Nettipappi.net
Keskustelut => Kysy Nettipapilta => Aiheen aloitti: Kukkis - 16.09.2006 - klo:11:52
-
Monien kavereitten kanssa on tullut pohdittua tätäkin kysymystä. Eli pääseekö eläimet taivaaseen, vai onko niillä joku oma "paikka" jonne ne menevät kun ovat kuolleet, vai lopettavatko ne vaan olemasta kun kuolevat?
Minua itseäni askarruttaa tälläinen kysymys ja nyt sen rohkenin kysymään. Kiitos vastauksesta jo etukäteen!
-
Moi Kukkis!
Raamattu on kirjoitettu ihmisille, joten se käsittelee ihmisten taivaaseen pääsemistä. Eläimistä ei juurikaan puhuta. Ja ne harvat kohdat, joissa jotain syvällisempää sanotaan eläimet mainiten, ovat yleensäkin opetusta ihmisille. Näyttäisi siltä, että Raamatussa yksinkertaisesti on koko ajan selvä ero ihmisten ja muun luomakunnan välillä.
Eläinten taivaaseen pääseminen nousee usein esille aivan pienten lasten kanssa. Heillä on iso huoli esimerkiksi kuolleesta lemmikistä – ja toki menetetyn lemmikin surussa voi aikuisellekin tulla hetkellisesti sama huoli. Lapsille vanhemmat yleensä sanovat, että koira pääsi koirien taivaaseen tai jotain vastaavaa, jotta lapsi saisi lohdutusta. Vaikka vanhempien tarkoittama "koirien taivas" ei käytännössä ole kannanotto siihen, onko eläimillä ikuista elämää, se saattaa jäädä kansan uskomuksena sellaisena elämään.
Olen kerännyt alle muutamia raamatunkohtia, jotka menevät jollain tavalla lähelle kysymystäsi:
Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen
kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme.
Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä.
Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen,
ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut.
Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois
katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.
Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa.
Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka olemme ensi lahjana
saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan
lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi. (Room. 8:18-23)
Koko luomakunnan voitaisiin ajatella tässä koskettavan ihan kaikkea luotua, myös eläimiä. Luomakuntahan joutui katoavaisuuden alle ihmisen syntiinlankeemuksen vuoksi, joten siksi voisi kuvitella, että kaikki muukin luomakunta odottaisi tästä katoavaisuudesta poispääsyä. Kokonaisuutta katsoen en kuitenkaan usko, että tässä Raamattu ottaa kantaa eläinten taivaaseen pääsemiseen, vaan puhuu ihmisen katoavaisuuden muuttumisesta katoamattomuudeksi taivaassa. Muutenhan pitäisi olettaa, että jokainen lahonnut puukin löytyisi tuoreena taivaasta. Luomakuntaahan nekin ovat.
Vielä minä näin auringon alla: oli oikeuspaikka - ja siellä vääryys,
oli tuomioistuin - ja sielläkin vääryys. Minä ajattelin itsekseni:
Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen,
sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa. Ja minä ajattelin:
Näin tapahtuu ihmisten vuoksi. Jumala koettelee heitä,
jotta he ymmärtäisivät olevansa pelkkiä luontokappaleita.
Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin
kuolevat molemmat, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole
etusijaa eläimiin nähden, kaikki on turhuutta. Kaikki menee samaan
paikkaan: kaikki on tullut tomusta ja kaikki palaa tomuun.
Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös ja vajoaako eläinten
henki alas maahan? (Saarn. 3:16-21)
Saarnaaja sanoo rajusti, että ihmisten ja eläinten kohtalo on samanlainen. Ja vielä hän sanoo, että samanlainen henki asuu heissä. Lisäksi hän toteaa, että kaikki menevät samaan paikkaan. Saarnaajan kirjalle ei kuitenkaan tehdä oikeutta, jos ajatellaan tämän tarkoittavan teologista kannanottoa eläinten ikuisen elämän puolesta. Jos niin olisi, silloin Saarnaajan pitäisi sanoa selvästi, että ihminen menee taivaaseen. Nyt hän pohdiskelee sitä, mitä ihminen voi nähdä ja tietää, niin kuin hän tekee koko kirjan ajan. (Ja myöhemmin hän löytääkin vastauksen ihmisen hengen loppusijoituspaikan ongelmaan...) Tämän kohdan pointti on siinä, että elämä on katoavaista, eikä ihminen elä tätä elämää sen pysyvämmin kuin mikään eläinkään. Sama idea löytyy Psalmista:
Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
Tämä on heidän tiensä, mielettömien tie, ja yhä uudet ihmiset mieltyvät
heidän puheisiinsa. (sela) Kuin lammaslauma he vaipuvat tuonelaan,
kuolema paimentaa heitä siellä. Jo seuraavana päivänä oikeamieliset
kulkevat heidän ylitseen. Tuonela on heidän asuinsijansa, se kuihduttaa
heidät. Mutta Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta.
(sela) Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.
Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa
häntä hautaan. Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät
hänen menestystään, hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei
valoa nähdä. Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa
olemasta. (Ps. 49:13-21)
Ihmisen katoavaisuutta havainnollistetaan eläinten katoavaisuuden avulla. Jos tämä kohta haluttaisiin ottaa opetuksena eläinten ikuisesta kohtalosta, niin silloin jakeen 15 mukaan kaikki lampaat joutuvat tuonelaan, mutta eivät ihmiset - tai ainakin psalminkirjoittajan Jumala pelastaa tuonelasta... Joten eipä taida tämäkään kohta puhua eläinten taivaasta tai helvetistä.
Mooseksen kirjoissa on maininta siitä, kuinka kaiken elävän olennon veressä on sielu:
Ja kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalaisista, jotka asuvat teidän
keskellänne, saa pyydystetyksi syötävän metsäeläimen tai linnun,
hän vuodattakoon sen veren maahan ja peittäköön multaan.
Sillä kaiken lihan sielu on sen veri, jossa sen sielu on; sentähden minä
sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan
sielu on sen veri; jokainen, joka sitä syö, hävitettäköön.
(3. Moos. 17:13-14 KR38)
Otin lainauksen vanhan käännöksen mukaan, koska siinä käytetään sanaa "sielu". Uudessa puhutaan "elämänvoimasta". Kohta on siksi mielenkiintoinen, että on tapana puhua ihmisen "iankaikkisesta sielusta". Onko eläimilläkin tällainen? Tämän kohdan valossa ei voida niin sanoa. Sielu, jonka voi vuodattaa maahan, ei ole iankaikkinen. Tässä yhteydessä sielu tarkoittaa elämää ja sitä voimaa, mikä virtaavassa veressä on ja joka pitää elämää yllä.
Tällä erää en löytänyt osuvampia kohtia. Ja en usko, että paljon paremmin eläinten kohtalosta mikään muu kohta kertoisi. Itse näen asian niin, että Raamattu ei puhu eläinten ikuisesta elämästä siksi, että Raamatun aikoina oli itsestään selvää, että Jumala oli luonut vain ihmisen omaksi kuvakseen ja elämään ikuisesti:
Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi,
mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. (1. Moos. 1:27)
Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen
sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.
