Nettipappi.net
Keskustelut => Kysy Nettipapilta => Aiheen aloitti: Jukka^^ - 18.06.2006 - klo:21:57
-
Ystäväni lukee Raamattua niin, että hänen mielestään homoseksuaalisuus EI ole syntiä. Haluan keskustella mahdollisimman neutraalina ja tietää kaikkia mahdollisia perusteluja ko asialle. Miksi sitä ajatellaan 'EI-syntinä,' miksi se pitäisi/ei pitäisi hyväksyä.
Tässä jotain asioita välisestämme keskustelusta:
xxx sanoo:
Raamatussa mainitaan mm.: ”ettei mies saa maata miehen kanssa kuin naisen kanssa maataan” Parissa muussakin kohdassa homoseksuaalinen käyttäytyminen esitetään negatiivisessa valossa.
Vuosisatoja sitten kun Raamatun kirjoja on kirjoitettu, ei naisen ja miehen yhteinen elämä alkanut palavan rakastumisen, rakkauden, kiintymyksen ja siitä seuraavan sitoutumisen kautta, vaan parit muodostuivat vanhempien, suvun, käytännöllisyyden ja soveliaisuussääntöjen vaatimusten mukaan. Perheiden naimakaupassa nainen siirtyi miespuolisen sukulaisen omistuksesta miehensä omaisuudeksi, miestään alempiarvoiseen asemaan. [Nainen oli] holhouksen alainen ja lähestulkoon kuului miehen omaisuuteen, olihan miehellä täysi määräysvalta. Mies makasi vaimonsa jos halusi, eikä vaimolla ollut siihen mitään sanomista. Mutta kuten edellä mainittu Raamatunkohta sanoo, toista miestä ei saanut maata väkisin – ”kuten naisen kanssa maataan”.
Kaikissa Raamatun kohdissa, joissa kerrotaan miesten välisestä seksuaalisesta kanssakäymisestä, viitataan vain akteihin – raiskaamiseen ja prostituutiota hipoviin tilanteisiin – toisen vapaan miehen alistamiseen ja naisen asemaan asettamiseen – mieskunnian viemiseen.
Tuohon aikaan seksi siis koettiin vallan välineeksi, joten toisen samanarvoisen miehen alistuminen tai alistaminen naisen asemaan oli sopimatonta, suorastastaan sääntöjen vastaista. Olihan miehen etuoikein olla korkea arvoinen eikä samalla tasolla naisen kanssa.
Raamatun muinaisissa kreikankielisissä kirjoituksissa mainitulla käsitteellä ”arsenokoith” eli ”miehen kanssa makaava mies” ei välttämättä ole mitään tekemistä nykykäsitteen ”homoseksuaalinen mies” eli ”miestä rakastava ja tämän kanssa mahdollisesti seksiä harrastava mies”, eikä varsinkaan minkään tasa-arvoisen suhteen kanssa, vaan paremminkin miesprostituutio
EDIT: Tiivistin kysymyksen ja muokkasin helpommin luettavaan visuaaliseen ilmeeseen. Marko
-
Tervehdys Jukka!
Yleisin syy siihen, miksi homoseksuaalisuutta ei pidetä syntinä, on nykyisin vallalla oleva Raamatun vastainen käsitys siitä, että kukaan ei saa millään tavalla sanoa mitään oikeaan ja väärään liittyvää seksuaalisuuden alueella. Jos joku pitää homoseksuaalisuutta oikeana, kenelläkään ei ole oikeutta sanoa mitään päinvastaista.
Nuo ystäväsi kanssa käydystä keskustelusta liittämäsi jutut ovat tuossa hengessä kirjoitettuja. Ensimmäistä kertaa kylläkin törmäsin perusteluihin, jossa Raamatulla itsellään yritettiin selittää, ettei homoseksuaalisuus ole syntiä. Tähän asti kuulemani perustelut liittyvät siihen, että kulttuuri on muuttunut ja siksi Raamattu ei ole enää pätevä. Tämä taas juontaa juurensa ajattelusta, että Raamattu ei ole Jumalan sanaa, vaan ihmisten kokoamia ajatuksia Jumalasta. Minulle Raamattu on Jumalan sanaa, ja siksi en pysty ohittamaan seuraavia lausahduksia olankohautuksella:
Älä makaa toisen miehen vaimon kanssa, ettet tulisi saastaiseksi. Älä uhraa
lastasi Molokille, sillä jos niin teet, häpäiset oman Jumalasi nimen. Älä makaa
miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.
Älä yhdy mihinkään eläimeen, ettet tulisi saastaiseksi. Älköön kukaan nainen
paritelko eläimen kanssa, sillä sellainen on luonnonvastaista. (3. Moos. 18:20-23)
Jos mies makaa miniänsä kanssa, heidät on molemmat surmattava. He ovat
tehneet luonnottoman teon ja ovat itse ansainneet kuolemansa. Jos mies
makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat
tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet
kuolemansa. (3. Moos. 20:12-13)
Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa?
Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat
eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat
miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.
(1. Kor. 6:9-10)
Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien,
jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja
äidinmurhaajien, tappajien, siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten,
ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten
takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia. (1. Tim. 1:9-10)
Raamatusta näkyy varmasti jonkun verran sen ajan kulttuuri. Mutta se ei mielestäni opeta, että nainen on miehensä omaisuutta. Tai jos seksuaalisesti näin halutaan nähdä, niin silloin myös mies on vaimonsa omaisuutta. (1. Kor. 7:3-4 opettaa, että miehen on mukisematta täytettävä aviovelvollisuutensa, jos vaimo niin haluaa.) Joka tapauksessa on mielikuvituksellinen selitys, että Raamattu muka hyväksyisi homoseksuaaliset suhteet, jos ne perustuvat "rakkauteen". Jeesuskin selvästi sanoo, että hänen käskyjensä noudattaminen on rakkautta (Joh. 14:15). On suurta vääryyttä, jos nykyinen iltapäivälehtien lööpeistä poimittu käsitys rakkaudesta yritetään sijoittaa Raamattuun. Jos ystäväsi käyttämää perustelua sovelletaan koko niihin tekstipätkiin, joita hän lainasi vain osittain, olisi silloin myös toisen miehen vaimon kanssa makaaminen oikein, jos se tapahtuu kiintymystä ja rakkautta osoittaen, eikä siinä tapahdu mitään alistamista.
Kaikissa Raamatun kohdissa, joissa homoseksuaaliset suhteet tuomitaan, on homoseksuaalisuus mainittu yhdessä muiden selvästi väärien tekojen kanssa. Pitää olla melkoinen akrobaatti selittääkseen, että niiden listojen keskellä onkin yksi teko, joka ei oikeasti ole Raamatun mukaan väärin.
Ja muuten. Raamattu kertoo useista tapauksista, joissa parisuhteet alkoivat rakastumisella. Vasta tämän jälkeen sovittiin naimakaupoista...
-
UUSI KYSYMYS!!
Et pakosti oo kyseisen asian asiantuntija...
Mut tosi usein törmään väitteeseen, et ihminen ei voi mitenkään valita/vaikuttaa seksuaaliseen suuntaumuksensa. Eli jos sattuu hassut geenit, niin sit ei voi mitään.. Usein olen vastannut kysymykseen, et onkos sit pedofilia iha hyväksyttävää, ku eihän nekään voi sille mitään... Mut joo. Mä ehkä nään asian ihmisen syntiinlankeemisen valitettavana seuraksena. Ja loppujen lopuksi, onko olemassa ihminen joka on syntyessään täys homo, vai kokeeko hän vain lihallisessa ruumiissaan tällaisia himoja..? vai onko sillä mitään eroa??
-
Moi Pyrski!
En todellakaan ole tämän asian tietäjä ja tuntija. Siksi sanon vain lyhyesti pari omaa näkökulmaani.
Kristitty saattaa liian helposti väittää, ettei ole mahdollista, että ihminen syntyy homona. Silloin ei tule mitään suuria käytännön ongelmia kristillisen etiikan ja Jumalan luomistyön välille. (Eli kysymys siitä, voiko Jumala luoda jonkun homoksi ja kieltää sitten homouden.) Mutta oikeasti edes Raamatusta ei voi löytää mitään perusteita tällaiselle väitteelle.
Itse uskon, että iso osa homoseksuaalisuudesta on ympäristön aikaansaamaa. Seksuaalisuus on arka aihe esimerkiksi murrosiässä. Jos silloin kokee suuria ongelmia seksuaalisuutensa suhteen, voi olla helpoin tie uskotella itselleen, että kaikki ongelmat johtuvat poikkeavasta seksuaalisesta suuntautumisesta. Ja varsinkin, kun nykyään homous ei ole niin tabu kuin sukupolvi sitten. Kärjistetysti sanottuna ihminen voi nykyään valita oman seksuaalisen suuntauksensa, koska valmiita miehen ja naisen malleja pyritään hävittämään.
Toisaalta minun mielestäni ei ole mitään ongelmaa siinäkään, että myös synnynnäiset asiat voivat olla kiellettyjä. Kyllähän uskomme siihenkin, että ihminen syntyy syntisenä ja sellaisena, ettei voi koskaan elää synnittömästi - vaikka synti kielletään Raamatussa. Perustellusti voitaneen väittää, että kleptomania on suuntaus, joka voi olla synnynnäinen ja jolle ihminen ei voi mitään - mutta koska varastaminen ei yleisesti hyväksyttyä, asian oikeellisuudesta ei edes keskustella.
No joo. Tämä oli tosi lyhyesti vastattu, ja tämä herättää enemmän kysymyksiä kuin vastaa niihin. Mutta kuten sanoin, en tunne aihetta paremmin.
-
hei.
kummaa muuten, ettei asiaan ole otettu (uskallettu ottaa?) enempää kantaa, näin btw.
olen kuullut homoutta perusteltavan sillä, että se on luonnollista ja (kuten pyrski kertoi) synnynnäistä. homoutta esiintyy myös eläimillä satunnaisesti. (en mene pää vadilla vannomaan, mutta olen kuullut jonkun vannoneen, ei ko. kuvauksella mutta.. )
homoutta on myös aina ollut, yleisestä asenteesta riippumatta. mitä vastaisit näihin?
antaako jumala ihmiselle syntymässä syntisiä erikoistaipumuksia, joiden kanssa vain tulisi elää piilotellen, yrittäen päästä eroon? ???
ja jos me tämän keskustelun, ja raamatun tulkinnan tuloksena päätämme että homoseksuaalisuus on väärin, syntiä, niin miten meidän tulisi ko. asiaan suhtautua?
millaisia ohjeita asian kanssa elämiselle tulisi antaa,
ja miten suhtautua ns. julkihomoon?
ymmärtääkseni toista ihmistä ei tulisi syrjiä tahi eristää helmasyntinsä tähden,
muttei myöskään tukea sen harjoittamisessa jos tämä ei halua siitä eroon,
miten tämä tapahtuu käytännössä?
kiitos jo etukäteen. henk.koht. kommenttia yms. saa laittaa sähköpostiini tai käsitellä kanssani asiaa livenä.
