Hei MaryMagdalene!
Kiitoksia kommenteista. Ihan joka kohdassa en kestänyt kärryillä, kun esimerkiksi toisaalta puhuit siitä, miten Raamatun sana toimii jumalattoman papinkin jakamana, mutta toisaalta sanoit, että Raamattuun pohjautuvan julistuksen pitää olla sidoksissa tunnustukseen ja ettei se toimi ilman rakkautta. En myöskään kaikissa muissa kohdissa ole ihan samaa mieltä kanssasi, joten koska isännöin tätä palstaa ehkä väärälläkin ”mustasukkaisuudella”, niin jatkan vielä aiheesta.
En edellisen vastaukseni jälkeen ole yhtään viisastunut siitä, mitä henkien erottamisen armolahja kaikessa rikkaudessaan tarkoittaa. Uskon siis, että sellainen on olemassa, koska Raamattu niin sanoo, mutta tässä vaiheessa kovasti kaipaisin sitä, että Raamattu valaisisi aiheesta vähän enemmän. Liikun siis aiheen liepeillä.
Jos ihmisen on ottanut valtaansa joku riivaaja, niin voisin kuvitella, että henkien erottaja tajuaisi tämän. Ja voisin kuvitella, että se on puheen tai opetuksen hengen tunnistamista. Mutta vieläkin suhtaudun epäilevästi siihen, että kukaan ihminen – edes Pyhän Hengen vaikutuksesta – voisi saada kykyä tai välähdystä siitä, onko julistaja, opettaja tai toinen ihminen oikean hengen vallassa. Se olisi kyky kertoa, kuka pelastuu ja kuka joutuu kadotukseen. Tänä aamuna sattui silmiini seuraava Raamatun kohta, jossa Paavali toteaa:
Mutta minulle on yhdentekevää, ryhdyttekö te tai jokin ihmisten
tuomioistuin minua tutkimaan. En itsekään ryhdy tutkimaan itseäni.
Minulla ei ole mitään tunnollani, mutta ei minua vielä sen perusteella
ole todettu syyttömäksi. Minun tuomarini on Herra. Älkää siis tuomitko
ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee pimeyden kätköt
ja tuo esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta.
(1. Kor. 3:3-5)Tämä kohta ei mainitse mitään henkien erottamisen armolahjasta, joten tässä puhutaan ”tavallisille” kristityille. Mutta toisaalta tässä myös sanotaan se, että sydänten ajatukset tulevat esiin vasta Jeesuksen paluun yhteydessä. Ennen sitä ei voi sanoa mitään varmaa toisen ihmisen sydämestä. Ja luulen, että se koskee myös henkien erottajaa.
Siksi on vaarallista todeta varmuudella sekin, että jonkin papin romahtaminen on johtunut näyttelemisestä. Tilanne on täysin mahdollinen myös toisin päin. Hänen romahtamisensa työnsä parissa on voinut saada aikaan uskosta luopumisen. Ja sellainen ihminen, joka luopuu uskostaan, näkee menneisyytensä yleensä näyttelemisenä. Kyllähän uskoon tullut ihminenkin katsoo taaksepäin elämäänsä ja toteaa, että on koko ajan elänyt harhassa ja ollut tietämätön. Nykyhetki voi tarkkailijansa mielestä muuttaa myös historiaa.
Ehkä tulkitsin joitakin sanojasi väärin, mutta olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että Raamattu ei ole teos, johon tulee henki vasta oikeasta rakkaudellisesta lukutavasta. Rakkaus on Jumalan lain ydin. Ja mitään Jumalan käskyä ihminen ei täytä edes välttävin arvosanoin. Ja jos tämä rakkaus nostetaan edellytykseksi sille, että Raamattua oikein ymmärretään ja julistetaan, rakennetaan tosi huteralle pohjalle.
Raamattu on Jumalan sanaa ja se sisältää Kristuksen, joka elää ja toimii, vaikka kuinka rakkaudeton julistaja sitä käyttäisi.
Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa
vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa
kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan,
joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää
tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken,
mitä varten sen lähetän. (Jes. 55:10-11)Jumalan sana toimii ihmisessä. Ihminen ei toimi Jumalan sanassa. Ihmiseltä ei voi edellyttää uskoa tai rakkautta, että Jumalan sana alkaisi toimia. Jumalan sana on uskonkin alkuunpanija.
Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää
Kristuksen sana. (Room. 10:17)Jos sanotaan, että emme usko Raamattuun vaan Kristukseen, niin silloin emme tunnusta Raamattua Jumalan sanaksi. Jumala toimii sanassaan, eikä hänen voimansa ole kiinni siitä, onko Raamatun lukija varmasti oikeassa hengessä. Raamatun sana on Jumalan rakkautta. Sitä ei tarvitse täydentää lukijan omalla rakkaudella tai millään muullakaan.
