Tervehdys Tuomo r!
Kummatkin raamatunkohdat ovat yhtä aikaa voimassa. Ne eivät ole keskenään ristiriidassa. Laitan ensimmäisen kysymistäsi raamatunkohdista tähän vähän laajempana kokonaisuutena:
Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen. "Olen puhunut tästä teille vertauksin. Tulee aika, jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä. Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni." (Joh. 16:24-26)
Karkeasti yleistäen Jeesus puhuu tässä kohdassa siitä, että opetuslapset eivät vielä selvillä siitä, mitä Jumalan Poika oli tullut tekemään. Opetuslapset tunsivat vasta opettajansa, ja olivat toki tunnustaneet hänen olevan Messias. Silti heillä ei ollut ymmärrystä, että muutamien päivien ja viikkojen sisällä tapahtuu hurja muutos: Jeesus kuolee ja nousee kuolleista, jonka jälkeen hän astuu taivaaseen ja lähettää Pyhän Hengen.
Vertauskuvallisesti voidaan siis sanoa, että opetuslapset kulkivat kuin pienet lapset vanhemman housunlahkeessa roikkuen. Tällainen lapsi arkana pyytää aina vanhempaa tekemään jotain, mitä toivoisi tapahtuvan. Tai ikään kuin koulussa arka oppilas pyytäisi rohkeampaa oppilasta sanomaan opettajalle jotain, mitä tämä haluaa. Jeesus kuitenkin puhui siitä, että hän antaa oikeuden kääntyä suoraan Isän puoleen:
Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. (Joh. 1:12)
Samasta asiasta Jeesus puhui samarialaiselle naiselle Sykarin kaivolla:
Jeesus vastasi: "Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika - ja se on jo nyt - jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa." (Joh. 4:21-24)
Juutalaisuudessa Jumalan kohtaamisen paikka oli Jerusalemin temppelissä. Toki häntä voitiin rukoilla missä vain, mutta varsinaisen kohtaamisen paikka oli uhripalveluksen paikalla. Samarialaisilla oli toisenlainen käsitys. Vajaa tuhat vuotta aikaisemmin yhtenäinen Israel oli jakautunut kahtia. Temppeli jäi eteläiseen Juudaan, ja pohjoiseen Israeliin eli Samariaan silloinen kuningas pystytti kultaisia vasikoita, jotka hän nimitti Jumalan kohtaamisen paikoiksi. Ratkaisu oli poliittinen ja hengellisesti väärä, mutta siinä oli nähtävissä idea, että Jumala voitiin kohdata vain tietyissä uhraamisen paikoissa.
Nyt Jeesus sanoo, että tämän kiistan aika on ohi. Jeesuksen ristinkuoleman ja Pyhän Hengen vuodattamisen ansiosta Jumalan kohtaamisen paikka ei ole maantieteellisesti määritelty, vaan Jumalan lapsen oikeus on se, että Jumalaa voi palvoa missä vain. Tämä ajatus on myös mukana tuossa ensimmäiseksi kysymässäsi raamatunkohdassa. Jeesus kertoo, että yksittäisen ihmisen suhde Jumalaan muuttuu Jeesuksen sovitustyön ansiosta.
Joten yhteenvetona:
Kun Jeesus sanoo, että hän ei käänny Isän puoleen meitä auttaaksemme, hän ei tarkoita sitä, että hän ei rukoilisi meidän puolestamme. Hän tarkoittaa sitä, että meidän ei tarvitse ajatella Jeesusta jonkinlaisena puhemiehenä: "Hei Jeesus, voisitko sanoa Isällesi, että varjelee minua huomenna, kun minulla on pitkä ajomatka?" Jeesus on tehnyt kertakaikkisen teon ja antanut kristitylle luvan olla Jumalan lapsi. Välimiehen roolissaan Jeesus on antanut seuraajilleen oikeuden puhutella suoraan Isää.
Tämän lisäksi Jeesus rukoilee meidän puolestamme koko ajan. Se ei tarkoita sitä, että Jeesus välittää meidän rukouksiamme Isälle, vaan että Jeesuksella on oma rukoustehtävänsä seuraajiensa puolesta.
Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus - mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! (Room. 8:34)
