Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
1
Kysy Nettipapilta / Vs: Yliherkkä omatunto
« Uusin viesti kirjoittanut Yliherkkäkö? 26.02.2021 - klo:19:07 »
Kiitos vastauksestasi Marko! Oli helpottavaa tulla kuulluksi ja saada eräänlaista ”opponointia” ajatuksille.

Aihe on itselleni arka ja rajoittaa jossain määrin ajankäyttöä ja arjessa tehokkaasti toimimista. Minulle on myös muodostunut jonkin sortin ongelma viivakoodien tarkkailemisesta. Kauppareissut venyvät hieman, koska koitan syynätä, ettei viivakoodista löydy kolmea kutosta. Myös tiettyjä muita numeroita vältän jos niitä löytyy kolme kappaletta samasta viivakoodista. Sama koskee värejä tai symboleja. Jos tuotteen logo on punainen, asia mietityttää. Tämä juuri siitä syystä, että joissakin piireissä  punainen väri (varsinkin vaatetuksesta puhuttaessa) on kai ainakin ennen yhdistetty Kristuksen pilkan tai veren väriksi, joten pelkään kai olevani kevytkenkäinen asian kanssa tai jotain. Jos tuotteessa tai kaupassa esiintyy logossa kolmioita, miellän asian kolminaisuuteen viittaavaksi ja pidän kolmion käyttöä epäilyttävänä markkinoinnissa.

En osaa toimia muutenkaan, jotta mielenrauha säilyisi edes näiden asioiden osalta. Jos mielessäni olen antanut jollekin asialle tietynlaisen merkityksen, eikö juuri tätä mielikuvaa vastaan toimiminen ole syntiä?
2
Kysy Nettipapilta / Samaa sukupuolta olevien avioliitot
« Uusin viesti kirjoittanut DuMu 26.02.2021 - klo:12:45 »
Hei Marko!
Muotoilen kysymykseni uudestaan... Olisin kiinnostunut siitä, että mitä mieltä Raamattu/kristinusko on mieltä homoseksuaalien avioliitosta?
3
Kysy Nettipapilta / Vs: Naisen asema
« Uusin viesti kirjoittanut Anniina 26.02.2021 - klo:11:16 »
Niin ja vielä. En oikein tiedä sitäkään, miten pitää osoittaa kunnioitusta miestään kohtaan. Ongelma lienee siinä, että kunnioittaminen jää helposti pelkäksi sanaksi, minulla ei ole oikein käsitystä siitä, miten sen pitää näkyä käytännössä. Oikeastaan minun on helpompi ymmärtää tuo miehelle osoitettu kehotus rakastaa vaimoaan kuin itseään, koska Paavali ottaa konkretian siitä, miten mies pitää huolta omasta ruumiistaan. Erään saarnaajan kuulin käyttävän myös esimerkkiä, että jos hän menee kauppaan ostamaan vaikkapa uuden paidan, niin hän ostaa samalla vaimolleenkin myös jotakin mistä tämä ilahtuu. Hän ei tarkoittanut sanoa, että vaimoja pitää lahjoa paidoilla tai muulla materialla, vaan että mies ei saa olla itsekäs ja ajatella vain itseään. (Ei välttämättä kukkarokaan kestäisi, että esimerkiksi jokaisen harrastus- tai työkaluhankinnan tai käyttövaatteen ostamisen ohessa pitää aina tuoda jotakin vastaavaa myös puolisolle.)

Mutta miten siis kunnioitusta voi ilmaista miehelle? Naisena minun on vaikea ujuttautua miehen pään sisään.
4
Kysy Nettipapilta / Vs: Naisen asema
« Uusin viesti kirjoittanut Anniina 26.02.2021 - klo:11:02 »
En tiedä kysynkö tätä nyt oikeassa ketjussa, mutta jos en, niin siirrä. Mutta minua naisena ahdistaa tämä kunnioita miestäsi ja ole hänelle kaikessa alamainen. Miten se tulee käytännön elämässä toteuttaa? Tarkoittaako se esimerkiksi sitä, että jos tulee miehen kanssa erimielisyyttä jossa ei päästä kompromissiin, naisen tulee aina antaa periksi? Tällaista opetusta olen joskus kuullut. Siis että miehellä on aina viimeinen sana ja päätösvalta, koska naisen tulee olla alamainen.

