Tälläistä asiaa olen monesti miettinyt eli kun lähetyskäskyä tai yleistä pappeutta noudattaen, jokainen kristitty on velvollinen kertomaan uskostaan, niin kuitenkin miten voi tietää kuka on oman etsikkoajan keskellä? Eli onko traktaattien/muun kirjallisuuden jako turhaa niille, jotka eivät ole kiinnostuneita uskosta? Olen ymmärtänyt, että meidän tehtävä on nimenomaan auttaa niitä löytämään, jotka etsivät Jumalaa. Kysymyksessä mitä on usko sivuutettiin aihetta, niin että ei ihminen voi tulla uskoon ellei Jumala häntä vedä. Oman elämän pitäisi olla myös todistusta uskosta muille ja sepä riipaisee kun huomaa epäonnistuvansa. Missään tapauksessa ei haluaisi sen aiheuttavan päinvastaista reaktiota.


EDIT: Otsikko muokattu. Marko

Tässä eilenkin pysähdyin Jumalanpalveluksessa rukouksen sanoihin, jossa rukoiltiin edesmenneiden puolesta. Eli kovasti haluan rukoilla heidän puolestaan, mutta kuinka paljon sitten rukous pystyy vaikuttamaan enää. Onko raamatussa joku kohta missä erityisesti kehoitetaan rukoilemaan näin?