1
Kysy Nettipapilta / Synnistä, rakkaudesta ja Ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä
« : 19.05.2020 - klo:07:21 »
Morjesta Marko!
Tuntuu, että Nettipapin kantava teema on aikojen alusta alkaen ollut se, että nuoret ja nuoret aikuiset kyselevät elämän (/kirkollispolitiikan) suurista kysymyksistä ja sinä kaivat Raamatusta niihin vastauksen. Rohkaistun kuitenkin kysymään kysymyksen Raamatusta itsestään, ja luotan siihen, että vastaus pohjaa totuttuun tapaan rautaiseen raamatuntuntemukseesi.
Siispä asiaan!
Luin taannoin Ensimmäistä Johanneksen kirjettä, jonka tavoitteena mitä ilmeisimmin on kirjeen omien sanojen mukaan se, että ”ilomme tulisi täydelliseksi”, ja Wikipedian mukaan vielä kaupanpäällisinä Jeesuksen ihmisyyden ja jumaluuden todistaminen ynnä sen kautta harhaopin kitkeminen. Kirjeen keskeinen punainen lanka tuntuu olevan sensuuntaisessa väittämässä, että Jeesus oli Jumala ja ihminen, ja jos Hän rakasti meitä, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Yhtenä langan paksummista säikeistä kulkee erilaisia syntiä käsitteleviä pohdintoja ja väitteitä, joihin kaipaan selvyyttä.
Kirjeen alussa (1:8-10) lähdetään liikkeelle tutuista peruspalikoista: olemme kaikki syntisiä ja Jumalan armossa saamme synnit anteeksi. Helppoa ja kivaa. Tältä pohjalta luvuissa 1 ja 2 Johannes selittää käskyjä ja niiden tarkoitusta. Tuntuu, että ollaan aivan evankeliumin peruspalikoiden äärellä: ihminen on syntinen, Jumala antaa synnit anteeksi, koettakaa olla tekemättä syntiä niin elämä on parempaa. Johtunnee omasta ymmärtämättömyydestäni, mutta kolmannesta luvusta alkaen synnin käsittely alkaa tuntua aiempaan verrattuna melko twistaavalta.
Kirjeen puolestavälistä loppuun löytyy useampia syntiä käsitteleviä, paradoksaalisen kuuloisia väittämiä:
”Kristus --- tuli ottamaan pois synnit” (ei sovittamaan syntejä, vaan ottamaan ne pois) (3:4)
”Syntiä ei tee kukaan, joka hänessä pysyy. Ei kukaan, joka tekee syntiä, ole häntä nähnyt...” (3:6)
”Yksikään Jumalasta syntynyt --- ei voi tehdä syntiä, koska on syntynyt Jumalasta” (3:9)
”...se, joka ei tee Jumalan tahtoa, ei ole Jumalasta...” (3:10)
Viides luku tuntuu viitteineenkin kirjeen hämmentävimmältä osalta, testiltä siitä, olenko ymmärtänyt aiemmat luvut. Selvästi en!
”Kaikki vääryys on syntiä, mutta sellaistakin syntiä on, joka ei johda kuolemaan” (5:17)
”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä...” (5:18)
Kysymykseni on ylimalkaan tässä: mitä Ensimmäisen Johanneksen kirjeen kirjoittaja mielestäsi koettaa sanoa synnistä? Alussa hän toteaa, että ”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme” ja ylipäätään syntiä tekevään ihmiseen viitataan kautta kirjeen (vielä lopussakin 5:16). Samaan aikaan hän toteaa, että ”Me tiedämme olevamme Jumalasta...” (5:19), mutta myös, että ”me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä”.
Mistä siis on kyse? Mitä synti missäkin kohtaa tarkoittaa? Mikä ero on jakeiden 5:16 ja 5:17 kuolemaan johtavalla synnillä ja ei-kuolemaan-johtavalla synnillä? Onko kuolemaan johtava synti se, ettei usko Jeesuksen pelastustyöhön, ja kaikki muu synti sitten toissijaista syntiä? Miten tämä eroaa siitä, että Hepr. 6:4-6 & 10:26-31 mukaisesti ensin uskoo, mutta sitten kieltää Jeesuksen?
