Hei Uskis!
Paha henki ja mielenterveyden ongelma ovat kaksi täysin eri asiaa. On selvää, että pahojen henkien vaivaamalla ihmisellä on myös mielenterveys koetuksella. Ja joskus voi tulla vastaan erityisen vaikeita tilanteita, joissa sama henkilö kärsii sekä mielenterveyden ongelmista että pahoista hengistä. Silti paha henki ja mielen sairaus ovat keskenään erillisiä ja toisistaan riippumattomia asioita. Mielenterveysongelma on ihmisen mielenliikkeisiin liittyvä asia, paha henki on erillinen henkiolento.
Raamatussa Jeesus karkottaa pahoja henkiä ja parantaa sairauksia. Vaikka joissain kertomuksissa tai Jeesuksen opetuslapsilleen antamissa ohjeissa saatetaan sanoa nämä kaksi asiaa samassa lauseessa, tehdään niiden välille kuitenkin selvä ero. Sairaita parantaessaan Jeesus usein kosketti sairasta sielunhoidollisesti:
Jeesuksen kävi häntä sääliksi. Hän ojensi kätensä, kosketti miestä ja sanoi: "Minä tahdon. Tule puhtaaksi." Tauti lähti miehestä heti, ja hän tuli puhtaaksi. (Mark. 1:41-42)
Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois. (Luuk. 14:4)
Pahojen henkien vaivaamia ihmisiä Jeesus sen sijaan ei koskettanut. Kyse ei ollut sairauden parantamisesta vaan pahojen henkien ulos ajamisesta. Sen Jeesus teki Sanallaan:
Jeesus käski ankarin sanoin pahan hengen poistua, ja se lähti pojasta. (Matt. 17:18)
Mutta Jeesus käski henkeä ankarin sanoin: "Vaiti! Lähde hänestä!" Silloin saastainen henki kouristi miestä ja lähti hänestä huutaen kovalla äänellä. (Mark. 1:25-26)
Myös ulkopuolisten ihmisten arviot Jeesuksesta on Raamatussa muotoiltu niin, että sairaiden parantaminen on ihmeteko ja pahojen henkien käskeminen on Sanan voimaa:
Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: "Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan." (Mark. 7:37)
Kaikki olivat ymmällä ja sanoivat toisilleen: "Mitä tämä puhe oikein on? Hän käskee saastaisia henkiä vallalla ja voimalla, ja ne lähtevät tiehensä." (Luuk. 4:36)
Raamatun valossa asia on siis täysin selvää. Henkimaailman todellisuus näkyy siellä ensimmäisestä kirjasta viimeiseen. Raamatussa on 66 kirjaa, ja 60 niistä mainitsee enkelit. Tällöin puhe on Jumalan sanansaattajista. Mutta yhtä lailla langenneet enkelit mainitaan läpi Raamatun, joskin paljon harvemmin.
Ongelma on se, että Suomessa läheskään kaikki seurakuntien työntekijät - papit mukaan lukien - eivät usko pahojen henkien olemassaoloon. Vielä vähemmän tätä uskoa on sellaisilla ihmisillä, joilla on joko tieteellisen ateismin maailmankuva tai sitten täysin kristinuskosta poikkeava vakaumus. Ateistille ainoa looginen vaihtoehto on selittää oudot tapahtumat mielenterveyden ongelmiksi. Kyllähän ateistinen tutkija selittää myös kristillisen uskon tai ylipäätään jumalauskon tieteellisesti.
Minulle itselleni on vähän vaikea ymmärtää sitä logiikkaa, että Raamatusta otetaan ilomielin vastaan puhe Jumalasta, Jeesuksen kuolemasta ja yliluonnollisesta ylösnousemuksesta sekä enkeleistä, mutta tiputetaan pois sen saman Raamatun puhe paholaisesta ja demoneista. Onpa sosiaalisessa mediassa tullut kerran vastaan kansankirkkomme papin väite, joka meni suunnilleen näin: "Pahoihin henkiin uskovat poimivat Raamatusta satunnaisia kohtia omien uskomustensa tueksi." Tuollainen väite on epäloogisuuden huipentuma ja omaan jalkaan ampumista. Nimenomaan sellainen ihminen, jolle kelpaa yliluonnollinen Jeesus mutteivät sen saman Jeesuksen opetukset pahoista hengistä, poimii omien uskomustensa mukaisia rusinoita pullasta. Looginen on se, joka lukee Raamatusta sekä vaikeat että helpot kohdat.
Minä siis ilman muuta uskon sen, mitä Raamattu pahoista hengistä opettaa. Olen työssäni muutaman kerran ollut auttamassa ihmisiä, joilla on ongelmia pahojen henkien kanssa. Suoranaisesti riivattuihin ihmisiin en ole kasvotusten tietääkseni vielä törmännyt. Rauhanturvaoperaatiossa palvelustoverit kertoivat kyllä lähellä sattuneesta tilanteesta. Olen myös ollut toimittamassa kodinsiunausta paikassa, jossa talossa asuvat ihmiset kokivat ja näkivät pahojen henkien vaikutuksen. Valitettavasti itselläni ei ollut silloin ymmärrystä ja työkaluja auttaa niin, että ongelma olisi korjaantunut.