(1. Moos. 2:7)
Muista elollisista olennoista poiketen ihminen luotiin yhteyteen Jumalan kanssa. Vain ihmisen sanottiin saaneen Jumalan Hengen. Jopa Saarnaaja, joka edellä esitellyssä kohdassa arvuutteli ihmisen katovaisuutta ja sen kohtaloa toteaa myöhemmin:
Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo,
joka on sen antanut. (Saarn. 12:7)
Mielestäni mitään asiaa ei saa perustella Raamatun hengellä tai jollain yleisvaikutelmalla, koska siinä toimenpiteessä syötetään omia ajatuksia Raamattuun. En siis pysty vakaalla rintaäänellä sanomaan tästä aiheesta kannanottoa. Ihmisestä kuitenkin puhutaan selvästi olentona, joka on luomakunnassa erityisasemassa Jumalan suhteen. En siksi itse usko, että eläimet pääsisivät taivaaseen, vaan että ne vain lakkaavat olemasta. Ehkä taivaassa on eläimiä, mutten usko, että siellä koetaan samanlaista jälleennäkemisen riemua, mitä ihmisten kanssa. Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan. Uskon, että tällöin luodaan uudet eläimetkin.
-
Lenkkeilin joku aika sitten eläinten hautausmaan ohi. Silloin mieleeni juolahti yksi asia eläinten ikuiseen elämään liittyen. Näillä pohdinnoilla ei ole mitään tekemistä raamattutiedon tai teologian kanssa. Tämä on puhtaasti filosofinen ajattelumalli:
Kun ihminen pohtii sitä, pääseekö eläin taivaaseen, kysymys käytännössä tarkoittaa: "Pääseekö minulle rakas eläin taivaaseen?" En ole ainakaan kuullut, että kukaan olisi pohtinut sitä, ovatko kaikki maailman historian aikana eläneet kärpäset, paarmat ja hyttyset myös taivaassa. Jos ovat, taivas tuskin tuntuu taivaalta...
Jos kaikki eläimet eivät pääse taivaaseen, kuka vetää rajan sille, mitkä eläimet siellä ovat? On tuskin oikein ajatella, että taivaassa ovat vain söpöt ja minulle rakkaat eläimet - ja sen lisäksi kaikki ne muiden ihmisten eläimet, joita on pidetty lemmikkeinä. Kulkukoirat eivät siis olisi taivaassa, mutta näyttelykoirat olisivat.
-
C. S. Lewis esitti tästä kysymyksestä näkemyksen, jossa eläin voisi ihmisen kouluttamana tai "ihmistyneenä" päästä taivaaseen sen "oman ihmisensä" kautta. Vähän niin kuin ihminenkin pääsee taivaaseen koska on vanhurskas Jumalan kautta. Jaa-a.
-
Hei Elfslayer!
Filosofisesti mielenkiintoinen logiikka. Mutta asialle pitäisi löytää jonkinlaiset raamatulliset perusteet. Harva asia on läpi Raamatun niin kovasti esillä kuin se, että taivaaseen mennään vain sillä tavoin, miten Jumala sen on säätänyt - ei ihmisen omilla kehitelmillä. Joten vaikka kuinka hienon mallin kehittäisi eläinten pelastumisesta, se ei käytännössä vaikuta mitään, ellei sille ole Jumalan antamia perusteita.
-
Mutta onko siis väärin uskoa, että eläin pääsisi johonkin 'parempaan paikkaan'? :o
-
Moi Surku!
Toistan hieman edellistä vastaustani Elfslayerille. Eli en voi sanoa, että olisi väärin uskoa noin. Mutta sille uskolle ei ole Raamatussa mitään perusteita. Kun puhutaan taivaaseen pääsemisestä, ei ihmisen oma mielikuvitus ole koskaan mikään argumentti. Vain Jumala voi tehdä säännöt siitä, kuka hänet saa kohdata ja miten se tapahtuu. Jos ihminen väittää, että eläimet pääsevät taivaaseen tai johonkin parempaan paikkaan, se on ihmisen mielikuvitusta. Jos ihminen väittää, että eläimet eivät pääse minnekään vaan ne vain lakkaavat olemasta, sekin on ihmisen mielikuvitusta. Tästä asiasta ei voida sanoa Raamatun valossa mitään varmaa.
-
Olen itsekkin monesti miettinyt tätä ja jopa väitellyt sukulaisteni kanssa asiasta. Minulle kerrottiin että Ihmisen sielu on erinlainen kuin muilla, ihmisen sielu elää ikuisesti, mutta eläimen sielu häviää. Kun eläin kuolee, kuolee eläimen sielukin.
Onko totta? (:
-
Tervehdys, matiASD!
Ensimmäisessä vastauksessani olen suunnilleen tyhjentänyt pankkini. En osaa sanoa asiasta enempää. Keräsin mieleeni juolahtaneita raamatunkohtiakin huomatakseni vain, että ne kaikki olivatkin jo tuossa ketjun ensimmäisessä viestissä.
Sen verran vielä lisään, että Raamatussa ihmisen ruumis, sielu ja henki eivät ole kuva ihmisen osista, jotka ovat itsenäisiä palasia ja omia kokonaisuuksiaan. Niillä pikemminkin kuvataan ihmisen eri näkökulmia. Ihmiseen kuuluvat kaikki ne puolet, ja jos yksi puuttuu, kokonaisuus ei ole toimiva. Raamatun valossa emme siis saa tietoa siitä, millainen on ihmisen sielu verrattuna eläimen sieluun. Eläin on sellainen kokonaisuus, jollaiseksi Jumala sen loi. Ihminen on omanlaisensa. Kristinuskoon kuuluu myös usko ruumiin ylösnousemukseen. Vaikka kuolemassa ihmisen "sielu" tai "henki" menisi johonkin omaan paikkaansa, taivaassa ollaan täydellisiä vasta sitten, kun ylösnousemus on tapahtunut myös ruumiillisesti.
Eli siis... En osaa sanoa mitään tarkempaa. Raamattu ei käytä palstamillimetrejä eläinten sielun analysoimiseen. Se puhuu vain ihmisistä ja heidän taivaaseen menemisestä.
-
Huonosti selitetty! Eläimet pääsevät automaattisesti taivaaseen, koska he eivät ole koskaan langenneet syntiin. Eihän Jumala voi rankaista kuolemalla viattomia luomiaan olentoja. Ja kaikella elävällä on sielu. Jos ei olisi niin silloinhan ei elääkseen ihminenkään tarvitsisi sielua vaan "elämä" olisi vain jokin fyysinen reaktio. Ihmiset saivat kuoleman rangaistuksen syntiinlankeamuksen seurauksena ja nyt koko elinkunta joutuu hetkellisesti kärsimään ihmisen vuoksi. Eläimet pääsevät syyttöminä kuitenkin taivaaseen maallisena ajan jälkeen, mutta ihmisten kohtalo on vielä epäselvä ja riippuu maanpäälisestä elämästä.
-
Hei!
Tuolla välissä olevissa lyhyissä vastauksissani kirjoittelin, että en enää tiedä mitään muita kohtia Raamatusta, jotka puhuvat aiheesta. Yritin jälleen miettiä uusia kohtia huomatakseni, että kaikki mieleeni juolahtaneet kohdat löytyivätkin jo ensimmäisestä vastauksesta. Mitään uutta ei siis edelleenkään ole tarjolla.
Huonosti selitetty! Eläimet pääsevät automaattisesti taivaaseen, koska he eivät ole koskaan langenneet syntiin.