Viittaako ilmaisu ”Jumalasta syntynyt” kristityihin? Mitä tarkoittaa se, että yksikään Jumalasta syntynyt ei voi tehdä syntiä, kun ainoa synnittömästi elänyt ihminen oli tiettävästi Jeesus?
Ihmettelyni synnin tematiikasta lienee tässä kohtaa tullut selväksi siinä määrin, että pystyt sitä valaisemaan. Nyt kun päästiin vauhtiin, niin minä vedänkin vaihteen kakkoselle ja heitän vielä lyhyen kyssärin käskyistä ja jumalasuhteesta. Mikä on Johanneksen mielestä käskyjen tarkoitus? 3:23 kiteyttää edeltävän luvun pohjalta, että Jumalan käsky on uskoa Jeesukseen ja rakastaa toinen toistamme. 3:24 jatkaa, että ”joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa ja Jumala pysyy hänessä”. Mitä Jumalassa pysyminen ja Jumalan [meissä] pysyminen tässä kohtaa tarkoittavat?
Saan tuosta kiinni ainakin sen ajatuksen, että toisten rakastaminen ”teoin ja totuudessa” auttaa elämään Jumalan tahdon mukaan eli hyvin, ja siten ”pysymään Jumalassa”, ja usko Jeesukseen luonnollisesti on koko homman ydin ja perusedellytys. Olenko kartalla?
Pahoittelut venähtäneestä kysymyksestä! Olen pohtinut tätä kirjettä reilun kuukauden verran tasaisin väliajoin, ja syntyneitäkysymyksiä ajatuksia on melkoisesti. Koetin pitäytyä jotenkin rajatussa aiheessa, jotta kerkeät tekemään muitakin töitä kuin selittämään koko Johanneksen kirjettä nettifoorumilla. Vaikka sitä minä oikeastaan pohjimmiltaan pyydänkin.
Jos tiedät hyviä selitysteoksia / opetuksia / pohdintoja aiheesta, kuulen niistä mielelläni.
Kiitos paljon vastauksestasi!
Tuntuu, että Nettipapin kantava teema on aikojen alusta alkaen ollut se, että nuoret ja nuoret aikuiset kyselevät elämän (/kirkollispolitiikan) suurista kysymyksistä ja sinä kaivat Raamatusta niihin vastauksen. Rohkaistun kuitenkin kysymään kysymyksen Raamatusta itsestään, ja luotan siihen, että vastaus pohjaa totuttuun tapaan rautaiseen raamatuntuntemukseesi.
Siispä asiaan!
Luin taannoin Ensimmäistä Johanneksen kirjettä, jonka tavoitteena mitä ilmeisimmin on kirjeen omien sanojen mukaan se, että ”ilomme tulisi täydelliseksi”, ja Wikipedian mukaan vielä kaupanpäällisinä Jeesuksen ihmisyyden ja jumaluuden todistaminen ynnä sen kautta harhaopin kitkeminen. Kirjeen keskeinen punainen lanka tuntuu olevan sensuuntaisessa väittämässä, että Jeesus oli Jumala ja ihminen, ja jos Hän rakasti meitä, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Yhtenä langan paksummista säikeistä kulkee erilaisia syntiä käsitteleviä pohdintoja ja väitteitä, joihin kaipaan selvyyttä.
Kirjeen alussa (1:8-10) lähdetään liikkeelle tutuista peruspalikoista: olemme kaikki syntisiä ja Jumalan armossa saamme synnit anteeksi. Helppoa ja kivaa. Tältä pohjalta luvuissa 1 ja 2 Johannes selittää käskyjä ja niiden tarkoitusta. Tuntuu, että ollaan aivan evankeliumin peruspalikoiden äärellä: ihminen on syntinen, Jumala antaa synnit anteeksi, koettakaa olla tekemättä syntiä niin elämä on parempaa. Johtunnee omasta ymmärtämättömyydestäni, mutta kolmannesta luvusta alkaen synnin käsittely alkaa tuntua aiempaan verrattuna melko twistaavalta.
