Olen tullut uskoon ja silti olo on hieman eksynyt. Tunnen olevani oikealla polulla, mutta näin alkuvaiheessa polkuni, jota etenen, on hieman vielä "saniaisten peitossa". Otan askeleita hitaasti, mutta välillä polku on kadoksissa ja on vaikeaa pyrkiä kohti päämäärää, kun tie peittyy rikkaruohoihin.

Haluan uskooni yhteisöllisyyttä, ohjausta ja määrätietoisuutta. Olen osallistunut majatalo-iltoihin, mutta silti koen olevani uskoni kanssa yksin. Minne suunnistan, jotta löydän joukkoni? Siis pyrkimykseni sisälle seurakuntaan on tuntunut hankalalta. Minne menee siis 3-kymppinen, naimisissa oleva, ipanoiden äiti, musiikillisesti epälahjakas, puheenlahjoiltaan rajoittunut, kädentaidoiltaan lahjaton, mutta hengellistä seuraa kaipaava suttura?