Tervehdys Kala,
Esitit kysymyksesi nettipapin parivuotisen hiljaiselon aikana. Olet tutkielmasi jo palauttanut, eikä vastaukseni enää ehdi sinun avuksesi. Tosin en tiedä, kuinka paljon olisin apua osannut muutenkaan antaa. Aiheesta ei ole olemassa mitään kirkollista mietintöä eikä geeniteknologia ole hengellisissä keskusteluissa yleensä edes laitamilla olevia teemoja.
Tiettyjä erittäin yleisluontoisia näkökulmia on tarjolla aikaisemmista etiikan esitelmien vastauksistani:
Luonnonsuojelu ja
Maailman tulevaisuus. Voit halutessasi lukaista niitä taustaksi. Geeniteknologiaa lähestyn sen sijaan aivan yhdestä tietystä näkökulmasta.
Luotu ei ymmärrä kaikkea niin kuin LuojaGeeniteknologian äärellä käydyistä keskusteluista yksi teema ulottuu silloin tällöin myös kristillisiin pohdintoihin: Kuinka paljon Jumalan luomistyötä voi sorkkia ennen kuin joudutaan ongelmiin? Jumalan luomistyön "muokkaamista" on se, että ihminen kampaa tukkansa, meikkaa tai ottaa tatuoinnin. Harvemmin kuitenkaan ajatellaan, että silloin ihminen ylittää valtuutensa ja leikkii Jumalaa.
Tavallaan "geeniteknologiaa" on aina harrastettu silloin, kun eläimiä on risteytetty tarkoituksellisesti valikoiden, jotta saataisiin lajin kehitystä ohjattua haluttuun suuntaan. Tai kun on oksastettu eri lajin puita, jotta vahva runko ja haluttu hedelmäpuun oksa yhdistävät voimansa. Tätä ei silti sanota geeniteknologiaksi, koska nämä ovat tilanteita, joissa ihminen vaikuttaa kehitykseen, mutta ei todellisuudessa itse muuta geenejä, vaan jättää lopulta luonnolle päätäntävallan, miten tilanne etenee.
Todellisen geenien muuntelun ja geeniteknologian äärellä joudutaan esittämään kysymyksiä, pystyykö ihminen käyttämään viisauttaan väärin. Jos ihminen ohittaa luonnon, ymmärtääkö hän lopulta, mitä on tekemässä? Ovatko luonnon ja Jumalan luoman maailman lainalaisuuksien rajat sellaiset, että niiden ylittäminen ei ole ihmiselle hyväksi? Esimerkiksi ihmisten kloonaus on tällä hetkellä asia, johon tarvittava tekninen tietämys on saavutettu, mutta josta ilman kristillistä näkökulmaakin keskustellaan, saako sellaista koskaan tehdä. Olen siitäkin kirjoittanut jo vastauksen, joka kannattaa lukea tämän geeniteknologia-aiheen täydennykseksi:
Kloonaus.
Raamattu varoittaa useaan otteeseen ihmistä kuvittelemasta itsestään liikoja. Aivan Raamatun alkulehdille sijoittuva kertomus Babylonin tornista on kuvaus ihmisen pyrkimyksestä itsenäistyä Jumalasta riippumattomaksi. Kertomuksessa on nähtävissä myös sävyä siitä, että Jumala koetaan viholliseksi tai ainakin ihminen on itse riittävän viisas ja mahtava pitämään itsestään huolen. Jumalan reaktio tällaiseen käyttäytymiseen oli mielenkiintoinen. Hän ei todennut, että ihminen on kirppu, joka ei saa koskaan mitään aikaiseksi. Päinvastoin Jumala totesi, että yhteen hiileen puhaltamalla ihmiset pystyvät tekemään mitä vain:
Siinä he nyt ovat, yksi kansa, jolla on yksi ja sama kieli. Tämä, mitä he ovat saaneet aikaan, on vasta alkua. Nyt he pystyvät tekemään mitä tahansa. Menkäämme sekoittamaan heidän kielensä, niin etteivät he ymmärrä toistensa puhetta. (1. Moos. 11:6-7)Jumala ei jäänyt vierestä katsomaan ja naureskelemaan onnettomille yrityksille. Hän esti ihmisiä tekemästä sitä, mihin he olisivat pystyneet, mutta joka olisi saanut heidät elämään väärin ja Jumalaa vastaan kapinoiden. Monissa muissakin raamatunkohdissa Jumala alleviivaa sitä, että hän itse tietää parhaiten sen, mikä on ihmiselle hyväksi. Ihminen ei itse ymmärrä aina edes omaa parastaan saati sitä, mikä on kokonaisuuden kannalta viisainta.
Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua. (Saarn. 3:11)
Voi ihmistä, joka riitelee luojaansa vastaan, voi ruukunsirpaletta sirpaleitten joukossa! Sanooko savi muovaajalleen: "Mitä sinä pystyt tekemään?" Sanooko teos tekijälleen: "Ei sinulla ole taitajan kättä." Voi sitä, joka sanoo isälle: "Sinäkö muka pystyit siittämään?" ja äidille: "Sinäkö muka synnytit?" Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, hän, joka on Israelin luonut: - Tekö vaatisitte minut tilille lapsistani, tekö antaisitte minulle neuvoja ja ohjeita omien kätteni töistä? (Jes. 45:9-11)Näitä kohtia lainaamalla en pyri sanomaan, että ihminen ei saisi tehdä mitään. Sama Jumala, joka sanoo, että hänen viisautensa on suurempi kuin ihmisen viisaus, on myös antanut ihmiselle tehtävän viljellä ja varjella luomakuntaa. Jos ihminen pystyy geeniteknologian avulla kehittämään viljalajikkeen, joka menestyy hyvin kuivuudesta ja nälänhädästä kärsivällä alueella, niin onko se:
- ihmisen valtuuksien ylittämistä: Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. (Jes. 55:8-9)
- viljelemistä ja varjelemista: Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä. (1. Moos. 2:15)
- lähimmäisen rakastamista: Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: "Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin", jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. (Jaak. 2:15-16)
Minun mielestäni se voi tilanteesta riippuen olla mitä tahansa noista. Joskus geeniteknologia voi olla Jumalan käskyn mukaista toimintaa - joskus sen vastaista. Yksiselitteisesti ei voida sanoa, että geeniteknologia kaikkineen olisi hyvä tai paha asia. Kaikkia työkaluja voidaan käyttää hyvään ja pahaan. Mitä vahvempi on työkalu, sitä suurempaa hyvää tai kauheampaa pahaa se voi saada aikaan. Viivoitin ei tavoita samoja ääripäitä kuin leipäveitsi, kivääri tai kuorma-auto. Geeniteknologia on erittäin vahva työkalu.
Kaikkein tärkeintä on siksi muistaa nöyryys. Historia on osoittanut, että jokainen sukupolvi kuvittelee olevansa edellisiä viisaampi. Joissain asioissa onkin. Mutta historia on osoittanut, että jokainen uusi sukupolvi kykenee tarvittaessa tekemään massiivisempia virheitä kuin aikaisemmat sukupolvet.
Ajattelen, että geeniteknologian äärellä hyvä kristillinen periaate on syvä kunnioitus elämän lainalaisuuksia kohtaan. Kun mennään geenitasolle, vaikutetaan elämän lainalaisuuksiin hyvin vahvasti. Viisainkin ihminen katsoo tutkimustuloksia omasta rajallisesta näkökulmastaan, eikä hän kykene näkemään kaikkia niitä vaikutuksia, joita yhden asian muutos saattaa aiheuttaa. En tarkoita sitä, etteikö kristillisestä näkökulmasta katsottuna geeniteknologiaa saisi ollenkaan käyttää. Kristillistä on vain tunnustaa nöyrästi se lähtökohta, että Luoja on paljon luotua viisaampi, ja toimia sen mukaisella herkkyydellä.
