Hei Hanna!
Hyvinä päivinä on hyvin helppo puhua siitä, kuinka elämä on aaltoliikettä ja tuo tullessaan sadetta ja auringonpaistetta. Raamattukin sanoo:
Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille
ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.
(Matt. 5:45)
Kun koettelemus kohtaa, muuttuu ääni kellossa. Nilkka nyrjähtää urheillessa, lautanen särkyy tai autoon tulee vika - ja heti on mielessä kysymys: "Teinkö jotain väärin?" Tällainen taikauskoinen ja ennusmerkkejä tutkaileva ajattelumalli nostaa päätään aika helposti.
Kerrot olevasi suorastaan henkeä uhkaavassa tilanteessa. Silloin kysymyksesi ei ole vain jotain kansanhurskauteen kuuluvaa enneuskoa. Kysymykset ovat suuria ja kipeitä. Raamatun äärellä joutuu vilpittömästi pohtimaan, miksi asioita tapahtuu. Ainakin kolme erilaista vastausta tulee vastaan Raamatusta.
1. Kuritus
Tämä on vastaus, joka luonnostaan ihmisellä tulee mieleen. "Olen tehnyt jotain väärin, siksi Jumala rankaisee." On totta, että ihmisen pahojen tekojen vuoksi Jumala puuttuu joskus peliin. Silti kyseessä ei ole rangaistus ja kosto. Jeesukseen uskova ihminen on Jumalan lapsi, joten rakastava Jumala ei kosta lapsilleen. Mutta hän kyllä ohjaa oikealle tielle myös vastoinkäymisillä, joita ainakaan minä en haluaisi.
Raamatussa on useampiakin kohtia, joissa sanotaan sama asia, mutta liitän tähän vain yhden. Heprealaiskirjeessä on lainattu Vanhan testamentin opetusta, mutta sen lisäksi myös selitetty Jumalan kurituksen tarkoitusta.
Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen,
jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Vielä te
ette ole joutuneet vuodattamaan vertanne taistelussa syntiä
vastaan. Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee
teitä kuin isä poikiaan:
- Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun
hän ojentaa sinua - jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa,
hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa.
Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä
omina poikinaan. Onko sellaista poikaa, jota isä ei kurittaisi?
Jos te siis olette jääneet vaille kuritusta, josta kaikki muut
ovat osansa saaneet, te olette äpäriä, ette laillisia lapsia.
Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet
vastustaa. Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua
taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän.
Isämme kurittivat meitä vain lyhyttä aikaa varten ja niin kuin
heistä näytti hyvältä, mutta Jumalan kuritus koituu meidän
todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osallisiksi hänen
pyhyydestään. Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa
koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa
näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden.
(Hepr. 12:3-11)
Tämä on hyvin järkeen käypää tekstiä. Erityisesti tuo kohta, jossa sanotaan, että kuritus ei tunnu mukavalta. Vaikka tiedän ansaitsevani vääristä teoistani kuritusta, kapinoin sitä vastaan silti.
Suurin ongelma tämän kurituksen suhteen on se, että lopputuloksesta ei voi päätellä syytä. "Mitä pahaa minä olen tehnyt, jotta..." on hyvin yleinen kysymysmuoto. Eikä siihen saada vastausta. Jeesukselta kysyttiin tätä samaa.
Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään
saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä:
"Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on
syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?"
Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin
on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki."
(Joh. 9:1-3)
Ihmiset näkivät lopputuloksen, joten he tekivät johtopäätöksen: Syynä tälle kaikelle on jonkun tekemä synti. Jeesus ampui tämän päättelyketjun alas. Vaikka perheen poika ja vanhemmat olivat joutuneet varsin suuren kärsimyksen kohteeksi, Jeesus sanoi, ettei mikään synti tai väärä teko ollut siihen syynä. Jumala halusi toimia niin kuin toimi.
2. Hurskaus
Salapoliisityö vaikeutuu yhä enemmän, kun Raamattu antaa kärsimykselle myös täysin päinvastaisen syyn. Esimerkiksi Job ei kärsinyt syntiensä vuoksi, vaan päinvastoin juuri siksi, että hän oli yksi maailman hurskaimpia ihmisiä. Hesekielin kirjassa Jumala nimittää Jobin maailman kolmen hurskaimman ihmisen joukkoon.
Mutta jos siellä on kolme sellaista miestä kuin Nooa, Daniel
ja Job, nämä kolme säästyvät vanhurskautensa tähden.
