Kiitos nettipastorille jälleen vastauksesta, ja kaikista (mielestäni erittäin osuvista) kommenteista! Ajattelin tähän vielä ihan vain muutaman ajatuksen tuoda tästä aihepiiristä esille, ja siten vielä varmistaa, että arvioinko nettipastorin mielestä Watchman Neen opetuksia oikein, ja olemmeko ymmärtäneet asian samalla tavalla. Tämä viestini on siis samalla myös kysymys tästä äsken mainitusta.

Itsekin ajattelen, että on aivan selvä asia, että kaikki minkä Jumala on luonut, on itsessään hyvää. (Syntiinlankeemuksessa kaikki luotu toki turmeltui ja vääristyi, mutta se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että Jumalan luomat asiat ovat itsessään hyviä, ja niihin kuuluvat myös ihmisen sielulliset ominaisuudet ja kyvyt. Juuri sielullisilla kyvyilläsi [psyyke, kognitiot] esim. soitat kitaraa, saatatpa myös ylistää soitollasi Jumalaa jne. [Vaikka kyllä tuohon kehoakin tarvitaan... :-) ] )

Tämä mainittu asia on loppujen lopuksi käsittääkseni melko yksinkertainen:
(koitan tiivistää numeroimalla)

1) "Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää." (tämä ei vaatine mitään selitystä)

2) "Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä." (eli "käytä hyvä ihminen kaikkia sinulle antamiani kykyjä, myös sielullisia / älyllisiä kykyjäsi, ja tunne-elämäsi on myös suurenmoinen lahja minulta")

3) Ja sitten tapahtui syntiinlankeemus, ja jonkin verran myöhemmin todetaan jopa näin: "Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat..." (eli kokonaisvaltainen turmellus tapahtui ihmisessä)

4) Silti, Jumala haluaa myös nykyään, että me "varjelemme ja viljelemme" - emme ainoastaan ympäröivää luomakuntaa - vaan myös omia sielullisia kykyjämme, kuten myös esim. suojelemme ja kehitämme (edesautamme) kehoamme, eli yritämme vaalia ja edistää sen terveyttä jne. - eli "varjelua ja viljelyä" on tuokin toiminta (tekemättä tuostakaan asiasta kuitenkaan epäjumalaa itsellemme, joka vaara on aina olemassa).

Tietysti ihmisen ns. hengenelämä - jolla tarkoitan yhteyttä Jumalaan, ja joka perustuu sovintoon Jumalan kanssa (ensin pitää olla asiat ylöspäin kunnossa) - on ensiarvoisen tärkeää. Kuitenkin myös Jumalaan ihminen on yhteydessä kokonaisena ihmisenä, niin ruumiin, sielun kuin hengen tasolla, ja niiden kautta.


Luulen, että Watchman Neelle (ja monelle muullekin, kuten minullekin aiemmin) on tapahtunut tässä aihepiirissä väärinkäsitys sen vuoksi, että sekoitetaan asioita seuraavasti:

Raamattu käyttää välillä käsitettä "sielullinen" synonyymina käsitteelle "lihallinen", jolla viitataan ihmisen langenneeseen luontoon, eli ns. "vanhaan Aadamiin".
Tuossa paavalilaisessa terminologiassa "sielullinen" siis ymmärretään "hengellisen" vastakohdaksi, tai ainakin joksikin epäsuotavaksi asiaksi. (Ja näin mielestäni Paavalia tietenkin kuuluukin tulkita ja ymmärtää.)

Kuitenkin, Raamattu EI OPETA, että ihmisen sielu (nykypsykologi sanoisi "psyyke") olisi paha, vaikka toki sitäkin koskee (siihen jatkuvasti vaikuttaa) syntiturmelluksen tyly todellisuus - koko maailmahan on Raamatun mukaan "pahan vallassa".