-
Moro Kaisli-Marie!
kummaa muuten, ettei asiaan ole otettu (uskallettu ottaa?) enempää kantaa, näin btw.
Noo-o ... Ehket katsellut oikeasta paikasta. Täällä Nettipapin palstalla näet meikä on ainoa kommentaattori. Mutta vilkaisepa tästä linkkiä aiheeseen homoseksuaalisuudesta (http://nettipappi.net/index.php/topic,211.0.html). Se on yksi luetuimpia ja keskustelluimpia aiheita Pohdintapalstalla.
olen kuullut homoutta perusteltavan sillä, että se on luonnollista ja (kuten pyrski kertoi) synnynnäistä. homoutta esiintyy myös eläimillä satunnaisesti. (en mene pää vadilla vannomaan, mutta olen kuullut jonkun vannoneen, ei ko. kuvauksella mutta.. )
homoutta on myös aina ollut, yleisestä asenteesta riippumatta. mitä vastaisit näihin?
Jaa-a. En ole alan asiantuntija, mutta en ihmettelisi, vaikka jossain apinalaumassa homoseksuaalisuuttakin esiintyisi. Ainakin erään luontodokumentin perusteella apinat harrastivat masturbointia, joten jos pelkkä lisääntyminen ei ajanut heitä toimimaan, niin mikseivät ne voisi keksiä muitakin keinoja.
Homoutta on kyllä ollut aina. Luulisin, että ei sitä Raamatussa jo Mooseksen kirjoissa kiellettäisi, jos asia ei olisi ollut ajankohtainen. Tämä perustelu ei itsessään ole tosin kovin pätevä, koska Jumalahan voi viisaudessaan kieltää jotain sellaistakin, mikä ei siinä hetkessä ole ajankohtaista, mutta myöhemmin on.
Yleiset asenteet kyllä vaikuttavat jonkin verran homoseksuaalisuuden ilmenemiseen. Juutalaisuudessa homoseksuaalisuutta ei ainakaan julkisesti ilmennyt yhtä paljon kuin ympäröivässä hellenistisessä kulttuurissa. Tämä on loogista jo siksi, että ei kai yleisesti paheksuttua asiaa noin vain levitellä julkisuudessa. Ja päinvastoin hellenistisessä kulttuurissa poikarakkautta toisinaan suorastaan ihannoitiin, joten eipä sitä julkisuudessa tarvinnut hävetä. Uskon myös, että seksuaalisuutensa kanssa epävarmat ihmiset alkavat kielteisessä kulttuurissa aika harvoin etsimään epävarmuuteensa syytä siitä, että ovatkin homoseksuaaleja. Tällöin ympäristötekijöiden vaikutus homoseksuaalisuuden synnyssä on aika vähäinen.
Kysymykseesi homoseksuaalisuuden synnynnäisyydestä en osaa vastata. En voi tietää, ovatko jotkut ihmiset jo geeneiltään taipuvaisia homouteen vai onko se täysin ympäristön sanelemaa. Mutta suoranaisesti tämä yksityiskohta ei vaikuta asennoitumiseeni homoseksuaalisuuden oikeellisuudesta. Yhtä lailla voidaan keskustella siitä, onko kleptomaani tai alkoholisti syntynyt taipumuksineen, mutta niiden asioiden toteuttaminen ei silti ole oikein Raamatun valossa.
antaako jumala ihmiselle syntymässä syntisiä erikoistaipumuksia, joiden kanssa vain tulisi elää piilotellen, yrittäen päästä eroon? ???
Jos homoseksuaalisuus on synnynäistä, niin sitten hän voi niin tehdä. Ja eihän tässä kukaan ole varsinaisesti erityisasemassa. Jokainen meistä syntyy syntisenä ja erilaisiin synteihin taipuvaisena. Homoseksuaalisuus on vain nyt päivän polttava puheenaihe. Siksi siihen kiinnitetään erityistä huomioita ja siksi homoseksuaalisuuden synniksi sanovat ihmiset ovat suurennuslasin alla ja suuren yleisön mielestä erityisen suvaitsemattomia.
ja jos me tämän keskustelun, ja raamatun tulkinnan tuloksena päätämme että homoseksuaalisuus on väärin, syntiä, niin miten meidän tulisi ko. asiaan suhtautua? millaisia ohjeita asian kanssa elämiselle tulisi antaa, ja miten suhtautua ns. julkihomoon?
ymmärtääkseni toista ihmistä ei tulisi syrjiä tahi eristää helmasyntinsä tähden, muttei myöskään tukea sen harjoittamisessa jos tämä ei halua siitä eroon, miten tämä tapahtuu käytännössä?
Ei todellakaan helppoja kysymyksiä. Teoriassa asia menee niin, että on hyväksyttävä lähimmäinen ja rakastettava häntä kaikin tavoin hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan huolimatta - mutta hänen homoseksuaalisia tekojaan ei saa sanoa oikeiksi. Olen itse huomannut käytännössä erittäin toimivaksi tavaksi, että puhuu asenteistaan rohkeasti. Jos on vain hiljaa, suhtautuminen homouteen ja suhtautuminen homoseksuaaliseen ihmiseen alkavat mennä sekaisin. Kun olen tuonut esille kantani homoseksuaalisuudesta, minun ei tarvitse karttaa homoseksuaalista ihmistä sen takia, että pelkään hänen luulevan, että minä hyväksyn myös homouden. Kun tunnustaa itse rohkeasti omaa väriään, on paljon helpompi hyväksyä lähimmäinen ja rakastaa tätä hänen taipumuksistaan riippumatta.
-
en itseasiassa niinkään kaivannut kommentteja asiaan, mutta odotin että tänne olisi rynnännyt joku edes jotain sanomaan.
homoseksuaali ei siis ole syntinen homo, jos elää elämänsä sinkkuna tai nai vastakkaista sukupuolta olevan puolison?
vai onko synti vain olla homo ja tuntea himoa oman sukupuolensa edeustajiin?
eli esim. tulevaisuudessa voin mennä homoparin häihin,
kunhan tämä pari tietää suhtautumiseni?
tai voin ruveta heidän adoptiolapsensa kummiksi,
kunhan he hyväksyvät että opetan lapselle kristillisyyttä
ja kerron tälle etten hyväksy hänen vanhempiensa liittoa?
(aika epätodennäköinen tilanne, mutta teoriassa)
tiedän viilaavani pilkkua, mutta jos tällä lailla saan arvomaailmaani järjestettyä,
kokeilen ainakin.
-
Moi Kaisli!
Kovia kysymyksiä heittelit, mutta kaikkein kovin kommentti oli se, että sanoit haluavasi järjestää arvomaailmaasi. Vastuuni seurakunnan opettajana tuli taas jonkin verran raskaammaksi. Tai sitähän se aina on, mutta tuollaisten kommenttien äärellä sen tajuaa paremmin. Yritän olla viisas, mutta kovasti rukoilen, että Jumala antaisi vastausteni lukijoille vielä enemmän viisautta.
homoseksuaali ei siis ole syntinen homo, jos elää elämänsä sinkkuna tai nai vastakkaista sukupuolta olevan puolison? vai onko synti vain olla homo ja tuntea himoa oman sukupuolensa edustajiin?
Tämä on aikalailla tuomarilaji sen suhteen, missä mielessä syntiä ajatellaan. Perisynti on kadotukseen vievää syntiä, vaikka sitä ei toteuttaisi tekosynteinä mitenkään. Ihminen syntyy jo Jumalasta erossa olevana. Jos homoseksuaalinen taipumus on rinnastettavissa perisyntiin, on jo pelkkä homoseksuaalinen taipumus on syntiä, vaikka sitä ei toteuttaisikaan käytännössä. Mutta tämän sanominen on sielunhoidollisesti vaikea asia, jos sitä ei selitetä perusteellisesti. Toisaalta näet homoseksuaalinen ihminen toimii todella esimerkillisesti, jos hän ei toteuta taipumustaan. Hän juurikin kilvoittelee Jumalan sanan mukaisesti elämässään.
eli esim. tulevaisuudessa voin mennä homoparin häihin, kunhan tämä pari tietää suhtautumiseni?
Tämä on varmaan kovin henkilökohtainen asia. Minulle itselleni sekin olisi vaikeaa, koska häät ovat juhlat, enkä varmasti olisi kovin juhlatuulella sellaisessa tilanteessa. Jos pystyisin sanomaan homoparille, etten hyväksy heidän tekoaan, pystyisin varmasti myös sanomaan, etten siksi haluaisi tulla juhlimaan.
tai voin ruveta heidän adoptiolapsensa kummiksi, kunhan he hyväksyvät että opetan lapselle kristillisyyttä ja kerron tälle etten hyväksy hänen vanhempiensa liittoa?
Tuo osoittaisi tosi suoraa selkärankaa, mutta käytännössä vähän epäilen, että vanhemmat eivät sitä hyväksyisi.
-
Kysymykseesi homoseksuaalisuuden synnynnäisyydestä en osaa vastata. En voi tietää, ovatko jotkut ihmiset jo geeneiltään taipuvaisia homouteen vai onko se täysin ympäristön sanelemaa. Mutta suoranaisesti tämä yksityiskohta ei vaikuta asennoitumiseeni homoseksuaalisuuden oikeellisuudesta. Yhtä lailla voidaan keskustella siitä, onko kleptomaani tai alkoholisti syntynyt taipumuksineen, mutta niiden asioiden toteuttaminen ei silti ole oikein Raamatun valossa.
Vaikka Nettipapin palsta ei keskustelua varten ole (ja viestinhän voi valvoja siirtää tai kyberavaruoittaa), täytyy kommentoida tätä ajatuspierua jossa puhutaan samassa kappaleessa
1.homoseksualismista (jonka toteuttaminen tapahtuu vapaaehtoisesti ihmisten kesken, eikä loukkaa tai vahingoita toista)
2. kleptomaniasta (joka toteutuessaan johtaa toisen omaisuuden varastamiseen, ts. rikokseen)
3. pedofiliasta (jossa hyväksikäytetään syyntakeetonta lasta) (kirjoittajan tarve olla suvaitsevainen suvaitsematta suvaitsemattomuutta ja siitä seuraava närkästys aiheuttaa omituisia mielleyhtymiä, anteeksi) alkoholismista (joka toteutuessaan rikkoo läheisiä ihmisiä vastaan ja on diagnostisoitava sairaus)
On Homoseksualismista mitä mieltä tahansa, näitä asioita ei voi rinnastaa.
T: TV
-
Hei Tristan Vox!
En löydä käyttämästäsi lainauksesta mainintaa pedofiliasta, mutta ymmärsin kyllä pointtisi. En rinnastakaan asioita sillä, että ne vaikuttaisivat toisiin ihmisiin keskenään samalla tavalla. Mutta siinä mielessä rinnastan, että jokaisen näiden suuntauksen tai taipumuksen toteuttamisen lopputulos kielletään Raamatussa. Se on yhdistävä tekijä.
