Hei Anniina!
Edellisen vastaukseni esimerkit olivat tosiaan VT:n puolelta. Uusi testamentti ei mielestäni tuo uutta valoa asiaan. Peruskonsepti on seurakunnassakin se, että lapset ovat osa sitä ihmisyyttä, jonka Jumala on luonut.
Toki niin Vanhasta kuin Uudesta testamentista löytyy kohtia, joissa lapsettomuutta ylistetään tai perheen lisäystä pidetään taakkana. Asiayhteydeltään nämä tekstit kuitenkin liittyvät erityisiin kärsimyksen aikoihin. Kuvaukset siitä, kuinka ilona ja Jumalan lahjana pidetyt lapset muuttuvat taakaksi, eivät varoita lasten hankkimisesta ylipäätään vaan alleviivaavat niissä tilanteissa ahdistuksen syvyyttä. Kohdat siis vain vahvistavat sen, kuinka perhe-elämä on normaali elämänmuoto.
Jeesus puhui maailman loppua edeltävän ajan ahdistuksesta, että silloin ihmiset ylistävät niitä, joiden ei tarvitse kaiken kärsimyksen keskellä huolehtia vielä lapsistaankin:
"Tulee aika, jolloin sanotaan: 'Autuaita ovat hedelmättömät, autuaita ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole lasta ruokkineet.' Silloin ihmiset sanovat vuorille: 'Kaatukaa meidän päällemme', ja kukkuloille: 'Peittäkää meidät.'" (Luuk. 23:29-30)Myös Jeesuksen ennustus Jerusalemin hävityksestä sisältää sen näkökulman, että raskaana ollessa tai pienen lapsen kanssa eläessä ahdistus muuttuu entistä suuremmaksi:
Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät! Tähän maahan tulee suuri hätä, ja tätä kansaa kohtaa viha. (Luuk. 21:23)Tämä sama näkökulma löytyy myös Vanhasta testamentista. Profeetta Jeremia eli Jerusalemin tuhoa edeltävän jakson aikana. Ennen Jerusalemin tuhoutumista 586 eKr. sitä piiritettiin niin, että nälänhädässään ihmiset söivät jopa omia lapsiaan. Tämän vuoksi profeetta Jeremia sai harvinaislaatuisen käskyn Jumalalta. Jumala kielsi Jeremiaa menemästä naimisiin, jotta tämä pystyisi toteuttamaan tehtäväänsä.
"Älä ota itsellesi vaimoa, älä hanki poikia äläkä tyttäriä tässä maassa! Sillä minä, Herra, sanon sinulle, miten käy niiden poikien ja tyttärien, jotka tässä maassa syntyvät, miten heidän äitiensä, jotka ovat heidät synnyttäneet, ja heidän isiensä, jotka ovat heidät siittäneet. He kuolevat tuskallisiin tauteihin! Ei kukaan itke heitä, niin kuin kuolleita itketään, eikä kukaan hautaa heitä, vaan heidän ruumiinsa jäävät hajalleen maatumaan. He kuolevat miekkaan ja nälkään ja joutuvat haaskalintujen ja villieläinten ruoaksi." (Jer. 16:2-4)Lasten kanssa eläessä tulee aina enemmän vaikeuksia kuin yksin tai vain puolison kanssa kaksin eläessä. Jeremian saaman käskyn taustalla ei silti ole ajatus siitä, että lapset olisivat riesa ja pakollinen paha. Päinvastoin lapset ja puoliso ovat suuremmasta vaivannäöstä huolimatta/johtuen niin rakkaita ihmisiä, että suurten kärsimysten keskellä profeetta voi murtua ja hänen tehtävänsä voi keskeytyä, jos itsensä lisäksi on huolehdittava vielä kaikkein läheisimmistä ihmisistä. Siihen liittyivät Paavalin ohjeetkin, kun hän kirjoitti ohjeita vaikeuksien ajan keskelle:
Sen ahdingon ajan vuoksi, jota nyt elämme, jokaisen on hyvä pysyä entisellään. Jos sinulla on vaimo, älä pyri hänestä eroon. Jos sinulla ei enää ole vaimoa, älä etsi itsellesi uutta. Mutta jos menetkin naimisiin, et tee väärin. Ja jos naimaton nainen menee naimisiin, hänkään ei tee väärin. Naimisissa olevat joutuvat kuitenkin elämässään ahtaalle, mistä haluaisin teitä säästää. ... Toivoisin, ettei teillä olisi huolia. Naimaton mies kantaa huolta siitä, mikä koskee Herraa, siitä, miten olisi Herralle mieliksi. Naimisissa oleva taas huolehtii maallisista asioista, siitä, miten olisi vaimolleen mieliksi. (1. Kor. 7:26-28, 32-33)Paavali kirjoitti kirjeensä eri aikoina eri seurakuntiin, ja siksi ohjeet ovat joissain käytännönasioissa erilaisia. Paavalin kirjeitä - niin kuin muutakin Raamattua - lukiessa pitää huomioida se, millaiseen tilanteeseen ja missä asiayhteydessä sanat on kirjoitettu. Paavali näet antoi levollisemmassa tilanteessa olevalle seurakunnalle täysin päinvastaisia ohjeita:
Tahdon, että nuoret lesket menevät naimisiin, synnyttävät lapsia ja hoitavat kotiaan, niin etteivät he anna vastustajillemme aihetta solvaamiseen. (1. Tim. 5:14)Jeesuksen profeetalliset sanat ahdistuksen ajoista eivät myöskään olleet yleispätevä ohje. Hän sanoi, että naimattomuus (mikä tietysti johti myös lapsettomuuteen) edellytti erityistä armolahjaa:
"Se ratkaisu ei sovellu kaikille, ainoastaan niille, joille se osa on annettu." (Matt. 19:11)Voiko Paavalin esittämää ajatusta Jumalalle omistautumisesta ja sen vuoksi lasten hankkimisesta pidättäytymisestä soveltaa myös avioliitossa toteutettavaksi? Siis että aviopari yhdessä päättää keskittyä esimerkiksi seurakunnalliseen toimintaan, lähetystyöhön tai hyväntekeväisyyteen lasten hankkimisen sijaan?