Tiedän kyllä, että fiksut miehet kuuntelevat vaimojaan (ja lapsiaankin toki) tekevät päätöksiä koko perheen hyvinvointia ajatellen. Eikä tietenkään ole järkevää ajaa ristiriitaa sellaiseen pattitilanteeseen, jossa ei päästä enää mihinkään suuntaan. Silloin voi toisen puolison olla järkevää antaa periksi ja sanoa, että tehdään nyt tässä asiassa kuten sinä ehdotit. Minua kuitenkin hiertää se, että Raamattua lukiessa nousee mielikuva, että periksi antaja olisi aina vaimo, sillä mies on perheen pää. Siis ihan riippumatta siitä, miten hyvä tai huono miehen ehdotus ja päätös on. Toisin sanoen en tiedä, miten perusteellista kumartelemista se miehen kunnioitus ja alamaisuus tarkoittaa. Saako naisella olla omia mielipiteitä, vai olisiko raamatullista vain sanoa joka asiaan "kyllä rakas mieheni, sinä päätät"? (Tietysti voisi ajatella niinkin, että Raamattuun vedoten vaimo antaa miehen tehdä päätökset eikä puutu niihin, ja antaa miehen kantaa myös vastuu ja kärsiä seuraukset, jos meni pieleen. Mutta onko sitten vastuullista aikuisen käytöstä, jos vaimo ei edes huomauta vaikka näkee homman menevän täysin päin puuta?)

Tämä kysymyksenasettelu näyttää omaankin silmääni provokatiiviselta, ja varsinkin tuohon saako vaimolla olla mielipiteitä olisi helppo vastata, että tietenkin saa olla. Mutta joskus kun lukee konservatiivikristittyjen somepalstoja, niin siellä löytyy niitä kannanottoja, että naiset hiljaa niin seurakunnassa (=naispappeuden vastustus) kuin kotonakin, sillä Jumala on antanut johtajuuden kaikkineen miehille.

Tosin Raamattu on siitä vänkä kirja, että siellä asetelma käännetään toisin päin. Jeesuksen mukaan sen, joka haluaa olla suurin eli johtaja, on oltava kaikkien toisten palvelija. Jeesus puhui toki opetuslapsille heidän keskinäisistä väleistään, mutta voiko tämä tarkoittaa jotakin seurakunnan lisäksi myös kotioloissa? Eli voiko tulkita mitenkään niin, että "perheen pää" onkin koko perheensä palvelija, joka on velvollinen ajattelemaan ensin kaikkien muiden parasta kuin omaansa? Itse asiassa Paavalihan viittaa tähän siinä kun sanoo, että miehen tulee rakastaa vaimoaan kuin itseään ja kuten Kristus seurakuntaa (uhrautuvasti). Tämähän tavallaan vetää maton alta pätemisentarpeelta, sillä jos päätyy johtoasemaan, siitä seuraa kristillisen käsityksen mukaan enemmän velvoitteita ja vastuita kuin valtaoikeuksia. Siis jos olen oikein ymmärtänyt.

Tämä on kuitenkin pelkkää pohdintaa, sillä minun ei kuulu kertoa miehille tai kellekään muullekaan, mitä heidän kuuluu tehdä. Jokainen kantaa vastuun omista tekemisistään. Minua kuitenkin siis ahdistaa se ajatus, että tarvitsisi ryhtyä alistuvaiseksi vaimoksi ja että miehellä olisi aina viimeinen sana. Mitä se alistuminen ja alamaisuus oikeasti tarkoittaa? Suomen kielessä näillä sanoilla on minun mielestäni hyvin negatiivinen leima. Minulle tulee mieleen niistä lähinnä orja tai palvelija, joka pakosta joutuu tottelemaan. Lainaamassasi kohdassa käytetään tosin myös sanaa suostua, joka on oikeastaan vähän positiivisempi, se kuulostaa siltä että kyseessä on aktiivinen omasta halusta tehty teko ja jopa jossain määrin yhteistyössä. (Minun päässäni yhdistyvät myös sanaparit ehdotus - suostuminen ja käsky - alistuminen. Ehdottaminen on yhteistyöhön kutsumista, käskeminen on yksipuolista komentamista. Näitä ei ole siis Raamatussa, tämä on minun mielikuvani sanoista alistuminen ja suostuminen.) Ja kyllä näin sen vastauksesti alussa olevan Paavalin tekstin, jossa sanotaan, että "alistukaa toistenne tahtoon". Mutta sen jälkeen silti tulee se koko litania siitä, että vaimo olkoon alamainen kuin olisi Herralle, ja mies on perheen pää. Mutta kun kukaan mies ei kuitenkaan ole mikään Kristus vaan vajavainen ihminen.