-
Mitä sanoa ihmiselle joka sanoo minulle että "tuollaisen asenteen takia jotkut ovat tehneet itsemurhan." ja "käskyistä tärkein on rakkaus ja pitäisi toimia rakkaudellisesti." ja "ja sinun mielestäsi tällaisen ihmisen pitäisi jäädä koko elämäkseen vaille rakkautta ja hellyyttä."? Vaikka kyllä sanoin monta kertaa että tunnen henkilökohtaisesti tytön, joka seurustelee tytön kanssa ja että hyväksyn hänet mutta en sitä että hän seurustelee tytön kanssa eikä siinä ole ihmeemmin ongelmaa.
Ei hitsi tää kaivelee mua ja joudun olemaan tuon henkilön jonka kanssa keskustelin kanssa tekemisissä vielä lähitulevaisuudessa... O_o Ei jäänyt kovin hyvä mieli tuosta keskustelusta. Ja vielä kun on vanhempi ihminen, niin en minä mitään osaa sanoa vastaan.
-
Hei Elfslayer!
Aika kovia aiheita ja kysymyksiä. Kuvaamissasi tilanteissa kannattaa yrittää olla hienovarainen, vaikka mainitsemasi henkilö ei ole ollut millään tavoin hienovarainen sinua kohtaan. Mutta koska homoseksuaalisuus ei tässä tapauksessa ole sinun oma henkilökohtainen ongelmasi, vastaan kysymyksiisi suoraan. En yritä hioa sanojani erityisen sielunhoidollisiksi, jotta ajatukseni tulisi ilmi selvemmin.
Mitä sanoa ihmiselle joka sanoo minulle että "tuollaisen asenteen takia jotkut ovat tehneet itsemurhan."
Valitettavasti kauhean monesta muustakin syystä ihmiset tekevät itsemurhia. On hirvittävän raakaa uhkailla toista ihmistä ja pelotella itsemurhalla - vaikka hän itse ei asiaa suunnittelisikaan. Kovempi henkinen hyökkäys toisen ihmisen vakaumusta kohtaan taitaisi olla ainoastaan: "Jos et heti muuta kantaasi, vedän ranteeni auki."
"käskyistä tärkein on rakkaus ja pitäisi toimia rakkaudellisesti."
Valitettavasti rakkauden nimissä ei voi tehdä mitä vain. Jos minä nimeän naapurini ryöstömurhan rakkaudeksi, niin onko se rakkautta? No ei ainakaan Raamatun mukaan. Eli Raamatun rakkauskäsitykseen ei saa sisällyttää sellaista, jota sinne ei kuulu. Rakkautta voi osoittaa ja pitää osoittaa kaikkia ihmisiä kohtaan. Mutta Raamattu ei sano homoseksuaalista eroottista rakkautta rakkaudeksi. Päinvastoin rakkaudeksi sanotaan Jumalan sanan mukaista elämää:
Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. (Joh. 14:15)
Vanhassa testamentissa Jumalan rakastaminen ja hänen käskyjensä noudattaminen liitetään aivan jatkuvasti yhteen. Kuuluisin kohta lienee juuri se kohta - juutalaisten uskontunnustus - jota Jeesus lainaa, kun puhuu suurimmasta käskystä:
Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja
koko voimastasi. Pidä aina mielessäsi nämä käskyt, jotka minä
sinulle tänään annan. (5. Moos. 6:5-6)
Jumalan käskyjen rikkominen rakkauden nimissä on siis todella Jumalan pilkkaamista.
"ja sinun mielestäsi tällaisen ihmisen pitäisi jäädä koko elämäkseen vaille rakkautta ja hellyyttä."
Ville Viisas: "Laki kieltää ylinopeuden ajamisen"
Pasi Paukapää: "Eli mielestäsi ihminen ei saa ajaa autolla?"
Raamattu kieltää erilaisia sukupuolisuhteita: pedofilian, eläimiin sekaantumisen, sukurutsauksen, esiaviolliset suhteet, aviorikokset, raiskaukset ja homoseksuaalisuuden. Ja muitakin erityistapauksia mainitaan. Yksinkertainen ohje on, että sukupuolinen kanssakäyminen kuuluu avioliittoon miehen ja naisen välille. Jos haluaa toteuttaa taipumuksiaan jotenkin muuten, se ei ole Jumalan käskyjen mukaan mahdollista.
Olet tosi kiusallisessa tilanteessa. En osaa edes kuvitella, millaista painetta koet. Jos sinua yhtään lohduttaa, niin haluan rohkaista sinua: Sinun tehtäväsi ei ole olla Jumalan asianajajana. Jos kaverisi ei halua kuulla sinua tai jos koet, ettet osaa sanoa taitavasti, niin ei se ole sinun syysi. On tosi rohkeaa, että olet uskaltanut sanoa, mitä Raamattu opettaa. Se on tälle tuttavallesi vaikea asia, joten tottakai hän puolustautuu niin, että sinä nuorempana koet olevasi pahasti lyttyyn poljettu. Mutta Jumalan tahto ei ratkea äänestyksellä, eikä Raamatun suhteen oikeassa olemista mitata sillä, kumpi onnistuu sanomaan osuvammin viimeisen sanan.
-
edelleen jatkan :D
todella hyvä että elfsleyer sanoi juuri nuo lauseet, ne ovat todella niitä vaikeimpia kuultuja ja mietittäviä...
nettipappi: jos taakkaasi ollenkaan keventää, en aio perustaa moraaliani ainoastaan tämän keskustelun ja sinun sanojesi pohjalle, vaikka ne vaikuttavatkin paljon ajatusmaailmaani. aion myös saada muita vastauksia.
olemmeko siis tulleet siihen tulokseen, ettei homoseksuaalisuus syntinä eroa muista (esim. esiaviolliset suhteet.) lainkaan, jos tätä taipumusta vastaan taistelee?
-
Hei Kaisli-Marie!
olemmeko siis tulleet siihen tulokseen, ettei homoseksuaalisuus syntinä eroa muista (esim. esiaviolliset suhteet.) lainkaan, jos tätä taipumusta vastaan taistelee?
Meinasin vastailla pitkästi, mutta pyyhin tekstin pois. Kerrankin kun voi olla lyhytsananinen:
Kyllä.
-
en uskonut että täällä alkaisin keskustelemaan,mutta osallistun nyt kuitenkin vähän.
ei ehkä ihan aiheeseen liity,mutta aloin tuossa lueskellessani miettiä, että onko yksikään ihminen tosiaan niin vahva, että voi kieltää itseltään rakkautta,oli tunteiden kohde sitten vastakkaista- tai samaa sukupuolta? olen miettinyt myös, että jos ihminen rakastuu samansukupuolen edustajaan, haluaako Jumala ihmisen olevan onneton vastakkaissukupuoli-suhteessa vain muodon vuoksi? rakkaudenhan pitäisi voittaa kaikki? pää räjähtää,anteeksi. yrittäkää nyt tuosta selkoa ottaa :-\
-
Hei NoAngel!
Minulla ei ole kapasiteettia analysoida ihmisen tunne-elämää kovin perinpohjaisesti. Pitäisi opiskella siihen liittyviä asioita enemmän, jotta siihen pystyisin. Siksi vastaukseni jää tällä kertaa kovin lyhyeksi ja vastaan ehkä enemmänkin vastakysymyksillä.
Koen, että määrittelet rakkauden aika vahvasti tunteeksi. Itse olen eri mieltä. Tässä linkissä (http://nettipappi.net/index.php/topic,149.msg1926.html#msg1926) on vastaukseni, jossa olen kirjoitellut mietteitäni Raamatun rakkauskäsityksestä. Niihin ajatuksiin pohjaan tämänkin lyhyen ajatelmani.
Tunteet vaikuttavat ihmiseen todella paljon. Tunteet tulevat ja menevät. Niitä pystyy ehkä hieman kontrolloimaan, mutta käytännössä ne elävät aika itsenäistä elämää. Tämän vuoksi on aika ratkaiseva kysymys, pitääkö ihminen omia tunteitaan ylimpänä elämäänsä hallitsevana ohjeena? Vai onko joku muu asia, joka määrää vielä enemmän kuin tunteet?
Muokkaan esittämääsi kysymystä hieman. Toivon, ettet koe tätä ivalliseksi, mutta tällä esimerkillä tulen varmaan kaikkein tehokkaimmin kertoneeksi oman kantani esittämiisi kysymyksiin: Jos mies on naimisissa ja sattuu rakastumaan toisen miehen vaimoon, niin haluaako Jumala, että tämä mies olisi onneton oman virallisen vaimonsa kanssa - ihan vain muodon vuoksi? Rakkaudenhan pitäisi voittaa kaikki? Eikö olisi oikein, että rakkauden nimissä hän jättäisi oman vaimonsa ja ottaisin toisen miehen vaimon omakseen?
Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että tunne ei saa olla ylin ihmistä hallitseva tekijä. Rakkaus saa olla, mutta silloin pitää tietää, mitä Jumala tarkoittaa rakkaudella:
Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. (Joh. 14:15)
Siitä me tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että rakastamme Jumalaa
ja noudatamme hänen käskyjään. Sitähän Jumalan rakastaminen on, että
pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa. (1. Joh. 5:2-3)
-
Hei!
Matkallaan Jerusalemiin opetuslapset sanoivat keskustelussa avioliitosta ja naimattomuudesta että mikäli laki avioliitosta on niin "tiukka" ja vaativa miehelle on parempi olla menemättä naimisiin. Tähän Jeesus vastasi: "Se ratkaisu ei sovellu kaikille, ainoastaan niille, joille se osa on annettu. On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon".l
Viimeinen ryhmä nyt on selkeä, munkit, papit (mm.katoliset) jne. mutta mitä mielestäsi Jeesus tarkoittaa kahdella ensimmäisellä ryhmällä? Voisiko hän tarkoittaa jommallakummalla homoseksuaaleja?
Mietiskelijä
-
Heip Mietiskelijä!
Kysymässäsi kohdassa ei puhuta henkisistä ominaisuuksista - esim. homoseksuaalisesta taipumuksesta - vaan sukupuoliseen viettiin liittyvästä fyysisestä asiasta. Kreikan sana, joka on Raamattuumme käännetty "avioliittoon kelpaamaton" voidaan kääntää myös suoraan sanalla 'eunukki'. Jeesus puhuu siis yksinkertaisesti siitä, että on ihmisiä, jotka eivät ole sukupuolisesti kykeneviä avioliittoon - joko syntymästään saakka tai jonkun ulkopuolisen ihmisen vaikutuksesta. (Tuohon aikaanhan eunukit eivät olleet mikään harvinaisuus.) Ja sitten on olemassa kolmas ihmisryhmä, jotka vapaaehtoisesti ovat ottaneet osakseen naimattomuuden, mutta tästä vaihtoehdosta Jeesus huomauttaa, että se ei sovi kaikille.
