Hei Anniina,
Otitpas esiin mielenkiintoisia tarkennuksia! Tämä viestiketju on muodostunut itselleni varsin hyödylliseksi oppimisen kohdaksi. Lähden näet tarkennuksilla liikkeelle minäkin.
Meillä on tosiaan eri vuosiluvut vanhasta Pipliasta, koska sama teos on "ilmestynyt" useina vuosina. Lainaan Pipliaseuran sivuja:
"Suomessa on tähän mennessä ilmestynyt kolme virallisen aseman saanutta koko Raamatun suomennosta. Niistä pitkäikäisin on myös ensimmäinen. Se julkaistiin 1642 ja sitä käytetään vieläkin – joskin kielellisesti korjatussa asussa." Wikipedia tarkentaa tietoa:
"Siitä tehtiin uudet kieleltään ajanmukaistetut versiot vuosina 1683–1685 ja 1776. Pienempiä kielellisiä korjauksia tehtiin vielä 1800-luvulla. Nykyään Biblialla tarkoitetaan usein juuri uusinta versiota, joka hyväksyttiin virallisesti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon raamatunkäännökseksi vuonna 1776."Samaan hengenvetoon totean, että vanhan Kirkkoraamatun Vanha testamentti on hyväksytty vuonna 1933 ja Uusi testamentti 1938. Siksi tulen käyttäneeksi siihen viitatessani joko lyhennettä KR33 tai KR38 (ja välillä sotken näitä vahingossa). Nykyinen Kirkkoraamattu on vuodelta 1992, joskin yleensä sen lainaukset ovat minun teksteissäni ilman tarkennusta. (Sitä jään ihmettelemään, mistä olen repinyt ensimmäisessä vastauksessani käyttämän vuosiluvun 1889 Piplialle. En ole varma, onko sellaista olemassakaan, joten siinä lienee käynyt jokin huolellinen ajatuskatkos.)
Tässä siis keskustelussa olevat kohdat virallisten suomennosten mukaan:
- Eikä pidä myös äpärän tuleman HERran seuracundaan/ eipä wielä kymmenendengän polwen asti/ ja ei ensingän pidä HERran seuracundaan tuleman. (5. Moos. 23:2 KR1642)
- Eikä pidä myös äpärän tuleman Herran seurakuntaan, eipä vielä kymmenenteen polveenkaan asti pidä jonkun heistä Herran seurakuntaan tuleman. (5. Moos. 23:2 Biblia 1776)
- Älköön kukaan sekasikiö pääskö Herran seurakuntaan; älköön sellaisen jälkeläinen edes kymmenennessä polvessa pääskö Herran seurakuntaan. (5. Moos. 23:2 KR33)
- Ketään, joka on syntynyt kielletystä suhteesta, ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi. Ketään hänen jälkeläisistäänkään, edes kymmenennestä sukupolvesta, ei saa lukea Herran kansan joukkoon. (5. Moos. 23:3)
Teoriassa meillä olisi asiayhteydestä ja kielellisistä lukutavoista yhdistellen kerättävissä kaikki seuraavat tulkintamallit:
- Piplian mukaan silloisilla Suomen lain termeillä: aviorikoksesta syntyneet lapset.
- Piplia väljemmän puhekielen mukaan sovellettuna: kaikista avioliiton ulkopuolisista suhteista syntyneet lapset.
- Vanhan Kirkkoraamatun mukaan kirjaimellisesti: pahoin vammaiset ihmiset
- Vanhan Kirkkoraamatun mukaan edeltävään jakeeseen suhteuttaen: kuohitut ja heidän kaltaiset ihmiset.
- Nykyisen Kirkkoraamatun mukaan seuraavaan jakeeseen suhteuttaen: seka-avioliitoista syntyneet (erit. moabilaiset ja ammonilaiset) lapset.
- Nykyisen Kirkkoraamatun mukaan yleisesti: kaikki edellä mainitut + muista kielletyistä sukupuolisuhteista syntyneet lapset.
Raamatun äärellä ei voida ajatella, että kaikki mahdolliset lukutavat olisivat oikeat. Tosin tässä nimenomaisessa tapauksessa kaikista näistä tulkintamalleista on esimerkkejä muualta Raamatun ohjeista. (Esimerkiksi vammaiset ja kuohitut eivät olleet papeiksi kelpaavia.) Toisaalta nyt emme ole sen kysymyksen äärellä, mitä kaikkea muualla Raamatussa sanotaan, vaan miten tässä kohdassa tuo kyseinen sana luetaan.
