2
« : 19.10.2007 - klo:13:09 »
Hei vielä!
Toivottavasti et saa väärää käsitystä viesteistäni, en halua kiistellä vaan etsin vain tässä sitä Jeesuksen tarkoittamaa pyhää henkeä jota kenties myös tässä tapauksessa käytännössä voisi kutsua omaksitunnoksi. Viestini on hieman pitkä mutta pyydänkin kärsivällisyyttä sen lukemiseen.
Itselläni on asiasta kokemusta: nuoruusiässä yritin noudattaa vanhan testamentin säännöksi juuri tältä osin. Mitä suurimmassa määrin myös ympäristön paineet vaikuttivat asiaan. Menin jopa kihloihin naisen kanssa vaikka tunsin täsmälleen oman sukupuolisen suuntautumiseni ja sen vedon jota jokainen ihminen seksuaalisesti tuntee. Olin nuori, pari kymppinen enkä ruumiillisesti ollot ns. "kyvytön avioliittoon".
Mutta sepä ei riittänytkään vaan omatuntoni ja oikeudenmukaisuuskäsitykseni huusi. Omatuntoni, tässä tapauksessa kutsuisin sitä vaikka sisäiseksi Jumalani ääneksi, ilmaisi itsensä hyvin voimakkaasti: tämä ei ole oikein.
Tiedän erittäin hyvin että ns.kulissiavioliittoja on pilvinpimein mutta omasta mielestäni se ei voi olla sitä mitä Jumala, Jeesus tarkoitti täydellisellä rakastamisella. Omatuntoni huusi: ole oma itsesi, ole se miksi sinut on luotu. En usko todellakaan se se oli Saatana, kiusaaja koska tunteeni olivat kyllä selvästi toiselta puolelta. Tunsin vahvasti tekeväni väärin niin itseäni kohtaan kuin myös toista osapuolta kohtaan. Minusta hänellä oli täysi oikeus kokonaisvaltaiseen rakkauteen (nykyjään hänellä onkin viisi lasta). Omasta mielestäni jokaisella on oikeus rakkauteen joka avioliitossa sisältää myös seksuaalisen puolen. Minusta on väärin yrittää, saati sitten teeskennellä muuta kuin on. Myös Jeesus sanoi: "Rakasta lähimmäistäsi" ja "tee muille se, mitä toivoisit itsellesi tehtävän".
Itse en ole (onkä ollut) valmis huijaamaan ketään eteenkään näin tärkeässä asiassa joka koskettaa lopulta jopa sakramentteja (niistä tiedustelen mielipidettäsi erikseen). Pappi tosin kysyykin: "Tahdotko rakastaa aviopuolisoasi niin myötä kuin vastoinkäymisessä", ei "rakastatko aviopuolisoasi".
Rakkautta on monenlaista, mutta minua vahvasti epäilyttää löytyykö naista joka olisi valmis myös luopumaan omasta seksuaalisuudestaan ja astumaan homoseksuaalin kanssa pyhään avioliittoon pelastaanseen hänet Raamatussa mainitulta "kuolemalta" (joka siis on osana myös aviorikoksen tehneille). Tunnetko itse ketään naista tai oletko kuullut että yhtään tällaista naista olisi. Uskotko että omasta seurakunnastasi tällaista naista löytyisi? Tietääkö muut palstan seuraajat? Tai onko kukaan itse valmis tähän toisen puolesta?
Jeesus sanoi kiteytti asian vuorisaarnassaan: "Tehkaa lähimmäisellenne se, mitä itse toivoisitte itsellenne tehtävän". Taisi jopa lisätä: "Tässä on laki ja profeetat". Itse on olisi missään nimessä valmis pakottamaan homoseksuaalia heteroseksuaaliseen suhteeseen tai heteroseksuaalia homoseksuaaliseen suhteeseen jos minulla olisi kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Vahvasti epäilyttää ettei oma Jumalanikaan tätä haluaisi. Ja uskon ettei se muistakaan lukijoista olisi oikein, ei itselle eikä muille. Juuri tässä päinvastaisessa tilanteessa, jos heteroseksuaali pakotettaisiin loppuelämäkseen homoseksuaaliseen suhteeseen, olisi kuolema todellakin se parempi vaihtoehto. Siis tässä päinvastaisessa tapauksessa.
Omasta mielestäni homoseksuaalien hyväksymättömyys johtuu ylpeydestä; "olen parempi kuin tuo toinen, teen oikein". Ylpeys johtaa siitä usein vihaan jota homoseksuaalit joutuvaat myös kohtaamaan. Ja tästä eteenpäin historisassa aina samanlaisiin toimiin joita mm. Hitler alkoi vakaumuksensa mukaisesti toteuttaa ja joka kyllä selvästi on Saatanasta.
Mitä tuumaat? Se varsinainen kysymykseni on tuo kappale joka on lihavoituna, joka alkaa : "rakkautta on monenlaista...".
EDIT: Poistin viestin loppuun ilmeisesti vahingossa jääneen minun kirjoittaman edellisen viestini. Marko