Ymmärrän itse Jeesuksen viestin siten, että sukupuolinen vietti on ihmisessä niin vahva, että avioliitto on yleensä oikea ratkaisu. On siis ihmisiä, joilla ei tätä viettiä ole, tai jotka ovat saaneet erityisen armolahjan pystyä olemaan siveellisesti naimattomia koko elämänsä ajan. Tässä on Jeesuksen vastaus kokonaisuudessaan:
Mutta hän sanoi heille: "Se ratkaisu ei sovellu kaikille, ainoastaan niille,
joille se osa on annettu. On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat
avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia,
ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet
osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon."
(Matt. 19:11-12)
Tämä on hyvin samantapainen toisen raamatunkohdan kanssa. Paavali opettaa naimattomuudesta ja sukupuolisesta pidättyvyydestä:
Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta
joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen.
Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty
hillitsemään itseänne. Sanon tämän myönnytyksenä enkä käskynä.
Soisin kaikkien elävän niin kuin itse elän. Jokaisella on kuitenkin oma Jumalalta
saatu armolahjansa, yhdellä yksi, toisella toinen. (1. Kor. 7:5-7)
Ihmisestä on luotu sukupuolinen olento. Sukuviettiä ei voi ohittaa noin vain ilman, että siihen saa erityisen armolahjan. Toki voi toistakin tietä yrittää. Varhainen kirkkoisä Origenes otti Jeesuksen ja Paavalin tarjomat mahdollisuudet niin vahvana kehotuksena, että hän päätti nuorempana itse kuohita itsensä. (Myöhemmin hän tuli tunnetuksi vahvana vertauskuvallisen raamatuntulkinnan kannattajana.)
Mutta tämä on vain johdantona varsinaiseen kysymykseesi. En siis näe, että kysymässäsi kohdassa otettaisiin kantaa homoseksuaalisuuteen.
-
Kiitos vastauksestasi!
Mutta vielä jäi kaivelemaan kysymys: miten eunukiksi voi syntyä, eli miten voi olla eunukki "äitinsä kohdusta saakka"?
T:Mietiskelijä
-
Hei jälleen!
Nykykielessä eunukki tarkoittaa tietenkin ihmistä, joka on vasta syntymänsä jälkeen tehty sukupuolisesti kyvyttömäksi. Käytössäni oleva sanakirja tarjoaa kuitenkin alkukielen käyttämälle sanalle eunukos käännösvaihtoehdot 'eunukki' tai 'sukupuolisesti kyvytön'. Ilmeisesti tätä sanaa voitiin siis käyttää sekä syntymästään saakka impotenteista tai elämänsä aikana kuohituista ihmisistä.
-
Vielä vastaukseesi:
Mutta eikö tällöin täysin juuri homoseksuaaliset ihmiset olekin perinteisen Raamattukäsityksen mukaiseen avioliittoon ,"seksuaalisesti kyvyttömiä" eli impotentteja perinteiseen avioliittoon?
-
Mielestäni ei. Homoseksuaalisuus ei tee ihmistä fyysisesti kyvyttömäksi avioliittoon vastakkaisen sukupuolen kanssa, vaikka tämä ei seksuaalista vetoa tätä kohtaan tuntisikaan. Kaksi ensimmäistä Jeesuksen mainitsemaa ihmistyyppiä ovat minun ymmärrykseni mukaan juurikin fyysisesti sukupuoliyhteyteen kyvyttömiä. Jeesuksen mainitsemista vaihtoehdoista kyseeseen voisi sinun tarkoitamallasi tavalla tulla lähinnä se kolmas: Homoseksuaalinen ihminen voi fyysisestä kyvykkyydestä huolimatta "taivasten valtakunnan tähden" valita vapaaehtoisesti naimattomuuden silloin, jos hän ei tahdo toteuttaa seksuaalista viettiään vastakkaisen sukupuolen kanssa, niin kuin Jumala on sen tahtonut.
-
Hei vielä!
Toivottavasti et saa väärää käsitystä viesteistäni, en halua kiistellä vaan etsin vain tässä sitä Jeesuksen tarkoittamaa pyhää henkeä jota kenties myös tässä tapauksessa käytännössä voisi kutsua omaksitunnoksi. Viestini on hieman pitkä mutta pyydänkin kärsivällisyyttä sen lukemiseen.
Itselläni on asiasta kokemusta: nuoruusiässä yritin noudattaa vanhan testamentin säännöksi juuri tältä osin. Mitä suurimmassa määrin myös ympäristön paineet vaikuttivat asiaan. Menin jopa kihloihin naisen kanssa vaikka tunsin täsmälleen oman sukupuolisen suuntautumiseni ja sen vedon jota jokainen ihminen seksuaalisesti tuntee. Olin nuori, pari kymppinen enkä ruumiillisesti ollot ns. "kyvytön avioliittoon".
Mutta sepä ei riittänytkään vaan omatuntoni ja oikeudenmukaisuuskäsitykseni huusi. Omatuntoni, tässä tapauksessa kutsuisin sitä vaikka sisäiseksi Jumalani ääneksi, ilmaisi itsensä hyvin voimakkaasti: tämä ei ole oikein.
Tiedän erittäin hyvin että ns.kulissiavioliittoja on pilvinpimein mutta omasta mielestäni se ei voi olla sitä mitä Jumala, Jeesus tarkoitti täydellisellä rakastamisella. Omatuntoni huusi: ole oma itsesi, ole se miksi sinut on luotu. En usko todellakaan se se oli Saatana, kiusaaja koska tunteeni olivat kyllä selvästi toiselta puolelta. Tunsin vahvasti tekeväni väärin niin itseäni kohtaan kuin myös toista osapuolta kohtaan. Minusta hänellä oli täysi oikeus kokonaisvaltaiseen rakkauteen (nykyjään hänellä onkin viisi lasta). Omasta mielestäni jokaisella on oikeus rakkauteen joka avioliitossa sisältää myös seksuaalisen puolen. Minusta on väärin yrittää, saati sitten teeskennellä muuta kuin on. Myös Jeesus sanoi: "Rakasta lähimmäistäsi" ja "tee muille se, mitä toivoisit itsellesi tehtävän".
Itse en ole (onkä ollut) valmis huijaamaan ketään eteenkään näin tärkeässä asiassa joka koskettaa lopulta jopa sakramentteja (niistä tiedustelen mielipidettäsi erikseen). Pappi tosin kysyykin: "Tahdotko rakastaa aviopuolisoasi niin myötä kuin vastoinkäymisessä", ei "rakastatko aviopuolisoasi".
Rakkautta on monenlaista, mutta minua vahvasti epäilyttää löytyykö naista joka olisi valmis myös luopumaan omasta seksuaalisuudestaan ja astumaan homoseksuaalin kanssa pyhään avioliittoon pelastaanseen hänet Raamatussa mainitulta "kuolemalta" (joka siis on osana myös aviorikoksen tehneille). Tunnetko itse ketään naista tai oletko kuullut että yhtään tällaista naista olisi. Uskotko että omasta seurakunnastasi tällaista naista löytyisi? Tietääkö muut palstan seuraajat? Tai onko kukaan itse valmis tähän toisen puolesta?
Jeesus sanoi kiteytti asian vuorisaarnassaan: "Tehkaa lähimmäisellenne se, mitä itse toivoisitte itsellenne tehtävän". Taisi jopa lisätä: "Tässä on laki ja profeetat". Itse on olisi missään nimessä valmis pakottamaan homoseksuaalia heteroseksuaaliseen suhteeseen tai heteroseksuaalia homoseksuaaliseen suhteeseen jos minulla olisi kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Vahvasti epäilyttää ettei oma Jumalanikaan tätä haluaisi. Ja uskon ettei se muistakaan lukijoista olisi oikein, ei itselle eikä muille. Juuri tässä päinvastaisessa tilanteessa, jos heteroseksuaali pakotettaisiin loppuelämäkseen homoseksuaaliseen suhteeseen, olisi kuolema todellakin se parempi vaihtoehto. Siis tässä päinvastaisessa tapauksessa.
Omasta mielestäni homoseksuaalien hyväksymättömyys johtuu ylpeydestä; "olen parempi kuin tuo toinen, teen oikein". Ylpeys johtaa siitä usein vihaan jota homoseksuaalit joutuvaat myös kohtaamaan. Ja tästä eteenpäin historisassa aina samanlaisiin toimiin joita mm. Hitler alkoi vakaumuksensa mukaisesti toteuttaa ja joka kyllä selvästi on Saatanasta.
Mitä tuumaat? Se varsinainen kysymykseni on tuo kappale joka on lihavoituna, joka alkaa : "rakkautta on monenlaista...".
EDIT: Poistin viestin loppuun ilmeisesti vahingossa jääneen minun kirjoittaman edellisen viestini. Marko
-
Hei mietiskelijä!
Kirjoitit hyvin avoimesti ja rehellisesti. Toivon, että ymmärsin, mitä halusit sanoa. Ainakin luulen niin. Mielestäni olet tehnyt erittäin rakkaudellisesti, kun et ole teeskennellyt avioliittoa ja ikään kuin testimielessä yrittänyt väkisin mennä naimisiin. Jos toiselle luvataan tahtoa rakastaa, niin silloin pitäisi ainakin sitä tahtoa olla.
Rakkautta on monenlaista, mutta minua vahvasti epäilyttää löytyykö naista joka olisi valmis myös luopumaan omasta seksuaalisuudestaan ja astumaan homoseksuaalin kanssa pyhään avioliittoon pelastaanseen hänet Raamatussa mainitulta "kuolemalta" (joka siis on osana myös aviorikoksen tehneille). Tunnetko itse ketään naista tai oletko kuullut että yhtään tällaista naista olisi. Uskotko että omasta seurakunnastasi tällaista naista löytyisi? Tietääkö muut palstan seuraajat? Tai onko kukaan itse valmis tähän toisen puolesta?
Minun mielestäni kenenkään ei pidä mennä tällaisessa tapauksessa naimisiin toisen ihmisen pelastamiseksi. En myöskään ajattele, että Jeesus olisi tällaiseen kehottanut. Esimerkiksi käsittelemämme raamatunkohta pikemminkin tukee tällaisessa tapauksessa naimattomuutta kuin vasten tahtoa solmittua avioliittoa. Ajatushan on siinä juuri se, että jotkut Jumalan valtakunnan tähden valitsevat naimattomuuden. Ja se mielestäni sisältää juuri sen, että jos ei voi Jumalan tahdon mukaan solmia avioliittoa, niin valitsee sitten naimattomuuden.
Jeesuksen sanat siitä, että tämä ei sovi kaikille, voisivat hyvin koskea juuri sinun elämäntilannettasi. Jumalan tahdon mukaista ei ole solmia samaa sukupuolta olevien välisiä avioliittoja. Ja toisaalta - niin kuin itse asian hyvin seikkaperäisesti osoitit - ei ole myöskään Jumalan tahdon mukaista pakottaa toista avioliittoon, jonka tarkoitus ei ole tahto rakastaa ja liittyä sukupuolisestikin yhdeksi lihaksi. Jäljelle jäävä naimattomuuden vaihtoehto ei siis ole ollenkaan Jumalan tahdon vastaista tässä tilanteessa. En tiedä, oliko tämä sinun huolesi, mutta jos oli, niin haluan rohkaista: et ole tehnyt väärin, vaan nimenomaan mielestäni tämän Jeesuksen sanan mukaisesti oikein.
