Nettipappi.net
Keskustelut => Kysy Nettipapilta => Aiheen aloitti: Elfslayer - 05.10.2007 - klo:14:07
-
Mieltäni vaivaa tällainen asia jatkuvasti... Toivon Marko, että löytäisit jossain vaiheessa aikaa vastata... :)
Voiko kristitty elää "normaalia" elämää? Uuden testamentin aikaan, käsittääkseni, ihmisillä oli kovin vähän vapaa-aikaa ja huvia. Elämä kului työnteossa ja sitten seurakuntaelämässä. Nykyään on paljon vapaa-aikaa ja huvia, ainakin näin nuorena. Onko oikein käyttää aikaa vain itsensä iloksi? Onko Raamatussa perusteluja sille? Ja miten paljon? Voiko "tehdä kaikkensa" ja kuulua täysin Jumalalle, jos kuitenkin viettää aikaa lukien maallisia kirjoja tai vaikka katsoaen elokuvia? Usein tulee sellainen olo, että uskovana pitäisi tehdä kouluhommia, kotitöitä ja loppuaika käyttää Raamatun lukemiseen, rukoukseen ja muiden ihmisten palvelemiseen. Enkä silti vain halua sitä... Kerropas jotain juttuja asiaan. Kiitos paljon!
-
Hei Elfslayer!
On hyvä, että kysyt tällaista. Uskovana olemiseen sisällytetään liian usein paljon sellaista, joka siihen ei kuulu - ihan vain ennakkoluulojen ja harhaluulojen vuoksi. Sinunkin kysymyksesi sisältää yhden harhaluulon:
Uuden testamentin aikaan, käsittääkseni, ihmisillä oli kovin vähän vapaa-aikaa ja huvia. Elämä kului työnteossa ja sitten seurakuntaelämässä.
Juutalaisuudessa ainakin osattiin juhlia. Hääjuhlat kestivät aina seitsemän päivää. Myös jotkut Vanhassa testamentissa Jumalan itsensä käskemät juhlat kestivät kokonaisen viikon. Lisäksi yksi vanhan liiton tärkeimmistä merkeistä, sapatti, painotti hyvin ankarasti, että pitää levätä. Jos sapattina teki työtä, siitä seurasi kuolemanrangaistus. Ja Uuden testamentin ajasta totta kai Raamattu kertoo evankeliumin ja Jumalan tahdon kannalta oleellisia asioita. Ei siellä mainita siitä, kuinka ihmiset viettivät vapaa-aikaa keskenään tai huvittelivat, mutta varmasti niin tapahtui.
Jos ihmisillä on ollut rankkaa ja ankeaa, se on johtunut köyhyydestä, ahneudesta tai Jumalan käskyjen väärin tulkitsemisesta. Suomessa työnteon moraali on toisaalta erinomaisen hieno muuhun maailmaan verrattuna. Mutta helposti siitä tulee myös väärinkäsityksiä, jos hengellisellä vallankäytöllä yritetään ruoskia ihmiset puurtamaan niska limassa. Jumala on kuitenkin luonut elämän ihmistä varten:
Ja Jeesus sanoi heille: "Sapatti on ihmistä varten eikä
ihminen sapattia varten." (Mark. 2:27)
Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte
tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole
enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan
lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän
taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin
linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään
vertaa? Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka
ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille:
edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa
niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja
huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
(Matt. 6:25-30)
Olen kuullut hyvän ohjeen: Lähes kaikki harhaopit alkavat siitä, että luotua elämää vähätellään. Jumala on luonut ihmisen lopulliseksi päämääräksi ikuisen elämän, mutta sitä ennen ihminen on luotu tähän elämään. Tämä elämä on tarkoitettu elettäväksi, ei kartettavaksi. Saarnaaja on aivan huippu tyyppi. Hän osaa kiteyttää elämää hyviin mittasuhteisiin. Olen pari lainausta tästä samasta aiheesta jo laittanut foorumille, kun vastasin kysymykseen: Mikä on elämän tarkoitus? (http://nettipappi.net/index.php/topic,422.0.html) Näitä kannattaa kuitenkin laittaa moneen paikkaan. Sen verran hyviä ovat.
