toinen kuitenkin ymmärtäisi ja haluaisi anteeksiantoa.
Luulen että henkilö ei edes tiedä loukanneensa minua. Yleensä, kun "hengailemme" yhdessä isolla porukalla jossa kyseinen henkilökin on mukana, unohdan katkeruuden. Mutta jos tulee samantapainen tilanne kuin neljä vuotta sitten, muistan katkeruuteni enkä pidä siitä. Tahtoisin päästää irti, mutta unohtaminen on vaikeaa.
Henkilö ei käynyt nuorten illoissa noin kahteen vuoteen, joten en miettinyt asiaa ollenkaan. Mutta kun hän vuosi sitten tuli takaisin, vanhat tunteet nousivat pintaan ja olin katkera. Melkein jopa kaduin kun olin itse pyytänyt hänet nuorten iltaan. Sisälläni tahtoisin vielä olla hänelle kaveri, mutta en voi ennen kuin olen raivannut katkerat tunteeni pois. Kadun vihaani syvästi, koska hän vielä selvästi luulee, että olemme parhaat kaverit, niin kuin ala-asteella.
Voisitko rukoilla, että saisin mieleeni rauhan ja rohkeutta puhua asiasta??