Hei vaan alkuperäiselle kysyjälle ja nettipapille!

Ensinnäkin haluan kiittää nettipappi Markoa siitä, että vastailet täällä vaikeisiin kysymyksiin omalle ajattelullesi uskollisena. Netissä toimimiseen liittyy sellaisia erityisiä piirteitä, kuten julkisuus ja kysymisen helppous (= tulee paljon vaikeita kysymyksiä, kun niitä on kenen tahansa helppo kirjoitella ja vieläpä anonyymisti), että toimintasi on todella arvostettavaa.

Varsinaiseen kysymykseen: itse olen ajatellut asiaa siten, että väkivalta on tosiaan aina luonteeltaan negatiivista, mutta sillä on kahdet kasvot. Toisaalta väkivalta voi olla syntiä, toisaalta rangaistus synnistä. Mikäli väkivalta on rangaistus, se voi olla hyväksyttävää. Se, kummalle puolelle väkivalta kussakin tapauksessa asettuu, riippuu toimijasta ja motiiveista. Yksittäisen ihmisen aiheuttama väkivalta ei voi olla rangaistus (se on siis syntiä), vaan rangaistuksen antaa esivalta. Esivalta saa oikeutuksensa Jumalalta (Room. 13:1-5). Niin kauan, kun esivalta toimii Jumalan mandaatilla, sen aiheuttama väkivalta rangaistuksen muodossa on hyväksyttävää. Se, toimiiko esivalta Jumalan mandaatilla, on varmaankin asia, joka pitää jokaisen pureskella tapauskohtaisesti itse (Room. 13:1). Esim. olemme varmaan kaikki samaa mieltä, että vaikkapa Hitlerin valta ei ollut Jumalalta peräisin.

Summatakseni: mikäli toimija (esivalta) ja motiivi (Jumalan tahdon toteuttaminen) ovat kunnossa, väkivalta on hyväksyttävää. Toinen kysymys on se, mikä on oikea väkivallan määrä ja luonne kussakin yhteiskunnassa, jotta toimet täyttävät niiden rangaistuksellisen tehtävän. Meidän yhteiskunnassamme oikea väkivallan määrä varmaankin on se, mitä täällä nyt harrastetaan eli ihmiset suljetaan ulos yhteiskunnasta vankiloihin. Joissakin aikaisemmissa yhteiskunnissa, kun elämä oli muutoinkin huomattavasti väkivaltaisempaa, oli varmaankin tarpeen säätää myös kovempia rangaistuksia, jotta toimenpiteiden rangaistuksellinen tehtävä hoitui oikein. Kuitenkin ajattelen, että silloinkin, kun väkivaltaa käyttää esivalta rangaistakseen, se on suhteutettava tarpeeseen eli enempää väkivaltaa ei saa käyttää kuin on tarpeen. Tämän ajattelen johtuvan väkivallan negatiivisesta perusluonteesta, mutta en osaa antaa näkemykselleni tueksi Raamatun kohtia. Ehkä tätä voi perustella siten, että esivalta käyttää (väki)valtaa Jumalan tahdon toteuttamiseen, ja Jumalan tahto ei voi olla enemmän väkivallan käyttäminen, kuin on tarpeen.

Meneekö ihan metsään?