei kastetulle itselleen, koska tämä ei sitä muista. Myös aikuisena tehty kaste pitää uusia, jos ihminen ei kunnolla muista, millaisessa sydämen tilassa hän silloin oli. Jos aikuinen on epävarma siitä, turvautuiko hän Jeesukseen kasteensa hetkellä, kaste on syytä uusia. Jos sen sijaan aikuinen muistaa, että hänellä oli edes heikko usko Jeesukseen, hänen kasteensa on pätevä.
Puhujan mukaan kaste ei vielä saa mitään erityistä aikaan, vaan se antaa hyvän mahdollisuuden kokea anteeksiantamus vahvasti. Kaste on ikään kuin rukous Jumalalle. Kaste itsessään ei ole Pyhän Hengen välittäjä, vaan kasteeseen liittyvä rukous tekee sen. Esimerkiksi hän otti Jeesuksen kasteen, jossa Jeesus vedestä noustuaan rukoili, jolloin Pyhän Hengen nähtiin laskeutuvan hänen päälleen kyyhkysen muodossa. Puhuja koristi myös sitä, kuinka Pietarin saarnassa kasteen ja Pyhän Hengen liittäminen toisiinsa ei tarkoittanut automaatiota, vaan sitä, että kaste antaa mahdollisuuden siihen:
Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste
Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin
anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä
tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös
kaikkia niitä, jotka ovat etäällä - keitä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu." (Ap. t. 2:38-39)
Saarnan sanoman tueksi hän otti Raamatusta myös esimerkit, joissa ristin ryövärille julistettiin uutinen pelastuksesta, vaikka häntä ei voitu kastaa. Lisäksi mainittiin myös ihmisistä, jotka ylistivät Jumalaa, vaikka heitä ei vielä ollut kastettu eivätkä he vielä edes kunnolla tajunneet Jeesuksen merkitystä. Olivat vain kokeneet ihmeellisiä asioita.
Olen saarnamiehen kanssa samaa mieltä siinä, että ainakin Jeesuksen ajan kulttuurissa ja nykyisessä Lähi-Idässä on valtavan suuri merkitys kasteen ottamisella. Silloin ihminen tunnustautuu kuuluvansa kristittyjen joukkoon. Esimerkiksi muslimi saa olla kiinnostunut kristinuskosta, mutta vasta kaste on raja, jonka jälkeen häneen suhtautuminen muuttuu omassa yhteisössä ja perhepiirissä. Vaikka konfirmaatio on meillä samanlainen tunnustautumisen paikka, ei sillä ole samaa tehoa, koska se on tapa. Kaikki tietävät, että harva todella sydämessään tunnustautuu, vaikka huulillaan ja teoillaan sen tunnustaakin konfirmaatiossa. Olisi hienoa, jos todellakin kristityt olisivat ylpeämmin sitä mitä ovat. Toisaalta ihan samanlaista ilmiötä on niiden suhteen, jotka ovat käyneet rippikoulun ja haluavat kasteen. Eivät läheskään kaikki jää näkyvästi elävinä jäseninä kirkkoon.
Tämän saarnamiehen korostuksissa oli itse asiassa harvinaisen paljon sitä elementtiä, että kaste on pätevä vasta, kun ihminen on itse tehnyt tarpeeksi. Lapsikasteen vastustaminen perustuu aina siihen, että ihmisen pitää tehdä yhteistyötä, jotta kaste olisi myös Jumalan puolelta pätevä. Tämä saarnaaja korosti sitä erityisen paljon, koska hänen mukaansa edes aikuiskaste ei ole pätevä, jos ei muista olleensa kunnolla uskossa kasteensa aikana.
Minun ymmärrykseni Raamatusta on toisenlainen. Kaste on yksi armon välineistä. Sen kautta Jumala kumartuu jokaisen ihmisen puoleen yksitellen ja kertoo, että hänen kosmisen suuret pelastustekonsa eivät jääneet historiaan 2000 vuoden taakse. Hän omalta puoleltaan lupautuu niiden takuumieheksi kasteen kautta. Ympärileikkaus oli Jumalan liiton merkki. Se tehtiin vielä nuoremmille lapsille kuin nykyisin lapsina kastettaville. Raamattu vertaa kastetta ja ympärileikkausta toisiinsa:
Häneen teidät on yhdistänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin
tehty, Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois.
Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin
eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen
kuolleista. Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamatto-
muutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen
kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi
meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen
mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin. (Kol. 2:11-14)
Ympärileikkaus on mahdotonta peruuttaa ja mahdotonta suorittaa uudelleen. Ihminen voi omalta puoleltaan hylätä sen tai hylkäämisen jälkeen palata taas liittoon. Jumalan puolelta se on voimassa koko ajan.
On hyvin tärkeä huomioida, kenelle Raamatussa kulloinkin puhutaan. Koska Raamattu puhuu myöhäisimmillään ajasta, jolloin evankeliumi lähti leviämään, ei ollut mahdollisuutta, että siellä puhuttaisiin lapsena kastetuille ihmisille. Kun evankeliumia levitettiin, kyseessä olivat aina kastamattomat ihmiset. Heidät kastettiin aina, kun he halusivat kasteen ottaa vastaan. Samassa yhteydessä puhutaan siitäkin, miten esimerkiksi perheen pään kastamisen yhteydessä kastettiin koko perhekunta.
Toivottavasti tämä runsassanainen vastaukseni edes hieman vastasi kysymykseesi. Suunnilleen näillä ajatuksilla lähtisin saarnamiehelle perustelemaan lapsikasteen oikeutusta. Se, että lähtisinkö käytännössä sitä tekemään, on eri juttu. Yleensä kasteasioissa ihmiset ovat omien näkemystensä poteroissa niin syvällä, että saadaan aikaiseksi vain sota, jos sitä lähdetään tonkimaan. Aikuiskaste on minun näkökulmastani erittäin hyvä asia. Niin kuin tuo saarnamies sanoi: jos et ole kastettu, niin kiireesti kasteelle. Ainoa miinus on, että hänen tapansa vastustaa lapsikastetta vähättelee Jumalan työtä kasteen kautta ja jättää lapset kasteen armosta osattomiksi, kun ihmisen omasta työstä tehdään pätevyyden kriteeri.
-
Morjens KokoDino!
Nyt on käynyt tosi hassusti. Sinun kysymyksesi jälkeen oli tullut toinen kysymys, johon olin vastannut - ja aikaisempi kysymys oli jäänyt huomiotta. Se on jo ehtinyt muumioituakin. Anteeksi. Ei ollut tarkoitus. Asia on tietysti aina ajankohtainen.
Onko siis niin, että lapsikaste on teoilla pelastumista? Koska monet uskovat, että Jumala heittää lapsen helvettiin, jos hän ei ota kastetta vastaan. Harmillista kyllä jos näin on, sillä lapsi ei voi itse vaikuttaa tähän tilanteeseen mitenkään.
Mielestäni asia on juuri päinvastoin. Hyvin usein kuulen lapsikastetta vastustavia kastenäkemyksiä, joissa ihmisen teoilla on suurin merkitys. Juuri edellä on vastaus, jossa ruodin kastekäsitystä, jonka mukaan kaste ei ole pätevä, jos ihminen ei itse ole tehnyt tarpeeksi. Kastettavalla ihmisellä pitää sen mukaan olla riittävä muistikuva siitä, että on ollut itse oikeassa uskossa ja on itse halunnut mennä kasteelle. Lapsikaste on kastettavan näkökulmasta enemmän lahjaa kuin mikään koskaan. Lapsi ei tee mitään sen eteen, että hänelle lahjoitetaan kaste.
Jos puolestaan tarkoitat teoilla niitä tekoja, jotka kastaja tekee, niin niitähän kuuluu valtava määrä muutenkin evankeliumin julistamiseen:
Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran
nimeä, pelastuu." Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen
sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta
eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista?
Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan
kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!"
Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja
sanookin: "Herra, kuka on uskonut meidän sanomamme?"
Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää
Kristuksen sana. (Room. 10:13-17)
Evankeliumi sisältää hurjan määrän ihmisten tekoja: Raamatun kääntäjät, Raamattujen painajat, Raamattujen jakajat, evankeliumin julistajat, kirkkojen ja seurakuntien tilojen rakentajat, mainostajat, tilan valmistajat jne. Ne kaikki ovat ihmisten tekoja samalla tavalla kuin se teko, että pappi kastaa lapsen. Mutta julistuksen kohde tai kasteen saaja ottavat ne lahjana vastaan.
Entäs, vastaako lapsi vanhempien virheistä? Jos vanhemmat eivät kasta lastaan ja lapsi kuollessaan joutuisi helvettiin, niin lapsihan vastaa siinä vanhempien tekemistä virheistä?
