Minulle heräsi yksi kysymys liittyen alla oleviin Raamatun jakeisiin:

 1. Kor. 10:31 "Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. "

1. Kor. 6:19-20 "Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa. ”

Room. 14:23 "...mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä."

Miten itsetyydytyksellä voidan tuottaa Jumalalle kunniaa?

Luku 1 - Kolmiyhteinen Jumala
Ensimmäinen luku lähtee liikkeelle perusteista, mutta käsittelytapa kutittelee varmasti. Jatkossa pyrin saamaan teksteistä lyhyempiä, mutta tämä asia vaatii jonkin verran tekstiä.

Nyt on taas se aika vuodesta valmistautua joulun viettoon. Siitä heräsikin kysymys että miksi joulua vietetään? Olen saanut lukea niitäkin, että joulu on markkinointikikka ja että Jeesus ei syntynyt jouluna vaan jonakin muuna kuukautena kuin joulukuussa. Mistä ylipäätänsä joulupukki on alunperin tullut? Toivon saavani näihin joskus vastauksia.

Hei Nipa!

Kysymyksesi on selkeä, ja yhtä yksinkertainen on myös vastaus: Kyllä!

Kaikkein suurin mahdollinen synti on Jeesuksen kieltäminen. "Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun." (Joh. 16:9) Tämä on hyvin loogista. Koska Jeesukseen uskomalla ihminen saa kaikki synnit anteeksi, niin ainoa synti, jota ihminen ei saa anteeksi, on se, että hän ei usko Jeesukseen, kieltää hänet ja hylkää hänet.

Jos joku kieltää Mooseksen lain, hänet tuomitaan säälittä kuolemaan; siihen riittää kahden tai kolmen todistajan sana. Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton verta, jolla hänet itsensä on pyhitetty, ja häpäisee armon Henkeä! (Hepr. 10:28-29)

Herkällä omallatunnolla oleva ihminen joutuu tällaisten sanojen äärellä todella aralle paikalle. Jokainen näet tunnistaa elämästään hetkiä, jolloin on hävennyt Jeesusta tai suorastaan kieltänyt hänet. Onko sen jälkeen siis enää mitään toivoa? On. Sen vuoksi meillä on erityisen vahva kertomus Pietarista, joka todella näyttävästi kielsi Jeesuksen.

Pietari sai anteeksi, koska hän ei jäänyt "kieltämisen tilaansa". Pietari tajusi jo heti kieltämisen jälkeen syntinsä, ja itki niitä katkerasti. Se kuvaa hyvin sitä, miten Pietari näki syntinsä. Raamattu ei kerro meille, millä tavoin Pietari asiaa pohti ja mitä hän teki. Mutta kaikesta voimme päätellä, että hänelle kieltäminen ei ollut pysyvä ajattelumalli. Hän halusi kieltämisen jälkeenkin saada anteeksi ja pysyä uskossa Jeesukseen. Niinpä meillä on Johanneksen evankeliumissa hieno kertomus siitä, kuinka Jeesus käy tuon kieltämisen läpi Pietarin kanssa. Pietari kielsi kolme kertaa. Jeesus kysyi kolme kertaa, rakastaako Pietari edelleen häntä. Vaikka Pietari kielsi, Jeesus ei kieltänyt. Sitä on anteeksiantamus.

Jeesus ja Pietari
Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?"  "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun karitsoitani."
Sitten hän kysyi toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?"  "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Kaitse minun lampaitani."
Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?"  Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "Olenko minä sinulle rakas?" , ja hän vastasi: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun lampaitani.
Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo." Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: "Seuraa minua." (Joh. 21:15-19)

Hei!

Olen elänyt tyttöystäväni kanssa avoliitossa nyt 4 vuotta, mutta tulin hiljattain uskoon.
Tyttöystäväni ei ole yhtä uskovainen kuin minä, mutta arvostaa kuitenkin uskoani ja elää hyvin paljon kristillisten arvojen mukaisesti. Olemme puhuneet naimisiinmenosta, mutta mieltäni painaa, että olemme harrastaneet esiaviollista seksiä ja asuneet yhdessä vastoin raamatun määräyksiä. Kysymykseni kuuluu, että miten voin tässä tilanteessa toimia? Tulisiko minun erota avopuolisostani? Ja mikäli jatkaisimme yhdessä ja menisimme naimisiin olisiko tämäkin syntiä, koska puolisoni ei ole yhtä uskovainen kuin minä?
Kiitos!