Silti Jumala haluaa, että me syntiset ihmiset käyttäisimme parhaan kykymme ja ymmärryksemme mukaisesti (ja ahkerasti) kaikki niitä kykyjämme ja ominaisuuksiamme, jotka Hän on meihin luonut - sillä tavalla toteutamme ns. luomisen evankeliumia, ja tuomme Jumalalle kunniaa, niin, kuinkas muutenkaan? Häneltähän nuokin lahjat ovat peräisin!
Toki meidän pitää jatkuvasti VALVOA tuota "itsemme toteuttamista", sillä sielunvihollinen, oma lihamme ja maailma (eli muut syntiset) omilla puheillaan ja töillään jatkuvasti vääristävät ja turmelevat Jumalan upeita lahjoja, ja nämä voimat ("turmiovallat") johtavat meitä käyttämään noita lahjoja väärin, eli vastoin Jumalan tahtoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nuo lahjat ja kyvyt olisivat itsessään vääriä ja vältettäviä.

Lisäksi on huomattava, että sielunvihollinen - sen lisäksi että hän yrittää yllyttää ihmistä käyttämään kaikkia (myös sielullisia) kykyjään niin, että se edistääkin niitä väärämielisiä tavoitteita ja tarkoitusperiä, joita vihollisella itsellään on - kykenee (puhun edelleen vihollisesta) myös antamaan ihmiselle jopa yliluonnollisia sielullisia ja ruumiillisia kykyjä, nimittäin silloin kun ihminen on erityisen selkeästi joutunut ja / tai antautunut vihollisen vaikutuspiiriin, toisin sanoen "astunut hänen alueelleen". Mutta tämä onkin sitten ihan oma juttunsa.

On kuitenkin mielestäni väärä ajatus, etteikö ihminen saisi Jumalan kanssa sovinnossa eläessään yrittää kehittää itseään (tehdäkseen sitä kautta hyvää lähimmäisilleen ja myös itselleen) kaikella mahdollisella tavalla, ja niin paljon kuin vain ikinä haluaa ja jaksaa.


Varmasti Neellä on opetuksessaan paljon hyvää, mutta kritiikkini kärki oli siis ainoastaan siinä (ja toisaalta tämä asia on hyvin tärkeä, eikä "ihan harmiton pikkujuttu", taikka sivuseikka), että mitä pastori Nee opettaa ihmisen sielusta liittyen aikaan ennen lankeemusta, ja toisaalta sen jälkeen.

Tuosta äskeisestä aiheesta en siis ole samaa mieltä Neen kanssa, eikä myöskään luterilainen tunnustus ole.

Neehän muun muassa opettaa / väittää, että

1) "Jumala...ei koskaan työskentele ihmisen sielun voimalla, sillä se on Hänelle käyttökelvoton."

2) "Jumala asetti luomisessa Aadamiin valtavan voiman toteuttamaan Jumalan hänelle antamaa tehtävää, viljellä ja varjella maata ja tehdä se alamaiseksi itselleen." (tällä Nee tarkoittaa ihmisen sielunvoimaa), ja myös seuraava ajatus on Neeltä:

3) "Ylipäätään kaikki uskonnot yrittävät omilla tekniikoillaan vapauttaa voiman, jonka Aadam luomisen perusteella jätti sieluumme."

4) Ja näinkin Nee kysyy: "Mitä varten luulet Jeesuksen kehottavan seuraajiaan kadottamaan oman sielunelämänsä ja sen voiman?" (eli tuo kysymys sisältää siis väitteen siitä, että Jeesus olisi [mukamas] käskenyt seuraajiaan kadottamaan oman sielunelämänsä, ja sen voiman - jota Jeesus ei missään vaiheessa käskenyt)