-
Jooelisiis taas uus kysymys Nettipappiamme rasittamaan. :D
Miten minun tulisi suhtautua, kun kaksi todella hyvää ystävääni tulivat kertomaan minulle että seurustelevat. Kummatkin ovat tyttöjä, ja kummatkin uskossa. Asia tuli minulle aika yllättäen ja äkkiä, joten hieman sekaisin kieltämättä olen. Vieläkin eniten itseäni varmaan kummastuttaa se että molemmat henkilöt ovat uskossa. Molemmat olivat pitkään ahdistuneita, mutta ovat nyt onnellisia, joten tunnen kyllä olevani todella vaikeassa tilanteessa.
Eli siis alkuun palatakseni, miten minun tulisi suhtautua?
-
Vähän tuohon ylempään kysymykseen liittyen...
Eli mietimme ystäväni kanssa, onko Raamatussa kohtaa, jossa varsinaisesti kielletään lesbosuhteet? Jos ei löydy, niin miten tähän asiaan kristityt/kirkko/tms. suhtautuu?
-
Hei Amalia!
Eli mietimme ystäväni kanssa, onko Raamatussa kohtaa, jossa varsinaisesti kielletään lesbosuhteet? Jos ei löydy, niin miten tähän asiaan kristityt/kirkko/tms. suhtautuu?
Jos en ole täysin väärin ymmärtänyt, niin homoseksuaalisuus sisältää myös lesbosuhteiden käsitteen. Homoseksuaalisuus sanana tarkoittaa samaa sukupuolta olevien väliset suhteita. Käytännössä homoseksuaalisuudella vain puhekielessä tarkoitetaan miesten välisiä suhteita ja siitä erotuksena on oma sanansa naisten välisille suhteille.
Mutta Raamatussa ei käytetä sanaa homoseksuaalisuus. Siellä puhutaan miesten kanssa makaavista miehistä, kuten tämän viestiketjun alkupäästä käy ilmi. Mutta on Raamatussa myös kielletty naisten keskinäiset seksisuhteetkin:
Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat
vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet
ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt
himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään
säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan. Koska he eivät ole antaneet
arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten
valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi. (Room. 1:26-28)
Tosin tässä voidaan saivarrella siitä, että naisten kohdalla kielletään luonnottomat seksisuhteet, muttei sanota, mitä ne ovat. Jotain kuitenkin kertonee se, että naisten luonnottomia suhteita verrataan miesten keskinäiseen sukupuoliyhteyteen.
Raamatun linja sekä kirkon ja kristikansan perinteinen linja on, että sukupuoliyhteys kuuluu avioliitossa olevan miehen ja naisen välille.
-
Moi Surku!
Miten minun tulisi suhtautua, kun kaksi todella hyvää ystävääni tulivat kertomaan minulle että seurustelevat. Kummatkin ovat tyttöjä, ja kummatkin uskossa. Asia tuli minulle aika yllättäen ja äkkiä, joten hieman sekaisin kieltämättä olen. Vieläkin eniten itseäni varmaan kummastuttaa se että molemmat henkilöt ovat uskossa. Molemmat olivat pitkään ahdistuneita, mutta ovat nyt onnellisia, joten tunnen kyllä olevani todella vaikeassa tilanteessa.
Eli siis alkuun palatakseni, miten minun tulisi suhtautua?
Kysymykset ovat vielä melko helpolla alueella, kun kysytään, mitä Raamattu sanoo jostain asiasta. Huomattavasti vaikeammaksi tilanne muuttuu, kun kysellään, kuinka tulisi jossain tilanteessa toimia. Silloin on tiedettävä Raamatun kanta, mutta myös osattava soveltaa sitä käytännössä viisaasti, rakkaudellisesti ja suoraselkäisesti.
Kun joku uskova ihminen tekee väärin, virhe ei ole jotenkin pienempi sen vuoksi, että hän sanoo olevansa uskossa. Pikemminkin asia on juuri päinvastoin. Ihminen, joka sanoo olevansa uskossa, mutta julkisesti elää toisin kuin hänen uskonsa kohde opettaa, vetää pahasti mattoa omien ja muiden uskovien jalkojen alta. Jos minä sanon olevani vegetaristi ja kieltäydyn siksi tillilihasta, mutta syön hyvällä halulla hampurilaisia, niin olen aika naurettava. Sen lisäksi teen koko kasvissyönnistä naurettavaa.
Lesbosuhteessa elävät uskovat ihmiset herättävät minussa monia kysymyksiä. Mihin he sitten loppujen lopuksi uskovat? Siihen Jumalaanko, joka sanoo, että heidän toimintansa on syntiä? Jos, niin miksi he pitävät asiaa oikeana? Tottakai uskova ihminen on syntinen ja lankeaa jatkuvasti kaikenlaisiin vääryyksiin, mutta on eri asia, jos tarkoituksellisesti ja julkisesti rakennetaan toisenlaista mallia kuin Raamattu opettaa.
Tämän vuoksi itselläni olisi kaksi toimintavaihtoehtoa riippuen siitä millaisena näiden lähimmäisteni tilanteen näkisin. Jos he vaikuttavat ihmisiltä, jotka aktiivisesti ja vahvasti elävät uskoaan todeksi, silloin heidän suhteensa tulisi toimia niin kuin Jeesus opetti:
Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua,
olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi
muuta, sillä "jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla".
Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele
seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. (Matt. 18:15-17)
Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi
ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joudu kiusaukseen.
(Gal. 6:1)
Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja toinen ohjaa hänet takaisin, niin tietäkää
tämä: joka palauttaa syntisen harhatieltä, pelastaa hänet kuolemasta ja peittää
paljotkin synnit. (Jaak. 5:19-20)
Raamattu toistuvasti kehottaa siihen, että kristityt pitäisivät huolta toisistaan. Ja se huolenpito ei voi aina olla pelkkää hymistelyä. Usko ei ole lupa tehdä väärin ja vastoin Jumalan tahtoa.
Mutta jos kyse on ihmisistä, jotka sanovat uskovansa, mutta eivät vielä ole kunnolla edes oivaltaneet, mitä usko Jeesukseen on ja miksi Jumalan tahtoa tulee kuunnella, ei nuhtelusaarna ole ehkä paras lähestymistapa. Riippuu tosi paljon tilanteesta, mikä on paras mahdollinen toimintatapa, mutta itse haluaisin jotenkin opastaa siinä, että usko ja homoseksuaalinen elämäntapa ovat pahasti ristiriidassa keskenään. Jos sanoo olevansa uskossa, tulee ottaa vakavasti myös Jumalan ohjeet Raamatussa. Joka päättää itse, millainen Jumala on ja mikä Jumalalle kelpaa, tekee itsestään Jumalan. Ja joka tekee itsestään Jumalan, ohittaa sanoman Jeesuksesta, joka on syntisen ihmisen Vapahtaja.
-
Eikö homoseksuaaliasuus ole kuitenkin synti, jonka voi myös saada anteeksi, niinkuin muutkin synnit?
-
Ilman muuta. Kaikki Jumalan tahdon vastaiset taipumuksetkin ovat asioita, jotka ihminen saa Jeesuksen tähden uskoa anteeksi. Armo on tarkoitettu kaikille ihmisille. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää seuraava ero: Armo ei ole sama asia kuin lupa tehdä lisää syntiä.
-
Hei!
Pidän esitelmää seksuaalisista vähemmistöistä ja haluaisin tietää kristillisen kirkon, etenkin luterilaisen kirkon ajatuksia aiheesta. En ole löytänyt luotettavaa kantaa, enkä sen vuoksi viitsi käyttää niitä. Tiedän, etten voi 100 prosenttisesti sinun mielipiteeseesi, mutta voisin verrata sitä muihin ja poimia mielenkiitoisia näkökulmia.
Haluisin mm. tietää, että onko homous väärin. Onko se Jumalan vastaista, että on ihastunut/rakastunut/tuntee kiinnostusta samaan sukupuoleen.
Toinen asia: onko kirkolla jonkinlaista kantaa homoperheiden adoptioon. Esimerkiksi onko lapsella oikeus olla molemman, äiti ja isä?
Ja vielä kolmas asia: keinohedelmöitys. Jos on kaksi naista, onko heillä oikeus käyttää keinohedelmöitystä lapsen saamiseen. Vai onko se Jumalan tahdon vastaista. Jumalahan on suunnitellut sen siten, että lapsella on isä ja äiti.
Ja kerro ihmeessä muutakin, jos tulee mieleen :)
No tässä olisi muutama kysymys ja olisin todella kiitollinen jos voisit vastata :)
-
Morjens, Naomi!
Näköjään on jälleen se aika vuodesta, kun etiikan esitelmät alkavat pyöriä kouluissa. Tästä - etiikan esitelmät (http://nettipappi.net/index.php?topic=813.0) - näet linkkilistan edellisinä vuosina kirjoittamistani ajatuksista eri esitelmäaiheisiin. Sieltä pitäisi löytyä mielipiteitäni käytännössä jokaiseen esittämääsi kysymykseen. Alla vastaan kuitenkin muutamin sanoin sellaisiin näkökulmiin, joita en ehkä ole niissä sanonut.
Pidän esitelmää seksuaalisista vähemmistöistä ja haluaisin tietää kristillisen kirkon, etenkin luterilaisen kirkon ajatuksia aiheesta. En ole löytänyt luotettavaa kantaa, enkä sen vuoksi viitsi käyttää niitä. Tiedän, etten voi 100 prosenttisesti sinun mielipiteeseesi, mutta voisin verrata sitä muihin ja poimia mielenkiitoisia näkökulmia.
Etkä löydäkään luotettavaa kantaa, koska virallista kantaa ei ole olemassa. Muutama viikko sitten käydyn arkkipiispan vaalin yhteydessä tehtiin erilaisia gallupeja. RadioDein tekemässä tutkimuksessa 30% papeista kannatti lämpimästi samaa sukupuolta olevien vihkimistä kirkossa. 30% vastusti jyrkästi. Piispakunnassa mielipiteet jakautuvat myös. Kirkon johdosta ei siis ole annettu mitään ohjetta suuntaan tai toiseen.
Minun mielipiteeni ja ymmärrykseni Raamatun sanomasta löytyy yllä olevien esitelmälinkkien takaa. Ja itse asiassa se ei ole vain minun mielipiteeni. Luin erään homoseksuaalisuutta käsitelleen Suomen kirkossa pidetyn seminaarin puheenvuoroista kootun kirjan. Kaikkin kiivaimmat homoseksuaalisuuden puolustajatkin ovat sitä mieltä, että Raamatussa suhtaudutaan homoseksuaalisuuteen kielteisesti. Kannattajat ovat vain sitä mieltä, että kyseisiä kohtia ei kuulu ottaa huomioon. Vastustajien mielestä kuuluu.