Kirjeen puolestavälistä loppuun löytyy useampia syntiä käsitteleviä, paradoksaalisen kuuloisia väittämiä:
”Kristus --- tuli ottamaan pois synnit” (ei sovittamaan syntejä, vaan ottamaan ne pois) (3:4)
”Syntiä ei tee kukaan, joka hänessä pysyy. Ei kukaan, joka tekee syntiä, ole häntä nähnyt...” (3:6)
”Yksikään Jumalasta syntynyt --- ei voi tehdä syntiä, koska on syntynyt Jumalasta” (3:9)
”...se, joka ei tee Jumalan tahtoa, ei ole Jumalasta...” (3:10)
Viides luku tuntuu viitteineenkin kirjeen hämmentävimmältä osalta, testiltä siitä, olenko ymmärtänyt aiemmat luvut. Selvästi en!
”Kaikki vääryys on syntiä, mutta sellaistakin syntiä on, joka ei johda kuolemaan” (5:17)
”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä...” (5:18)
Kysymykseni on ylimalkaan tässä: mitä Ensimmäisen Johanneksen kirjeen kirjoittaja mielestäsi koettaa sanoa synnistä? Alussa hän toteaa, että ”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme” ja ylipäätään syntiä tekevään ihmiseen viitataan kautta kirjeen (vielä lopussakin 5:16). Samaan aikaan hän toteaa, että ”Me tiedämme olevamme Jumalasta...” (5:19), mutta myös, että ”me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä”.
Mistä siis on kyse? Mitä synti missäkin kohtaa tarkoittaa? Mikä ero on jakeiden 5:16 ja 5:17 kuolemaan johtavalla synnillä ja ei-kuolemaan-johtavalla synnillä? Onko kuolemaan johtava synti se, ettei usko Jeesuksen pelastustyöhön, ja kaikki muu synti sitten toissijaista syntiä? Miten tämä eroaa siitä, että Hepr. 6:4-6 & 10:26-31 mukaisesti ensin uskoo, mutta sitten kieltää Jeesuksen?
Viittaako ilmaisu ”Jumalasta syntynyt” kristityihin? Mitä tarkoittaa se, että yksikään Jumalasta syntynyt ei voi tehdä syntiä, kun ainoa synnittömästi elänyt ihminen oli tiettävästi Jeesus?
Ihmettelyni synnin tematiikasta lienee tässä kohtaa tullut selväksi siinä määrin, että pystyt sitä valaisemaan. Nyt kun päästiin vauhtiin, niin minä vedänkin vaihteen kakkoselle ja heitän vielä lyhyen kyssärin käskyistä ja jumalasuhteesta. Mikä on Johanneksen mielestä käskyjen tarkoitus? 3:23 kiteyttää edeltävän luvun pohjalta, että Jumalan käsky on uskoa Jeesukseen ja rakastaa toinen toistamme. 3:24 jatkaa, että ”joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa ja Jumala pysyy hänessä”. Mitä Jumalassa pysyminen ja Jumalan [meissä] pysyminen tässä kohtaa tarkoittavat?
Saan tuosta kiinni ainakin sen ajatuksen, että toisten rakastaminen ”teoin ja totuudessa” auttaa elämään Jumalan tahdon mukaan eli hyvin, ja siten ”pysymään Jumalassa”, ja usko Jeesukseen luonnollisesti on koko homman ydin ja perusedellytys. Olenko kartalla?
Pahoittelut venähtäneestä kysymyksestä! Olen pohtinut tätä kirjettä reilun kuukauden verran tasaisin väliajoin, ja syntyneitä
Jos tiedät hyviä selitysteoksia / opetuksia / pohdintoja aiheesta, kuulen niistä mielelläni.
Kiitos paljon vastauksestasi!