Hei,
Jälkipäivityksenä tahdon sanoa ettei hän ole raskaana. Kipuilen kuitenkin suuresti oman tekoni kanssa ja minun on hankalaa löytää omatunnolleni rauhaa vaikka tiedänkin, että Herraon armahtanut minut jo ristillä. Olen käynyt ripittäytymässä ja ehtoollisella, mutta koen ettei se juurikaan ole auttanut omatuntoani. Tahtoisin pääosin kysellä viisautta yhteen asiaan.

Mainitsit viestissäsi, että olemme liittyneet toisiimme sitein. Asia lieneekin niin, että olemme tulleet yhdeksi lihaksi (1. kor 6:16). Koen tästä suurta ahdistusta. Muista synneistä on helppo jatkaa elämää eteenpäin luottaen armoon ja koittaen tehdä parannuksen, mutta koen, että olen tehnyt jotain peruuttamatonta, mikä tekee asiasta hankalempaa. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Olenko ikuisesti sidoksissa kyseiseen henkilöön? Onko minulla velvollisuus mennä naimisiin hänen kanssaan (1 kor. 7:9; 2. moos 22:15). Tahtoisin tulevaisuudessa Jumalallisen avioliiton, joka rakentuu Jeesuksen ympärille, enkä ole varma onko se mahdollista tämän henkilön kanssa. En tiedä mitä tehdä, olen koittanut rukoilla, olen avuton ja eksynyt ja vailla viisautta.

Hei

Olen 44 vuotias tutkija.

Jumala on hyljännyt minut ja minusta tehtiin skitsofrenia-diagnoosi vaikka oireeni ovat pieniä.

Sekoilin lääkkeiden takia, menetin työpaikkani ja nyt minulla menee kolme lääkettä jotka väsyttävät minua ja muistini pätkii välillä.

Voitteko auttaa minua kun ihmiset ovat saatanan vallassa eikä lääkkeiden lopettamista haluta sallia minulle enää!

Hei Uskova99!

Liitin kysymyksesi tähän olemassa olevaan viestiketjuun. Edellä olen vastaillut hyvin samankaltaisiin pohdintoihin. Jokainen elämäntilanne on aina yksilöllinen, eikä koskaan kahdelle ihmiselle voi antaa samaa neuvoa. Uskon, että edellisiin viesteihin perehtyminen antaa sinulle kuitenkin hyvää perspektiiviä.

Olette tilanteessa, jossa elätte täysin niin kuin aviopuolisot, mutta ette ole virallistaneet liittoanne. Minun olisi hyvin vaikea nähdä, mitä etua siitä on, että eroaisitte. Vaikka ette ole olleet virallisesti naimisissa, neljän vuoden avoliitto ei ole millään tavalla hyvä perustus jonkun toisen kanssa solmittavalle avioliitolle. Päinvastoin koen, että nyt olisi hyvä ottaa se askel, joka olisi ollut kristillisten arvojen mukaista jo aikaisemmin.

Jos kuitenkin teidän parisuhteessanne on asetelma, jossa olette varmoja siitä, että te ette ole toisillenne sopivia kumppaneita, niin en pysty kehottamaan teitä avioliittoon. Mutta käsittääkseni kyse ei vähimmässäkään määrin ole siitä. Ainoa epäilyksen siemen mielessäsi taitaa olla se, onko sinun soveliasta mennä naimisiin ei-uskovan tai "vähemmän uskovan" naisen kanssa. Mutta nyt se on mielestäni selkeästi parempi vaihtoehto kuin eroaminen ja menneen suhteen painolastin kuljettaminen seuraavaan mahdolliseen suhteeseen. Keskustelkaa avoimesti, ja jos se puolisollesi sopii niin suorastaan rukoilkaa yhdessä viisautta ottaa seuraava askel.

Hei Nipa!

Kysymäsi raamatunkohta on ollut minulle nuoruudessani yksi kipeimmistä. Minua ei koskaan kiusattu siksi, että olen kristitty, mutta osasin jo etukäteen hävetä uskovaisuuttani niin, että en ainakaan ottanut sitä missään yhteyksissä esille. Niinpä nämä sanat osuivat minuun tosi kipeästi. Ajattelin, että en kelpaa Jeesukselle ennen kuin pääsen siitä häpeän tunteestani eroon.