En oleta hetkeäkään, että esimerkiksi hyvin eläinrakkaat ihmiset pitäisivät vastauksestani. Raamatussa on monia kohtia, jotka äänestyksen perusteella muutettaisiin toisenlaisiksi. Esimerkiksi kaikki ihmisten syntisyyteen viittaavat maininnat mieluusti unohdettaisiin. Kukaan ei halua kuulla syytöksiä siitä, että on syntinen. Mutta minä en koe olevani asemassa, jossa voisin sanoa Jumalalle, miten asiat ovat. Siksi en voi julistaa myöskään eläinten taivaskohtaloista jotain, mitä Jumala ei ole sanonut. Arvailuja voidaan kyllä tehdä, mutta niillä ei loppujen lopuksi ole mitään painoarvoa.
Eihän Jumala voi rankaista kuolemalla viattomia luomiaan olentoja.
Raamatussa Jumala sanoi, että synnin palkka on kuolema. Vain synnittömät elävät ikuisesti. En itse voi sanoa, ovatko eläimet syntisiä vai eivät. Mielestäni eivät, koska vain ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja vain ihminen on siksi voinut tehdä syntiä ja rikkoa sen Jumalan kuvan. Sen vuoksi minä en pidä eläimiä ikuisuusolentoina. Ne elävät ja kuolevat, koska se on tämän katoavaisen elämän laki. Myös kasvit ovat elollista luontoa, ja nekin seuraavat kiertokulkua, joka maailmassa on.
Jumalaa ei estä mikään, jos hän haluaa, että taivaassa on niitä eläimiä, jotka maan päällä ovat eläneet. Mutta Raamatussa ei anneta mitään viitteitä, että näin olisi.
Eläimet pääsevät syyttöminä kuitenkin taivaaseen maallisen ajan jälkeen
Valitettavasti meillä ei ole mitään tietoa tästä. Vain Jumalalla on valta päättää taivasasioista. Ja vain Raamatun kautta voidaan saada tietoa, kuinka Jumala pelastumisen on suunnitellut. Ja siellä ei puhuta mitään eläinten ikuisuudesta. Siksi on syytä säilyttää nöyryys ja tunnustaa, että on pakko tyytyä epätietoisuuteen.
-
Hei,
Psalmissa 36 sanotaan, "Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra. Ihmeellinen on sinun armosi Jumala".
Tämä antaa ainakin toivon siitä, että rakas lemmikki jatkaa elämäänsä jossakin muualla- ehkäpä taivaassa.
Mielestäni taivas on tarkoitettu kaikille luoduille, niin ihmisille kuin eläimillekkin....
Ja kaikille niille, joiden rakas lemmikki on kuollut, suosittelen lukemaan kirjan Koirien taivas (Clark, Emma).
Siinä kerrotaan kauniisti lemmikkikoiran poismenosta, se antaa myös lohtua.
Iloista kevään odotusta kaikille,
Marina
-
oon 13 v tyttö.. lempilehmäni kuoli v.2007 ja itkin aika paljon.. itkin ja ajattelin etten rakastanut lehmää tarpeeksi. Seuraavana yönä näin untä että lehmäni sesoi omassa parressaan ja silittelin sitä. Huusin äiteelle että "tule katsomaan Myy on täällä!!!" uusin toistamiseen, äitee ei tullut. silitin myytä kaulan alta, josta silitin sitä usein. sitten myy alkaa kadota pyydän sitä jäämään, mutta lehmä katoaa silti. uneni loppui siihen ja aamulla muistin unen ja kerroin siitä perheelleni. Veljeni sanoi että Myy kävi kertomassa että sillä on kaikki hyvin. uskon itsekkin niin ja luulen että eläimetkin pääsee taivaaseen. myyn kanssa oli kyllä niin mukavaa.. se oli syntynyt samana vuonna kanssani ja nyt olen myyn lapsen, Vitsin kanssa.. Joskus itken ikävääni. :(
-
Hei Marina ja Särkyneenä!
Kirjoittelitte kauniita ajatuksia. On hienoa, että teillä on kauniita muistoja lemmikistä. Myös ikävä on kaunis asia. Se kertoo, että lemmikki on ollut tärkeä.
Kauniille tunteille pitää antaa sijaa. Mutta yhtä aikaa on oltava varovainen, ettei omia tunteita käyttämällä rakenna sellaista kristinuskon mallia, jota Raamattu ei anna. Raamattu ei kerro kaikkea, joten kaikkeen meillä ei ole vastausta. Tällainen asia on juuri eläinten kohtalo.
Tämä antaa ainakin toivon siitä, että rakas lemmikki jatkaa elämäänsä jossakin muualla- ehkäpä taivaassa.
Mielestäni taivas on tarkoitettu kaikille luoduille, niin ihmisille kuin eläimillekkin....
uskon itsekkin niin ja luulen että eläimetkin pääsee taivaaseen. myyn kanssa oli kyllä niin mukavaa.
Toivo on myös hieno ja kaunis asia. Ei ole ollenkaan kiellettyä toivoa, että näkisi lemmikkinsä taivaassa. Minä en silti rohkaise ketään ajattelemaan niin, koska en voi herättää ihmisissä sellaista toivoa, johon Raamattu ei anna tukea. Jumala pitää huolen kaikista luoduistaan. Ja on hienoa lukea, että myös eläintä Jumala auttaa. Itse näen, että se tarkoittaa tätä elämää.
-
Kuulin joskus opettavaisen tarinan, jonka nyt toistan tässä.
Pienellä pojalla oli lemmikkinä kissanpentu. Lemmikki oli pojalle hyvin rakas. Pojan suru olikin suuri, kun kissanpentu jäi auton alle ja kuoli.
Pojan kotona oli puhuttu Jeesuksesta, jonka luo taivaaseen ukki jo oli mennyt. Niinpä pojan kysymys isälleen kuului: onko kissanpentu nyt taivaassa?
Isän teologia joutui nyt hyvin mutkikkaan kysymyksen eteen. Mitä pitäisi vastata, jotta pysyttäisiin totuudessa? Mutta jos isä vastaisi pojalleen, ettei rakas kissanpentu ole taivaassa, ei poikakaan varmaan sellaiseen taivaaseen haluaisi!
Niinpä isä päätti vastata myöntävästi: Kyllä, poika voisi aikanaan nähdä myös rakkaan lemmikkinsä taivaassa.
Isän vastaus perustui siihen raamatulliseen ajatukseen, että taivaassa on kaikki hyvä, mitä voimme kuvitella - ja paljon enemmänkin. Niinpä kissanpentukin on siellä tosiasiallisesti, vaikkei sillä tavoin kuin me rajoittuneilla aistihavainnoillamme voisimme täällä maan päällä ajatella.
" mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat"
(lainaus Raamatusta, 1.Kor.2)
-
Hei Kari!
Mielenkiintoinen tapa lähestyä asiaa. Ihmisen aistit ja taito ymmärtää asioita eivät ole samalla tasolla kuin Jumala. Ehkä siksi Raamatussa ei kuvaillakaan taivasta kovin tarkasti. Ei sitä voisi käsittää.
Raamattu kuitenkin puhuu ruumiin ylösnousemuksesta. Jeesuksen ylösnousemusruumis oli käsin kosketeltava. Jeesus myös söi ylösnousemuksensa jälkeen. Taivaassa ei olla siis pelkässä hengellisessä todellisuudessa, vaan siellä ollaan todellisina.