Ahdistaa. Yritän elää oikein, mutta ilmeisesti jokin feministinen hapatus on pilannut minussa sen vanhakantaisen ajattelun, että naisen tulisi olla se joka tottelee ja miehen se, joka määrää. Tai ajatus siitä, että minun tulisi ajatella miestäni kuin Kristuksena. Korostan, että minua ei ole koskaan komenneltu avioliitossani vaan puolisoni kuuntelee kyllä mielellään mielipiteitäni, joten tämä ahdistus ei kumpua mistään omista kokemuksistani, vaan Raamatun lukemisesta. Eli jos avioliittoni on tasapainoinen ja tasapuolinen ja molemmat puolisot huomioon ottava, niin onko se oikein? Vai pitääkö minun ryhtyä tietoisesti jotenkin alistumaan?
5
Luennot ja raamattupiirit / Vs: Avoin Sana Sanasta -nettiraamattupiiri
« Uusin viesti kirjoittanut Nettipappi Marko 25.02.2021 - klo:20:01 »
Koronakurimus kiristää otettaan. Nettiraamattupiiri on mahdollinen ja entistä tärkeämpi kokoontumismuoto. Lämpimästi tervetuloa:

torstaina 11.3. klo 18-19

Nettiosoite: https://meet.jit.si/SanaSanasta
Huone: Sana Sanasta
Raamatunkohta: 1. Moos. 6:1-8

  • Liity mukaan klo 18 mennessä.
  • Käytä ruudulla etunimeäsi ja kotipaikkakuntaasi, esim. Marko (Kangasala).
  • Minä olen paikalla viimeistään varttia vaille rupattelemassa paikalle tulleiden kanssa ja opastamassa ensikertalaisia, jos tekniikan kanssa on vaikeuksia.

Lämpimästi tervetuloa!
6
Luennot ja raamattupiirit / Vs: Raamattupiirit: 1. Moos. 1-11 - alkuluvut
« Uusin viesti kirjoittanut Nettipappi Marko 23.02.2021 - klo:17:45 »
SYNTIINLANKEEMUS JA KARKOTUS PARATIISISTA

1. Moos. 3:1-9 - Jumalan Sanaan suhtautuminen
Syntiinlankeemus
Teemoja:
  • Kaikki alkoi Jumalan käskyn kyseenalaistamisesta.
  • Väärän opettamisen ja väärän tulkinnan seuraukset.
  • Sanaa voi vääristää sekä tiukentamalla että lieventämällä.

1. Moos. 3:10-19 - Jumala paimentaa langennutta ihmiskuntaa
Synnin seuraukset
Teemoja:
  • Synti sai ihmisen pakenemaan, piiloutumaan ja syyttelemään.
  • Jumala ei rangaissut vihassaan vaan antoi rajoja rakkaudessaan.
  • Jumala määritteli lainalaisuudet, jotka suojelevat elämää, elinympäristöä ja jumalasuhdetta.

1. Moos. 3:20-24 - Tie elämän puun luo
Karkotus paratiisista
Teemoja:
  • Ikuinen piileskely paratiisin puskissa ei ole mahdollista.
  • Elämän puun luona kaikki on anteeksi annettua ja paljastettua.
  • Puun luo johtaa vain yksi tie: Kristus.

1. Moos. 4:1-16 - Kainin epäusko
Kain ja Abel
Teemoja:
  • Miksi Kainin uhri ei kelvannut?
  • Parhaan antaminen Jumalalle.
  • Jumala määrittelee, kuinka häntä voi lähestyä.

1. Moos. 4:17-26 - Lemekin kostonhimo ja Jeesuksen armollisuus
Kainin jälkeläiset
Teemoja:
  • Kosto on itsekkyyttä.
  • Anteeksianto on nöyryyttä.
  • Entä, jos en osaa antaa anteeksi?
7
Kysy Nettipapilta / Vs: Äpärä (5. Moos. 23:2)
« Uusin viesti kirjoittanut Nettipappi Marko 22.02.2021 - klo:15:39 »
Oikeastaan tässä kohdassa ei ole väliä, mitä kaikkia tulkintoja vaikka nyt äpärälle annettiin, sillä se on samantekevää; juutalainen tiesi tekevänsä väärin aina, jos hänellä oli suhde kenen tahansa muun kanssa kuin oman juutalaisen puolisonsa kanssa.

