Kirjoittaja Aihe: Vapaamuurari  (Luettu 24457 kertaa)

Stranger

  • Vieras
"Sen lyhyesti vielä edellisiin lisään, että kysymys vapaamuurariudesta on kirkon riveissä sen verran kahtiajakoinen, että mielestäni kristityn kannattaisi tässä toimia hyvänä esimerkkinä. Jos ei ole varma, mitä on tekemässä, en usko, että kannattaa aiheuttaa suotta pahoja puheita ja epäilyksiä."

Tässä linkissä eräs entinen vapaa muurari kertoo, että todellisuudessa vapaa muurarit palvovat Luciferia ja sen saa tietää vasta kun on ylennyt tyylin, jollekin 33 levelille. Eli toisin sanoen harva vapaamuurari yltää niin korkealle levelille, että saisi koskaan tietää, että touhussa palvotaan paholaista. Raamattu on kuulemma pelkkää silmälumetta siellä.

Tässä linkit:

Ex-vapaamuurari Juhani Julin kertoo vapaamuuraruuden saloista 1/2

Ex-vapaamuurari Juhani Julin kertoo vapaamuuraruuden saloista 2/2

Mielenkiintoisa on se, että esim. aviisissa kerrottiin, että 88 suomalaista professoria kuuluu vapaamuurareihin. Aviisissa kuvaillaan myös, että jäsenet koostuu lääkäreistä, papeista, johtajista ja professoreista. Siis yhteiskunnan "johtoporras" palvookin todellisuudessa Luciferia??

Joten eikö asiaan tulisi suhtautua vakavasti?


EDIT: Korjasin ja yhdistin tähän yhteen viestiin Strangerin itsensä myöhemmin tekemät linkki- ja asiakorjaukset. Marko
« Viimeksi muokattu: 21.10.2012 - klo:13:54 kirjoittanut Nettipappi Marko »

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili
Tervehdys Stranger!

Katselin nuo linkit. Tuntuivat ihan maltillisilta ajatuksilta ja kyseinen ex-vapaamuurari oli kyllä hyvin vilpitön asiassaan. Yksi perusintentio siinä kuitenkin minua häiritsi: tämä kyseinen ihminen ei itsekään ollut kokenut niitä asioita, joista puhui. Hän todisti itse, että hän ei ollut törmännyt vapaamuurariuden aikana siihen, että Lusifer olisi heidän jumalansa. Päinvastoin hän luki katkelman vapaamuurareiden opista, ja se oli kaikilta osiltaan täysin Raamatun mukaista. Haastattelussa keskustelijat kritisoivat sitä, että itsessään hyvä opetus olikin lopulta myrkkyä, kun siinä ei ollut esimerkiksi mainintaa Jeesuksen ristinkuolemasta.

Minulla ei ole tarvetta puolustella vapaamuurareita. Ja joudun heistä kirjoitettujen tai sanottujen asioiden äärellä koko ajan vetoamaan tietämättömyyteen. (Salaliittoteorioitsijat voivat tällä varjolla vaikka epäillä minua vapaamuurariksi.) Mutta minulla on huoli siitä, miten kristityt elävät omalla paikallaan ja suhtautuvat näihin asioihin. En tiedä, missä määrin vapaamuurarius on oikeasti sopusoinnussa tai ristiriidassa Raamatun ja kristinuskon kanssa. Mutta tiedän sen, että kristitty voi toimia väärin puhuessaan vapaamuurariudesta kuvitellun tietonsa varassa.

Tässä ketjussa on jo edellä käyty paljon keskustelua seuraavista asioista:

1. Vapaamuurarius ei ole samanlaista kaikkialla. Ei ole olemassa maiden rajojen ylittävää keskusjohtoa. Esimerkiksi suomalainen vapaamuurarius on itsenäinen järjestönsä. Ja siinäkin on ainakin kaksi haaraa. Lisäksi on järjestöjä, jotka sanovat itseään vapaamuurareiksi, mutta eivät sitä ole.

