Kirjoittaja Aihe: Hengellinen elämä seurustellessa  (Luettu 4500 kertaa)

Tytykkä

  • Vieras
Hei!
Mitä raamatussa puhutaan seurustelusta? Tai yleensäkin siitä, miten seurustelevan parin tulisi elää hengellistä yhteyttä.
Tai puhutaanko siellä siitä mitään? Siis tarkoitan nyt yhdessä rukoilemista, Sanan lukemista jne? Olen seurustellut vähän yli vuoden poikaystäväni kanssa, ja hän ei vain halua/kykene rukoilemaan tai lukemaan Sanaa kanssani. Hän sanoo, ettei se ole tarpeen. Että hän haluaa hiljentyä itse yksin Jumalan kanssa. Ymmärrän tämän. Mutta eikö sen lisäksi olisi hyvä, jos rukoilisi yhdessä, lukisi Sanaa,... Että olisi hengellinen seurustelu eikä vain normaali seurustelu ilman seksiä.... Kyllä me käymme kirkossa yhdessä nykyään, mutta koen että minä tarvitsisin myös jotain muuta. Haluaisin Jumalan olevan keskellämme. Miten se onnistuu? Puhuuko Jumala siitä mitään?


EDIT: Otsikko tarkennettu. Marko
« Viimeksi muokattu: 20.01.2012 - klo:19:46 kirjoittanut Nettipappi Marko »

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili
Tervehdys Tytykkä!

Kysymyksesi on erinomainen. Valitettavasti vastauksia minulla on tarjolla niukasti. Raamattu ei juurikaan puhu seurustelusta. Seurustelu ja vastakkaiseen sukupuoleen tutustuminen on ihan varmasti kuulunut eri muodoissa kuvioihin koko ihmiskunnan historian ajan - huolimatta siitä, että avioliiton solmimiseen on lähes kaikissa kulttureissa jossain vaiheessa kuulunut asioista sopiminen myös vanhempien välillä.

     Jaakob oli rakastunut Raakeliin, ja niin hän sanoi:
     "Minä palvelen sinua seitsemän vuotta, jos annat
     minulle nuoremman tyttäresi Raakelin." Laban
     sanoi: "Parempi minun on antaa hänet sinulle kuin
     jollekin toiselle. Jää minun luokseni asumaan."
     Niin Jaakob palveli seitsemän vuotta saadakseen
     Raakelin, ja ne vuodet tuntuivat hänestä vain
     muutamalta päivältä, koska hän rakasti Raakelia.
     (1. Moos. 29:18-20)


Olisi outoa väittää, että seitsemän vuoden aikana nämä rakastuneet ihmiset eivät olisi seurustelleet siinä mielessä kuin me seurustelun ymmärrämme. Siitä huolimatta Raamattu ei tästä seurustelukuviosta puhu mitään. Ylipäätään Raamattu parisuhdeasioissa keskittyy pitkälti lopputulokseen sekä seksuaalisuuteen liittyviin ohjeisiin. Niistä enemmän tässä linkissä: Seksi, seurustelu, avoliitto, avioliitto.

Kristillinen käsitys seurustelusta on, että sen päämäärä on avioliitto. Siksi seurustelusta puhuttaessa on hyvin perusteltua ottaa huomioon ylipäätään toisten ihmisten ja puolisoiden väliseen kunnioitukseen ja rakkauteen kehoittavat ohjeet. Asenteissaan, valinnoissaan ja keskinäisessä elämässä on hyvä suuntautua jo sitä kohti, jonne ollaan yhdessä taivaltamassa.

Valitettavasti tämän ajatusten pyörittelyn jälkeen en ole luovinut itseäni yhtään selvemmille vesille. Raamattu on lähes yhtä vaitonainen puolisoiden välisestä hengellisestä elämästä kuin seurustelustakin, mutta siitä sentään voidaan jotain jo sanoa.

Merkittävimmät kokonaisuudet ovat kieltoja mennä naimisiin ei-uskovan tai epäjumalia palvovan kanssa. Hengellinen elämä kuolee helposti, jos elämän tärkein ihminen ei usko samalla tavalla. Tätä aihetta olen käsitellyt laajemmin otsikossa Kristityn ja ei-kristityn suhde. Kysymyksesi ei koskenut tällaista tilannetta, joten en siihen pureudu tässä sen enempää. Kyseisestä linkistä saa kuitenkin hyvän käsityksen, kuinka tärkeänä Jumala pitää sitä, että puolisoilla olisi samanlainen vakaumus. Muuten on suuri riski, että uskova lähtee seuraamaan ei-uskovan puolisonsa jalanjäljissä.