Tämä on erinomaisen tärkeä ohjenuora. Kun Raamatussa tulee ongelmallinen kohta eteen, on jollain tavalla päästävä selvyyteen siitä, onko se itselle ongelma älyllisessä vai hengellisessä mielessä. Minun ymmärrykseni on, että tässä käymässämme keskustelussa kyse on nimenomaan älyllinen. On kiintoisaa, mitä tuo sana on tarkoittanut: onko sillä joku tietty yksittäinen merkitys vai onko se laaja termi, jonka alle voivat monet esitetyistä tulkinnoista mahtua.

Aviottoman lapsen kohdalla kysymys voi olla hengellinen ja omaan jumalasuhteeseen vaikuttava. Silloin varsinainen ongelma ei voi ratketa tämän sanan ruotimisella. Silloin on oltava kokonaisymmärrys Raamatun ilmoituksesta, ja juutalaisen kulttilain asemasta (eli sen puuttumisesta) kristillisessä seurakunnassa.

Lainaus
Tämä on luultavasti ollut suomentajan ongelma. Harvoinhan sanojen merkitys on eri kielissä yksi yhteen. En muuten tiedä tästä vanhimmasta suomalaisesta raamatunkäännöksestä, mistä tekstistä se on ylipäätään käännetty.

Tilanne on juuri tuo. Minulla kesti kauhean kauan tajuta, kun ala-asteella kielten opiskelu alkoi, että homma ei ole ihan matemaattista sana sanasta -kääntämistä. Siksi ehkä ruotsi oli kaikkein helpoin kieli, kun siinä se periaate toimi parhaiten. Englannissa joutuu alistumaan siihen, että samaa tarkoittava lause sanotaan hyvin eri rakenteella ja sanoilla. Heprean suhteen ongelma on vielä yhtä kertaluokkaa suurempi.

Pipliaseuran sivuilta löytyi kuitenkin tieto, että heikkolaatuiseksi käännökseksi moitittu latinankielinen Vulgata ei olisi ollut mukana edes ensimmäisessä suomalaisessa raamatunkäännöksessä: "Komitealle annettujen ohjeiden mukaan työn tuli perustua heprean ja kreikankielisiin teksteihin, mutta samalla tuli seurata Lutherin saksannosta, sen vuoden 1545 painoasussa. Komitea käytti hyväkseen myös vuoden 1615 ruotsinnosta."
8
Kysy Nettipapilta / Vs: Äpärä (5. Moos. 23:2)
« Uusin viesti kirjoittanut Anniina 22.02.2021 - klo:14:47 »
Kyseessä on tosiaan VT:n lakiteksti, ja juutalaisille tähdennettiin sen kaikissa kohdissa tiettyä asiaa: tulee pysyä puhtaana ja kaukana niin vieraiden kansojen kuin oman kansan jäsentenkin kanssa harjoitetuista kielletyistä suhteista. Sallituksi parisuhdemuodoksi asetettiin ainoastaan avioliitto miehen ja naisen välillä (ja juutalaisten kohdalla vain juutalaisten kesken). Oikeastaan tässä kohdassa ei ole väliä, mitä kaikkia tulkintoja vaikka nyt äpärälle annettiin, sillä se on samantekevää; juutalainen tiesi tekevänsä väärin aina, jos hänellä oli suhde kenen tahansa muun kanssa kuin oman juutalaisen puolisonsa kanssa.

Vaikka 1600-luvun suomalainen lakiteksti erottelisi epärän ja lehtolapsen, niin ainakin tässä Antin selityksessä ne niputetaan tuon suomennoksessa käytetyn äpärä-sanan alle. Minulle itsellenikin on jäänyt kuva, että puhekielessä äpärää käytetään ikään kuin sateenvarjoterminä, jonka alle myös lehtolapset sopivat. Olipa asia suomen kielessä kummin tahansa, Antti tuntuu avaavan asiaa siten, että heprean kielessä tuo termi tarkoittaisi kaikkia avioliiton ulkopuolella hankittuja lapsia.

