Hyvin olet mielestäni kirjoittanu aiheesta. Kokemuksesta allekirjoitan etenkin sen seikan, että seksi todellakin on jotain todella erityistä, jota ei missään nimessä kannata/pidä heittää hukkaan ennen avioliittoa.

Exäni kanssa emme onnistuneet pitämään näppejämme erossa toisistamme ja nyt näin suhteen päätyttyä sen vasta näkee, mitä seksi todella on ja mihin Jumala on sen oikeasti tarkoittanut. Nyt näin jälkeenpäin malttamattomuutemme harmittaa todella paljon, koska nyt mulla ei ole enää sitä ainutkertaisuutta jaettavana mahdollisen tulevan puolisoni kanssa. En tiedä onko hyvä vai paha, että exäni ja mun seksielämä oli jotain niin kaunista, ettei sen kuvaamiseen ole sanoja. Jos se on paha, niin tahtoisinko kokea sitä enää puolisoni kanssa? Entä jos se onkin hyvä, niin mahdanko olla tyytyväinen tulevan puolisoni kanssa seksielämään?

Näen neitsyyden siten, että se on vähän kuin kuulo tai näkö, jota ei saa takaisin sen menetettyään. Toisaalta taas ajattelen, että Jumalan armo ei pääty siihenkään. Kuitenkin ajatus siitä, että en voi tätä asiaa jakaa uutena ja ihmeellisenä asiana puolisoni kanssa, se tuntuu pahalta ja kalvaa mieltä. Kunpa olisi vaan malttanut...

Mitä Marko oot mieltä etenkin tuosta armo-kohdasta? Jaksan ite uskoa ja luottaa siihen, että jos vielä puolison tulen saamaan, niin Jumala antaa jotain sellaista uutta ja kaunista, josta en osaa vielä edes haaveilla  Huolimatta aiemmasta malttamattomuudesta.

Tuli lisäksi mieleen vastauksiasi lukiessani, että mitä tehdä seurustelusuhteessa, jossa toinen kumppanista ei usko eikä halua kuullakaan Raamatun opetuksista ja toinen tahtoisi elää niiden mukaisesti? Ja jos nämä kaksi kuitenkin oikeasti rakastaisivat toisiaan? Tällaisiakin pareja kaiketi maailmasta löytyy. Jos nämä todella rakastaisivat toisiaan, he myös kunnioittaisivat toisiaan ja toistensa periaatteita ym. Mahtaisiko siitä löytyä jonkinlainen yhteinen sävel?