Vaivannäkönsä keskellä ihmisellä ei ole muuta onnea kuin syödä ja juoda
ja nauttia elämän iloista. Minä huomasin, että myös tämä tulee Jumalan
kädestä. Sillä kuka voi syödä ja kuka iloita ilman häntä? (Saarn. 2:24-25)
Mitä hyötyä on vaivannäöstä sille, joka työtä tekee? Olen katsellut kaikkea
aherrusta, jonka Jumala on antanut ihmisille heidän rasituksekseen. Kaiken
hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen
ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua. Minä oivalsin, ettei
ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä. Mutta
Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä ja
juoda ja nauttia elämän antimista. (Saarn. 3:9-13)
Niinpä olenkin havainnut, että on oikein ja paikallaan syödä ja juoda ja
nauttia elämästä kaiken sen vaivan keskellä, jota ihminen näkee vähinä
Jumalan antamina elinpäivinään auringon alla; sellainen on hänen osansa.
Jumalan lahja on sekin, että hän antaa rikkautta ja omaisuutta ja sallii
ihmisen käyttää sitä ja saada siitä osansa ja iloita kaiken vaivannäön
keskellä. (Saarn. 5:17-18)
Syö siis leipäsi iloiten ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo kauan sitten Jumala
on hyväksynyt nuo tekosi. Olkoot vaatteesi aina valkeat ja olkoon pääsi
runsaasti voideltu. Nauti elämästä rakastamasi vaimon kanssa kaikkina
turhina elinpäivinäsi, jotka Jumala on antanut; se on osasi tässä elämässä
auringon alla, kaiken vaivannäkösi keskellä. (Saarn. 9:7-9)
Ei siis ole väärin nauttia Jumalan lahjoista ja elämän kaikista hyvistä asioista. Jumala kieltää toki synnin tekemisen ja yhtä lailla varoittaa itsekkyydestä. Siksipä kai hän onkin käskenyt, että lähimmäistä tulee rakastaa niin kuin itseään. On oikein jakaa omasta hyvinvoinnistaan, mutta jokin Jumalan viisaus on rakkauden kaksoiskäskyn sanamuodossa. Se ei kuulu: "rakasta lähimmäistäsi enemmän kuin itseäsi", vaan siinä sanotaan:"niin kuin itseäsi". Tämäkin on toki älyttömän kova tavoite, mutta se pistää silti asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Myös itseään kuuluu rakastaa. Ja siksi ihminen itsekin saa nauttia elämästä.
-
Hei kunnianarvoisa Nettipappi ja suuri kurpitsa! Sopiiko tähän yhteyteen myös tällainen kohta Raamatusta? Mielestäni se sopii vaan niin hyvin aiheeseen:
1. kirje Timoteukselle 4:1-5
Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja pahojen henkien opetuksia. He luottavat tekopyhiin valehtelijoihin, joiden omassatunnossa on polttomerkki. Nämä kieltävät menemästä naimisiin ja syömästä ruokia, jotka Jumala on luonut sitä varten, että ne, jotka tuntevat ja uskovat totuuden, nauttisivat niitä ja kiittäisivät Jumalaa. Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se otetaan kiittäen vastaan. Jumalan sana ja rukous pyhittävät sen.
EDIT: Vuoropuhelugeneraattori käsitteli viestin niin, että se sopii Nettipapin palstalle. Marko
-
Moi Pyrski!
Löysit erinomaisen kohdan. Tänksit! Olisin laittanut itsekin tuon vastaukseeni, jos olisin muistanut tuon olemassaolon. Hyvä hyvä!