Tämä on luultavasti ollut suomentajan ongelma. Harvoinhan sanojen merkitys on eri kielissä yksi yhteen. En muuten tiedä tästä vanhimmasta suomalaisesta raamatunkäännöksestä, mistä tekstistä se on ylipäätään käännetty. Jos en väärin muista, osa kansankielisistä eurooppalaisista käännöksistä on tehty alun perin pitkään käytössä olleen latinankielisen version pohjalta. Eli alkuperäinen heprean tai kreikan kieli on siis ensin käännetty latinaksi ja sitten siitä jollekin muulle kielelle. Käännöksessä on voinut siis olla latinasta periytyviäkin sanojen merkityksiä. Huom. En tiedä miten ja mistä juuri Vanha Biblia on käännetty, mutta latinalaista käännöstä on ainakin muualla käytetty jos ei alkuperäisten sijaan niin ainakin ohella.

Mutta raamatunkäännöstyö alkaa mennä jo vähän ohikin aiheen, pahoittelen laverteluani.
9
Kysy Nettipapilta / Vs: Äpärä (5. Moos. 23:2)
« Uusin viesti kirjoittanut Nettipappi Marko 22.02.2021 - klo:12:48 »
Hei Anniina,

Otitpas esiin mielenkiintoisia tarkennuksia! Tämä viestiketju on muodostunut itselleni varsin hyödylliseksi oppimisen kohdaksi. Lähden näet tarkennuksilla liikkeelle minäkin.

Meillä on tosiaan eri vuosiluvut vanhasta Pipliasta, koska sama teos on "ilmestynyt" useina vuosina. Lainaan Pipliaseuran sivuja: "Suomessa on tähän mennessä ilmestynyt kolme virallisen aseman saanutta koko Raamatun suomennosta. Niistä pitkäikäisin on myös ensimmäinen. Se julkaistiin 1642 ja sitä käytetään vieläkin – joskin kielellisesti korjatussa asussa." Wikipedia tarkentaa tietoa: "Siitä tehtiin uudet kieleltään ajanmukaistetut versiot vuosina 1683–1685 ja 1776. Pienempiä kielellisiä korjauksia tehtiin vielä 1800-luvulla. Nykyään Biblialla tarkoitetaan usein juuri uusinta versiota, joka hyväksyttiin virallisesti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon raamatunkäännökseksi vuonna 1776."

Samaan hengenvetoon totean, että vanhan Kirkkoraamatun Vanha testamentti on hyväksytty vuonna 1933 ja Uusi testamentti 1938. Siksi tulen käyttäneeksi siihen viitatessani joko lyhennettä KR33 tai KR38 (ja välillä sotken näitä vahingossa). Nykyinen Kirkkoraamattu on vuodelta 1992, joskin yleensä sen lainaukset ovat minun teksteissäni ilman tarkennusta. (Sitä jään ihmettelemään, mistä olen repinyt ensimmäisessä vastauksessani käyttämän vuosiluvun 1889 Piplialle. En ole varma, onko sellaista olemassakaan, joten siinä lienee käynyt jokin huolellinen ajatuskatkos.)

Tässä siis keskustelussa olevat kohdat virallisten suomennosten mukaan:

  • Eikä pidä myös äpärän tuleman HERran seuracundaan/ eipä wielä kymmenendengän polwen asti/ ja ei ensingän pidä HERran seuracundaan tuleman. (5. Moos. 23:2 KR1642)
  • Eikä pidä myös äpärän tuleman Herran seurakuntaan, eipä vielä kymmenenteen polveenkaan asti pidä jonkun heistä Herran seurakuntaan tuleman. (5. Moos. 23:2 Biblia 1776)
  • Älköön kukaan sekasikiö pääskö Herran seurakuntaan; älköön sellaisen jälkeläinen edes kymmenennessä polvessa pääskö Herran seurakuntaan. (5. Moos. 23:2 KR33)
  • Ketään, joka on syntynyt kielletystä suhteesta, ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi. Ketään hänen jälkeläisistäänkään, edes kymmenennestä sukupolvesta, ei saa lukea Herran kansan joukkoon. (5. Moos. 23:3)