Nämä tilanteet ovat opettaneet minulle sen, että minulla ei todellakaan ole henkien erottamisen armolahjaa. Henkien erottamisen lahja on erityinen Pyhän Hengen lahja, joka on suureksi avuksi sellaiselle ihmiselle, joka joutuu kohtaamaan pahojen henkien vaivaamia ihmisiä. Tällaisen lahjan omistava ihminen voi hengessään tai suorastaan fyysisin oirein aistia sen, että tilanteessa on läsnä jokin yliluonnollinen pahuus. Tämä lahja on yksi työkalu sen arvioimiseen, onko kyseessä mielenterveyden ongelma vai paha henki. Henkien erottamisen armolahjakaan ei ole virheetön, joten kristittyjen yhteistyö erilaisten lahjojensa kanssa on aina ja joka tapauksessa tärkeää.
Työssäni olen tällaisiin harvinaisiin auttamistilanteisiin mahdollisuuksien mukaan ottanut mukaani sellaisen työkaverin tai luotetun kristityn, jolla olen tiennyt olevan henkien erottamisen armolahjan. Kerran olin tilanteessa, jossa paikalla oli yhteensä kahdeksan ihmistä - sekä auttajia että autettavia - joista kaikki muut kokivat tai näkivät jotain. Minä itse en aistinut mitään tavallisuudesta poikkeavaa ihmisten reaktioita lukuunottamatta. Minä joudun siis tekemään arviot pahoista hengistä ihan vain keskustelemalla ihmisten kanssa, arvioimalla heidän kertomuksiaan ja ottamalla huomioon myös henkien erottamisen armolahjalla varustettujen kristittyjen kokemuksen.
Haluan omalta osaltani antaa mahdollisimman hyvän todistuksen Lea Kujanpäästä ja Eero Junkkaalasta. Olen tehnyt heidän kanssaan yhteistyötä erilaisissa tilanteissa, mutta heidän rukoushetkiinsä en ole vielä osallistunut. Minua on pyydetty kyllä mukaan. Olen ajatellut joskus meneväni, jotta osaisin tarvittaessa opettaa paremmin pahoja henkiä vastaan taistelemisesta, mistä Raamattu ei kerro mitään kovin konkreettista. Jokin aika sitten olin jo heidän seuranaan tätä aihepiiriä käsittelevässä viikonlopussa, vaikka omat opetusaiheeni käsittelivätkin Jeesuksen voimaa eivätkä itse eksorkismia.
Voin siis omasta kokemuksestani sanoa, että Lea ja Eero opettavat pahoista hengistä äärimmäisen viisaasti ja ammattitaitoisesti. Heillä on enemmän tietoa juuri tästä aihepiiristä, mutta pystyn silti kaikilta osin allekirjoittamaan, että ymmärrän Raamatun heidän kanssaan samalla tavalla. Lisäksi sen maltillisempaa ja juurevampaa opetusta en tiedä kenenkään antavan. Oletan sen opetuksen särähtävän korvaan vain sellaisille ihmisille, jotka lähtökohtaisestikaan eivät usko Raamatun opetukseen pahoista hengistä. Lea ja Eero osaavat myös ottaa erittäin tarkkanäköisesti ja herkästi huomioon niin mielenterveysongelmien todellisuuden kuin sen tosiasian, että esimerkiksi äärikarismaattisuudessa ihmisiä on rikottu näkemällä pahoja henkiä sielläkin, missä niitä ei todellakaan ole.
Lähetyskentillä ja Suomessa on hyvin erilainen tarve puhua pahoista hengistä. Uskon tämän johtuvan siitä, että meillä on aina ollut kastettuja kristittyjä niin paljon. Valitettavasti tämä tilanne on viimeisen sukupolven aikana muuttunut suuresti. Rohkenen väittää, että se on yksi syy siihen, että henkivalloista puhumisen tarve on kasvanut. Kirkkoon kuulumattomien ja ei-kristittyjen määrä on Suomessa kasvanut suuresti. Jopa kirkkoon kuuluvat vanhemmat eivät aina kastata lapsiaan, koska haluavat, että "tämä saa sitten isona valita". Pahat henget eivät todellakaan hyökkää kastamattoman ihmisen kimppuun kuin sudet, mutta rokotustenkin suhteen "laumasuoja" on iso asia.
Suurin osa suomalaisista kirkon jäsenistä ei elä aktiivisina Jeesuksen seuraajina eikä kaikilla kastetuilla ole pelastavaa uskoa Jeesukseen. Mutta heillä on kuitenkin kaste, joka on Jumalan teko. Vaikka keskimääräinen suomalainen ei itse kunnioittaisi kastettaan, pahat henget kuitenkin kunnioittavat sitä. Uskova kristitty on täydellisessä Jeesuksen suojassa riippumatta siitä, mitä hän henkivalloista ajattelee. Mutta mitä enemmän meillä on ei-kastettuja ei-uskovia, sitä enemmän seurakunnilla ja niiden työntekijöillä on oltava työkaluja auttaa henkivaltojen vaivaamia ihmisiä.