Niinpä kissanpentukin on siellä tosiasiallisesti, vaikkei sillä tavoin kuin me rajoittuneilla aistihavainnoillamme voisimme täällä maan päällä ajatella.
En saanut kiinni, mitä tarkalleen ottaen ajoit takaa. Jos idea oli, että kissa on taivaassa ajatuksen tasolla ja muistona, niin sitä tuskin voi kieltää. Itse kuulin kerran hyvin opettavaisen tositarinan: Opiskelukaverini kertoi, kuinka hän oli lapsena kysynyt äidiltään, saako pehmonallen ottaa mukaan taivaaseen. Äiti tiesi varsin hyvin, ettei täältä viedä mitään mukana, mutta taivaan ihanuuden kuvasta kiinni pitääkseen hän vastasi: "Kyllä saa". Näin lapsen kuva taivaan ihanuudesta säilyi, vaikka myöhemmin hän tajusi, että ei siellä taivaassa sitä pehmonallea ole.
Varmasti moni eläinrakas ihminen ajattelee täällä maan päällä, että taivas ei ole kunnollinen taivas, jos siellä ei sitä omaa lemmikkiä ole. Mutta ei Raamattu lupaa, että siellä olisivat kaikki rakkaat ihmisetkään, vaikka Jeesus sanoo:
Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala
ei unohda yhtäkään niistä. Teidän jokainen hiuskarvannekin
on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia
kuin kaikki varpuset. (Luuk. 12:6-7)
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi
ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo,
joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
(Joh. 3:16)
Kun näitä kohtia miettii yhdessä, niin kukaan ihminen ei voi vaatia, että eläimet olisivat taivaassa, kun edes kaikki Jeesuksen sanojen mukaan paljon arvokkaammat ihmisetkään eivät siellä ole. Jumalalla on oikeus toimia niin kuin toimii, mutta ihminen tekee väärin ilmoittaessaan ilman parempaa tietoa, miten asia on. Varsinkin, kun taustalla on juuri itsekäs näkökulma: Taivaassa ovat itselle rakkaat eläimet, mutta eivät vastenmieliset tai vaaralliset eläimet.
-
En saanut kiinni, mitä tarkalleen ottaen ajoit takaa. Jos idea oli, että kissa on taivaassa ajatuksen tasolla ja muistona, niin sitä tuskin voi kieltää.
Hei! Hyvä kun tuli esiin, tarkennan hieman ajatustani. Olen ihan samalla kannalla, ettei taivaassa tietenkään ole eläimiä. Tai jos on, niillä ei ainakaan ole mitään tekemistä maan päällä eläneiden eläinten kanssa. Vain ihminen on iankaikkisuusolento.
Me aikuiset hahmotamme osittain, mitä tarkoittaa täydellinen hyvä olo. Silloin ei puutu mitään, mikään ei harmita, toiveet on täydellisesti täytetty. Voimme ehkä uskon kautta vaivoin ymmärtää, että vaikkeivät kaikki rakkaammekaan ole taivaassa kanssamme, emme kuitenkaan ikävöi heitä.
Pikkulapselle voi tilanteesta riippuen olla oikein sanoa, että kuollut lemmikki on taivaassa. Näin on mielestäni silloin, jos puhutaan siitä, millaista elämä aikanaan taivaassa on. Koska siellä on kaikki täydellistä, on siellä lapsille lemmikeitäkin. Mutta jos lapsi muuten vain kysyisi, pääsevätkö eläimet taivaaseen kuten ihmisetkin, niin yrittäisin jotenkin selittää, mitä Raamattu asiasta sanoo.
Kävin eilen pyhäinpäivänä aivan sattumalta näillä sivuilla, kun googletin kotona käydyn keskustelun tueksi tätä eläinten pelastumiskysymystä. Asumme pieneläinten hautausmaan lähellä. Pyhäinpäivänä sinne ilmestyi paljon kynttilöitä. Monella lemmikin haudalla näkyy olevan risti. Oma melipiteeni on, ettei risti kuulu eläimen haudalle. Sehän on Kristuksen risti ja kertoo ylösnousemuksen toivosta.
Tämä palsta on täynnä valtavan hyvää keskustelua. Tekisi mieleni lukea kaikki! Toivotan siunausta nettipappi Markolle ja kaikille palstan käyttäjille!
-
Moi Kari!
Kiitos tarkennuksesta! Edellisessä viestissä kirjoitit niin tiiviisti, että pointin olisi voinut ymmärtää kahdella tavalla. Tämä mitä nyt sanoit, oli toinen. Ja minä taisin vastata ainakin osittain siihen toiseen tapaan, eli siihen, miten eläimet olisivat jollain astraalitasolla taivaassa.
Itse mietin lemmikkieläinten hautausmaan ohi kävellessäni samaa kuin sinä. Jos minulla olisi lemmikki ja se kuolisi, vierastaisin ajatusta ristin laittamisesta sen haudalle. Toki suurimmalle osalle ihmisistä risti on vain tunnus ilman suurempaa merkitystä, joten en sinänsä tuomitse kenenkään toimintamallia tässä asiassa. Vaikka olen toistuvasti tässä aiheessa painottanut sitä, ettei Raamattu sano tarkasti eläinten kohtalosta, niin itse Raamatun pohjalta pidän henkilökohtaisesti selvyytenä, että eläinten ylösnousemusta ei ole olemassa samalla tavalla kuin ihmisten.
Kiitos mieltä lämmittävästä palautteesta! Siunausta sinullekin!
-
On vaikea kuvitella maailmaa tai taivasta ilman eläimiä. Eläimet tuovat paljon iloa ja ne ovat täynnä rakkautta. Kun taivaas kerran on todella ihana ja hieno paikka, hienompi kuin osaamme kuvitella niin tottahan siellä täytyy olla elämää ja eläimiä. Minusta eläimet ovat minulle Jumalan lahjoja. Olen varma siitä, että Jumala aikoo pelastaa eläimetkin. Jumalahan on hyvä. Minä haluan ainakin taivaassa touhuta eläinten kanssa, enkä usko että Jumala olisi niin ilkeä, ettei antaisi ihmisille sitä iloa eläimistä taivaassa kuin mitä täällä maanpäälläkin voi kokea.
-
Vielä jäin pohtimaan tätä taivasasiaa. Maailman lopussa pahat erotetaan vanhurskaista ja vain "hyvät" pääsevät taivaaseen. Jos eläimet eivät pääsisi, niin edustaako eläimet tällä logiikalla pahuutta? Jolloin eläinten läsnäolo taivaassa saastuttaisi paikan. Itse en ole kohdannut pahaa eläintä. Ehkö vain näe sitä pahuutta sieltä sisältä?? Eikös ihmiset aiheuta paljon enemmän pahaa kuin eläimet? Miksi Jumala silti pitäisi eläimiä niin pahana??
Mikä on sielu? Olen aina ajatellut että sieluni on tämä personani joka tuntee, ajattelee jne. Samanlaisen persoonan löydän eläimistäni, kaikki ovat erilaisia. Miksi se ei ole sielu eläimellä? Mikä siellä eläimen sisällä on, jos se ei ole sielu?