Viestiketjun alkamisen jälkeen kirjahyllyyni on löytänyt tiensä Antti Laaton Vanhan testamentin selitysraamattu, jota en ole viimeisten viestien äärellä muistanut tarkistaakaan. Onneksi en, koska olematon heprean kielen taitamukseni on saanut aikaan hyvää keskustelua ja pohdintaa. Antti kirjoittaa tämän kohdan selitykseksi:
"Heprean termi mamzer tarkoittaa äpärää, avioliiton ulkopuolella syntynyttä (ks. myös Sak 9:6). Lain tarkoituksena oli tähdentää avioliiton tärkeää merkitystä. Israelilaisen tuli elää kunniallisesti avioliitossa ja synnyttää lapset perhepiirissä. Äpärän kohtalo kirotaan tällä lailla. Kukaan hän jälkeläisistään ei edes kymmenessä polvessa pääse Herran seurakuntaan. Lain tarkoituksena oli varoittaa irtosuhteista. VT:n kohdista käy ilmi, etteivät äpärät olleet suosiossa. Esim. Jefta oli Gileadin ja porton poika (Tuom. 11:1). Matteus ei pelkää esittää Jeesuksen sukuluettelossa Jeesuksen esiäidiksi portto Rahabia (Mt 1:5; Joos 2:1). Myös Tamarin mainitseminen liittyy siihen, kuinka lapsi syntyy irtosuhteesta (Mt 1:3; 1 Moos 38)."Vaikka 1600-luvun suomalainen lakiteksti erottelisi epärän ja lehtolapsen, niin ainakin tässä Antin selityksessä ne niputetaan tuon suomennoksessa käytetyn äpärä-sanan alle. Minulle itsellenikin on jäänyt kuva, että puhekielessä äpärää käytetään ikään kuin sateenvarjoterminä, jonka alle myös lehtolapset sopivat. Olipa asia suomen kielessä kummin tahansa, Antti tuntuu avaavan asiaa siten, että heprean kielessä tuo termi tarkoittaisi kaikkia avioliiton ulkopuolella hankittuja lapsia.
Hyllyyni on tullut myös Vanhan Kirkkoraamatun mukaan etenevä A.F. Puukon selitysteos, jossa tästä kohdasta sanotaan:
"Pysyäkseen puhtaina kaikesta pakanallisesta iljetyksestä Israel ei saa suvaita seurakunnassaan kuohittuja (v. 1), sekasikiöitä (v. 2), ammonilaisia ja mooabilaisia (v. 3-6) ... Sekasikiöihin laskettiin luultavasti paitsi sukurutsauksesta myös kielletyistä avioliitoista syntyneet (Neh. 13:23 S.)."Tässä yhteydessä Puukko tulkitsee sanan tarkoittavan kaikkia kiellettyjä sukupuolisuhteita sukulaisavioliitoista ja avoimista suhteista alkaen aina eri kansoja edustavien ihmisten kanssa solmittuihin liittoihin. Viittaus Nehemian kirjaan muistuttaa juurikin kielletyistä seka-avioliitoista.
Asia muuttuu entistä mielenkiintoisemmaksi, kun tutkitaan, kuinka tuossa Antin mainitsemassa Sakarian kirjan kohdassa tuo sama sana on käännetty:
- Asdodis pitä muucalaiset asuman/ ja nijn pitä Philisterein coreus lyötämän maahan. (Sak. 9:6 KR1642)
- Asdodissa pitää muukalaisen äpärän asuman, ja niin pitää Philistealaisten ylpeys lyötämän maahan. (Sak. 9:6 Biblia 1776)
- Asdodissa asuu sekasikiöitä, ja minä hävitän filistealaisten ylpeyden. (Sak. 9:6 KR33)
- Asdodissa on asuva sekarotuinen lauma. Minä, Herra, lannistan filistealaisten ylpeyden. (Sak. 9:6)
Kirkkoraamattu 1642 puhuu muukalaisista, mutta kielellisesti korjattu Piplia käyttää sekä muukalaista että äpärää. Tämä antaisi ymmärtää, että ainakin eri käännösversioita laadittaessa sanan merkitys on koettu laajaksi. Vanha Kirkkoraamattu on johdonmukainen käännöksessään suhteessa 5. Mooseksen kirjan kohtaan, mutta jättää auki, mitä se sekasikiö käytännössä tarkoittaa, koska tulkintana se voisi olla melkein mikä tahansa alussa esittelemästäni tulkintamalleista. Nykyinen kirkkoraamattu ottaa dynaamisemman ja vertauskuvallisemman sanan, jolloin kummassakin kohdassa sillä on selvästi eri lukutapa: lakitekstissä kirjaimellisempi ja profetian tekstissä vertauskuvallisempi.
Mielestäni kaiken tämän tutkimusmatkankaan jälkeen ei ole mahdollista sanoa 100% varmuudella, miten tuo 5. Moos 23:2 sana täytyisi suomentaa. Tämä jää sinällään älylliseksi ongelmaksi, koska uuden liiton seurakunnassa ei ole kansallisuuteen eikä minkäänlaiseen syntyperään tai terveydelliseen tilaan liittyviä rajoitteita. Asia ei vaikuta enää kristittyihin. Eikä se lopulta vaikuta suuresti raamatuntulkintaankaan yleisesti, koska käytännössä kaikki mahdolliset lukutavat saavat tukea muualta Raamatusta, eivätkä eri lukutavat tässä tapauksessa tuo mitään uutta Raamatun kokonaisuuteen. Ongelmaksi jää siis tämän jakeen tarkan suomennoksen laatiminen, jossa nykyinen Kirkkoraamattu on siinä mielessä onnistunut aika hienosti, että sen käyttämä sana toimii tässä jakeessa kokonaisuuden kannalta aika hyvin.