Ensinnäkin, jos (ja kun!) Jumala ITSE on luonut niin ihmisen ruumiin, sielun ja hengen - ja tämä kaikki oli "sangen hyvää", eli virheetöntä, synnitöntä, pyhää, ja toisaalta Raamattu myös korostaa ihmisen ykseyttä, olemuksen kokonaisuutta, sillä nuo kaikki kolme vaikuttavat toisiinsa, eikä ihmistä voi siinä mielessä jakaa osiin - niin miksi sitten ihmisen sielu (joka on Jumalan luoma!) olisi jotenkin paha, sen pahempi kuin ruumis tai henki? Toki ihminen elää nykyään synnin vallassa - joka jatkuvasti saastuttaa ja turmelee koko ihmistä - mutta miksi juuri ihmisen sielu (ja sen voima, sen kyvyt) olisi jotenkin paha ja vältettävä asia? Toisaalta tähän pitää heti sanoa, että Nee puhuu mielestäni aika mystiseen ja epäselvään sävyyn "sielun voimasta" - eli hänen olisi kannattanut (...tai Koiviston?) tarkentaa, että mitä hän tuolla oikein tarkoittaa? Nimenomaan sielullisilla kyvyilläsi (tai "sielussasi olevalla voimalla", jos niin haluaa sanoa) sinä esimerkiksi sävellät uuden sävellyksen, tai vaikkapa kirjoitat sähköpostin, tai esim. päätät lukea Raamatun vuodessa läpi. Kuten tiedät, jos ei puhu ja selitä hyvin selkeästi, niin tällaisissa asioissa tapahtuu helposti väärinkäsityksiä.

Voi myös kysyä, että miksi muka "Jumala ei koskaan työskentele ihmisen sielun voimalla", missä näin Raamatussa sanotaan? (Ja taas kysymme: Mitä ihmettä Nee oikein tarkoittaa tuolla "voimalla"?) Aivan varmasti Jumala käyttää KOKO IHMISTÄ, silloin kun ihminen elää Jumalan Hengen johdossa. Silloin myös ihmisen sielu pääsee kukoistukseensa! Miksi ihminen ei saisi "täysin rinnoin" kehittää ja käyttää omaa sieluaan (ja sen kykyjä), jonka (ja jotka) Jumala itse on hyvyydessään luonut? Ja tuolla "sielunvoimalla" ihminen NEEN ITSENSÄKIN MUKAAN synnittömänä ollessaan viljeli ja varjeli maata Eedenissä! Öh, en todellakaan pääse kärryille herra Neen ajatuksenjuoksusta - tai sitten vain olemme eri mieltä tästä asiasta.

Sen vielä haluan sanoa, että pidän myös sielunhoidollisesta (mielenterveydellisestä) näkökulmasta katsottuna todella huonona ja vakavana asiana, jos ihminen (aivan turhaan) alkaa demonisoimaan omaa psyykettään, ja sen kykyjä ja ominaisuuksia. Muun muassa tästä syystä sanoinkin, että en pidä tätä aihetta ihan "harmittomana pikkuasiana", vaan tällaisissa väitteissä kannattaa olla tarkkana.

Hyvää Johannes Kastaja -juhlan jälkeistä loppukesää kaikille lukijoille! 

PS

Niin, se kysymykseni ruachista ja neshamahista liittyi - ja tämä on vain sivuseikka tässä aloittamassani keskustelussa - ainoastaan yritykseeni saada selvyys siitä, että onko perusteltua kääntää kiinankielinen sana chi hepreankielisellä sanalla ruach (tai päinvastoin), sillä tällaista tietoa on internetissä paljon liikkeellä, mutta itse olisin hyvin varovainen pitämään noita sanoja "ilman muuta" synonyymeina. (Tietämättä kuitenkaan varmuudella miten asia on.) Mahtaako prof. Antti Laato osata vastata tähän? :-) (Jos hän sattuisi harrastamaan myös kiinan kielen opiskelua...?)

Jatkan edellistä viestiäni sen verran, että voin vielä kertoa tässä mitä edesmennyt evankelista Nee Shu-tsu eli Henry "Watchman" Nee opetti ihmisen sielullisista kyvyistä, sillä tuo asia liittyy suoraan Taijin (ja mm. joogan, transsendenttisen mietiskelyn, ja reikin) harjoittamiseen.

