Hei Anniina!
Tässä viestiketjussa olen vuonna 2012 kirjoittanut, että omantunnonsyistä en vihi eronneita. Ja perusteluni ovat olleet juuri ne, että ymmärrän itse Jeesuksen opetuksen niin, että erossa oleva pariskunta voi palata vielä yhteen, jos uutta avioliittoa ei ole solmittu, eikä paluun mahdollisuutta saa estää uudelleen avioitumalla. Sittemmin olen työurallani muutaman kerran vihkinyt eronneita pariskuntiakin. Ne eivät ole olleet helppoja tilanteita, kun olen joutunut kovasti kyselemään sitä, toiminko oikein Jumalan edessä. Omatunto ei ole ollut niissä hetkissä itsellä levollinen. Ja samaan aikaan on ollut se olo, että jos pariskunnalla on esimerkiksi jo yhteinen lapsi, niin siinä tilanteessa on parasta, että he ovat virallisesti naimisissa. En tiedä, mihin suuntaan toimintamallini jatkossa kulkevat. Voi olla, että joudun tällaisten kysymysten kanssa painimaan aralla omallatunnolla työurani loppuun asti.
Teoriassa sinun esittämäsi skenaario on paljon helpompi. Jos Raamatun sana ymmärretään niin, että avioliitossa Jumala yhdistää ihmiset eliniäkseen yhteen, niin he ovat Jumalan silmissä yhdessä eron jälkeenkin. Joten siinä missä aviorikos on mahdollista tehdä eron jälkeen, niin samalla tavoin eron jälkeen kuolemassa tuo avioliiton sidekin katkeaa. Mielestäni tiukimmallakaan raamatuntulkinnalla vihkimiseen ei pitäisi tällaisessa tilanteessa olla estettä.
