Hyvää iltaa ei-kristitty!
Kiitos upeasta kysymyksestä! Erityisesti iloitsin hyväntuulisesta ja taidokkaan viihdyttävästä sarkasmista, jota hymy korvissa lueskelin. Pahoittelen, että vastaus on virkavapaitteni ja muiden muka kiireiden alle hukkunut. Pohdintasi ovat hyviä pohdintoja myös meille kristityille. Saatanpa oikein pistää tykkäyksen Facebookiin asti, kun foorumiohjelman päivityksen myötä sekin on mahdollista.
Vanha testamentti - kuten myös toisinaan UT - sisältävät paljon kohtia, jotka eivät aukene 3000 vuotta kirjoitusajankohdan jälkeen elävälle länsimaalaiselle. Ainakaan ilman selitystä. Siksipä kristityn ihmistyypistä ja uskon "laadusta" riippuen suhtautumistapoja on monia. Ainakin yhdenlaisen janan voisin suhtautumistavoista luoda, jonka ääripäät ovat seuraavat:
Jumalan puolustajaLöytyy kristittyjä, jotka stressaantuvat valtavasti, kun ei-uskova ihminen löytää Raamatusta kohdan, johon uskova ei osaa vastata. Tunne-elämä menee pahimmillaan siihen suuntaan, että tämän yksittäisen kristityn hartioilla on toisen ihmisen luottamus Raamattuun, Pyhän kirjan pyhyys ja koko Jumalan olemassaolo. Jos asiaa ei osaa selittää, on se todisteena sille, että koko Raamattu on satua. Niinpä vastausta lähdetään etsimään sydän syrjällään tai sitten pyritään keinolla millä hyvänsä kääntämään sen hetkisillä tiedoilla kysytty asia mahdollisimman järkevän kuuloiseksi.Hullun hengellinenMoni Raamatun asia on kovin arkinen. Moni kohta on myös hyvin ymmärrettävä ihan maalaisjärjellä. On silti olemassa kristittyjä, jotka Paavalin sanoin "kaatavat maahan järjen päätelmät" ja lähestyvät jokaista asiaa selittämällä vaikeat kohdat hengellisellä vertauksella tai sivuuttamalla ongelman Jumalan suurempaan viisauteen vedoten. Ongelma ikään kuin kimmahtaa pois, koska huomio saadaan kiinnitettyä toisaalle.Minä luulen olleeni aika kauan kallellaan tuonne Jumalan puolustajan suuntaan. Olen kai sitä monelta osin vieläkin. Onneksi on pikkuhiljaa alkanut tulla ymmärrys, että en minä tee Jumalaa tai edes pysty puolustamaan häntä. Asia on pikemminkin päinvastoin. Toisaalta tunnistan itsessäni olleen myös hyvin paljon hengellisen aspektin selittäjää, mutta ilman tuota levollisuutta Jumalan viisaudesta. Pikkuhiljaa oppimisen ja kokemuksen myötä alkaa tasapaino löytyä. Ehkä. Jokainen kristitty voi omalta kohdaltaan sanoa, minkä verran tunnistaa näitä tyylejä itsestään.
Minulle on tietysti jo ammattini puolesta tärkeää löytää mahdollisimman paljon vastauksia epäselviin kysymyksiin. Ja iloitsen siitä, että myös Vanha testamentti avautuu, kun sitä tutkii. Mutta pakko on samalla tyytyä siihen, että Jumalan viisaus ei voi avautua minulle kokonaan koskaan. Eihän hän muuten Jumala olisikaan. Tai sitten minä voisin tuurata häntä joskus.
Ajattelen niin kuin kysymyksessäsi sanoitkin. Jumalan Pyhä Henki on vaikuttanut Raamatun syntyprosessissa. Mutta samalla Raamatussa näkyy tosi selvästi ihmisyys. Jumala puhuu ihmisten kielellä ihmisten maailmasta. Vanha testamentti on oikein korostuneesti historiallista dokumenttia, joka kertoo, millaisia ihmiset ovat ja millaisen kansan keskuuteen Jumalan sana ilmestyy. Lapsena harmittelin kovasti, miksi kukaan Raamatun hahmo Jeesusta lukuunottamatta ei saa oikein mairittelevia arvosanoja elämästään. Jälkikäteen tajusin, että sanoma synnin ja kuoleman voittavasta Kristuksesta olisi aika turha, jos Raamattu olisikin perinteinen fantasiakertomus hyvien ja pahojen ihmisten välisestä voittotaistelusta.
Koko Raamattu alkaa syntiinlankeemuskertomuksesta ja paratiisista karkoituksesta. Juoni on kertomusta siitä, kuinka Jumala toimii syntisen maailman keskellä ja kuinka hän avaa tien takaisin paratiisiin. Kaikki tämä tapahtuu historiassa ja oikeiden ihmisten keskellä. Länsimainen kristillisyys on pyrkinyt tekemään tästä kuvauksesta tosi kliinistä. Sodat, tappamiset ja monet muut kauheudet ovat asioita, joita ei haluttaisi mainita samassa lauseessa uskonasioiden kanssa. Jouluevankeliumi pitää esittää söpösti eikä lastenmurhan varjossa. Kastetilaisuuksissa kauhistutaan, jos pappi puhuisi siitä, kuinka Jeesukseen liittyminen vapauttaa synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Krusifiksikin esittää aina siloposkisen Jeesuksen, jotta vähemmästäkin järkytyttiin, kun Passion of the Christ näytti historiasta tutun tavan ruoskia teloitettava ennen puuhun naulaamista. Kliinisyyden takia on vaara unohtaa, että Raamattu kaikkine kertomuksineen Lootin tyttäristä ja sivuvaimojen raiskauksista osoittaa, että Jumala tuntee oikeasti, millainen ihminen on ja millainen on tämä maailma. Monelta osin Raamattu on juurikin kuvausta langenneesta maailmasta, niin kuin mainitsit.