Hyvin moni kirkkokunta, joka vastustaa lapsikastetta, opettaa, että uskovien ihmisten lapset syntyvät pelastettuina. Joten se tarkoittaa, että ei-uskovien ihmisten lapset vastaavat vanhempiensa virheistä, ja joutuvat helvettiin.
Raamattu opettaa, että ihmisten tehtäväksi on jätetty julistaminen ja kastaminen. Jeesus lähetyskäskyssään sen antoi tehtäväksi. Jotain jumalallista viisautta siinä on, vaikka meidän mielestämme se vastuu tuntuu joskus ihan liian raskaalta kantaa. Mutta Jumala ihan oikeasti on jättänyt omilleen paljon vastuuta. Ei Jeesus muuten olisi sanonut mitään siitäkään, kuinka viettelijöille ja lankeemukseen johdattajille olisi parempi pistää myllynkivi kaulaan ja heittää heidät mereen.
Ristin ryövärin tapaus osoittaa, että Jumala voi itse poiketa säännöistä. Jeesuskin sanoi, että usko ja kaste pelastavat, mutta jos ei usko, joutuu kadotukseen. (Mark. 16:16). Hän ei mainitse mitään siitä, mitä käy kastamattomalle, mutta uskossa olevalle. Sellaista vaihtoehtoa ei ihmisille anneta. Jumala toimii itse varmasti oikeudenmukaisesti niissä tilanteissa.
Ajatellaan, että lapsi joutuisi helvettiin jos häntä ei kasteta, eikä hän kykene uskomaan, niin olisiko Jumala luonut tästä avuttoman silloin, ettei pystyisi itse menemään ja ottamaan kastetta vastaan?
En tiedä, ymmärsinkö pointtisi oikein. Ajattelen, että juuri siksi kasteen lahjan antaminen lapsellekin on niin upea asia. Kun tämä on niin pieni, ettei hän ymmärrä mitään - tai jos hän olisi niin vaikeasti vammainen, ettei aikuisenakaan ymmärrä mitään - niin silti kirkko on täyttänyt sille annetun tehtävän kastaa hänet. Jumalan tehtäväksi jää puhuminen hänen sydämelleen Hänen tavallaan.
Entä miten Jumala tuomitsee lapset? Raamatussa puhutaan täysin selvästi kyllä niiden tuomiosta, jotka ovat tahallaan rikkoneet Jumalaa vastaan, tai eivät ole kuulleet omantuntonsa ääntä.
Raamattu puhuu hyvin selvästi siitä, että kukaan ihminen ei osaa tuomita. Siksi tuomiovalta on annettu Jeesukselle. Jeesuksen oma opetus viimeisestä tuomiosta (Matt. 25) kertoo, kuinka pelastetut ja kadotetut tuomitaan sen mukaan, ovatko he syntyneet lampaiksi vai vuohiksi. Lampailta katsotaan vain heidän hyviä puoliaan, vuohilta heidän laiminlyöntejään ja huonoja puoliaan. Ja tässä uudestisyntymisessä kristillisen kirkon täytyy tehdä oma tehtävänsä:
Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny
vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.
Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt
Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin
sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.' Tuuli puhaltaa
missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä,
mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen
Hengestä syntyneen laita." (Joh. 3:5-8)
Ihminen ei voi määrätä Pyhää Henkeä. Mutta kirkko voi täyttää tehtävänsä vedellä kastamisen suhteen. Jumala hoitaa oman Henkensä asiat niin kuin hyväksi näkee.
Onko siis aivan pienillä lapsilla omatunto?
En tiedä. Voi olla, että joku orastava taju elämän lainalaisuuksista löytyy mutta tuskin mitään varsinaista omatuntoa. Omatunto on asia, joka kasvaa ja kehittyy ihmisen mukana elämänkokemusten ja opetusten myötä. Sillä ei kuitenkaan ole pelastumisen kannalta merkitystä. Raamattu käskee elää hyvällä omallatunnolla ja puhuu kasteestakin hyvän omantunnon liittona, mutta pelastus ei perustu hyvään omaantuntoon vaan Jeesuksen ristinkuolemaan. Usko on Jumalan lahja, ja ihmisen on mahdotonta sanoa, millainen usko voi olla ihmisellä, joka ei pysty sitä kuvailemaan meille tutuilla sanakäänteillä.