Paavalille Jumala oli antanut lahjan ja osan, jotta hän pystyi elämään naimattomana. Jeremialle Jumala langetti saman tehtävän. Periaatteessa ei siis mielestäni olisi mitään estettä sille, etteikö Jumala voisi antaa jonkun pariskunnan osaksi olla lapsettomana, jotta he voisivat paremmin omistautua tehtävälle, jonka Jumalalta ovat saaneet.
Omaehtoisesti tällaisen osan ottaminen vaatii valtavan paljon harkintaa. Erityisen tiukasti on punnittava se, milloin kyse on hurskaasta selityksestä ja milloin todellakin tehtävän vaatimasta ratkaisusta. En edelleenkään sano vapaaehtoista lapsettomuutta synniksi, mutta päätös lapsettomuudesta on niin iso ratkaisu, että sen perusteet pitävät olla aidot ja läpinäkyvät. Jos vaikkapa lähetystyöhön tai seurakunnan palvelemiseen vedoten päättää jättää lapset hankkimatta, ja myöhemmin tulee katumapäälle, niin saattaa huomata, että lähetystyötä miettiessään ei miettinytkään riittävän perusteellisesti kysymystä lapsettomuudesta.
Pöyhin perusteita ja erityisesti "lapsettomuuden välttämättömyyttä" parilla näkökulmalla.
Ensinnäkin mainitsit, että lapsettomuuden peruste voisi olla se, ettei halua tähän epävarmaan tulevaisuuteen lapsia. Maailman maista Suomi on kuitenkin yksi turvallisimmista, ja vuosi toisensa jälkeen vieläpä kaikkein onnellisimmaksi tilastoitu maa. Rohkenen väittää, että Suomessa tehtäisiin lastensuojeluilmoitus perheestä, jonka lapset elävät olosuhteissa, joissa suurin osa maailman lapsiperheistä elää. Jos siis suomalainen pariskunta päätyy lapsettomuuteen vapaaehtoisesti vetoamalla vaikkapa turvallisuuteen ja epävarmaan tulevaisuuteen, saattaa perustelu vaikuttaa myöhemmin ontuvalta. Raamatun mainitsemat kärsimyksen ajat, kristittyjen vainot tai maailmanloppu eivät ihan vielä näytä realisoituvan Suomessa.
Toiseksi seurakunnan palvelutehtävät eivät ehkä ole aina pätevin syy lapsettomuudelle. Vaikka intoa olisi antautua kokosydämisesti lähetystyöhön, eivät monen maan lähetystyöntekijät ole koskaan niin hyvin varustettuja kuin suomalaisten lähetysjärjestöjen ihmiset. Olisi suorastaan surkuhupaisaa, jos lähetyskentälle lähtisi pariskunta, joka on valinnut lapsettomuuden siksi, että heidän mielestään paikallisten lapsiperheiden keskellä eläminen on lasten kanssa mahdotonta. Suurin osa seurakuntien palvelutehtävistäkin on sellaisia, että ne ovat valtavan helppoja verrattuna vaikkapa vainottujen seurakuntien palvelutehtäviin. Täytyy siis olla melkoisen suuri ja raskas seurakunnan työtehtävä, jos palvelutehtävän onnistuminen aidosti edellyttää lapsettomuutta.
Paavali oli naimaton. Oletettavasti hänellä oli naimattomuuden armolahja, jonka mukaisesti hän vapaaehtoisesti eli. Silti hänkään ei väitä, että hänen kuuluisi tehtävänsä vuoksi olla naimaton tai että Jumala olisi hänet naimattomuuteen velvoittanut. Paavali päinvastoin vetoaa muiden apostolien käytäntöön, ja toteaa, että hänelläkin olisi siihen oikeus, mutta hän on valintansa tehnyt:
Eikö meillä olisi oikeutta ottaa matkoillemme mukaan vaimoa, uskonsisarta, niin kuin tekevät muut apostolit, Herran veljet ja Keefas? (1. Kor. 9:5)Perimätiedon mukaan kaikki apostolit Johannesta lukuun ottamatta kärsivät marttyyrikuoleman. Työtehtävät olivat siis ainakin aika-ajoin todella rankkoja. Silti he pystyivät elämään perhe-elämää siinä ohessa. Lapsista ei toki kerrota mitään, mutta oletettavaa on, että ainakin joissakin perheissä lapsia oli. Mahdollisesti matkoille lähdettiin lapsien lennettyä pesästä, tai jotenkin muuten perhekuvioita järjestellen. Edes apostolin tehtävä ei siis edellyttänyt lapsettomuutta.
Otin aika vahvoja näkökulmia tähän vastaukseni loppupuoleen. Haluan siksi painottaa, että minun mielestäni vapaaehtoinen lapsettomuus ei ole synti. Näillä vahvoilla esimerkeillä tahdon vain riisua asiaa pohtivalta ihmiseltä muut perusteet pois. Jos pariskunta miettii lapsettomuutta, täytyy silloin keskittyä vain lapsettomuuden ja sen seurauksien tutkailuun. Lapsettomuutta ei saa käsitellä esimerkiksi Jumalan palvelemisen varjolla puolihuolimattomasti. Se on mietittävä itsessään alusta loppuun.