-
No niin, lisään tämän tähän, koska mielestäni liittyy aiheeseen ja haluan kysyä asiaa edellisen kirjoituksesi valossa...
Elää Jeesukselle? Mitä tarkoittaa se, että antaa kaiken elämässään Jeesukselle eikä enää elä itselleen?
Pitääkö elämän tarkoitus olla Jeesus? Onko elämälläni huono tarkoitus, jos se on yrittää elää Jumalan tahdon mukaan, tehdä lähetystyötä, elää arjessa kristittynä ja nauttia elämästä itsekin?
Suurin osa asioista, mitä ihmiset tekevät, on itsestään huolehtimista ja kuitenkin hauskaakin saa pitää. Mitä ihmettä sitten voi tarkoittaa, että antaa koko elämänsä Jeesuksen käyttöön?
Tunnustan että ahdistuin Maata Näkyvissä -festareilla sen enklantilaisen puhujan puheesta...
-
Hei Elfslayer!
Esitit useamman kysymyksen peräkkäin eri viesteissä. Tein lukijaystävällisen vedon ja jätin näkyviin vain yhden kysymyksen sellaisenaan. Loput kysymyksesi olen upottanut lainauksina tähän viestiin.
Elää Jeesukselle? Mitä tarkoittaa se, että antaa kaiken elämässään Jeesukselle eikä enää elä itselleen?
Pitääkö elämän tarkoitus olla Jeesus? Onko elämälläni huono tarkoitus, jos se on yrittää elää Jumalan tahdon mukaan, tehdä lähetystyötä, elää arjessa kristittynä ja nauttia elämästä itsekin?
Liitän tähän kysymykseen vielä tuon "Jeesukselle elämisen" lisäksi sen, että miten "kuulutaan Jumalalle" tai "elämä kuuluu Jumalalle", "riisuudutaan kaikesta omasta"...
Foorumilla esittämäsi kysymykset antavat minulle kuvan ihmisestä, joka kuuntelee hyvin tarkasti omatuntoaan. Se on hyvä, mutta joskus jotkut sanamuodot voivat aiheuttaa kovasti ahdistusta, ennen kuin ne selviävät. Erityisen tärkeää on tehdä ero sen suhteen, mikä on sanottu Raamatussa ja mikä on kristilliseen kielenkäyttöön livahtanut sanonta, joka ei välttämättä ole Raamatun mukaista. On todella iso ero siinä, elääkö ihminen ikään kuin Jumalan hyväksi uhrautuen vai elääkö ihminen niin, että Jumalan sana on tärkeimmällä sijalla hänen elämässään. Ensimmäinen ei ole mielestäni raamatullista, koska ihminen ei voi uhrautua Jumalan hyväksi. Jälkimmäinen sitä vastoin on Raamatun vaatimus.
En suoranaisesti osaa vastata tuohon kysymyssarjaan, koska en tiedä, nostatko sinä nuo ajatukset joistain raamatunkohdista vai kristillisestä kielenkäytöstä. Jos haluat tarkemman vastauksen, pyydän, että näytät raamatunkohtia, joita haluat minun selittävän. Ylipäätään osaan nyt vain sanoa yhteenvetona noiden kysymysten antamasta vaikutelmasta, että Jeesukselle eläminen on elämistä siten, että Jeesus on oman elämän Herra. Ihminen voi elää niin, että hänen tärkein tehtävänsä on turvata tämä elämä ja oma hyvinvointi tässä ajassa. Tai ihminen voi elää niin, että hänen tärkein tehtävänsä on elää ikuisuutta ajatellen. Jeesukselle eläminen on mielestäni tätä jälkimmäistä.
Vielä uusi "tarkentava" kysymys. Miten voin muka harrastaa jotakin, sillä siihenhän kuluu hirveästi rahaa ja toisaalla ihmiset kuolevat nälkään. Se jolla on kaksi paitaa antakoon toisen sille jolla ei ole yhtään.