2. Vapaamuurariudesta kirjoitettuja kirjoja lukiessa pitää olla hyvin selkeästi selvillä, kuka kirjoittaja on ja millaisesta vapaamuurariudesta hän kirjoittaa. Sen lisäksi on tärkeä tietää, onko kyseinen henkilö itse kokenut kirjoittamansa asiat, kuullut toisen ihmisen tulkinnan vai kerännyt tietoa selkalaisesti eri lähteistä.

3. Minä itse olen keskustellut suomalaisen korkeimman asteen vapaamuurarin kanssa, ja hänen itsensä todistus oli se, että hän on sydämen kristitty eikä koe kyseisessä järjestössä toimimista Raamatun, kristinuskon tai Kristus-uskon vastaiseksi.

4. Monessa vapaamuurariuden haarassa odotetaan jäseniltä uskoa yhteen jumalaan. Sen sisällön kukin jäsen voi itse määritellä. Em. henkilön kanssa keskustellessa minulle jäi se ymmärrys, että kyseinen suomalaisen vapaamuurariuden haara on uskonnollisesti kuin partioliike, joka seuraa käytännössä kansakunnan valtavirran uskoa. (Vrt. partiolupaus, jossa luvataan kunnioittaa "jumalaani".)

5. Koska vapaamuurarius herättää paljon keskustelua uskonnollisesti, on kristityn viisasta olla herättämättä epäluuloja ja turhia puheita. Itse en siis voisi kuvitella liittyväni vapaamuurariliikkeeseen.

Kaiken tämän jälkeen haluaisin lisätä vielä sen, että kristitty voi kuitenkin tehdä väärin olemalla kaiken varalta tuomitseva. Moni on varmasti ottanut paljon selvää asioista. Mutta jopa noissa videolinkeissä esiintynyt henkilö vetosi muiden puheisiin, koska itse ei ollut kokenut kyseisiä asioita.

Jos vapaamuurari itse todistaa, että hän a) itse on kristitty, joka uskoo Jeesukseen ja b) hän järjestössään kokee saavansa elää sopusoinnussa uskonsa kanssa, eikä hän c) ole saanut mitään viitteitä siitä, että häntä ohjattaisiin palvomaan jotain muuta jumalaa tai henkivaltaa, niin kukaan kristitty ei tee oikein tuomitesssaan tällaisen toiminnan.

     Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen
     syö vain kasviksia. Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä
     joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä
     joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin. Mikä
     oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä
     edessä hän seisoo tai kaatuu - vaikka kyllä hän seisoo, sillä
     Herra kykenee pitämään hänet pystyssä. (Room. 14:2-4)


Tätä kohtaa voidaan käyttää väärin siten, että annetaan sen varjolla lupa tehdä Raamatun vastaisia tekoja. Mutta tähän mennessä hankkimallani ymmärrykselläni ja tiedollani vapaamuurariudesta koen, että varmasti enemmän on niitä ihmisiä, jotka rikkovat tuota kohtaa vastaan ja tuomitsevat sellaista, mitä eivät tiedä. Miksi esimerkiksi minun pitäisi esim. jonkun amerikkalaisen tietyn suunnan vapaamuurariudesta kirjoitetun kirjan varjolla tuomita henkilö, joka itse todistaa uskovansa Jeesukseen ja olevansa vapaamuurari?

Tässä linkissä eräs entinen vapaa muurari kertoo, että todellisuudessa vapaa muurarit palvovat Luciferia ja sen saa tietää vasta kun on ylennyt tyylin, jollekin 33 levelille. Eli toisin sanoen harva vapaamuurari yltää niin korkealle levelille, että saisi koskaan tietää, että touhussa palvotaan paholaista. Raamattu on kuulemma pelkkää silmälumetta siellä.

