Nettipappi.net
Keskustelut => Kysy Nettipapilta => Aiheen aloitti: Mercy - 31.08.2008 - klo:18:05
-
kun sukulainen tai läheinen kuolee. jää miettimään pääsikö hän varmasti taivaaseen. olen miettinyt asiaa jo jonkin aikaa ja se on jäänyt vaivaamaan, vaikka omasta tiedosta(?) kaikki hyvät ihmiset pääsee taivaaseen.
voisitko Marko vähän selventää asiaa? :)
EDIT: Tarkensin otsikon kuvaavammaksi. Marko
-
Hei Mercy!
Esitit kysymyksen, joka on samalla helppo ja vaikea. Kysymykseen on helppo vastata, mutta vastaus on vaikea sulattaa. Kukaan maan päällä elävä ihminen ei näet voi tietää, pääsikö läheinen taivaaseen vai ei. Taivaaseen pääsee se, joka uskossa turvautuu Jeesukseen. Ja kukaan ei voi tietää, mikä läheisen ihmisen sydämen tila on. Vain ihminen itse ja Jumala voivat sen tietää. Utelias ihminen ei vain haluaisi tyytyä siihen, että joku asia on pakko jättää epävarmuuteen.
Ehkä tästä syystä puhumme iankaikkisen elämän ja jälleennäkemisen toivosta. Ikuinen elämä on Jumalan varma lupaus kaikille Kristukseen turvautuneille. Mutta koska en voi tietää varmasti, ketkä ystävistäni ja sukulaisistani ovat Kristukseen turvautuneet, niin elän siinä toivossa, että kohtaan heidätkin taivaassa. Asiasta hieman lisää otsikossa taivaasta (http://nettipappi.net/index.php/topic,200.0.html), jossa näitä teemoja on hieman jo sivuttu.
Kysymyksesi loppuosasta olen kuitenkin vahvasti eri mieltä. Yksikään hyvä ihminen ei pääse taivaaseen. Sinne ei pääse myöskään paha ihminen. Hyvyys ja pahuus eivät ole taivaaseen pääsemisen kriteerejä. Taivaaseen pääsemisen edellytys on se, että on saanut syntinsä anteeksi. Jokainen Jeesukseen turvautuva saa armon ja pelastuksen. Sillä ei ole mitään tekemistä hyvyyden kanssa.
Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat
hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut
heidät vapaiksi. (Room. 3:23-24)
Tästäkin teemasta nettipapin palstalla on jo kirjoiteltu. Voit lukaista esimerkiksi aiheita: Mitä usko on? (http://nettipappi.net/index.php/topic,296.0.html) ja Vanhurskaus (http://nettipappi.net/index.php/topic,147.0.html).
-
Kiitos nopeasta vastauksesta Marko. ja nyt kun muistelen mitä riparilla opetettiin niin muistan sanat "uskomalla ja turvautumalla Jeesukseen". En voi olla varma sukulaiseni tilasta mutta toivon tapaavani hänet taivaassa.
PS: kiitos otsikon muokkauksesta :)
-
Jep. On tosi helppo aina unohtaa se kristinuskon ydin, että Jeesus näki vaivan meidän puolesta. Meidän hommaksi jäi turvautua ja iloita siitä, mitä hän teki. Toivo on myös hieno asia. Joskus huoli toisen ihmisen tilasta saattaa hieman hämärtää omaa iloa, mutta toivo on silti aina olemassa. Tämä on yksi sellainen asia, joka olisi aivan karmea, jos ihminen pystyisi tietämään varmasti toisen ihmisen tilan. Olisi toki iloinen asia olla varma siitä, että itselle rakas ihminen on taivaassa. Mutta siitäkin edestä hirveämpää olisi se, jos tietäisi varmasti, että ei ole.
-
Lapseni kuoli vuosi sitten vakavaan sairauteen. Hän sanoi haluavansa mennä Jeesuksen syliin istumaan sitten kun on tarpeeksi askarrellut maan päällä. Onko hän nyt siellä?
-
Hei Iiris!
Lämmin osanottoni. Lapsesi kuolemasta on kulunut vasta vuosi, ja oletan, että se tuntuu sinulle siksi kuin eilispäivältä. Eikä elämä voikaan koskaan enää palautua niille uomille, joilla se oli ennen tuota tragediaa. Toivon, että suru voi olla joskus vielä siedettävä kannettavaksi. Haluan rohkaista sinua muutamilla Raamatun sanoilla erityisesti tuon kysymyksessäsi esittämän taivastoivon näkökulmasta:
Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti. (Room. 8:24-25)
Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois. Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon. Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki. (Joh. 6:37-39)
"Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse." (Mark. 10:14-15)
Minä toimitan työkseni hautaan siunaamisia ja puhun omaisille ylösnousemuksesta, ikuisesta elämästä ja jälleen näkemisestä. Kertaakaan en sano, että vainaja ei ole voinut taivaaseen päästä enkä kertaakaan lupaa, että hautaan siunattu ihminen on taivaan riemussa. Voin vain puhua siitä, mitä Raamattu lupaa.
Niinpä haluan hyvin toiveikkaasti esittää kysymyksen, että eikö kuvauksesi lapsestasi ole juuri sellainen, johon kaikki Jumalan lupaukset Jeesuksessa osuvat? Sinulla itselläsi on tietenkin valtava kipu ja tuska sydämessäsi. Silti näen suurena ilonaiheena sen, että lapsesi on itsekin sanonut nuo sanat ja sillä tavalla ilmaissut tavallistakin vahvemman lapsenuskon.
Kuoleman suurin vaikeus ei ole se, ettei meillä ole toivoa. Suurin vaikeus on epätietoisuus tuntemattoman edessä. Koska emme tiedä, mitä tarkasti ottaen kuoleman uneen nukkuneille on tapahtunut, olemme aralla mielin, vaikka kaikki mahdolliset Raamatun hyvät lupaukset heihin sopisivatkin. Toivon, että voit olla rohkealla mielellä. Kaiken sen perusteella, mitä kerroit, olisin ainakin itse toivoa täynnä.