Mitäs tämä raamatunkohta mielestäsi tarkoittaa? Mitä tämä sinusta kertoo Jumalan suhteesta eläimiin?
Kysy sinä eläimiltä, ne kertovat sen sinulle, kysy taivaan linnuilta, ne sen sinulle ilmoittavat. Katso maata, se on valmis opettamaan, meren kalatkin sen sinulle kertovat. Kaikki ne tietävät tämän: Herra itse on kaiken tehnyt, hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää, jokaisen ihmisen henki.
Job 12: 7-10
-
Muistan kuinka äitini on opettanut että Raamatussa sanotaan että taivaassa on monia eläimiä. Ja että ne eivät tee siellä toisilleen mitään pahaa, koska pedotkin syövät heinää ja kasveja. En vain eilen vielä löytänyt sitä kohtaa heti. Tässä on tämä kaunis raamatun kohta. Olemmeko ymmärtäneet tämän väärin? Eikö tämä kerrokaan taivaasta? Mistä tämä sitten kertoo?
Jes 11: 6-9
Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä ja pikkupoika on niiden paimenena. Lehmä ja emokarhu käyvät yhdessä laitumella, yhdessä laskeutuvat levolle niiden vasikat ja pennut, ja leijona syö heinää kuin härkä. Imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä, vastikään vieroitettu lapsi kurottaa kättään kohti myrkkykäärmeen luolaa. Kukaan ei tuota pahaa, ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri vettä tulvillaan.
-
Hei Tiina!
Moni käsittelemäsi asia on jo tässä viestiketjussa ollut esillä. Poimin vain pari kohtaa, jotka ovat uudenlaisia näkökulmia, ja kirjoittelen melko tiiviisti.
Olen varma siitä, että Jumala aikoo pelastaa eläimetkin. Jumalahan on hyvä. Minä haluan ainakin taivaassa touhuta eläinten kanssa, enkä usko että Jumala olisi niin ilkeä, ettei antaisi ihmisille sitä iloa eläimistä taivaassa kuin mitä täällä maanpäälläkin voi kokea.
Olemmeko ymmärtäneet tämän väärin? Eikö tämä kerrokaan taivaasta? Mistä tämä sitten kertoo?
Jes 11: 6-9
Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä ja pikkupoika on niiden paimenena. Lehmä ja emokarhu käyvät yhdessä laitumella, yhdessä laskeutuvat levolle niiden vasikat ja pennut, ja leijona syö heinää kuin härkä. Imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä, vastikään vieroitettu lapsi kurottaa kättään kohti myrkkykäärmeen luolaa. Kukaan ei tuota pahaa, ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri vettä tulvillaan.
Minun raamatunselitysteosteni mukaan tuo kohta kuvaa taivasta. Mutta taivaasta sanotaan myös, että maailman loppuessa luodaan uudet taivaat ja uusi maa. Pääsevätkö eläimet taivaaseen -kysymyksen tematiikka koskeekin juuri sitä, että onko taivaassa juuri niitä eläinyksilöitä, joita täällä maan päällä. Eli onko taivaassa se itselle rakas lemmikki.
Raamattu puhuu luomiskertomuksessa siitä, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja ihmiseen puhallettiin elämän henki. Raamatussa puhutaan sielusta elämän voimana, mutta luomiskertomuksen yhteydessä ihmisen sielu mainitaan minun ymmärrykseni mukaan hyvin erilaisessa sävyssä:
Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen
ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen.
Näin ihmisestä tuli elävä olento. (1. Moos. 2:7 KR92)
Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen
ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen,
ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. (1. Moos. 2:7 KR38)
En väitä, että tämän kohdan valossa automaattisesti ihminen ja eläin erottuvat sieluiltaan. Mutta muualla Raamattu kyllä erottelee aina ihmisen ja eläimen toisistaan. Myös sielultaan näistä puhutaan eri kasteissa:
Mutta teidän oman verenne minä kostan; jokaiselle eläimelle minä sen kostan,
ja myöskin ihmisille minä kostan ihmisen sielun, toiselle toisen sielun.
(1. Moos. 9:5 KR38)
Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös
ja vajoaako eläinten henki alas maahan? (Saarn. 3:21)
Tarkoitan siis sitä, että Raamattu tekee eron siitä, milloin puhutaan ihmisestä ja milloin eläimestä. Ja oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että Jumala luo taivasta varten eri eläimet kuin ne, jotka ovat täällä eläneet. Mutta tälle en voi antaa mitään rautaista perustelua, vaan kyseessä on tässä ketjussa olevien raamatunkohtien pohjalta noussut oma tuntuma.
Vielä jäin pohtimaan tätä taivasasiaa. Maailman lopussa pahat erotetaan vanhurskaista ja vain "hyvät" pääsevät taivaaseen. Jos eläimet eivät pääsisi, niin edustaako eläimet tällä logiikalla pahuutta? Jolloin eläinten läsnäolo taivaassa saastuttaisi paikan. Itse en ole kohdannut pahaa eläintä. Ehkö vain näe sitä pahuutta sieltä sisältä??
Hyvää kyselyä itsessään, mutta toisaalta on tärkeä muistaa, ettei kukaan ihminen pääse taivaaseen hyvyytensä ansiosta, vaan turvautumalla Jeesuksen ristinkuolemaan.
Eikös ihmiset aiheuta paljon enemmän pahaa kuin eläimet? Miksi Jumala silti pitäisi eläimiä niin pahana??
En osaa sanoa Jumalan ajattelua tässä asiassa. Edellä juuri lainasin raamatunkohtaa, jossa Jumala sanoi vaativansa tilille jokaisen eläimen, joka vuodattaa ihmisen veren. Jotta kyllä tässä jonkinlaista hyvyys-pahuus -asetelmaakin pystyy rakentamaan.
Kysy sinä eläimiltä, ne kertovat sen sinulle, kysy taivaan linnuilta, ne sen sinulle ilmoittavat. Katso maata, se on valmis opettamaan, meren kalatkin sen sinulle kertovat. Kaikki ne tietävät tämän: Herra itse on kaiken tehnyt, hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää, jokaisen ihmisen henki.
Job 12: 7-10
Mielestäni tämä ei kerro mitään erityistä Jumalan suhteesta eläimiin. Pikemminkin se kertoo siitä, miten Jumalan luomakunnassa kaikella on paikkansa, ja luomakuntaa tarkkailemalla ihminen voi myös oppia jotain Jumalan suuruudesta. Samankaltainen on mm. sananlasku:
Mene, laiskuri, muurahaisen luo, katso sen aherrusta ja ota opiksesi.
Ei sillä ole ketään käskijää, ei herraa eikä hallitsijaa, ja silti se kerää
kesällä ruokansa ja täyttää varastonsa korjuun aikaan. (Sananl. 6:6-8)
Tällaisia ajatuksia tällä erää. Toivottavasti pohdinnoistani on apua.
-
" Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös ja vajoaako eläinten henki alas maahan? (Saarn. 3:21) "
Eikö tuo ole kysymysmuodossa, kuka tietää?
-
Hei vaan Ezco!