Ihminen, joka sydämessään uskoo Jeesukseen, ei todellisuudessa palvele Lusiferia, vaikka hänen yläpuolellaan organisaatiossa olevat ihmiset tekisivät niin. Muuten samalla logiikalla pitäisi olla vain valtavan iloinen jokaisesta kirkkoon kuuluvasta ihmisestä, jonka sydän on kaukana Jumalasta. Organisaatiossa yläpuolella olevien usko pitäisi silloin lukea heidänkin omaisuudekseen.

On tärkeää, että jokainen kristitty elää kristittynä siinä ympäristössä, johon hänet on johdatettu. Ilmestyskirjassa kehutaan seurakuntaa, joka loistaa valoaan, vaikka se seurakunta elää paikassa, jossa "Saatanalla on valtaistuin".

     Minä tiedän, missä sinä asut: siellä, missä Saatanalla on
     valtaistuimensa. Silti tunnustat horjumatta minun nimeäni
     etkä ole kieltänyt uskoasi minuun, et edes silloin, kun
     uskollinen todistajani Antipas surmattiin teidän luonanne,
     siellä missä Saatana asuu. (Ilm. 2:13)


Tämä ei tietenkään tarkoita, että kristityn kiiruhtaa oitis sellaiseen järjestöön, jossa Saatanaa palvotaan. Mutta kristittyä ei myöskään ole kutsuttu pelkäämään sitä, että mitä hänen yläpuolellaan hallitsijat sydämessään ajattelevat.

Vapaamuurareita koskien tämä tarkoittaa sitä, että jos joku väittää, että hän pystyy täysin hyvällä omallatunnolla palvelemaan Jeesusta ja kuulumaan vapaamuurarijärjestöön ilman mitään ristiriitaa, niin ulkopuolinen ei saa muihin tietolähteisiin vedoten todeta, että kyseinen ihminen valehtelee tai että hän ei ole ymmärtänyt uskoa Jeesukseen oikealla tavalla.

Paavali opetti, että kristitty saa syödä hyvällä omallatunnolla epäjumalille uhrattua lihaa. Siinä tapauksessa ei ollut pienintäkään epäilystä siitä, oliko taustalla jotain pimeitä henkivaltoja. Varmasti oli. Silti todettiin, että kristitty sai syödä. Jos vapaamuurari sanoo, että häntä kehotetaan palvelemaan yhtä Jumalaa, ja rituaaleissa on käytössä Raamattu, johon hän uskoo, ja hän sydämessään hyvällä omallatunnolla koko ajan saa uskoa Jeesukseen, niin ulkopuolinen kristitty ei ole Jumalan asialla todetessaan, että pieleen menee.

Lopuksi hyvin samankaltainen raamatunkohta, jota olen edellisissäkin viesteissäni lainannut. Se on monitahoinen, ja vaikka se puhuukin juuri epäjumalille uhratusta lihasta, on siinä hyviä yleisiä ohjeita. Niistä monet ovat hyvin sovellettavissa tähän käsiteltävään kysymykseen. Lisäksi siinä tulee vielä edellisistä viesteistä puuttuvat näkökulma vieraisiin henkivaltoihin.

