1
Kysy Nettipapilta / Vs: Kristuksen sisällinen tunto
« : 27.09.2020 - klo:20:52 »
Kiitos Marko, olit hyvin saanut kiinni kipuilustani. Kuuntelin tallenteesi ”uudella korvalla” ja kuulin niissä avaraa, realistista analyysia. Jos uskallan kiteyttää oman ymmärrykseni; uskommekin asettuu tunne-elämämme rakenteen ja persoonallisuutemme asettamiin rajoihin. Näin se kai on nähtävä?
Minua rohkaisi myös se, että ns. predestinaatiokysymystä käsitellessäsi välillisesti myönsit vaikeudet tulkita myös minun luettelemani raamatunkohdat, jotka sisältävät juuri tätä aihepiiriä.
On kai suostuttava siihen, että ”Raamatun hämärät kohdat tulee tulkita selkeiden kohtien valossa”. Miten vaikea kirja…!!
Vaikka Seurakunnan kolminaisuus -luentosi antavatkin paljon vastauksia, rohkenen kuitenkin testata näkemystäsi vielä asiasta, jota olen joutunut miettimään liittyen tähän ”sisällisen tuntemisen” problematiikkaan. - Kristinuskon keskiössä on armo ja Jlan rakkaus. Ajattelen, että armon ja anteeksiannon tarve syntyy vasta synnintunnon myötä- sen myötä, että koen helvetin olevan avoinna edessäni ilman Kristuksen ristiä. Vasta tätä kautta Jumalan rakkauskin tullee eläväksi ja todelliseksi. Synnintunnossa näen moraalisen synnintunnon versus kristillinen synnintunto. Uskallan väittää, että jokaisella ihmisellä – patologista persoonallisuutta lukuunottamatta- on moraalinen synnintunto. Moraalinen synnintunto ei kuitenkaan synnytä tarvetta Jumalan anteeksiantoon! Ehkäpä meiltä ”kipuilevilta” ja niiltä, jotka suhtautuvat välinpitämättömästi uskon kysymyksiin, puuttuu juuri tämä kristillinen synnintunto….? Sekin, samoin kuin ”sisällisen tuntemisen” löytäminen on lahja, jota ei voi itse ottaa - se annetaan. ??
– Mihinkähän ”nurkkaan” olen itseni komplisoituneen ajatteluni takia ajanutkaan! Mitä ajatuksia sinulla on liittyen esittämääni asetelmaan; moraalinen versus kristillinen synnintunto ?
Minua rohkaisi myös se, että ns. predestinaatiokysymystä käsitellessäsi välillisesti myönsit vaikeudet tulkita myös minun luettelemani raamatunkohdat, jotka sisältävät juuri tätä aihepiiriä.
On kai suostuttava siihen, että ”Raamatun hämärät kohdat tulee tulkita selkeiden kohtien valossa”. Miten vaikea kirja…!!
Vaikka Seurakunnan kolminaisuus -luentosi antavatkin paljon vastauksia, rohkenen kuitenkin testata näkemystäsi vielä asiasta, jota olen joutunut miettimään liittyen tähän ”sisällisen tuntemisen” problematiikkaan. - Kristinuskon keskiössä on armo ja Jlan rakkaus. Ajattelen, että armon ja anteeksiannon tarve syntyy vasta synnintunnon myötä- sen myötä, että koen helvetin olevan avoinna edessäni ilman Kristuksen ristiä. Vasta tätä kautta Jumalan rakkauskin tullee eläväksi ja todelliseksi. Synnintunnossa näen moraalisen synnintunnon versus kristillinen synnintunto. Uskallan väittää, että jokaisella ihmisellä – patologista persoonallisuutta lukuunottamatta- on moraalinen synnintunto. Moraalinen synnintunto ei kuitenkaan synnytä tarvetta Jumalan anteeksiantoon! Ehkäpä meiltä ”kipuilevilta” ja niiltä, jotka suhtautuvat välinpitämättömästi uskon kysymyksiin, puuttuu juuri tämä kristillinen synnintunto….? Sekin, samoin kuin ”sisällisen tuntemisen” löytäminen on lahja, jota ei voi itse ottaa - se annetaan. ??
– Mihinkähän ”nurkkaan” olen itseni komplisoituneen ajatteluni takia ajanutkaan! Mitä ajatuksia sinulla on liittyen esittämääni asetelmaan; moraalinen versus kristillinen synnintunto ?