On tämä elämä vaikeaa.
Nämä ovat asioita, joissa täytyy vain rukoillen pyytää viisautta löytää hyvä toimintatapa. Sellaista ihmistä ei olekaan, joka ei voisi tehdä toisten hyväksi vielä enemmän, mitä hän on jo tehnyt. Jeesus opetti luopumaan omastaan toisten hyväksi. Jos lähellä oleva ihminen kärsii puutetta, häntä on autettava. Mutta olenko minä tyytyväinen siihen, että otan Vanhan testamentin mukaisen kymmenesosan tuloistani ja annan lähimmäisten hyväksi? Vai olenko minä tyytyväinen siihen, että annan puolet pois? Vai olenko minä tyytyväinen siihen, että annan kaiken pois, mitä ilman pystyn juuri ja juuri selviämään? Ehkä yksi hyvä mittari tässä asiassa on se, mitä Raamattu kertoo Jeesuksesta. Sen oivalsit kyllä jo itsekin:
Anteeksi kun floodaan (iloja ne on pienetkin ilot!), mutta keksin justiin tosi älykkäästi, että kyllähän Jeesuskin eli normaalia elämää ennen kuin aloitti toimintansa. Ohoo.
Ja hän eli normaalia elämää senkin jälkeen. Hänestä sanottiin muun muassa:
Ihmisen Poika on tullut, hän syö ja juo, ja te sanotte: "Mikä syömäri
ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä!" (Luuk. 7:34)
Jeesus eli normaalia elämää jopa siinä määrin, että fariseukset ja lainopettajat halveksivat häntä. Heidän mielestään hengellisen opettajan olisi pitänyt olla askeettisempi. Ja ihan varmasti Jeesuksella olisi ollut mahdollisuus antaa omastaan enemmän pois, mitä hän antoi. Usein ajatellaan, että Jeesuksen sanat siitä, että hänellä ei ole paikkaa, mihin päänsä kallistaisi, tarkoittavat, että hän oli askeettinen kiertolainen. Mutta ei kai se pidä paikkaansa. Hän oli rakennusmies ja taisi käsiensä jäljistä itsekin nauttia:
Nasaretiin hän ei enää jäänyt, vaan hän asettui Kapernaumiin, joka on
järven rannalla Sebulonin ja Naftalin heimojen alueella. (Matt. 4:13)
Jonkin ajan kuluttua Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat
hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet
edes oven edustalle. (Mark. 2:1-2a)
Minun mielestäni näistä jakeista käy ilmi, että kyllä Jeesuksella oli koti. Miksi hän ei myynyt sitä, antanut rahoja köyhille ja asunut luolissa? Hän vaelsi paljon julistamassa, mutta eli näkemykseni mukaan myös tavallista elämää. Eräässä Jeesuksesta kerrotussa asiassa hän jopa kannatti toimintaa, jossa ei ajateltu ensimmäisenä köyhiä:
Kun Jeesus oli Betaniassa aterialla spitaalia sairastaneen Simonin talossa,
sinne tuli nainen, jolla oli alabasteripullossa aitoa, hyvin kallista nardusöljyä.
Hän rikkoi pullon ja vuodatti öljyn Jeesuksen päähän. Jotkut paheksuivat
tätä ja sanoivat toisilleen: "Millaista voiteen haaskausta! Sen olisi voinut
myydä ja antaa rahat köyhille. Olisi siitä ainakin kolmesataa denaaria saanut."
He moittivat naista ankarin sanoin. Mutta Jeesus sanoi: "Antakaa hänen olla.
Miksi te pahoitatte hänen mielensä? Hän teki minulle hyvän teon. Köyhät teillä
on luonanne aina, ja te voitte tehdä heille hyvää milloin tahdotte, mutta minua
teillä ei aina ole. (Mark. 14:3-7)