     Jos joku luulee tietävänsä jotakin, hänellä ei vielä ole
     oikeaa tietoa. Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet
     Jumala tuntee. Epäjumalille uhratun lihan syömisestä
     sanon näin: Me tiedämme, ettei epäjumalia ole olemassa,
     on vain yksi ainoa Jumala. Onhan tosin sekä taivaassa
     että maan päällä niin sanottuja jumalia, moniakin jumalia
     ja herroja, mutta meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä
     on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla.
     Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksel-
     lään on kaikki luotu, niin myös meidät.
     Mutta kaikilla ei tätä tietoa ole. Tottumuksesta epäjumaliin
     jotkut lihaa syödessään edelleenkin ajattelevat, että se on
     epäjumalille uhrattua, ja tämä tahraa heidän epävarman
     omantuntonsa. Ei ruoka vie meitä lähemmäs Jumalaa.
     Emme menetä mitään, jos jätämme syömättä, emmekä
     voita mitään, jos syömme. Pitäkää kuitenkin huoli siitä,
     ettei tämä teidän vapautenne saa heikkoja kompastumaan.
     Jos heikko veljesi näkee sinut, jolla on tietoa, aterialla
     epäjumalan temppelissä, eikö hänen omatuntonsa saa
     tästä tukea siihen, että hänkin voisi syödä uhrilihaa?
     Näin sinun tietosi vie tuhoon tuon heikon, oman veljesi,
     jonka vuoksi Kristus on kuollut. Kun te tällä tavoin teette
     syntiä veljiänne vastaan ja haavoitatte heidän horjuvaa
     omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan.
     (1. Kor. 8:2-12)
Marko Sagulin

Stranger

  • Vieras

Ihminen, joka sydämessään uskoo Jeesukseen, ei todellisuudessa palvele Lusiferia, vaikka hänen yläpuolellaan organisaatiossa olevat ihmiset tekisivät niin.


1. Kor. 10:21-22
20 Tarkoitan sitä, että epäjumalien palvelijat uhraavat pahoille hengille eivätkä Jumalalle, enkä halua teidän joutuvan yhteyteen pahojen henkien kanssa.
21 Te ette voi juoda sekä Herran maljasta että pahojen henkien maljasta, ette voi olla osallisina sekä Herran pöytään että pahojen henkien pöytään.
22 Emme kai halua herättää Herran kiivautta? Olemmeko muka häntä vahvempia?

Eikös tämä nyt ole päivän selvää?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili
Moi Stranger!

Poimimasi raamatunkohta on päivänselvä. Kun mennään uhraamaan epäjumalille, joudutaan tekemisiin pahojen henkivaltojen kanssa.

Mutta ei ole millään muotoa päivänselvää, että sitä pitää soveltaa vapaamuurareihin. Jos vapaamuurarille sanotaan, että hän saa palvella Kristusta, ja hän sydämessään kokee voivansa tehdä niin, eikä hän missään seremoniassa tai vastaavassa koe joutuvansa tekemään mitään Raamatun vastaista, hän ei uhraa millekään epäjumalalle. Jos hänelle puolestaan sanotaan, että joku tapahtuma tai riitti järjesteään epäjumalan, Lusiferin tai muun pahan henkivallan kunniaksi, silloin tuo kohta koskee häntä.
Marko Sagulin

Rinkeli

  • Vieras
Hei, kun samassa Käräjäoikeusriidassa on sekä kantajan että vastaajan avustajina vapaamuurarit, niin mitä tästä johtuu? Miten pystyisi todistamaan syy-yhteyden siihen, että tuomiona tuli juuri se mihin molemmat avustajat olivat pyrkineet, eli yhdessä olivat esim sopineet/suunnitelleet? MIten voisi todistaa, että avustaja oli esteellinen hoitamaan riidan juuri vapaamuurariuden takia? Kiitos.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili
Hei Rinkeli,

Minulle tulee olo, että et kirjoita vain älyllistä pohdintaa vaan kyse on jollain tapaa omakohtaisesta tai lähelle tulevasta kokemuksesta. Kirjoitat tavalla, joka vaikuttaa pettymykseltä tai katkeruudelta oman tai läheisen ihmisen oikeusprosessin lopputuloksesta. Olen pahoillani, että olet joutunut tällaista kokemaan.

Valitettavasti kysymyksesi sisältö menee kauas minun ammattitaitoni ulottumattomiin. Nettipappina en osaa auttaa oikeudellisissa asioissa, enkä muutenkaan tunne oikeuskäytäntöjä ollenkaan. Oletan, että on olemassa kuitenkin jokin kanava, jonka kautta tuomioista voi valittaa.

