Tervehdys öhdom,
Päätin ja yritin aluksi vastata todella lyhyesti vain viittaamalla olemassa olevaan viestiketjuun
eläinten oikeuksista. Mutta muutaman ajatuksen kuitenkin halusin kirjoittaa. Joka tapauksessa sinun kannattaa lukea ensin tuossa linkissä olevat viestit, koska siellä ovat perusteet, joiden pohjalle nyt jatkan turkistarhaukseen painottuen.
Eläinkokeiden ja turkistarhauksen osalta ollaan saman eettisen ongelman äärellä: toisessa ääripäässä on se hyöty, mitä toiminnasta koituu ihmiselle ja toisessa ääripäässä on se haitta, joka siitä koituu eläimelle.
Kristilliseen etiikkaan sopii melko hyvin yleistettynä se ajatus, että kristittyjen on tärkeää toimia elämässä kaikenlaisen kärsimyksen vähentämiseksi. Ja jos kärsimystä ei voi välttää, niin silloin pyritään valitsemaan se vaihtoehto, joka aiheuttaa vähiten kärsimystä. Suurin kysymys onkin se, mikä kärsimys nähdään suurena ja mikä pienenä - ja mikä asia nähdään niin tärkeänä, että sen vuoksi kärsimystä voidaan sallia suuremman hyödyn vuoksi.
Teen seuraavassa jaottelun, joka perustuu ihan vain minun omiin mielikuviini, joten sen todenperäisyyttä ei pidä arvioida. Teen tämän vain esimerkkinä, jota voi kukin itse parempien faktojen valossa korjata omaan pohdintaansa sopivaksi.
Eläinten käyttö
- lääketeollisuuden eläinkokeissa: suuri kärsimys eläimille - jaloksi ja arvokkaaksi koettu hyöty ihmisille
- kosmetiikkateollisuuden eläinkokeissa: suuri kärsimys eläimille - kyseenalaiseksi koettu hyöty ihmisille
- turkistuotteiksi kasvattamisessa: häkkielämän aiheuttama kärsimys elämille - ylellisyydeksi koettu hyöty ihmisille
- ravinnon tuottamiseen: tuottamistavasta riippuva kärsimys eläimille - tärkeäksi tai välttämättömäksi koettu hyöty ihmisille
Alleviivattujen sanojen muuttaminen vaihtaa lauseiden merkityksiä suuresti. Niiden korvaaminen omien mielipiteiden tai yleisen mielipiteen mukaan toimii hyvänä apuvälineenä punnita omia arvojaan. Keskimäärin lääketeollisuuden eläinkokeet saavat paljon suuremman hyväksynnän kuin esimerkiksi kosmetiikkateollisuuden eläinkokeet. Ihmistä pidetään yleisesti rakkaampana ja arvokkaampana kuin eläintä. Usein myös eläinten kokema kärsimys saa aikaan sen, että vielä suuremman ihmisjoukon kärsimys vähenee.
Aivan samalla tavalla ei pystytä ajattelemaan kosmetiikkateollisuuden eläinkokeista. Eläinkokeista saatua hyötyä ei voida pukea yhtä arvokkaan kuuloisiin sanamuotoihin, eikä ainakaan voida väittää, että eläinten kokema kärsimys suoranaisesti vähentäisi ihmisten kärsimystä. Lisäksi keskusteluun voidaan nostaa myös näkökulma siitä, onko sama hyöty saatavissa ilman eläinkokeita.
Eläinkokeiden varsinainen tarkoitus ei ole aiheuttaa kärsimystä. Vielä vähemmän se on pyrkimyksenä turkistarhauksessa tai ravinnontuontannossa. Joidenkin ravinnoksi kasvatettavien eläinten kohdalla on se tilanne, että ne kärsisivät enemmän vapaana, koska ne on aikojen saatossa jalostettu eläimiksi, jotka eivät kovin menestyksekkäästi selviä yksin luonnossa. Siksi tarhattujen ja kasvatettujen eläinten kohdalla hyötyä ja kärsimystä punnitaan eniten siitä näkökulmasta, millaisissa olosuhteissa eläimet elävät. Turkistarhauksessa kritiikki kohdistuu ennen kaikkea kasvatushäkkeihin ja eläinten elintilaan.
Minulla on se käsitys, että nykyinen asenneilmapiiri ei pidä turkistarhausta eläinten oikeuksien näkökulmasta erityisen hyvänä asiana. Vaikka Suomessa eläimille ei pyritä millään tapaa aiheuttamaan kärsimystä, ei tarhattuna eläminen ole silti mikään eläimiä ilahduttava elämänmuoto. Aitojen turkisten tarve nähdään myös enemmänkin ylellisyystuotteena kuin varsinaisena tarpeena. Raamatun ensimmäiset vaatteet olivat toki aitoa turkista, jos viikunanlehdistä tehtyjä toimimattomia kyhäelmiä ei lasketa - mutta silti puhutaan hyvin eri tilanteesta kuin luksusvaatetuksesta.
Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen nahasta vaatteet ja puki heidät niihin. (1. Moos. 3:21)Johtopäätöksiä esimerkisi Suomen turkistarhauksen osalta ei voida eettisessä mielessä tehdä vain sen mukaan, miten asiat ovat Suomessa. Eettisessä pohdinnassa turkistarhauksen suhteen on yksi hyvin vaikea näkökulma. Tavallaan voitaisiin katsoa asiaa hyvin suoraviivaisesti ja todeta: eläinten kärsimys loppuu, kun turkistarhaus loppuu. Esimerkiksi Suomessa olisi teknisesti mahdollista kieltää turkistarhaus. Ja se tarkoittaisi, että sen jälkeen Suomessa ei ole eläimiä, jotka elävät häkeissä turkistarhausta varten. Tämä päätös ei kuitenkaan lopettaisi aitojen turkisten kauppaa maailmalla, vaan markkinat siirtyisivät muille toimijoille. Keskimäärin Suomessa kaikki eläimiin liittyvät toimet hoidetaan maailman mittakaavassa korkeatasoisesti. Varmasti poikkeuksiakin löytyy, mutta maailmassa eläinten kärsimys ei välttämättä vähene, jos Suomessa eläinten kasvatus loppuu. Teoriassa on mahdollista, että sen jälkeen eläinten kärsimystä olisi maailmassa jopa enemmän, mutta suomalaiset voisivat syyttää siitä muita.
Yksi turkistarhauksen eettinen pohdinta voitaisiin asettaa seuraavasti. Jos Suomesta loppuisi turkistarhaus, saisiko se aikaan:
- lisää kysyntää turkistarhaukseen siellä, missä eläimiä käsitellään säälimättömästi?
- esimerkin, jota muissa maissa seurattaisiin?
Kuten huomaat, olen nyt pyöritellyt ajatuksia aika ympäripyöreästi. Lisäksi esitin itse enemmän kysymyksiä kuin annoin vastauksia. Enkä myöskään ole osannut tuoda mitään erityisesti juuri Raamattuun tai kristilliseen uskoon liittyviä näkemyksiä esille. Syy on sinällään selkeä, koska Raamatussa annetaan vain yleisiä luomakunnan viljelemiseen ja varjelemiseen liittyviä ohjeita. Mutta toivon, että nämä pohdintani sysäävät sinun ajatuksesi sopivasti liikkeelle ja auttavat esitelmäsi valmistelussa.