Tässä mielessä nämä sanat toimivat meille hyvänä mittarina ja synnin osoittajana. Jos kuvittelen olevani hyvä kristitty, niin tajuan syntisyyteni viimeistään siinä vaiheessa, kun alan penkoa sydämeni sopukoita, ja tajuan häpäväni Jeesusta joko joissain tilanteissa tai suorastaan koko ajan. Tällä tavoin luettuna nämä sanat puhuvat kaikille kristityille, jotka haluavat tutkia omaa sydäntään.

Jos kuitenkin tutkitaan tuota raamatunkohtaa kokonaisuutena, huomaamme, että Jeesuksen sanojen ensisijainen kärki on juuri se, mihin sinä kysymyksessäsi viittaat:

Jeesuksen seuraamisesta
Jeesus sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen minun tähteni kadottaa, on sen pelastava. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta saattaa itsensä tuhoon ja turmioon? Joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee kunniassaan, Isänsä ja pyhien enkelien kirkkaudessa. (Luuk. 9:23-26)

Jeesus puhuu juutalaisille, jotka odottavat kovasti Messiasta. Juutalaisten messiasodotukseen liittyi kuitenkin vahvasti se perusoletus, että Daavidin Poika tulee olemaan Daavidin kaltainen soturikuningas, joka vapauttaa Israelin Rooman vallan alaisuudesta. Kansa odotti ylvästä Messiasta, joka nostaa seuraajansa kunniaan. Jeesus sanoi jotain täysin päinvastaista. Hän kertoi, että hänen taistelunsa tulee olemaan ihan jotain muuta kuin inhimillisen voiman osoitus. Jeesus tulee olemaan äärimmäisen heikko. Hänen taistelee antautumalla kuolemaan.

Niinpä hänen seuraajiensa kohtalokaan ei tule olemaan inhimillinen menestys, voima ja valta. Jeesus kutsuu seuraajiaan ristin tielle. Jotkut marttyyrikristityt ovat aivan konkreettisesti joutuneet kulkemaan saman heikkouden ja kuoleman tien. Mutta kaikille kristityille on vähintäänkin vertauskuvallisesti luvassa sama ristin kantaminen. Jeesuksen seuraaminen ei takaa maallista menestystä. Joskus Jeesuksen seurassa kulkeminen on päinvastoin luopumista menestyksestä.

Näiden Jeesuksen sanojen perimmäinen viesti on siis se, että ihminen, joka häpeää Jeesuksen valitsemaa reittiä ja valitsee itselleen mieluummin kunnian, on valinnut väärin.

Hei Anonyymi!

Sinulla on menossa sellainen sisäinen myllerrys, että on vaikea edes kuvitella, mitä kaikkea käyt läpi. Minä olen tässä tilanteessa vain sivusta huutelijan roolissa, joten en kuvittele tarjoavani sinulle mitään patenttivastauksia, jotka varmasti auttaisivat sinua. Toivon toki voivani tuoda edes vähän selkeyttä ajatusprosesseihisi, mutta silti kaikkein paras keskustelukumppani sinulle on nyt tyttöystäväsi, jonka kanssa olette samassa veneessä. Mitä tahansa tulevaisuus tuokaan, olette joka tapauksessa nyt liittyneet toisiinne sellaisin sitein, että sillä on paljon merkitystä teidän molempien tulevaisuudelle.

Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa, että kyllä Jumala armahtaa. Koet tämän tekosi erityisen suurena ja raskaana siksi, että jos teille on lapsi tulossa, niin sillä on niin suuria käytännön vaikutuksia elämääsi. Mutta ihan samalla tavalla jokainen kristitty tarvitsee Jumalan armoa sellaisistakin synneistä, joilla ei ole omaan elämään mitään näkyvää merkitystä tai joita ei edes tajua tehneensä. Synnittömän Jumalan Pojan sovitustyö oli niin suuri ja raju, että se peittää raskaimmiltakin tuntuvat rikkomukset. Armo ei olisi armoa, jos se peittäisi vain sellaiset synnit, jotka itsekin kykenisimme peittämään. Armo on suurempi ja syvempi kuin ikinä pystyt käsittämään. Anteeksiannon saat uskoa kohdallesi iloon, rauhaan ja vapauteen asti.

