Mietityttää kovasti kuvaukset Saulin kuolemasta, toisessa kohtaa sanotaan hänen itse tappaneen itsensä ja toisessa, että amalekilainen hänet tappoi. Miten tällainen ristiriitaiselta vaikuttava juttu ratkeaisi, onko mitään selitystä?

3Taistelu kävi kiivaana myös Saulin ympärillä. Jousimiehet keksivät hänet, ja hän haavoittui pahoin heidän
nuolistaan. 4Silloin Saul käski aseenkantajaansa: »Tartu miekkaasi ja lävistä minut! Muuten nuo
ympärileikkaamattomat tulevat ja lävistävät minut ja häpäisevät minut.» Mutta kun aseenkantaja ei
uskaltanut sitä tehdä, Saul otti itse miekan ja heittäytyi siihen. 5Nähdessään Saulin kuolleen myös
aseenkantaja heittäytyi miekkaansa ja seurasi Saulia kuolemaan. 6Näin he kaikki kuolivat samana päivänä,
Saul, kolme hänen poikaansa, hänen aseenkantajansa sekä kaikki hänen lähimmät miehensä. 1. Sam. 31:3-6

• 5Kun nuorukainen oli kertonut tämän, Daavid kysyi: »Mistä sinä tiedät, että Saul ja hänen poikansa
Jonatan ovat kuolleet?» 6Viestintuoja vastasi: »Osuin sattumalta Gilboanvuorelle, ja Saul nojasi siellä
haavoittuneena keihääseensä, ja vihollisen sotavaunut ja ratsumiehet olivat jo tulossa häntä kohti. 7Saul
kääntyi katsomaan taakseen, näki minut ja kutsui minua. Sanoin: ’Mitä voisin tehdä?’ 8Hän kysyi: ’Kuka
sinä olet?’ Minä vastasin: ’Olen amalekilainen.’ 9Saul sanoi: ’Tule tänne ja tapa minut. Silmissäni pimenee
jo, vaikka minussa vielä on henki.’ 10Menin hänen luokseen ja surmasin hänet, sillä ymmärsin, ettei hän
voisi niin pahasti haavoittuneena jäädä henkiin. Otin sitten otsarivan hänen päästään ja renkaan hänen
käsivarrestaan ja toin ne tänne sinulle, herra.» 2. Sam. 1:5-10

Miten tuo Esaun tilanne oli sellainen, ettei katumus auttanut tai ettei saanut tilaisuutta parannukseen. Tämähän mainitaan myös heprealaiskirjeessa. Toisaalta Raamatussa sanotaan, että "jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu" ja ettei Jeesus aja pois ketän luokseen tulevaa. Toisaalta Esaun tapauksessa kyse on siitä, ettei hän saanut siunausta koska oli vain se yksi siunaus ja se meni Jaakobille. Onko tämä siis hieman eri asia kuin yleensä kääntymys, syntien tunnustaminen, uskosta luopuneen palaaminen?
hepr. 12:17 Tehän tiedätte, että kun hän myöhemmin halusi siunauksen itselleen, hänet hylättiin. Hän ei saanut tilaisuutta parannukseen, vaikka hän sitä itkien anoi.

Millaisella uskonasteella Heprealaiskirjeen 6. luvussa puhutut luopuneet ovat? Ovatko vasta-alkajia maistajia vai pidemmän aikaa kunnolla uskossa olleita ja tietoisia uskostaan?

Heille on ilmeisesti opetettu "Kristuksen opin alkeet" parannus kuolemaan johtavista teoista, usko Jumalaan, 2 oppi kasteista ja puhdistusmenoista sekä kätten päällepanemisesta, kuolleiden ylösnousemus ja iankaikkinen tuomio. 3
Sen lisäksi heillä on seuraavat kokemukset: "ovat päässeet valoon, maistaneet taivaan lahjaa ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä, 5 nauttineet Jumalan hyvää sanaa ja kokeneet tulevan maailman voimia"