Pitää täysin paikkansa. Saarnaaja pohdiskelevaan ja runolliseen tyyliinsä miettii, mitkä ovat ihmisen tietämisen rajat. Siksi on tärkeää lukea koko kokonaisuus. Siitä käy ilmi, että Saarnaajalla ei ole tarkoitus ottaa kantaa ikuiseen kohtaloon. Edeltävät pari jaetta kuuluvat:
Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen:
samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen
henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin
nähden, kaikki on turhuutta. Kaikki menee samaan
paikkaan: kaikki on tullut tomusta ja kaikki palaa
tomuun. (Saarn. 3:19-20)
Tämän elämän näkökulmasta ihmisen ja eläimen kohtalo on täysin samanlainen: syntymä - elämä - kuolema. Mitä tarkalleen hengelle sen jälkeen tapahtuu, sitä ei tiedä kukaan. Eihän edes Uuden testamentin ikuisen elämän lupausten valossa voida sanoa tarkkaa kuvaa siitä, miten ihmisen henki tarkalleen käyttäytyy hänen kuoltuaan.
Raamattu Kansalle -käännöksessä on jopa vanhan kirkkoraamatun käännöksestä poikkeava suomennos, joka antaa mielenkiintoisen näkökulman. Ilmeisesti nuo sidesanat voidaan kääntää monella tapaa:
Kuka tuntee ihmisen hengen, joka kohoaa ylös,
ja eläimen hengen, joka vajoaa alas maahan?
(Saarn. 3:21 - Raamattu Kansalle 2014)
Minulla ei ole kapasiteettia sanoa, mikä käännös on kirjaimellisin. Mutta näiden kahden käännöksen erilainen käännöstulkinta mielestäni vahvistaa sitä viestiä, että jakeiden tärkein pointti on korostaa ihmisen tietämisen rajoja. Tarkoitus ei ole kertoa, mikä on ihmisen ja mikä eläimen ikuisuuskohtalo. Sen selvittämiseksi on luettava muita asiaan viittaavia kohtia. Niitä olen käsitellyt tämän viestiketjun aikaisemmissa viesteissä.
-
Hei,
Aina olen ajatellut, että eläimetkin pääsee taivaaseen, mutta törmäsin netissä väitteeseen, ettei eläimillä ole ikuista sielua. Monet ihmiset uskovat kuitenkin, että lemmikki menee sateenkaarisillalle odottamaan. Pitääkö heidän antaa uskoa, vai pitääkö sanoa ettei sellaista välttämättä ole?
-
Hei Liubov!
Olet varmaan tutkaillut jo tämän viestiketjun aikaisempia viestejä ja huomannut, että edustan itsekin sitä näkemystä, ettei Raamatun perusteella voida luvata eläinten pääsevän taivaaseen. Pikemminkin Raamattu näyttää tekevän tässä kysymyksessä eron ihmisen ja eläimen sielun välillä.
Eläinrakkaiden ihmisten on hyvin luonnollista ajatella, että heille tärkeä lemmikki olisi ikuinen. Siksi on syntynyt kansanomaisia ilmauksia, kuten "meidän Musti on nyt koirien taivaassa". Tuo sateenkaarisilta oli minulle uusi näkemys, mutta edustaa perusperiaatteiltaan ihan samaa ajattelua, jolle ei saada tukea Raamatusta.
Ei ole olemassa mitään yhtä oikeaa tapaa toimia, jos ihminen uskoo, että oma lemmikki on taivaassa. Useimmiten minä en itse ainakaan sanoisi yhtään mitään. Ei-uskovan ihmisen elämää ei ohjaa suuntaan eikä toiseen väittely siitä, mikä on lemmikin ikuisuuskohtalo. Eikä sillä todennäköisesti ole uskovan ihmisen elämässäkään suurta merkitystä.
En siis kehota mihinkään rynnistykseen ja poikkeavien näkemysten korjailuun tässä asiassa. Eläinten taivaspaikkoihin liittyvät keskustelut ovat kristinuskossa hyvin ulkokehän asioita. Tällaisissa raamattutietoa käsittelevissä pohdinnoissa lienee paras paikka jutella niistä. Paavalin Titukselle antama ohje sopii suuntaviitaksi tähän yhteyteen:
Vältä typeriä väittelyitä, sukuluetteloita sekä lakia
koskevia riitoja ja kiistoja, sillä ne ovat hyödyttömiä
ja turhia. (Tit. 3:9)
-
Raamatussa ei sanota missään kohtaan etteivät eläimet pääsi taivaaseen joten on mielestäni tyhmää kertoa täälä suoraan etteivät eläimet tietenkään pääse taivaaseen. Ei myöskään sanota suoraan että eläimet pääsisivät taivaaseen joten kysymys on jokaisen oma tulkinta :)
-
Hei Em!
En tiedä, mihin viesteihin tai kirjoittajiin viittaat, vai puhutko minun vastauksistani, mutta mielestäni täällä on hyvää pohdintaa siitä, mitä Raamatussa sanotaan eläinten taivaaseen pääsemisestä. Ehkä en näe vastakkainasettelua niin selvästi kuin sinä. Olen kyllä poistanut aikanaan muutaman viestin, jotka eivät enää tuoneet aiheeseen mitään uutta, ja joiden sisältö oli liioitellusti sanottuna: "Minä haluan, että lemmikkini pääsee taivaaseen, joten kyllä se pääsee."
Aihepiiri herättää paljon tunteita, ja tavallaan heijastaa jotain länsimaisesta yhteiskunnasta, jossa elämme. Kun klikkaa Nettipapin palstan otsikkoluettelon yläpalkista kohtaa "lukukerrat" kahdesti, järjestyvät aiheet lukukertojen mukaiseen järjestykseen suurimmasta alkaen. Tulos on varsin mielenkiintoinen. (Ainakin tällä hetkellä, ennen kuin tilastot elävät.) Neljästä suosituimmasta aiheesta kolme käsittelee seksuaalisuutta. Neljäs kärkijoukkoon yltävä aihe on tämä eläinten taivaaseen pääsemistä koskeva. Suuria hengellisiä ja opillisia kysymyksiä on varmasti monilla, mutta päänvaivaa aiheuttavat eniten ne, jotka 1. eettisinä kysymyksinä linkittyvät omaan elämään tai 2. ovat tiedon rajapinnalla. Seksuaalisuus kuuluu ensimmäiseen ryhmään, eläinten taivaaseen pääseminen toiseen.
Raamatussa ei sanota missään kohtaan etteivät eläimet pääsi taivaaseen joten on mielestäni tyhmää kertoa täälä suoraan etteivät eläimet tietenkään pääse taivaaseen. Ei myöskään sanota suoraan että eläimet pääsisivät taivaaseen joten kysymys on jokaisen oma tulkinta.
Kaikkineen Raamatun jumalalliseen viisauteen kuuluu se, että harvoin sitä ei voidaan lukea ulkoapäin sanelevana lakikirjana tai kytkentäkaaviona, joka puhuttelee vääjäämättä kaikkia kaikissa tilanteissa. Joitain asioita Jumala kuiskaa niin, että vastausta on kuulosteltava herkällä korvalla. Vastauksia löytää se, joka niitä aidosti kyselee. Joistain asioista ei puhuta suoraan, mutta silti se ei tarkoita, etteikö niitä voisi pohtia, ja jopa löytää vastauksia tutkimalla. Mitä vähemmän suoraa tietoa löytyy Raamatusta, sitä varovaisempi pitää olla, ettei rintaäänellä julista oikeita vastauksia. Viestiketjun aikaisemmissa viesteissä olen ottanut esille monia raamatunkohtia, joiden äärellä pohdintaan on aineksia.