Åbo Akademin VT:n professori sanoi hienosti, että Vanhan testamentin säädökset kasvattivat Israelin kansaa, jotta se voisi ottaa vastaan Jeesuksen. Historiasta ja Raamatusta tiedämme, että uskontoihin on kuulunut aika hurjiakin uhrimenoja ihmisuhreja ja muita riittejä myöten. Israelin kansa syntyi tällaiseen ympäristöön. Jos Jumala olisi siinä vaiheessa lähettänyt Jeesuksen ja sen jälkeen opettanut, että usko on sydämessä, niin se olisi ollut vaikea vastaanottaa. Ympäröivillä kansoilla oli näyttäviä uhrimenoja seksiorgioineen, joten sydämen hiljainen usko Jeesukseen jäisi suurella todennäköisyydellä jalkoihin sellaisten palvontamenojen rinnalla. Jumala määräsi juutalaisuuteen sellaiset tavat, jotka pystyttiin ottamaan vastaan ja jotka kasvattivat kansaa. Jeesuksen aikaan tultaessa oltiin huomattavasti valmiimpia ottamaan lopullinen uhri vastaan.
Tämä siis vain esimerkkinä VT:n arkisuudesta ja raadollisuudesta. En osaa sanoa, mikä pointti juuri tuossa Lootin tyttärien kertomuksessa on. Se kertoo isästä, joka ei toimi oikein tyttäriään kohtaan. Se kertoo tyttäristä, jotka eivät toimi oikein isäänsä kohtaan. Eikä se kehu suoranaisesti lopputulostakaan. Yleisestä ihmiskunnan kieroutumisesta se varmasti puhuu. Kyllähän Jeesuksen sukuluettelokin sisältää hyvin kyseenalaisia esi-isiä ja esiäitejä. Se ikään kuin alleviivaa, kuinka Jeesus tuli nimenomaan keskelle syntistä ihmiskuntaa.
Uskoisin, että pahuuden ongelma on suurimmillaan juurikin länsimaisten kristittyjen pään sisällä. Suurin osa maailmasta elää aika suuressa kärsimyksessä ja tietyllä tavalla paljon konkreettisemman pahuuden keskellä kuin me täällä pohjolassa. Samoin on ollut Raamatun kirjoittamisen aikoihin. Raamattu monilla tavoilla riisuu uskovaa kiiltokuvamaisesta ajattelusta. Maailma on täynnä pahuutta - ja sen voittamiseksi täytyi Jumalan poika tappaa. Ei mitään vaaleanpunaista hempeilyä.
Mitä kristityt tekevät, kun VT:n outous tuntuu kaatuvan päälle? Onko jotakin suosittuja kommentaareja tai peräti FAQ -listaa, joista löytyy jonkinlaisia suhteellisen ymmärrettäciä selittelyjä? Vai joudutteko suurimmalti osalti tyytymään siihen, että ei ole vastauksia: Jumala on salattu ja Hänen ajatuksensa ovat verrattomati ylemmät etc. ( vai miten ne fraasit nyt menevätkään...).
Onko teillä siis sellainen tilanne, että lähekään kaikkea ei voi tajuta, mutta siitä huolimatta uskotte Raamatun olevan Jumalan sanaa, koska ette vaan kykene olla uskomatta, ja ette halua tai voi ruveta arpomaan, mikä siinä on Jumalan tahdosta ja mikä ei?
En pysty paljoa puhumaan muiden puolesta, mutta minulle Raamatun raakuus ei ole millään tavalla ongelma. Pikemminkin se on minulle uskon vahvistus siitä, mitä Raamattu syntisestä ihmiskunnasta ja sen keskellä julistettavasta pelastuksesta haluaa sanoa. Ja minulle on varsin mieluista ottaa vastaan Pyhä kirja, joka ei kuulosta epätodelliselta ylevältä lepertelyltä. On uskottavampaa, kun Jumala kuulostaa siltä, että hän tietää, millainen maailma todellisuudessa on.
Erilaisia Raamatun kommentaareja kyllä on, mutta ne eivät välttämättä ole kovin ahkerassa käytössä rivikristittyjen keskuudessa. Taitavat olla eniten Raamatun opettajien käytössä. Kansanomaiset kommentaarit ovat kyllä viime aikoina lisänneet suosiotaan. Opetuksia pidetään silti huomattavasti useammin helpommin ymmärrettävistä UT:n teksteistä. Ehkä VT:n kohdalla on tullut hyvin yleiseksi tavaksi todeta, että puhutaan niin vanhoista asioista, että niitä ei voida lopullisesti koskaan tästä ajasta käsin ymmärtää. Ja on vähän harmi, jos sen vuoksi VT jää vähemmälle käytölle. Siellä on suurta viisautta paljon.
Pienintäkään hajua ei ole, osasinko vastata siihen, mitä kysyit. Pistä tarkennusta tulemaan, niin jatketaan aiheesta.