Teoriassa meillä olisi asiayhteydestä ja kielellisistä lukutavoista yhdistellen kerättävissä kaikki seuraavat tulkintamallit:
  • Piplian mukaan silloisilla Suomen lain termeillä: aviorikoksesta syntyneet lapset.
  • Piplia väljemmän puhekielen mukaan sovellettuna: kaikista avioliiton ulkopuolisista suhteista syntyneet lapset.
  • Vanhan Kirkkoraamatun mukaan kirjaimellisesti: pahoin vammaiset ihmiset
  • Vanhan Kirkkoraamatun mukaan edeltävään jakeeseen suhteuttaen: kuohitut ja heidän kaltaiset ihmiset.
  • Nykyisen Kirkkoraamatun mukaan seuraavaan jakeeseen suhteuttaen: seka-avioliitoista syntyneet (erit. moabilaiset ja ammonilaiset) lapset.
  • Nykyisen Kirkkoraamatun mukaan yleisesti: kaikki edellä mainitut + muista kielletyistä sukupuolisuhteista syntyneet lapset.

Raamatun äärellä ei voida ajatella, että kaikki mahdolliset lukutavat olisivat oikeat. Tosin tässä nimenomaisessa tapauksessa kaikista näistä tulkintamalleista on esimerkkejä muualta Raamatun ohjeista. (Esimerkiksi vammaiset ja kuohitut eivät olleet papeiksi kelpaavia.) Toisaalta nyt emme ole sen kysymyksen äärellä, mitä kaikkea muualla Raamatussa sanotaan, vaan miten tässä kohdassa tuo kyseinen sana luetaan.

Viestiketjun alkamisen jälkeen kirjahyllyyni on löytänyt tiensä Antti Laaton Vanhan testamentin selitysraamattu, jota en ole viimeisten viestien äärellä muistanut tarkistaakaan. Onneksi en, koska olematon heprean kielen taitamukseni on saanut aikaan hyvää keskustelua ja pohdintaa. Antti kirjoittaa tämän kohdan selitykseksi:

"Heprean termi mamzer tarkoittaa äpärää, avioliiton ulkopuolella syntynyttä (ks. myös Sak 9:6). Lain tarkoituksena oli tähdentää avioliiton tärkeää merkitystä. Israelilaisen tuli elää kunniallisesti avioliitossa ja synnyttää lapset perhepiirissä. Äpärän kohtalo kirotaan tällä lailla. Kukaan hän jälkeläisistään ei edes kymmenessä polvessa pääse Herran seurakuntaan. Lain tarkoituksena oli varoittaa irtosuhteista. VT:n kohdista käy ilmi, etteivät äpärät olleet suosiossa. Esim. Jefta oli Gileadin ja porton poika (Tuom. 11:1). Matteus ei pelkää esittää Jeesuksen sukuluettelossa Jeesuksen esiäidiksi portto Rahabia (Mt 1:5; Joos 2:1). Myös Tamarin mainitseminen liittyy siihen, kuinka lapsi syntyy irtosuhteesta (Mt 1:3; 1 Moos 38)."

Vaikka 1600-luvun suomalainen lakiteksti erottelisi epärän ja lehtolapsen, niin ainakin tässä Antin selityksessä ne niputetaan tuon suomennoksessa käytetyn äpärä-sanan alle. Minulle itsellenikin on jäänyt kuva, että puhekielessä äpärää käytetään ikään kuin sateenvarjoterminä, jonka alle myös lehtolapset sopivat. Olipa asia suomen kielessä kummin tahansa, Antti tuntuu avaavan asiaa siten, että heprean kielessä tuo termi tarkoittaisi kaikkia avioliiton ulkopuolella hankittuja lapsia.

Hyllyyni on tullut myös Vanhan Kirkkoraamatun mukaan etenevä A.F. Puukon selitysteos, jossa tästä kohdasta sanotaan: "Pysyäkseen puhtaina kaikesta pakanallisesta iljetyksestä Israel ei saa suvaita seurakunnassaan kuohittuja (v. 1), sekasikiöitä (v. 2), ammonilaisia ja mooabilaisia (v. 3-6) ... Sekasikiöihin laskettiin luultavasti paitsi sukurutsauksesta myös kielletyistä avioliitoista syntyneet (Neh. 13:23 S.)."

Tässä yhteydessä Puukko tulkitsee sanan tarkoittavan kaikkia kiellettyjä sukupuolisuhteita sukulaisavioliitoista ja avoimista suhteista alkaen aina eri kansoja edustavien ihmisten kanssa solmittuihin liittoihin. Viittaus Nehemian kirjaan muistuttaa juurikin kielletyistä seka-avioliitoista.