Haluisin mm. tietää, että onko homous väärin. Onko se Jumalan vastaista, että on ihastunut/rakastunut/tuntee kiinnostusta samaan sukupuoleen.
Tunteet ovat asia, joille ei voi mitään. Tunteista ei siksi voi sanoa, että ne olisivat oikein tai väärin. Merkitystä on sillä, miten niiden tunteiden suhteen toimii. Raamattu ottaa homoseksuaalisuuden suhteen kantaa siihen, kuinka ihmiset toimivat - ei siihen, mitä he tuntevat.
Toinen asia: onko kirkolla jonkinlaista kantaa homoperheiden adoptioon. Esimerkiksi onko lapsella oikeus olla molemman, äiti ja isä?
Piispoilta on tullut kannanotto siihen, että kirkon ihanne on miehen ja naisen välinen avioliitto. Lapsella kuuluu siis ilman muuta olla oikeus isään ja äitiin. Muilta osin kanta homoperheiden adoptioon kai nousee ylipäätään siitä, pidetäänkö homosuhteita oikeina vai väärinä suhteina. Jos ajatellaan, että homosuhde on Jumalan tahdon vastainen asia, niin olisi outoa, että sen jälkeen sanottaisiin, että adopito-oikeus olisi Raamatun suosittelema asia.
Ja vielä kolmas asia: keinohedelmöitys. Jos on kaksi naista, onko heillä oikeus käyttää keinohedelmöitystä lapsen saamiseen. Vai onko se Jumalan tahdon vastaista. Jumalahan on suunnitellut sen siten, että lapsella on isä ja äiti.
Keinohedelmöityksestä olen kirjoitellut yleisellä tasolla aiheessa: keinohedelmöitys (http://nettipappi.net/index.php/topic,693.0.html). Kahden naisen parisuhteessa en pidä oikeana keinohedelmöitystä. Mielestäni Jumala on suunnitellut lapset miehen ja naisen välisen parisuhteen tuloksiksi. Koska en pidä kahden naisen parisuhdetta Raamatun mukaisena, ei ole myöskään loogista, että pitäisin oikeana lasten hankkimisen siihen perheeseen edes keinohedelmöityksellä.
-
Mitä jos kaveri on lesbo ja tarvitsee tukea asiassa. Onko väärin jos tukee ystäväänsä vaikeina aikoina. Mitä pitäisi sanoa jos kaveri kysyy mielipidettä, että pitäisikö hänen kertoa kohteelle tunteistaan
-
Tervehdys, Meirami!
Silloin tällöin kristittynä törmää asioihin, joissa oma usko ja lähimmäisen rakastaminen tuntuvat lyövän toisiaan korville. Tämä kysymys on juuri sellainen. Ensinnäkin on ihan selvää, että Raamattu käskee rakastamaan, tukemaan ja auttamaan lähimmäistä. Toiseksi Raamattu sanoo varsin selkeät ohjeet homoseksuaalisuuden toteuttamisesta. Miten siis yhdistää nämä siten, ettei tekisi väärin kummassakaan? En varmaan osaa antaa mitään yksiselitteistä vastausta, mutta muutaman ajatuksen heitän ilmoille.
Ole rehellinen
Itsesi ja kaverisi vuoksi on erittäin tärkeää olla rehellinen. Jos kristittynä uskot Raamatun sanaan homoseksuaalisuuskysymyksessä, ei missään tapauksessa pidä teeskennellä, että sinulle asia on yhdentekevä. Silloin alat itse kokea huonoa omatuntoa, etkä pysty kohtaamaan kaveriasi avoimesti. Pahimmillaan se voi mennä siihen, että alat vältellä häntä kiusallisten tilanteiden kiertämiseksi. Sano oma näkökulmasi avoimesti. Uskon, että kaverisi ei edes kokisi apuasi erityisen auttavaksi, jos hän tietää sinun olevan epärehellinen itseäsi kohtaan. Toisaalta on vaara, että kaverisi loukkaantuu näkökulmastasi, mutta se riski on otettava. Jos olet avoimesti kertonut oman suhtautumisesi homoseksuaalisuuteen, pystyt keskittymään kaveriisi. Voit jutella hänen kanssaan ja olla hänen tukenaan ilman, että pelkäät sitä, annatko sanattomasti viestin, että sinä et enää uskokaan niin kuin uskot.
Auta ihmistä
Tämä ohje on hieno teoriassa, mutta käytännössä rajojen vetäminen on vaikeaa. Eli lähes aina on mahdollista kohdata ihminen ongelman takana. Aina voi jollain tavalla auttaa ihmistä, vaikkei auttaisi sellaisen asian eteenpäinviemistä, jota itse ei kannata. Uskoisin, että hyvin monella tapaa pystyt kuuntelemaan kaverisi huolia ja olemaan hänen tukenaan.
Myönnä rajoituksesi
Tässä ajatuksessa oikeastaan vain yhdistän kaksi edellistä. Erilaiselta pohjalta ponnistavat eettiset näkemykset ovat väistämättä joissain kysymyksissä ristiriidassa keskenään. Kaverisi saattaa pyytää sinua tukemaan jossain sellaisessa asiassa, joka menee sinun rajojesi yli. Silloin on hyvä, jos osaa senkin sanoa ääneen. Jos homoseksuaalisesti suuntautunut ihminen haluaa yksi yhteen hänen ajatustensa kanssa menevää vertaistukea, on käännyttävä jonkun muun puoleen. Kaveruus ei ole tasapuolista, jos sinun oletetaan taipuvan kaikissa asioissa samalle kannalle.
Jos minulta kysyisi joku homoseksuaalisesti suuntautunut ihminen, pitäisikö hänen kertoa tunteistaan kohteelleen, saattaisin vastata jotain seuraavaa: "Lähes poikkeuksetta olen suositellut ihmisiä kertomaan tunteistaan. Mutta toivottavasti ymmärrät, jos en vakaumukseni vuoksi ole hurjan innoissani rohkaisemassa sinua."
Jonkinlaista ontuvaa esimerkkiä kehittelen tässä: Viimeisen päälle eettiseltä pohjalta kasvissyöjäksi ryhtynyt ihminen tuskin järjestää kovin lihaisia kekkereitä, vaikka paikalla olisi täysin normaalia ruokavalioa noudattavia ihmisiä. Tarjoilun järjestäjä ei ehkä tarjoa samanlaista menua kuin grillipirskeissä yleensä, mutta nälkäisille on silti syötävää. Kristitty on omine eettisine ohjeineen ikään kuin rajoitetumman ruokavalion noudattaja, eikä halua edistää kaikkien lajikkeiden nauttimista. Mutta nälkäisille on silti tarjottavaa.
-
Juttelin yhden tuttuni kanssa homoseksuaalsuudesta ja esim avioliittoon vihkimisestä. Hänen mielestään se pitäisi sallia ja hän sanoi vaikkapa tällaisen puolustuksen, ettäpä raamatun aikaan homoudessa ei ollut yleensä kyse rakkaudesta, vaan kun esim. mies makasi miehen kanssa, oli kyse ennemminkin raiskauksesta tai j että silloin homojen elämä oli jotenkin kauhean "villiä" tai jotain. Eli nykyään, jos mies todella RAKASTAA miestä tai nainen naista, niin se on nyt sitten eri juttu ja raamatussa annetut ohjeet, joissa sanotaan, että mies ei saa maata miehen kanssa kuten naisen kanssa maataan, ei siis koske nykypäivän homoseksuaaleja. Ja etteihän Jumala voi kieltää ihmistä rakastamasta toista ihmistä.
Minun mielestäni raamatun kielteinen kanta homoseksuaalisuuteen on kyllä sen verran selkeä, ettei siitä pitäisi olla epäselvyyttä.
Mutta mitäs tästä sanot onko homoseksuaalisuus jotenkin sitten muuttunut nykypäivään ja vaikuttaako se raamatun neuvoihin?
Kiitos jo vastauksesta:)
-
Hei Aa.Koo!
Tulen aina surulliseksi tuollaisia väitteitä kuullessani. Jumala olisi varmasti viisaudessaan käyttänyt selvää lausahdusta raiskauksiin viitaten, jos hänen tarkoituksensa olisi ollut kieltää vain miesten väliset raiskaukset mutta ei vapaaehtoisia miesten välisiä seksisuhteita.
Koko "mantra" lähtee yleensä liikkeelle juuri tuosta Raamatun käskystä, joka kieltää miehiä makaamasta keskenään niin kuin naisen kanssa maataan. Sitten yritetään selittää, että kyseessä on sen ajan yleinen tapa, että naiset käytännössä pakotettiin yhdyntään, jolloin miehen ja vaimon välinen sukupuolielämä vastasi raiskauksia.
Tällä tavoin väittävät ihmiset eivät ole lukeneet Laulujen laulua, joka on todella romanttisen rakkauden ylistys. Jos se on Salomon ajalta, on se siis jostain 900 eKr lähtöisin. Abrahamin ja Saaran, Iisakin ja Rebekan sekä Jaakobin ja Lean/Raakelin väliset kertomukset osoittavat hienoa romanttista rakkautta jo 1500 eKr ajalta. Lean ja Raakelin välillä kerrotaan siitäkin, kuinka he väänsivät kättä siitä, kumpi saa harrastaa seksiä miehensä kanssa seuraavana yönä. Jaakob sen sijaan koki, että 7 vuoden työpalvelus tuntui vain muutamilta päiviltä, koska sen johdosta hän sai omakseen rakastamansa naisen. (Joitain osoituksia tästä romantiikasta tahi rakkaudesta näistä 1. Mooseksen kirjan luvuista: 23, 24, 29, 30)
Historia tuntee antiikin Kreikasta erittäin hyvin sen, kuinka jotkut filosofit ylistivät miesten keskinäistä rakkautta paljon suuremmaksi ja arvokkaammaksi kuin miehen ja naisen välistä rakkautta. Hellenistisestä kulttuurista käsin nousevat myös Paavalin kirjeet, jotka kieltävät miesten keskinäiset seksisuhteet. Samoin Roomalaiskirjeen alku puhuu naisten välisistä suhteista (aikaisemmissa tämän ketjun viesteissä olen sitä käsitellyt). Jos naiset keskenään harrastavat seksiä, niin kuinka Raamattu voi tuomita sen, jos ei ole alistavaa miestä mukana? Eli kyllä koko ihmiskunnan historian läpi on tunnettu romanttisen ja eroottisen rakkauden käsite ilman mitään alistamisia. Jo Aadamin reaktio Eevasta kuvaa ihan muuta kuin alistussuhdetta.