Timo Koivisto on iloksemme referoinut Watchman Neen opetuksia. Lainaan hänen hyvin tehtyä referaattiaan tähän.

EDIT: Lainaus muutettu linkiksi. Tästä linkistä löytyy kirjoitus, johon olen vastauksessani pari kertaa viitannut: Timo Koiviston nettipäiväkirja - sielun piilevä voima. Terveisin, Nettipappi.

Kysyisin nettipastorilta, että mitä hän ajattelee seuraavasta: Onko taijin harjoittaminen hengellisesti huono asia kristitylle, eli pitäisikö kristityn täysin välttää kyseisen lajin harrastamista? Olen jonkin verran yrittänyt tutkia tätä asiaa saamatta pohdintaani kuitenkaan täysin varmaa ja vakuuttavaa vastausta - ja siitä syystä tietenkin ajattelen, että kyseistä lajia en ainakaan itse voisi harjoittaa (koska ei ole hyvä tehdä sellaista, jonka hengellisestä puhtaudesta ei ole itse varma). Pohdintani lähti liikkeelle siitä kun lankoni alkoi hyvin innoissaan harrastamaan tai chi:tä, ja nykyään hän toimii jo lajin opettajana. Lähtökohtaisesti ajattelen niin, että tai chi on eräs tapa harjoittaa taolaisuutta (vaikka ei itse ajattelisi taolaisuutta siinä harjoittavansa), ja siitä syystä en pidä tuota lajia (ja siihen liittyvää elämäntapaa ja maailmankatsomusta) kristitylle hyvänä asiana.

Yksi asia, jota olen aihepiiriin liittyen hiukan myös pohtinut - ja joka voisi ehkäpä avata taijin olemusta lisää - on kysymys käsitteiden ki, chi, prana, ruach, mana, pneuma, spiritus, ruh, nĕshamah sekä väki merkityksestä, ja niiden välisestä yhteydestä. Kuten tätä aihetta tuntevat tietävät, niin tai chi:ssä pyritään kehittämään elämänenergiaa, jota kiinalaiset kutsuvat nimellä chi. (Kts. esim. http://fi.wikipedia.org/wiki/Qi). Eri kielissä samalle elämänenergialle on muun muassa seuraavia nimityksiä: Ki (Japani) / Chi (Qi) (Kiina) / Mana (Polynesia) / Prana (Intia) / Ruach (Heprea) / Väki (?) (Suomi) / ja mahdollisesti esim. myös käsite Nĕshamah (Heprea). (Suomen kielen sana väki on hyvin vanha, eikä sitä perusmuodossaan [tuossa merkityksessään] nykykielessä enää käytetä, mutta eräs henkilö radiossa väitti, että sillä olisi aikoinaan viitattu aivan samaan asiaan kuin chi ja mana jne. - en ole vielä ehtinyt tutkia onko tuo väite totta.) 1. Moos. 2:7:ssä ei ruach-sanaa kuitenkaan käytetä (vaan käsitettä nĕshamah), mutta seuraavissa VT:n kohdissa sitä käytetään: http://www.blueletterbible.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?Strongs=H07307&t=KJV, eli käsite ruach on hyvin tärkeä VT:ssa.

Mielelläni myös kuulisin, mikä ero on tarkkaan ottaen käsitteillä ruach ja nĕshamah, ja olisi myös kiva kuulla mahdollisimman tarkka selvitys siitä, miten Pyhä Raamattu määrittelee toisaalta sielun, ja toisaalta hengen, ja mitä eroa se tekee näiden kahden välille. Kuten esim. Watchman Nee toteaa, niin eikö nettipastoristakin ole huono asia, jos kristitty pyrkii kasvattaa sielunsa / chi-energiansa voimaa? No, tässä tulee helposti liikaa kysymyksiä yhteen viestiin, joten lopetan kysymysten teon tähän. :-) Suuret kiitokset vastauksesta!


EDIT: Otsikko vaihdettu yleispätevämmäksi. Marko