Koska en pysty muistamaan mitään kysymykseesi suoraan liittyvää raamatunkohtaa, sanon omia mielipiteitäni. Ota ne sillä varauksella, että ne eivät todellakaan ole Jumalan sanaa.

Pidän seurustelusuhteeseen kuuluvaa hartauselämää tärkeänä. Uskovana eläminen ei ole aina helppoa. Siksi on hyvä, jos kumppani ei millään tavalla vastusta hengellistä elämää. Vielä parempi on, jos itselle tärkein ihminen ei ainoastaan hyväksy vaan tukee vakaumusta.

Perheen isälle annetaan Raamatussa paljon vastuuta, että hän ohjaisi perhettään Jumalan mielen mukaiseen suuntaan. Juutalaisille tärkein raamatunkohta, eli heidän uskontunnustuksensa, jatkuu seuraavilla jakeilla:

     Pidä aina mielessäsi nämä käskyt, jotka minä
     sinulle tänään annan. Teroita niitä alinomaa
     lastesi mieleen ja puhu niistä, olitpa kotona tai
     matkalla, makuulla tai jalkeilla. (5. Moos. 6:6-7)


Vaikka puolisoa ei tässä erikseen mainitakaan, veikkaan, ettei Jumalan suunnitellut puolisoita jätettävän osattomiksi samasta.

Paavali kirjoitti seuraavan pätkän erityisesti tulevia vainonaikoja ajatellen, mutta niissä oleva totuus on yleispätevä:

     Toivoisin, ettei teillä olisi huolia. Naimaton mies
     kantaa huolta siitä, mikä koskee Herraa, siitä,
     miten olisi Herralle mieliksi. Naimisissa oleva taas
     huolehtii maallisista asioista, siitä, miten olisi
     vaimolleen mieliksi. Näin hän on jakautunut
     kahtaalle. Samoin naimaton nainen ja nuori neito
     kantavat huolta siitä, mikä koskee Herraa, jotta
     olisivat niin ruumiiltaan kuin hengeltäänkin pyhiä.
     Naimisissa oleva nainen taas huolehtii maallisista
     asioista, siitä, miten olisi miehelleen mieliksi.
     Tämän sanon teidän parastanne ajatellen, en
     sitoakseni teitä vaan auttaakseni teitä elämään
      kunniallisesti ja pysymään lujasti ja häiriintymättä
     Herran yhteydessä. (1. Kor. 7:32-35)


Mitä kovemmin jalat menevät alta ihastumisen ansiosta, sitä helpompi on unohtaa kaikki muu. Myös yhteys Jumalaan. Mikä sen hienompaa siis olisikaan, jos seurustelukumppanin kanssa saa olla tekemisissä niin, että se myös syventää suhdetta Jumalaan.

Ajattelen, että yhteinen rukous ja Raamatun lukeminen eivät palvele ainoastaan hengellistä elämää, vaan syventävät mitä merkittävimmin myös keskinäistä tuntemista ja luottamusta.

Hengellisistä asioista puhuminen ja rukoileminen ei välttämättä ole helppoa. Suomalaisina emme juuri ole oppineet elämään uskoa todeksi räiskyvästi. Puolisoiden on kuitenkin tarkoitus jakaa keskenään kaikki ilman salaisuuksia. Seurusteluvaiheessa on siksi hyvä puhua myös hengelliset asiat ja hartauselämän tarve selväksi. Poikaystäväsi kokee, ettei yhteinen rukoileminen ole tarpeen. Sinä koet, että se on tarpeellista. Yhteinen sävel on sitä, että kumpikin saisi sitä, mitä tarvitsee. Ei ehkä yhtä aikaa, mutta jollain tavalla tasapuolisesti.

Kanna rukouksissa tilannettasi Jumalan eteen. Keskustelkaa ja miettikää, mikä olisi teitä kumpaakin miellyttävä ratkaisu. Valitan, etten tämän tarkemmin osaa asiaan paneutua. Toivottavasti kuitenkin sait jotain eväitä.
Marko Sagulin