Asia muuttuu entistä mielenkiintoisemmaksi, kun tutkitaan, kuinka tuossa Antin mainitsemassa Sakarian kirjan kohdassa tuo sama sana on käännetty:

  • Asdodis pitä muucalaiset asuman/ ja nijn pitä Philisterein coreus lyötämän maahan. (Sak. 9:6 KR1642)
  • Asdodissa pitää muukalaisen äpärän asuman, ja niin pitää Philistealaisten ylpeys lyötämän maahan. (Sak. 9:6 Biblia 1776)
  • Asdodissa asuu sekasikiöitä, ja minä hävitän filistealaisten ylpeyden. (Sak. 9:6 KR33)
  • Asdodissa on asuva sekarotuinen lauma. Minä, Herra, lannistan filistealaisten ylpeyden. (Sak. 9:6)

Kirkkoraamattu 1642 puhuu muukalaisista, mutta kielellisesti korjattu Piplia käyttää sekä muukalaista että äpärää. Tämä antaisi ymmärtää, että ainakin eri käännösversioita laadittaessa sanan merkitys on koettu laajaksi. Vanha Kirkkoraamattu on johdonmukainen käännöksessään suhteessa 5. Mooseksen kirjan kohtaan, mutta jättää auki, mitä se sekasikiö käytännössä tarkoittaa, koska tulkintana se voisi olla melkein mikä tahansa alussa esittelemästäni tulkintamalleista. Nykyinen kirkkoraamattu ottaa dynaamisemman ja vertauskuvallisemman sanan, jolloin kummassakin kohdassa sillä on selvästi eri lukutapa: lakitekstissä kirjaimellisempi ja profetian tekstissä vertauskuvallisempi.

Mielestäni kaiken tämän tutkimusmatkankaan jälkeen ei ole mahdollista sanoa 100% varmuudella, miten tuo 5. Moos 23:2 sana täytyisi suomentaa. Tämä jää sinällään älylliseksi ongelmaksi, koska uuden liiton seurakunnassa ei ole kansallisuuteen eikä minkäänlaiseen syntyperään tai terveydelliseen tilaan liittyviä rajoitteita. Asia ei vaikuta enää kristittyihin. Eikä se lopulta vaikuta suuresti raamatuntulkintaankaan yleisesti, koska käytännössä kaikki mahdolliset lukutavat saavat tukea muualta Raamatusta, eivätkä eri lukutavat tässä tapauksessa tuo mitään uutta Raamatun kokonaisuuteen. Ongelmaksi jää siis tämän jakeen tarkan suomennoksen laatiminen, jossa nykyinen Kirkkoraamattu on siinä mielessä onnistunut aika hienosti, että sen käyttämä sana toimii tässä jakeessa kokonaisuuden kannalta aika hyvin.
10
Kysy Nettipapilta / Vs: Äpärä (5. Moos. 23:2)
« Uusin viesti kirjoittanut Anniina 22.02.2021 - klo:10:48 »
Lisäys. Puhuit vastauksessasi vuoden 1889 pipliasta ja minä siitä ihan ekasta 1600-lukuisesta (tosin taitavat olla kieliasultaan sama laitos, vain eri painovuosi). Mutta siis salavuoteus ja huoruus (aviorikos) ovat olleet rikoslaissa vielä 1900-luvullakin, joten edelleen samasta asiasta puhutaan.

Ruotsin vuoden 1734 lain rikoskaaren mukaan mies voitiin tuomita sakkoihin, jotka vastasivat kolmen ruistynnyrillisen verohintaa:
"Jos naimatoin mies salawuoteutta pitä naimattoman waimoihmisen canssa; maxacon mies sackoa kymmenen talaria ja waimo wijsi."
Jos jompikumpi oli naimisissa, rikosnimike oli huoruus, ja sakot olivat huomattavasti suuremmat:
"Jos naimatoin mies teke huorin naidun waimon canssa, eli naimatoin waimo-ihminen nainehen miehen canssa; tehkön sackoa se cuin nainut on, cahdexankymmendä talaria, ja naimatoin neljäkymmendä talaria."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Salavuoteus

Sivuja: [1] 2 3 ... 10