-
Hei Marko.
Hienoa, että tällainen foorumi on olemassa.
Minä olen mietiskellyt, koska jotkut sanovat, että ihmiset ovat eläimistä pahimpia. Jos joku 'uskomaton' sanoo näin, olisiko hän tällöin sitä mieltä, ettei ihmisetkään pääse taivaaseen? Itse olen liikkeellä ristiriitaisin ajatuksin. Tulkitsen asiaa eri tavoin, eri raamatun kohtien mukaan. Enkä löydä oikeaa 'perustelua' hänenlaiselleen. Kyseenalaistanko uskoani miettimällä tätä?
Hyvää Uutta Vuotta!
-
Hei Eveliina,
En ole ihan varma, saanko kiinni kysymyksestäsi. Ymmärsin sen tietyllä tavalla, ja sen ymmärrykseni mukaan sinun pohdintasi sisältää loogisen ongelman. Tuumit, että jos joku ei-uskova sanoo: "ihmiset ovat eläimistä pahimpia", tarkoittaako hän, etteivät ihmisetkään pääse taivaaseen. Minun mielestäni ihminen, joka ei usko, ei usko myöskään siihen, että olisi mitään taivasta. Siksi tuo mainitsemasi lause ei ole kannanotto millään tavalla siihen, ketkä pääsevät taivaaseen.
Toivon, ettet ota tällaisista pohdinnoista itsellesi liian suurta ongelmaa. Ei ole mitään syytä ryhtyä väittelemään ei-uskovan kanssa sellaisista asioista, joihin Raamattu ei vastaa yksiselitteisesti.
-
Raamatun ilmoituksen perusteella tiedämme, että Jumala on maailmankaikkeuden suurin eläinrakas persoona, onhan Hän luonut kaikki tuhannet eläimet!
On todella merkittävä pointti, että vaikka Jumala antoi eläimet ihmisen valtaan, ja antoi esim ihmisen nimetä eläimet, niin paratiisin lähtöasetus oli kuitenkin se, että kukaan ei syönyt lihaa. Kaikki eläimet ja Aatami ja Eeva olivat kasvissyöjiä, ja elivät sopusoinnussa rintarinnan paratiisissa. Kuolemaa ei ollut ennen syntiinlankeemusta, eli tästä näkökulmasta eläimetkin olisivat eläneet ikuisesti, jos ihminen ei olisi syntiinlankeemuksellaan aiheuttanut koko luomakunnan asettamista myöskin kuoleman alaiseksi hetkellisesti, niinkuin ko kohtaan on täällä aiemminkin viitattu.
Se mikä on jäänyt täällä kokonaan huomiotta, on se, että koko vanhan liiton eläinten uhraaminen perustui siihen, että synnit voitiin hyvittää vain viattoman sielun verellä. Tämä todistaa siis sen, että eläimillä on sielu, ja eläinten viaton veri on pitänyt vuodattaa ihmisten jatkuvan syntien tekemisen tähden. Toki myöhemmin Jeesuksen ikuinen syntiuhri korvasi eläinuhrit, mutta jokatapauksessa eläimet ovat olleet niin arvollisia, että niiden verellä on voitu pestä synnit puhtaaksi. Eläinten sielujen uhraaminen oli esikuva Jeesuksen syntiuhrille, niin tässä valossa voisi ajatella, että eläimet sieluineen eivät voi kovin vähäpätöisessä asemassa olla Jumalan näkökulmasta.
Tämä on toki vain spekulaatiota, mutta olisiko eläinten viattomilla sieluilla ollut mahdollista pestä ihmisten sieluja synneistä puhtaiksi, jos ne eivät olisi arvollisesti samaa laatua?
Se että Jumala loi vain ihmisen omaksi kuvakseen, ei automaattisesti vähennä eläinten arvoa Jumalan silmissä. Em. voisi olla samalla lailla loogista järjestyksen Jumalan suunnitelmassa, missä esim Poika ei ole Isäänsä suurempi, mutta Poika on silti yhtä Jumala kuin Isänsä. Ja kuten esim vaimo on miehelleen alamainen ja mies on vaimonsa pää, mutta kuitenkin mieskin on syntynyt naisesta, ja Jumalan edessä he ovat samalla viivalla.
Lopuksi on vielä tuhatvuotinen valtakunta ennen viimeistä tuomiota, missä Jeesus hallitsee yhdessä seurakuntansa kanssa ennallistuneessa tilassa. Eli palaamme tuhanneksi vuodeksi paratiisin asetelmaan, missä edelläkin mainitussa Raamatun kohdassa karhu ja lehmä käy samalla niityllä, eikä kenenkään verta vuodateta. Jeesus lunastaa seurakuntansa kirkkauteen, ja ennallistaa sen minkä ihminen tuhosi syntiinlankeemuksessa. Se tarkoittaa sitä, että eläimetkin elävät jälleen ilman kuoleman uhkaa.
Ja koska uudet luomukset, taivaat ja maat, luodaan vasta tuhatvuotisen valtakunnan ja viimeisen tuomion jälkeen, on tuhatvuotisen valtakunnan eläimet jo aikaisemmin luotuja ja loogisesti myöskin ns kirkastetuissa ruumiissa, kuten seurakuntakin.
Mutta tosiaan tämä on kaikki pohdintaa ja selviää varmaksi vasta kun Jeesus tulee takaisin hakemaan omansa. Mutta sen uskonkasvun mukaan millä olen Jumalaan ja Hänen persoonaansa saanut Raamatun totuuden kautta tutustua, tiedän varmaksi, että Jumala rakastaa valtavasti kaikkea luomaansa, ja eläimet ovat viattomia vaikka ovatkin osana luomakuntaa alistettu kuoleman alle toistaiseksi. Jumala on myös oikeudenmukaisuuden Jumala, ja jokaikisen eläimen sielun Luoja. Tämä antaa itselleni uskonvarmuuden siitä, että Jumala ei ole unohtanut yhtäkään luotuaan missään suunnitelmansa vaiheesta.
Ylistetty olkoon kaikkivaltias Jumala ikuisesti niin maanpäällä, kuin taivaissa!
-
Hei Miia,
Kirjoituksesi ei suoranaisesti sisältänyt kysymystä, vaan se oli luonteeltaan mielipidekirjoitus. Annan sen kuitenkin jäädä tähän, koska siinä on pari näkökulmaa, joita haluan kommentoida.
Keskeisimpänä esiin nousee sama seikka, joka ilmenee monissa viestiketjun aikaisemmissakin viesteissä. Kysymys eläinten taivaaseen pääsemisestä on luonnollisestikin hyvin vahvasti tunteita herättävä asia. Monelle ajatus siitä, että oma lemmikki ei olisi taivaassa, on mahdoton hyväksyä. Tämä tunne saa aikaan tarpeen selittää Raamattua siten, että se ratkaisisi tämän ongelman.
Painotan, että edelleenkään en voi sanoa mitään Raamatun valossa siitä, onko eläimillä ikuinen sielu vai ei. Mutta tunteita herättävän aiheen äärellä haluan myös hyvin vahvasti varjella oikeaa Raamatun selittämistä. Oma tahto tai tunne ei saa määritellä sitä, miten Raamattua luetaan. Jumalan Sanan on määrä muuttaa ihmistä - ei päinvastoin. Tämä näkökulma nousi vahvimmin mieleen viestiäsi lukiessani.