Jos tässä tilanteessa aiotaan lähteä selvittelemään valittamisen mahdollisuuksia, niin pelkästään kysymyksesi pohjalta kiinnitän huomiota muutamaan loogiseen ongelmaan, jotka kannattaa valitusprosessia miettiessä käydä ammattilaisen kanssa läpi:

1. Voidaanko vapaamuurariutta pitää asiana, joka katsottaisiin jääviydeksi toimia vastapuolten oikeusavustajina? Kysymyksessäsi pidät sitä jotenkin itsestäänselvänä, mutta oletan, että paljon todennäköisempää on, ettei asialla ole mitään tekemistä jääviyden kanssa. Asianajajat luultavasti ovat aina toisiinsa yhteyksissä tavalla tai toisella.

2. Oikeusavustajat ovat avustajia, eikä vapaamuurarius tee heistä asian omistajia. Eivätkä he tee päätöksiä tuomiosta. Vaikka avustajat olisivat keskenään parhaita kavereita, mikään tuomio ei osu heihin. Oletan, että pitäisi pystyä näyttämään toteen, että joku tietty lopputulos hyödyttäisi näitä avustajia.

Jos oletukseni taustalla kytevästä pettymyksestä osuu kohdalleen, niin suosittelen etenemään sitä reittiä, joka tuon tuomion langettamisen yhteydessä on varmasti osoitettu. Toivon, että joka tapauksessa tilanteeseen löytyy rauha.
Marko Sagulin

Rinkeli

  • Vieras
Hei, kyllä etsin ja pyydän parhaillaan apua kun minun pitäisi osata todistaa, että minun avustajani oli esteellinen vapaamuurarijäsenyyden perusteella. Minä en maksanut avustajalaskua kun hän ei hoitanut työsuhderiitaa. Kohta on valmisteluistunto ja pääkäsittelyistunto tämän jälkeen. Onko mahdollista, että alla olevilla artikkeleilla olisi näyttöä, että kaksi avustaja saattoivat olla kiinnostuneita viemään riitaa yhteen ja samaan suuntaan? Onhan heillä vahva veljesavunantoside eivätkä ne saa vahingoittaa omia veljiä? Lisäksi ne auttavat mm työuralla ja vastapuolen avustaja oli uran alussa silloin, mutta minun avustajani oli jo melkein eläkeikäinen. Mielestäni luottamus puolueettomuuteen vaarantui kun molemmat avustajat olivat vapaamuurareita. Miten tätä voisi todistaa? Kiitokisa.

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&docid=kk+1034/2001

https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/2709/2000

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili
Hei Rinkeli,

Nämä ovat kysymyksiä, joihin minulla ei ole mitään kykyä vastata. Tässä viestiketjussa olen käsitellyt vapaamuurariutta hengellisestä näkökulmasta sen mukaan, kuin olen aihetta osannut käsitellä. Nyt sinun kysymyksesi eivät kuulu millään tapaa pappien ammattitaidon piiriin.

Edellisen kysymyksesi äärellä tulin sanoneeksi muutamia sekalaisia ajatuksia, mutta niidenkin tarkoitus oli nimenomaan vain osoittaa, että kysymys on varmasti kaikkea muuta kuin itsestäänselvä. Joka tapauksessa nyt entistä painokkaammin totean, että sinä voit tässä asiassa saada apua vain oikeusoppineilta. Nettipappi ei osaa auttaa.
Marko Sagulin

Rinkeli

  • Vieras
Hei, pystyisittekö te suosittelemaan jonkun, joka voisi auttaa? Kiitos.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili
Pari linkkiä osaan antaa, joista luultavasti pääset parhaiten asiassa eteenpäin:

  • Osoitteessa minilex.fi löytyy lakiasioissa auttava päivystysnumero.
  • Asianajajaliitto.fi ilmoittaa sivuillaan maksuttomista päivystyksistä eri paikoissa.

Marko Sagulin