Kipuilusi, epätietoisuutesi ja pelkosi eivät kerro siitä, että et olisi saanut anteeksi. Ilman muuta olet saanut ja saat. Mutta kipuilusi kyllä kertoo valtavan paljon siitä täysin uudesta elämäntilanteesta, jota sielusi silmin katselet. Sen keskellä haluan rohkaista sinua. Nuorilla ihmisillä on valtavan paljon asioita, joihin he luulevat olevansa valmiita, mutta eivät oikeasti ole. Ja päinvastoin varttuneemmillakin ihmisillä on asioita, joista he kuvittelevat, että pitäisi tapahtua vielä paljon, ennen kuin olisi valmis. Vanhemmuus on yksi tällaisia viimeksi mainittuja asioita. Ajatellaan, että ensin pitää olla ura, omakotitalo, vakaa talous, riittävästi elämänkokemusta yms. että on valmis vanhemmaksi. Mutta ei kukaan ole koskaan etukäteen valmis vanhemmaksi. Vanhemmaksi kasvetaan lapsen mukana. Se hetki, jossa sinä ajattelet olevasi valmis vanhemmaksi, ei kerro mitään todellisesta valmiudestasi. Se kertoo vain siitä, että itse ajattelet, että kaikkea muuta on tullut tehtyä tarpeeksi, jotta lapsi voisi olla siinä hetkessä sopiva asia.

Eräs tuttuni on useaan otteeseen riemuinnut siitä, että meni suunnilleen sinun ikäisenä naimisiin ja sai lapsensa nuorena. Kauhean kauaa ei kestä, kun lapset lentävät pesästä, ja hän on vielä siinäkin vaiheessa suhteellisen nuori. Välillä raskastakin lastenhoitoa sai tehdä hyvävoimaisena, mutta silti pian on paljon yhteistä aikaa vaimon kanssa, kunto on hyvä ja elämä hymyilee monella tapaa. Vanha sanonta kuuluu: "Kaikkea elämässään katuu, mutta ei nuorena naimisiin menemistä."

Nuo edellä kirjoittamani asiat kuulostavat varmasti sinun korvissasi aivan yltiöpositiivisilta. Mutta halusin ne kaikesta huolimatta kirjoittaa. Uskon, että nyt pyörität mielessäsi vain suurta joukkoa erilaisten negatiivisten näkökulmien kirjoa, ja halusin heittää joukkoon muutaman hyvin päinvastaisen näkökulman. Esimerkiksi haaveesi toimia pappina ei missään tapauksessa kaadu tähän tilanteeseen. Päinvastoin se voi olla parhaimmassa tapauksessa suureksi siunaukseksi. Roomalaiskirjeessä on eräs niin suuri lupaus, että sitä on vaikea kaikkein sekavimmissa elämäntilanteissa edes uskoa todeksi: Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. (Room. 8:28)

Tämä elämäntilanne on Jumalaan luottaen mahdollista kääntyä mitä suurimmaksi siunaukseksi. Minun mielestäni myöskään inhimillisesti katsottuna ette ole missään katastrofissa. Koko maailman historiaa katsoen olette hyvin tavallisessa tilaneessa. Ja nykyistä suomalaista yhteiskuntaakin tarkkaillen olette vain uuden haasteen edessä ja mahdollisesti suuren elämänmuutoksen edessä. Vaikeinta siinä on se, että nyt elämä vie teitä eteenpäin kovempaa vauhtia kuin itse olitte suunnitelleet. Mutta niinhän elämällä (eli Jumalalla) on aika ajoin tapana tehdä. Uusiin tilanteisiin on välillä todella vaikea sopeutua, kun ei ole itse ohjaksissa. Mutta lopulta suunnitellun tai suunnittelemattoman muutoksen keskellä jää hyvin vähän muita kysymyksiä kuin se, kuinka osaisi toimia niin, että valintojen kanssa pystyy elämään mahdollisimman hyvällä omallatunnolla. Keskustelkaa tästä lähipiirinne kanssa ja rukoilkaa viisautta ja johdatusta.