Raamatussa kyllä kerrotaan esimerkiksi Sodoman miesten halusta raiskata kaksi miestä. Mutta Raamatussa kerrotaan yhtä lailla, kuinka Jaakobin pojat tuhosivat kokonaisen kaupungin, kun heidän siskonsa raiskattiin siellä. (1. Moos. 34). Samoin muutkin naisiin kohdistuneet raiskauskertomukset tuomitsevat tekijän, niin kuin Mooseksen lakikin tekee. On siis selvää Raamatun vääristämistä väittää, että Raamatun suhtautuminen miehen ja naisen suhteisiin olisi jotenkin alistava ja pakottamista suosiva.
Pientä epäloogisuutta näissä usein kuulluissa väitteissä myös on. Esimerkiksi Daavidin ja Jonatanin ystävyysliittoa yritetään aina selittää eroottisen rakkauden liitoksi. Samaan hengenvetoon Raamatulla homoseksuaalisuutta puolustavat tahot kuitenkin sanovat, että Raamatun aikana ei tunnettu tasavertaista miesten välistä rakkautta. Ylipäätään minua kummastuttaa logiikka, jonka mukaan Raamatun aikoina olisi ollut miehiä, jotka ovat kokeneet vetoa miehiä kohtaan, mutta eivät koskaan olisi kohdanneet toista vastaavaa, jonka takia he aina joutuivat alistamaan ja raiskaamaan, eivätkä koskaan olisi löytäneet halukasta kumppania. Silti näitä yksinäisiä miehiä olisi ollut niin paljon, että voidaan yleistää, että Raamatun aikana oli aina näin.
Jumala ei kiellä ketään rakastamasta toisiaan. Raamattuhan käskee rakastamaan jopa vihamiestä. Mutta on väärin vetää yhtäläisyysmerkit seksuaalisuuden/parisuhteen ja rakastamisen välille. Sehän tarkoittaisi, että ihmisen ei ole mahdollista rakastaa ketään, johon ei tunne seksuaalista vetoa tai jonka kanssa ei ole parisuhteessa. Lähimmäisenrakkauskin olisi siis vain seksiä. Rakkaus tarkoittaa Raamatussa paljon muutakin. Itse asiassa hyvin harvoissa tapauksissa puhutaan sukupuolisesta rakkaudesta. Siksi näiden väitteiden kohdalla on hyvin tärkeä selvittää, mitä kukin tarkoittaa, kun puhuu rakkaudesta. Siitäkin on enemmän asiaa ketjun aikaisemmissa viesteissä.
Minulla saattoi olla joku logiikka siinä, miksi kirjoittelin näitä esimerkkejä. Toivottavasti osittain liippasivat läheltä kysymystäsi. Mutta vastauksena varsinaiseen kysymykseesi: Mielestäni ei siis voida lähteä tulkitsemaan Raamattua sillä ajatuksella, että ihmisyys ja tai homoseksuaalisuus olisivat olleet aikaisemmin ihan erilaisia asioita. Saarnaajan maltillinen viisaus on tässäkin hyvä:
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina, mitä on tapahtunut,
sitä tapahtuu edelleen: ei ole mitään uutta auringon alla.
Vaikka jostakin sanottaisiin: katso, tämä on uutta,
on sitäkin ollut jo muinoin, kauan ennen meitä.
(Saarn. 1:9-10)
-
Mulla on pienoinen tunne, että Jumala on hyväksymässä homot, kun homoliittoja aletaan sallia yms. muutenkin. Voisiko olla oikeasti mahdollista, että Jumala on muuttamassa kantaansa homouteen? Vai muuttaako Jumala yleensäkään kantaansa mihinkään?
-
Hei Dents!
Ollaan todella vaarallisilla vesillä, jos ajatukset Jumalan tahdosta perustuvat siihen, että oman tuntuman mukaan Jumala olisi muuttamassa mieltään. Käytännössä silloin oma mielikuvitus luo jumalan. Raamatussa Jumala sen sijaan sanoo seuraavia asioita:
Jumala ei ole ihminen: hän ei valehtele,
hän ei muuta mieltään. Hänkö ei tekisi,
mitä sanoo? Hänkö ei pitäisi, mitä lupaa?
(4. Moos. 23:19)
Herra, Israelin kunnia, ei tyhjää puhu eikä
sanojaan peruuta. Ei hän ole ihminen,
ei hän sanojaan kadu. (1. Sam. 15:29)
Tämän on Jumala luvannut ennen aikojen
alkua, ja hän pysyy sanassaan. (Tit. 1:2a)
Jeesus Kristus on sama eilen, tänään
ja ikuisesti. (Hepr. 13:8 )
Raamatussa on kyllä monta kohtaa, jossa Jumala on muuttanut mieltään. Kaikki kohdat, jotka minä löysin, olivat sellaisia, että Jumala määräsi jonkun kaupungin tai henkilön tuhoutumaan syntiensä tähden, mutta peruutti tuomion, kun nämä ihmiset katuivat.
Toinen vaarallisten vesien ulappa löytyy siitä, että epäillään yleisen mielipiteen kertovan Jumalan tahdosta. Raamattu puhuu pikemminkin siitä, kuinka kansat joukolla kapinoivat Jumalaa vastaan ja vain harvat löytävät tien:
Miksi kansat kapinoivat, kansakunnat juonia
punovat? Miksi kuninkaat nousevat kapinaan,
hallitsijat liittoutuvat keskenään Herraa ja
hänen voideltuaan vastaan? "Me heitämme
pois ikeemme, katkomme orjuuden kahleet!"
(Ps. 2:1-3)
Menkää sisään ahtaasta portista. Monet
menevät avarasta portista ja laveaa tietä,
mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan
se portti ja kapea se tie, joka vie elämään,
ja vain harvat löytävät sen! (Matt. 7:13-14)
Näillä kohdilla en siis viittaa millään tavalla homoseksuaalisuuteen tai homoseksuaalisiin ihmisiin. Tähän asti vastaukseni on käsitellyt siis vain Jumalan tahdon muuttumattomuutta ja yleistä mielipidettä. Nyt otan lyhyesti kantaa homoliittoihin:
Jumala on hyväksymässä homot, kun homoliittoja aletaan sallia yms.
Jumala on aina hyväksynyt kaikki ihmiset, mistä taustasta tai tilanteesta he tulevatkaan. Mutta niin kuin useaan otteeseen on todettu, anteeksiantamus ei ole lupa jatkaa anteeksiannetussa synnissä elämistä. Tosin en jatka tästäkään aiheesta sen pidempään. Eihän homokeskustelun ongelma ole missään vaiheessa ollutkaan, mitkä kaikki synnit saa anteeksi - vaan se, mitä kaikkea saa sanoa synniksi.
-
Seksuaalinen himo on niin vahva, että naimattomana eläminen ei onnistu synnittä ilman erityistä naimattomuuden armolahjaa.
Hmmm... mites tämä soveltuu homoseksuaaleihin? Voiko mielestäsi homo mennä heteroavioliittoon, vai olisiko se vääryys puolisoa kohtaan? Seksuaalisen himon puutetta homoilla tuskin on, mutta onko heillä sitten tuo naimattomuuden armolahja ja sikäli mahdollisuus synnittömään elämään?
-
Tervehdys Chippis!
Kysymyksesi ei ole helppo. En edes tiedä, onko siihen mitään selkeää vastausta olemassakaan.
Voiko mielestäsi homo mennä heteroavioliittoon, vai olisiko se vääryys puolisoa kohtaan? Seksuaalisen himon puutetta homoilla tuskin on, mutta onko heillä sitten tuo naimattomuuden armolahja ja sikäli mahdollisuus synnittömään elämään?
Raamattu ei missään käsittele naimattomuutta ja homoseksuaalisuutta yhtä aikaa. Naimattomuudesta sanotaan vain, että se vaatii oman armolahjansa, jos aikoo siinä olotilassa koko elämänsä viettää. Ja homoseksuaalisuuden toteuttamisen Raamattu tuomitsee.
Aristoteleen logiikalla tästä voisi tehdä johtopäätöksen, että homoseksuaalinen ihminen tekisi siis oikein, kun velvoittaisi itsensä heteroavioliittoon. Mutta kolmas muuttuja kun on, että Raamattu korostaa, kuinka avioliiton myötä puolisoille kuuluu aviollisen elämän oikeus:
Jos isäntä ottaa toisen vaimon, hän ei saa
vähentää ensimmäisen ruokaa, vaatetusta
eikä aviollisia oikeuksia. (2. Moos. 21:10)
Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan
kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan.
(1. Kor. 7:3)
Varmasti teoriassa on täysin mahdollista, että joku nämä sanat vakavasti ottava homoseksuaalisesti suuntautunut ihminen voisi päättää elää heteroavioliitossa ja täyttää velvollisuutensa puolisoaan kohtaan. Ja samalla pitää huolen, ettei oma himo käy liian suureksi. Mutta jos ajattelen asiaa kääntäen tilanteen omakohtaiseksi, niin minun kyllä olisi täysin mahdotonta ajatella meneväni samalla periaatteella homoseksuaaliseen suhteeseen. Tuskin suhde helposti täyttäisi sitä, mitä Jumala suunnitteli miehen ja naisen luodessaan.
Henkilökohtaisena mielipiteenäni sanon, että homoseksuaalisesti suuntautunut tekee vähemmän väärin eläessään naimattoman kiusauksissa kuin pakottaessaan itsensä heteroavioliittoon.
-
Marko, minusta alkaa tuntua siltä, että luet ja noudatat Raamattua kirjaimellisesti. Minä itse luen sitä tulkiten ja ymmärrän, että Raamattu on kirjoitettu SEN ajan kulttuurin ja tapojen mukaan. Siksi siihen aikaan homoseksuaalisuus oli vahvaa syntiä, mutta nykyään suvaitsevaista.
Eniten silmääni pistää lausahduksesi, joka iskee rintaani todella voimakkaasti.
Sinun mukaan kristitty EI SAA OLLA HOMOSEKSUAALI.
Jos olet uskossa, ja olet homoseksuaali, et voi uskoa Jumalaan.
Mutta entä jos todella on uskossa ja silti on homoseksuaali?
Ihminen ei voi tietoisesti päättää, onko hän hetero- vai homoseksuaali. Seksuaalinen suuntautuminen on persoonallisuuden piirre, joka ei muutu enää seksuaalisuuden psyykkisen kypsymisen jälkeen. Kyseessä on ihmisen synnynnäinrn ominaisuus, kuten vasen- tai oikeakätisyys.
Koen, että pidät sellaisia ihmisiä naurettavina, jotka uskovat Jumalaansa koko sydämestään mutta eivät voi mitään sille, että ovat homoseksuaaleja. Ja on oma itsensä.
Eikös Jumala Raamatun mukaankin tee kaiken työnsä meissä?
-
Hei Nimetön!
Marko, minusta alkaa tuntua siltä, että luet ja noudatat Raamattua kirjaimellisesti.
Itse en ajattele sillä tavoin, mutta en voi mitenkään kiistää sinun kokemustasi. Se on aito kokemus ja siihen sinulla on ilman muuta oikeus. En pidä itseäni kirjaimellisena raamatuntulkitsijana, mutta sen kyllä myönnän, että minulla on vahva usko siihen, että Raamattu on Jumalan sanaa - ei vain ihmisten kokemuksia Jumalasta.