Sitten opetetaan, että Pyhä Henki johdattaa ja neuvoo tuntemaan totuuden. Jos Raamatussa on kerran lupaus tästä johdatuksesta ja huolenpidosta, niin miksi nämä lapset eivät yhtä-äkkiä enään tunnekkaan Jumalaa, vaan alkavat elää maailman elämää.
Raamattu on pullollaan kertomuksia siitä, kuinka myös hurskaasti uskovat ihmiset ovat luopuneet Jumalasta. Jopa Salomosta sanotaan, että hän kaiken Jumalan antaman Hengen ja viisauden vaikutuksesta huolimatta luopui vanhoilla päivillä Jumalasta ja alkoi palvoa epäjumalia. Myös opetuksen ja kristillisen kasvun asioissa Jumala on jättänyt ihmiselle hurjasti vastuuta. Uuden testamentin kirjeissä yhä uudelleen muistutetaan seurakuntia pitämään huolta, ettei kukaan kristitty kääntyisi pois Jumalasta - ei lapsi eikä aikuinen. Lankeamisen mahdollisuus on kaiken ikäisillä ihmisillä.
Entäs minne se armo katosi?
Asian voi varmaan nähdä niin monelta kantilta. Minulle lasten kastaminen nimenomaan julistaa Jumalan suurta armoa.
-
Hei!
Miksi luterilaisessa kirkossa kastetta ei tehdä upottamalla?
-
Tervehdys Anon!
Upottamalla toimitettu kaste on perinteinen tapa kastaa. Jo juutalaisuudesta tuttu käännynnäiskaste toimitettiin mitä ilmeisimmin upottamalla, koska esimerkiksi kaivauksissa Qumranin aluella löytyneestä juutalaisen lahkon asuma-alueesta on paikallistettu kääntymisseremonioihin liittyneitä isoja kastealtaita. Samalla tavoin Johanneksen kaste toimitettiin upottamalla.
Niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista,
ja Johannes kastoi hänet Jordanissa. Vedestä
noustessaan Jeesus näki, kuinka taivaat
aukenivat ja Henki laskeutui häneen
kyyhkysen tavoin. (Mark. 1:9-10)
Sama tapa jatkui apostoleilla, jotka toimittivat Jeesuksen käskemän kristillisen kasteen.
Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos
ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.
Kun he olivat nousseet vedestä, Herran Henki tempasi
Filippoksen pois. Hoviherra ei enää nähnyt häntä mutta
jatkoi iloisena matkaansa. (Ap. t. 8:38-39)
Upottamalla toimitetussa kasteessa on nähtävissä monet kasteeseen liittyvät raamatulliset vertauskuvat.
Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin
ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka
voimallaan herätti Kristuksen kuolleista. (Kol. 2:12)
Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja
haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin
alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän
kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. (Room. 6:4)
Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme
tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät
pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme
uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. (Tit. 3:5)
Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin
sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna
puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla
vedellä pestynä. (Hepr. 10:22)
Siksi en pitäisi ollenkaan pahana, että myös luterilaisessa kirkossa kaste toimitettaisiin upottamalla. En tunne opillista ja käytännöllistä kirkkohistoriaa, mutta Wikipedia toteaa, että vielä Lutherin aikaan lapsetkin kastettiin upottamalla. Sen tarkemmin en uskalla veikata, milloin niin sanottu valelukaste on tullut mukaan kuvioon. Käsittääkseni ortodoksisessa kirkossa myös vauvat kastetaan tai ainakin pyritään kastamaan upottamalla.
Opillisesti ja merkityksensä kannalta kasteen suorittamisen tavalla ei ole merkitystä. Jeesuksen käsky ei määrittele kastamisen tapaa. Se kuuluu toimittaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja siinä käytetään vettä, niin kuin kaste jo nimensä perusteella velvoittaa.
Kirkkokuntien välillä on painotuseroja siinä, mikä merkitys kasteelle annetaan. Sen kummemmin asiaan perehtymättä vaikutelmani on, että mitä vertauskuvallisempi merkitys kasteella toimituksena on, sitä tärkeämpänä pidetään, että kasteessa toteutuvat myös nämä vertauskuvalliset elementit. Luterilaisessa kirkossa kastetta pidetään Jumalan käskemänä Jumalan tekona, jossa ihmiset ovat tämän tapahtuman toteuttajia. Kasteen sisältö on siis Jumalan toiminta, ja veikkaisin, että siksi kasteen toimittamisen tavan ei ole koettu olevan niin merkittävä. Kunhan Jeesuksen käskyn elementit täyttyvät.