Hei Marko!

Olen 26 vuotias mies ja olen kärsinyt voimakkaasta masennuksesta ja ahdistuksesta kohta jo lähes kaksi vuotta. Kuolemanpelko on tullut mukaan myöhemmin ja tuntuu ettei kestä mutta ei ole vaihtoehtoja, toivoisin
vaan että olo helpottaisi jotenkin.. Kuolemanpelko on itseasiassa niin voimakasta ja ahdistavaa että se seuraa miltei koko ajan ja joka paikkaan enkä saa siltä hetkenkään rauhaa. Laskelmoin koko ajan että olen elänyt elämästäni jo n. 1/3 osan ja ahdistus on valtava, mietin koko ajan "Huomenna olen päivän lähempänä kuolemaa". Koen siis suurta ahdistusta ikääntymiseni suhteen ja tuntuu ettei elämässäni ole tapahtunut muuta kuin epäonnistumia toisensa perään ja tulevaisuus näyttää synkältä.

Uskonnolliselta vakaumukselta voisin kuvailla itseäni epäileväksi kristityksi. Käyn säännöllisesti tai yritän käydä aina kun oman vointini puolesta pystyn erään paikallisen seurakunnan Jumalanpalveluksissa. Olen koittanut tutkiskella itseäni että mistä tuo kuolemanpelko voisi omasta mielestäni johtua ja tullut siinä jonkinlaiseen tulokseenkin. Koen että kuolemanpelkoa lisää juuri tuo heikkouskoisuus. Rukoilen kyllä ja luen Raamattuakin mutta minua ahdistaa uskoni riittämättömyys ja kelvottomuuteni. Mietin koko ajan asioita "Onko Jumalaa tai Jeesusta olemassa? Jos on niin entä jos minut tuomitaan kadotukseen? Mistä tiedän että kristinusko on oikea uskonto? Jos Jumalaa ei ole niin mitä on kuoleman jälkeen vai onko mitään? Tyhjyyttä?". Voi kumpa olisin kuin Abraham ja voisin sokeasti uskoa ja luottaa niin pelkoa ei olisi. En muista tarkkaa kohtaa mutta jossakin kohtaa Raamattua sanottiinkin "Rakkaus ei tunne pelkoa. Täydellinen rakkaus karkoittaa pelon". Toimii valitettavasti myös toisin päin.

Ahdistuneisuuteen ja masennukseen löydän helposti syyn elämässä tapahtuneista kriiseistä ja huonosta lapsuudesta jonka vuoksi suhteet perheenjäseniin ovat vaikeat. Yksinäisyys säestää myös taustalla ja tarvitsisinkin ystäviä ympärilleni. Uskonnollisia sellaisia joiden kanssa voisi jutella ja tehdä muutakin kuin vetää pään täyteen kantakrouvissa. Haluan painottaa kuitenkin että pääongelmana on juuri tämä kuoleman pelko ja tunne että elämälläni ei ole tulevaisuutta vaikka aivan varmasti nämä muutkin asiat siellä taustalla vaikuttavat.

Olen koittanut hakea apua lääkäreiltä, kokeillut useita masennuslääkkeitä ja keskustellut myös paikallisten pastorien kanssa kymmeniä kertoja. Olo on aika epätoivoinen ja tuntuu ettei tähän ole mitään ratkaisua. Jos sinulla olisi joitain ideoita tai jotain lohduttavaa niin otetaan vastaan. Nyt tuntuu todella pahalta..