Hei Ninnannunna!
Markuksen evankeliumi on hyvin tiivistettyä kerrontaa. Toisinaan kirjoittaja suorastaan luettelee Jeesuksen tekoja sen tarkemmin selittelemättä. Esimerkiksi Jeesuksen kiusauksista autiomaassa hän sanoo vain: "Heti sen jälkeen Henki ajoi hänet autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta." (Mark. 1:12-13) Tässä on kaikki, mitä Markus asiasta haluaa sanoa. Sen sijaan Matteuksen evankeliumista voimme lukea paljon laajemmin kolmesta eri kiusauksesta ja niiden äärellä käydyistä Jeesuksen ja paholaisen välisistä vuoropuheluista.
Jotain samankaltaista on tässä kysymässäsi kohdassa. Vaikka tässä tapauksessa Markuksella ja Matteuksella on melkein yhtä pitkät tekstit, Markus on silti niukkasanaisempi niissä oleellisissa kohdissa, jotka selittäisivät juutalaista kulttuuria tuntemattomalle opetuksen kärjen. Matteus lisää kaksi lausetta, jotka valaisevat kertomuksen ideaa ei-juutalaiselle lukijalle.
Foinikialaisnaisen usko
24. Jeesus lähti sieltä Tyroksen alueelle. Hän meni erääseen taloon ja halusi pysytellä tuntemattomana, mutta hänen tulonsa ei pysynyt salassa. 25. Hänestä kuuli muuan nainen, jonka tytärtä vaivasi saastainen henki, ja nainen tuli heti hänen luokseen ja lankesi hänen jalkoihinsa. 26. Hän ei ollut juutalainen, vaan Syyrian foinikialaisia. Hän pyysi Jeesusta ajamaan pahan hengen hänen tyttärestään, 27. mutta Jeesus sanoi: "Anna lasten ensin syödä kyllikseen. Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille." 28. Nainen vastasi tähän: "Herra, saavathan koiratkin pöydän alla syödä lapsilta putoilevia palasia." 29. Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Kun noin sanot, mene. Paha henki on lähtenyt tyttärestäsi." 30. Nainen meni kotiin ja näki lapsen makaamassa vuoteella. Paha henki oli lähtenyt hänestä. (Mark. 7:24-30)
Kanaanilaisnaisen usko
21. Lähdettyään sieltä Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle. 22. Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: "Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni." 23. Mutta hän ei vastannut naiselle mitään. Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: "Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa." 24. Mutta Jeesus vastasi: "Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten." 25. Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: "Herra, auta minua!" 26. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille." 27. "Ei olekaan, Herra", vastasi nainen, "mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia." 28. Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot." Siitä hetkestä tytär oli terve. (Matt. 15:21-28)
Jeesus viittaa Matteuksen evankeliumin laajemmassa tekstissä lainalaisuuteen, joka kulkee läpi Raamatun aivan sen alkumetreiltä asti.
Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille." (1. Moos. 12:1-3)
Jeesusta ei lähetetty kaikkialle maailmaan. Hänen tehtävänsä oli tulla täyttämään se lupaus, jota juutalainen kansa kantoi Abrahamista alkaen. Hänen tylyiltä kuulostavat sanansa lapsista ja koiranpenikoista tarkoitti siis yksinkertaisesti sitä, että Jeesuksen tehtävä oli toimia juutalaisten parissa. Vasta kun Jeesuksen tehtävä oli täytetty, alkoi se osuus, että opetuslapset lähtevät viemään evankeliumia kaikkialle maailmaan: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni ... " (Matt. 28:19)
Vaikka kertomuksen logiikka on tällä tavoin selvä, suuren kysymysmerkin nostaa ilmoille se, miksi Jeesus valitsi niin töykeän kuuloiset sanat. Hän kuitenkin kohtasi apua pyytäviä ihmisiä yleensä hyvin lempeästi ja ymmärtävästi - myös niitä, jotka eivät olleet juutalaisia.
Minun näkemykseni on se, että Jeesus ymmärsi, millainen tämä nainen oli sitkeässä ja hellittämättömässä uskossaan. Ajattelen niin, että hänen ensisijainen tarkoituksensa ei ollut kohdella tylysti tätä naista. Jeesus näki kanaanilaisen naisen sydämeen, mutta keskustelun avulla hän pystyi näyttämään tuon vahvan uskon myös hänen mukanaan kulkeville opetuslapsille. Opetuslapsista kerrotaan usein evankeliumeissa, kuinka he tappelivat suurimman opetuslapsen tittelistä ja kilpailivat kunniapaikoista Jeesuksen valtaistuimen vierellä. Nyt tämän episodin myötä Jeesus näpäyttää itseään täynnä olevia opetuslapsia, ja pääsee nostamaan pakananaisen heille esimerkiksi.
Matteuksen evankeliumissa on aikaisemminkin vastaava kertomus, jossa Jeesus vielä selvemmin opettaa siitä, kuinka juutalaisuus ei ole mikään tae oikeasta ja vahvasta uskosta. Roomalainen sadanpäällikkö osoittaa sellaista uskoa ja luottamusta Jeesukseen, että Jeesus haluaa nostaa hänet juutalaisille esimerkiksi. Otan tähän kertomuksen lopun:
Jeesus ja Kapernaumin sadanpäällikkö
10. Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: "Totisesti: näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella. 11. Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. 12. Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita." 13. Sitten Jeesus sanoi sadanpäällikölle: "Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot." Sillä hetkellä palvelija parani. (Matt. 8:10-13)
Kummassakin kertomuksessa Jeesus siis toimii uskollisena omalle tehtävälleen, mutta käyttää tilaisuudet hyväksi nostaa pakanat suuren uskon esikuviksi.
