Kirjoittaja Aihe: ehtoollisleipä  (Luettu 4112 kertaa)

P.M

  • Vieras
terve!

kysyisin semmoista että miksi ehtoollisleipä maistuu pahvilta siis miksi ei siihen voi panostaa hiukan enemmän..? Kävin juuri riparin ja konfirmaatiokin on ollut ja aloin heti miettimään tuota kysymystä  :)

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili

Hei P.M!

En tiedä vastausta kysymykseesi, mutta veikkaisin, että kyse on yksinkertaisesti kustannustehokkuudesta ja leivän säilyvyydestä. Öylätit säilyvät hyvin, joten ehtoollista aloittaessa ei tarvitse pelätä, onko vanha leipä homeessa ja onko tuoretta leipää muistettu ostaa.

Toki voidaan ajatella, että ehtoollisen suurta lahjaa olisi kiva korostaa leipomalla hienoja leipiä, mutta se ei kuitenkaan muuttaisi ehtoollisen merkitystä. Tämä on varmaan jo liioiteltu pelko, mutta pahimmillaan sellainen ele saattaisi aiheuttaa ikäviäkin puolia. Ehtoollisella ei ole tarkoitus vertailla sitä, miltä leipä tänään maistui ja oliko viini parempaa vuosikertaa kuin edellisellä ehtoollisella. Kun öylätti on aina samanlainen vedestä ja vehnästä tehty "lätkä", joka maistuu aina samalta, ja kun viininä käytetään yleensä aina samaa merkkiä (käsittääkseni useimmiten väkevä Malaga), ehtoollisvieras ei kiinnitä huomiotaan gourmet nautintoihin vaan ehkä vähän keskittyneemmin miettii ehtoollisen merkitystä.
Marko Sagulin

Suvi

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 665
    • Profiili
ei nyt niin tärkee kysymys, mutta kumminkin: tiedätkö missä vaiheessa ehtoollisleiväksi on tullut öylätti, kun eikös alunperin murrettu oikeaa leipää ehtoollisella?
Jalat pidän mullassa maailman, katseellani taivasta tavoitan, tiedän minne matkani  tehdä saan, olen kansalainen kahden maan...

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili

Hei Suvi!

Minulla ei ollut aavistustakaan asiasta, joten pistin sähköpostia Helsingin yliopiston kirkkohistorian professorille, Simo Heiniselle. Hänen mukaansa leivän murtamisesta luovuttiin 1100-luvulla, koska murtamisessa syntyviä muruja saattoi putoilla ja joutua hukkaan. Katolisessa kirkossa siirryttiin öylätteihin, joten tämä traditio on ollut käytössä myös luterilaisuudessa aivan alusta asti.

Taustalla vaikuttaa siis olevan ajatus, että kunnioituksesta ehtoollista kohtaan Kristuksen ruumista ei haluttu murustella lattialle. Kunnioitus kuuluu ilman muuta ehtoolliseen, mutta sitä en osaa sanoa, onko tämä nyt tärkein asia kiinnittää huomiota. Jeesus itse mursi leipää ja varmasti murusia tipahteli, eikä hän ainakaan Raamatun lehdillä kanna huolta asiasta.
Marko Sagulin