Tietäjähengestä kertova kohta on mielenkiintoinen. Tässä sekin kohta auki kirjoitettuna:
Kun taas olimme menossa rukouspaikalle, kohtasimme orjatytön,
jossa oli tietäjähenki ja joka ennustamalla hankki isäntäväelleen
hyvät rahat. Tyttö lähti Paavalin ja meidän muiden perään ja huusi:
"Nämä miehet ovat Korkeimman Jumalan palvelijoita ja osoittavat
teille pelastuksen tien!" Näin hän teki useana päivänä, kunnes Paavali
menetti kärsivällisyytensä, kääntyi ja sanoi hengelle: "Jeesuksen
Kristuksen nimessä minä käsken sinua: lähde hänestä!" Siinä samassa
henki lähti. (Ap. t. 16:16-18)Ensinnäkin on mielenkiintoista – suorastaan askarruttavaa – että Paavali ajoi hengen pois siksi, että häneltä meni kärsivällisyys. Paavali ei karkottanut henkeä ensimmäisen kerran tämän tytön ja hänen sanomansa kuullessaan, vaan vasta useana päivänä perässä kulkijasta kiusaannuttuaan. Tytön sanoma ja hänen henkensä olivat siis kaksi eri asiaa. Tietäjähenki oli paha asia, mutta sanomassa ei ollut mitään vikaa. Ei edes siksi, että hyvän sanoman kertoi väärä henki.
Sanomaa ei saa leimata vääräksi minkään ”taustalla vaikuttavan hengen” vuoksi. Sanoma on hyvä tai huono juuri sen mukaan, mitä se kertoo. Tytön sanoma ei tullut alakerran puolelta, vaikka sen sanoja sieltä olikin. Ja Raamatun opetuksen perusteella näiden asioiden yhdistäminen olisikin pahaa. Paavali itse opettaa:
Jotkut tosin julistavat Kristusta vain kateudesta ja riidanhalusta,
mutta toiset vilpittömin mielin. Nämä toimivat rakkaudesta,
koska tietävät, että minun tehtäväni on puolustaa evankeliumia.
Nuo toiset taas julistavat Kristusta juonittelunhalusta, epäpuhtain
mielin, ja uskovat näin tuottavansa minulle murhetta täällä
vankeudessani. Mutta ei sillä väliä! Minä iloitsen siitäkin, kunhan
Kristusta vain kaikin tavoin julistetaan, oli tarkoitus vilpitön tai ei.
(Fil. 1:15-18)Julistus, joka on pinnalta siistiä ja oikeaa, on myös sitä sisimmältään. On täysin eri asia, mitä julistaja on sisimmältään. Jos minä annan rahaa kolehtiin evankelioimistyölle, on ihan sama, millä motiivilla minä teen. Se on hyvä teko, vaikka motiivi on paha. Ja jos ihminen saa tehdä hyvää vain hyvillä motiiveilla, hän ei ikinä tee mitään hyvää. Pekka Y. Hiltunen sanoi kerran viisaasti: ”Hyviä tekoja on tehtävä myös huonoilla motiiveilla, sillä eihän ihmisellä muita olekaan.” (Vapaa lainaus ulkomuistista.) Julistuksen sisältö ei ole jossain piilossa ja sisällä. Julistus on juuri sitä, mitä se on. Motiivit ja ”henki” voidaan selvitellä aikanaan taivaassa.
Ananiaan ja Safiran esimerkki saattaa olla erinomainen esimerkki henkien erottamisesta. Pistetäänpä sekin vielä näkyviin. (Ananiaksen ja Safiran kuolemisesta kertova kohta on leikattu pois, jotta Nettipapin vastaus pysyisi K-15 luokituksen sisällä …)
Muuan Ananias-niminen mies myi yhdessä vaimonsa Safiran
kanssa maatilan, mutta pani vaimonsa tieten osan kauppahinnasta
syrjään. Loput hän luovutti apostolien haltuun. Silloin Pietari sanoi:
"Ananias, miksi olet antanut sydämesi Saatanan valtaan? Miksi
yritit pettää Pyhää Henkeä ja jättää maatilan hinnasta osan itsellesi?
Tilahan oli sinun, kun et vielä ollut myynyt sitä, ja sinun olivat myös
rahat, kun sen myit. Kuinka saatoit ryhtyä tällaiseen tekoon? Et sinä
ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle." (Ap. t. 5:1-4)Sanoin ”saattaa olla” siksi, että tämä kertomus jättää auki sen, millä tavoin Pietari oli saanut huijauksen selville. Jos tieto tuli Ananiaksen naapurissa asuvalta pojalta, joka oli leikkinyt kavereineen vakoiluleikkiä oikeaan aikaan, kyse ei ole henkien erottamisesta. Jos kyse on siitä, että Pietari sai jotenkin suoraan Pyhältä Hengeltä tiedon Ananiaksen petoksesta, pidän tapahtumaan Henkien erottamisena. Pietari itsekin joutui kerran samanlaisen tutkinnan kohteeksi:
Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: "Jumala varjelkoon!
Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!" Mutta hän kääntyi pois ja sanoi
Pietarille: "Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan.
Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!" (Matt. 16:22-23)Ensimmäisessä tapauksessa yritettiin puhtaasti petosta, toisessa tehtiin väärin ymmärtämättömyydestä. Kummassakin tapauksessa puhutaan siitä, miten Saatana on ollut asialla. Ananiaksen sydämestä Pietari ei ehkä voinut suoraan sanoa mitään, mutta lopputulos näytti sen, että Saatana sai tässä asiassa hallita. Ja Ananias oli luultavasti siitä tietoinenkin. Pietari sitä vastoin ei varmaan tajunnut, mitä itse teki, kunnes sai nuhteet Jeesukselta. Mutta lopputulos oli siinäkin Saatanan sanoja.
Mielestäni Raamattu ei siis pyri ruotimaan hyvän sanoman taustoja. Hyvä sanoma on aina hyvää. Paha on aina pahaa. Yksinkertaista. Jeesuksen vilpitön seuraaja saa haukut Saatanan ajatuksista, kun hänen toimintansa lopputulos on väärä.