(Hes. 14:14)
Omana elinaikanaan hän oli Jumalan omien sanojen mukaan yksinään rankingin kärjessä.
Herra kysyi: "Oletko pannut merkille palvelijani Jobin?
Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä
ja nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka niin
karttaisi kaikkea pahaa." (Job 1:8 )
Silti Job on yksi kaikkein suurimmat kärsimykset läpi käynyt Raamatun henkilö. Eikä sitä helppoutta luvata muillekaan hurskaille.
Monet vaivat kohtaavat vanhurskasta, mutta kaikista
niistä Herra hänet vapauttaa. (Ps. 34:20)
Paavali ja Barnabas julistivat Derbessä evankeliumia ja
... rohkaisivat opetuslapsia ja kehottivat heitä pysymään
uskossa. He sanoivat: "Jumalan valtakuntaan meidän on
mentävä monen ahdingon kautta." (Ap. t. 14:21a, 22)
Joku ihminen voi saada osakseen Jumalan kuritusta, jotta osaisi ohjata elämäänsä oikeaan suuntaan. Toinen saa vaikeuksia hurskautensa vuoksi. Eikä lopputuloksesta voi päätellä, kummasta on kyse.
3. Koetus
Jos kuritus nähdään Jumalan tapana kasvattaa ihmistä oikeaan suuntaan, niin koetus on samaa asiaa, vaikkei mitään väärää olisi vielä tapahtunutkaan. Eikä vieläkään lopputulosta tarkkailemalla voida sanoa, mikä on Jumalan näkökulmasta alkusyy.
Kalliolle pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan
kuullessaan ottavat sen iloiten vastaan mutta uskovat
vain hetken aikaa. Heillä ei ole juurta, ja niin he
koetukseen joutuessaan luopuvat. (Luuk. 8:13)
Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa
sortuisi. Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin
aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee
toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. (Joh. 16:1-2)
Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme,
että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa
selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen
antaa toivoa. (Room. 5:3-4)
Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia
koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun
uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä
kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen,
jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.
(Jaak. 1:2-4)
Nämä yllämainitut kolme asiaa kertovat meille jotain siitä, miksi pahoja asioita tapahtuu. Tällä luokittelulla ei saada tyhjentäviä vastauksia. Nämä ovat vain esimerkkejä ja keskittyvät tutkailemaan ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta. Luonnollinen vastaushan hyvin moneen kärsimykseen on se, että ihmiset ovat syntisiä, ja tekevät pahaa toisilleen. Viha, kateus, ahneus ym. taipumukset kylvävät siemeniä, jotka itävät monenlaisiksi vääriksi teoiksi, ajatuksiksi tai sanoiksi. Niillä särjetään läheisiä ihmisiä.
Kristitty ei vain aina tyydy tähän vastaukseen, koska Jumalalla on valta vaikuttaa siihen, että toisten ihmisten lähellä on pahaa tekeviä ihmisiä enemmän kuin joidenkin toisten. Miksi lopulta pahuutta on? Mistä voidaan tietää, onko omalle kohdalle sattunut kärsimys kuritusta, koetusta vai hurskauden vuoksi kärsimistä - vai jotain muuta? Näihin kysymyksiin meille on tarjolla sama vastaus, jonka Job sai kyseltyään Jumalalta oman kärsimyksensä syytä.
Jumala kyseli Jobilta, osaako tämä luoda virtahevon tai pystyykö kesyttämään krokotiilin. Onko Job käynyt lumen varastopaikoissa, saako auringon nousemaan taivaalle ja pystyykö asettamaan tähdet radoilleen? Onko Jobilla valta rajata meri rantoihinsa? Jumalan vastaus oli lopulta hyvin lempeä mutta vahva: Jos Job pystyy nämä asiat tekemään, hänellä on riittävästi ymmärrystä ja voimaa tajuta kärsimyksen syy. Jumala ikään kuin otti Jobin lempeästi syliin ja lohdutti, mutta ei voinut kertoa tarkemmin.
Virren 547 toinen säkeistö kiteyttää hyvin niitä tunnelmia, joita kärsimyksen äärellä virsisanoittajan mielessä on liikkunut.
Joka aamu on armo uus,
huolet voimme siis heittää.
Rangaistuksenkaan ankaruus
ei voi armoa peittää.
Herran hoidosta kiittäkäämme,
kun hän taivasta varten kasvattaa,
murheen allakin armahtaa,
hänen turviinsa jäämme.