Nettipapin palstan ohjeissa on yksi viesti, jossa olen kertonut raamattunäkemyksestäni enemmän. Tässä linkissä (http://nettipappi.net/index.php?topic=20.msg6457#msg6457) voi tarkastella sitä.
Minä itse luen sitä tulkiten ja ymmärrän, että Raamattu on kirjoitettu SEN ajan kulttuurin ja tapojen mukaan. Siksi siihen aikaan homoseksuaalisuus oli vahvaa syntiä, mutta nykyään suvaitsevaista.
Kuten sanoitkin, meillä on vahvasti erilainen näkemys. Varmaan useastakin eri syystä. Tässä pari syytä, miksi minä ajattelen eri tavalla.
1. Raamattu on kirjoitettu vähintään 1000 vuoden aikana. Kulttuureja on ehtinyt olla monia. On ollut vanhaa juutalaista kulttuuria, mutta myös jopa meidän kulttuuriamme vapaamielisempää homoseksuaalisuutta ihannoivaa hellenististä kulttuuria. Paavali eli tällaisessa ympäristössä muun muassa Korintossa. Korinttolaisten vapaalle seksuaalisuudelle oli jopa omana aikanaan erityinen sana: korinthsomai "elää korinttolaisittain". Joten sen ajan ja ympäristön kulttuurin olisi todella pitänyt kannustaa myös homoseksuaalisuuteen.
Ympäristöstä huolimatta sekä Vanhassa testamentissa että Uudessa testamentissa on sama sisältö. Jos Raamatussa ympäröivä kulttuuri vaikuttaisi sisältöön ja sanomaan, olisi Paavalin kirjeissä ihan toisenlainen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen. Silti juurikin siihen homoseksuaalisuutta ihannoivaan kulttuuriin kirjoitetaan selkeimpiä kieltoja homoseksuaalisten suhteiden toteuttamisesta.
2. Toiseksi Raamattu puhuu siitä, että Jumala on muuttumaton. Yhdessä yllä olevassa viestissä olen muutaman lainauksen aiheesta laittanutkin. Jos siis käsitykset homoseksuaalisuudesta muuttuvat aikojen saatossa päinvastaisiksi, kyse ei voi olla muusta kuin ihmisen mielen muuttumisesta. Ja vaikka ei uskoisi edes Jumalan muuttumattomuuteen, niin on loogisuuden nimissä tärkeä kysellä, miten on mahdollista, että Jumalan mielipiteen pitäisi olla aina sama kuin ympäröivän kulttuurin mielipide. Mitä merkitystä on sellaisella Jumalalla, joka huutaa jokaiseen ihmisen ajatukseen: "olen samaa mieltä"?
Eniten silmääni pistää lausahduksesi, joka iskee rintaani todella voimakkaasti.
Sinun mukaan kristitty EI SAA OLLA HOMOSEKSUAALI.
Tämä on hyvin vahva väite, ja siksi luin suurennuslasin kanssa kaikki kolme sivua näitä vastauksiani. Missään en ole tällä tavalla sanonut. Olen halunnut pysyä tiukasti vain siinä, mitä Raamattu sanoo. Jos sanoisin, että kristitty ei saa olla homoseksuaali, lisäisin Raamattuun jotain, mitä siellä ei ole.
Tiedän, että tätä rajanvetoa ei ole helppo ymmärtää, mutta:
1. Homoseksuaalisesti suuntautunut ihminen voi olla kristitty ihan yhtä hyvin kuin kuka tahansa.
2. Raamattu ei hyväksy, että kristitty ihminen tekee homoseksuaalisia tekoja.
On varmaa, että Raamatun antamien ohjeiden äärellä homoseksuaalisesti suuntautunut ihminen ahdistuu suuresti, kun hän ei voi toteuttaa seksuaalista viettiään niin kuin on suuntautunut. Mutta on silti erittäin suuri ero sillä, sanotaanko, että 1) hän ei voi olla kristitty, eli Jumalan lapsi - vai 2) kielletäänkö häntä ainoastaan toimimasta tietyllä tavalla.
Koen, että pidät sellaisia ihmisiä naurettavina, jotka uskovat Jumalaansa koko sydämestään mutta eivät voi mitään sille, että ovat homoseksuaaleja.
Edelleenkään en voi kiistää sinun kokemustasi. Mutta melko yllättävän johtopäätöksen silti olet tehnyt. Voin ymmärtää sen, jos edellä mainitsemani kahtiajako on vaikea hyväksyä. Mutta jos kirjoitusteni perusteella väitetään, että pidän uskonsa ja seksuaalisen taipumuksensa ristitulessa kamppailevia ihmisiä naurettavina, olet tehnyt hyvin hätiköidyn ja virheellisen päätelmän.
-
Yhdyn osittain Nimettömään. Ihan oikeasti, tämä keskustelu menee jo sellaiseksi että helvetin tulet odottavat homoseksuaalisuudesta. Tuskin Jumala tahtoo tuomita ihmisen pelkän seksuaalisuuden takia, Kristinuskossa on tärkeimpiäkin asioita kuin homoseksuaalisuudesta vauhottaminen.
Toivon, että ette tällä keskustelullanne istuttaisi järjetöntä homofobiaanne seksuaalisessa kehityksessä oleviin nuoriin. Keskitytään sen sijaan nyt vain siihen tärkeimpään eli Jumalan, Herran palvelemiseen.
-
Tervehdys "Ei nimeä"!
Anteeksi, että vastaukseni on viipynyt. Toisaalta en ole myöskään kokenut, että olisit suoranaisesti halunnut kysyä mitään, joten en ole pitänyt kiirettä. Koin kommenttipuheenvuorosi lähinnä minun ojentamiseksi, etkä ehkä odottanutkaan mitään vastinetta. Haluan kuitenkin vastata. Ehkä tulkitsin väärin tarkoituksesi, mutta otan nyt aavistuksen napakamman linjan kahdesta syystä.
Ensinnäkään et edes ole lukenut vastaustani Nimettömälle, vaan vastauksestani huolimatta sijoitat suuhuni asioita, joita vastaan itsekin juuri puhuin. Minä en ole kenellekään tarjoillut helvetin tulta. Kannattaa lukea edellinen vastaukseni uudelleen. Eikä tee pahaa perehtyä tähän viestiketjuun kokonaisuudessaankaan.
Toiseksi - ehkä edellisestä johtuen tai toisena erillisenä kokonaisuutena - puhut tärkeämmistäkin kristinuskon totuuksista. En tiedä, mitä niillä tarkoitat, mutta ainakin sinä päätit näyttää mallia julistamalla Raamattua kuuntelevat ihmiset homofoobikoiksi. Ei sinällään kovin vakuuttavaa. Anteeksi, jos tylytän liikaa, mutta perusteettomat syytökset ovat aihe, johon mieluusti reagoin. Homofobia on eri asia kuin Raamatun pitäminen Jumalan Sanana.
Olen aikaisemmissa viesteissä mielestäni hyvin selkeästi kertonut Raamatun kannan homoseksuaalisuuteen. Nyt hieman vielä pureudun siihen logiikkaan, joka viestissäsi on. Se on kuitenkin niin yleinen tapa suhtautua moniin ikäviltä tuntuviin Raamatun ohjeisiin, että on hyvä muutamalla ajatuksella niitä käsitellä.
Tuskin Jumala tahtoo tuomita ihmisen pelkän seksuaalisuuden takia, Kristinuskossa on tärkeimpiäkin asioita kuin homoseksuaalisuudesta vauhottaminen. ... Keskitytään sen sijaan nyt vain siihen tärkeimpään eli Jumalan, Herran palvelemiseen.
Elämämme tärkein asia on Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja häneen turvautuminen. Se pelastaa syntisen ihmisen kadotuksesta. Ja tämä tosiasia on voimassa seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.
Tämä totuus ei kuitenkaan missään vaiheessa anna kristitylle lupaa toimia toisin kuin Raamattu opettaa. Armo on tehtyjen virheiden anteeksisaamista Jeesuksen ansiosta. Armo ei ole lupa tehdä lisää syntiä. Vaikka yhä uudelleen lankeaisi samoihin virheisiin, ne voi saada anteeksi. Mutta ne eivät muutu missään vaiheessa luvallisiksi.
Jumala on Jumala. Minun olisi huomattavasti helpompi opettaa ihmisten mielen mukaisia asioita, jos pappina ajattelisin, että Jumala ei ole oikeasti Jumala, vaan hän on sellainen hienojen aatteiden ja minun toiveitteni mukainen ideologia, jota minä vain kutsun Jumalaksi. Ja että Jumala muuttuu aina sen mukaiseksi, mikä minusta tuntuu hyvältä. Raamattu ei puhu sellaisesta Jumalasta.
Raamattu opettaa hyvin yksiselitteisesti, että Jumalaa voi lähestyä ja palvella vain sillä tavoin, miten Jumala on ohjeet antanut. Jeesus ei kaunistellut sanojaan, kun hän opasti aikalaisiaan:
Te tekopyhät! Oikein Jesaja teistä ennusti, kun hän sanoi:
- Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän
on kaukana minusta. Turhaan he minua palvelevat, kun
opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä. (Matt. 15:7-9)
On hassua todeta Jumalalle: "Minä ajattelin keskittyä sinun palvelemiseesi, mutta en todellakaan aio noudattaa sinun käskyjäsi. Muokkaan ne itselleni mieleisiksi ja palvelen sinua niin kuin itse haluan." Vähän sama kuin sanoisi poliisille: "Älä niistä liikennesäännöistä nyt vouhota. Keskitytään nyt vain tähän autolla ajamiseen. Minä päätän, mikä on turvallista ajamista, ja sen pitää kelvata sinulle."
Rakkaus on hyvin tärkeä perusohje. Kaikkia ihmisiä on kohdeltava rakkaudella ja kunnioituksella. Mutta se ei koskaan ole käskyjen kanssa ristiriidassa:
Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi,
koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.
Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat." (Matt. 22:37-40)
Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. (Joh. 14:15)
Jumala opettaa ihmisiä kahdesta kokonaisuudesta: laista ja evankeliumista. Laki kertoo, mitä Jumala ihmiseltä vaatii. Evankeliumi kertoo, mitä Jumala ihmiselle antaa. Ihminen pääsee taivaaseen uskomalla evankeliumin ja ottamalla armon vastaan. Ihminen puolestaan palvelee Jumalaa noudattamalla lakia eli Jumalan käskyjä.
Kristityn elämä ei saa olla tasapainoilua näiden kahden välillä, vaan sen pitää olla elämistä kumpikin osa-alue täysipainoisesti. Ne ovat kaksi jalansijaa, joista kumpaakaan ei voi jättää pois. Yksikään kristitty ei onnistu täydellisesti lain noudattamisessa eikä armoon turvautumisessa. Mutta silloin jalansija pettää, jos päätetään mitätöidä Jumalan käskyjä tai unohdetaan, että pelastus on yksin armosta.