On todella merkittävä pointti, että vaikka Jumala antoi eläimet ihmisen valtaan, ja antoi esim ihmisen nimetä eläimet, niin paratiisin lähtöasetus oli kuitenkin se, että kukaan ei syönyt lihaa.
Pitää paikkansa, että paratiisin asetelmassa ihmisille annettiin ravinnoksi kasvit.
Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit." Niin tapahtui. (1. Moos. 1:29-30)
Ihminen sai ravinnoksi kasvit ja hedelmät. Eläimet saivat ravinnoksi vain vihreät kasvit. Tämä oli paratiisin lähtöasetelma. Koska ihminen on karkotettu paratiisista, ei lähtöasetelmaan saa vedota niissä tilanteissa, jossa Jumala itse on antanut käskyynsä päivityksen syntiinlangennen maailman todellisuutta koskien:
Teidän ravintonanne olkoot kaikki olennot, jotka elävät ja liikkuvat. Ne kaikki minä annan nyt teille, niin kuin annoin teille vihreät kasvit. (1. Moos. 9:3)
Jos me eläisimme paratiisissa, niin silloin voisimme vedota vain paratiisissa annettuihin käskyihin. Syntiinlangenneessa maailmassa vallitsevat joiltain osin täysin eri lainalaisuudet. Jos Jumala on antanut yhden käskyn paratiisiin ja päivittänyt sitä syntiinlangenneeseen maailmaan, on käskyn päivitys otettava vakavasti.
Se mikä on jäänyt täällä kokonaan huomiotta, on se, että koko vanhan liiton eläinten uhraaminen perustui siihen, että synnit voitiin hyvittää vain viattoman sielun verellä.
Ei se ole jäänyt huomiotta. Eläinten veri näet ei ole koskaan riittänyt poistamaan syntejä.
Ensinnäkään eläimiä ei voida sanoa viattomiksi syntien sovittamisen näkökulmasta. Eläimet eivät itse rikkoneet annettua käskyä, mutta ihmisen johdosta koko luomakunta on langennut luomakunta. Eläintenkään maailma ei ole kuolematon eikä se ole rauhanomaista ruohoniityllä makaamista. Jos ainoastaan ihmiskunta olisi langennut, niin muu luomakunta näyttäisi silloin edelleen paratiisilta.
Lisäksi, vaikka eläimet olisivat viattomia, ne eivät olisi ihmisiä. Ihmisen syntien sovitukseksi ei riitä eläin. Siihen tarvitaan toinen ihminen. Eläinuhrien voima on siinä vertauskuvallisuudessa, että ne viittaavat Jeesukseen. Heprealaiskirje selittää tämän hyvin perusteellisesti.
Vaikka lain määräämät uhrit toistetaan vuodesta vuoteen, laki ei ikinä pysty tekemään pysyvästi täydellisiksi niitä, jotka astuvat Jumalan eteen. Muutoinhan uhraaminen olisi lopetettu. Jos ne, jotka ottavat osaa jumalanpalvelukseen, olisivat jo kerran tulleet puhdistetuiksi, heillä ei olisi enää mitään syntejä tunnollaan. Mutta uhrit päinvastoin muistuttavat synneistä joka vuosi. Mahdotontahan on, että härkien ja pukkien veri poistaisi synnit. ... Jokainen pappi seisoo joka päivä toimittamassa jumalanpalvelusta ja uhraa kerran toisensa jälkeen samat uhrit, jotka eivät milloinkaan voi poistaa syntejä. (Hepr. 10:1-4, 11)
Tämä on toki vain spekulaatiota, mutta olisiko eläinten viattomilla sieluilla ollut mahdollista pestä ihmisten sieluja synneistä puhtaiksi, jos ne eivät olisi arvollisesti samaa laatua?
Nimenomaan niillä ei pystytty pesemään ihmisten sieluja puhtaaksi, koska ne eivät olleet arvollisesti samaa laatua. Eläinuhrit muistuttivat säännöllisesti synneistä ja jatkuvasta anteeksiannon tarpeesta. Niissä itsessään ei ollut voimaa pelastaa ihmistä. Mutta koska ne viittasivat Jeesuksen tulevaan uhriin, ne riittivät anteeksiannon välineeksi. Tämä seuraava jae on aika upea tiivistelmä siitä, kuinka eläinuhrien voima perustui Jeesuksen uhriin:
Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille luvatun iankaikkisen perinnön. (Hepr. 9:15)
Lopuksi on vielä tuhatvuotinen valtakunta ennen viimeistä tuomiota, missä Jeesus hallitsee yhdessä seurakuntansa kanssa ennallistuneessa tilassa. Eli palaamme tuhanneksi vuodeksi paratiisin asetelmaan, missä edelläkin mainitussa Raamatun kohdassa karhu ja lehmä käy samalla niityllä, eikä kenenkään verta vuodateta.
Tämä on ongelmallinen perustelu siksi, että tuhatvuotinen valtakunta on itsessään erittäin kiistanalainen teoria. Raamattunsa vakavasti ottavien teologien mielipiteet jakautuvat moneen suuntaan siitä, mitä tarkoittaa se Ilmestyskirjan jae, joka on ainoa kohta, jossa mainitaan tuhatvuotinen valtakunta. Vanhan testamentin profeettakirjojen kielikuvat yhdistetään joissain teorioissa tähän jakeeseen, niin kuin sinä teet. Ja yhtä paljon on näkemyksiä siitä, että ne eivät kuulu samaan asiayhteyteen.
Tämän vuoksi meillä on lupa tutkia ja pohtia sitä, mitä nuo vertauskuvalliset sanat tarkoittavat. Ja yhtä lailla meillä on lupa spekuloida sillä, mitä tapahtuu eläimille, kun ne kuolevat. Näistä kummastakaan meillä ei kuitenkaan ole mitään konkreettista sanottavaa Raamatun perusteella. Raamattua kuuluu lukea siten, että selvien kohtien avulla pyritään saamaan valoa epäselviin kohtiin. Siksi epäselvällä tuhatvuotisen valtakunnan teorialla ei saa perustella epäselvää eläinten iäisyyskohtalon kysymystä.
Toivon, ettei kirjoitukseni kuulosta liian napakalta. Niin kuin alussa sanoin, aihepiiri näyttää herättävän ihmisissä valtavasti tunteita. Elämme aikaa, jolloin tunne on noussut hyvin merkittävään rooliin. Yhteiskunnassa korostetaan hyvin monissa eri yhteyksissä tunteiden huomioimista. Itsessään asia on erinomainen, mutta joissain tilanteissa se on saanut jo liian ylikorostuneen roolin. Tunne ei saa muodostua auktoriteetiksi yli viisauden ja ymmärryksen. Raamatuntulkinnan tapauksissa tunne ei saa muodostua jumalaksi, joka ohjaa myös raamatuntulkintaa. Eläinten taivaaseen pääsemisen kysymyksessä emme tiedä varmaksi, joten Raamatun sanoma aiheesta ei automaattisesti tarjoa meille ikävää vastausta. Mutta se jättää epätietoisuuteen, johon on suostuttava, eikä Raamattua saa siksi kääntää väkisin puolustamaan itselle mieluisaa näkemystä.