Hei Malla!
Hurskaat ja jumalattomat muodostavat yhdessä koko ihmiskunnan. Joka ei ole hurskas, on jumalaton. Raamatussa ylipäätäänkin ihmiset jaetaan tämän suhteen vain kahteen ryhmään. Olet joko pelastettu tai kadotettu, uskova tai epäuskoinen, Jeesuksen puolella tai Jeesusta vastaan, hurskas tai jumalaton. Pelastuksen suhteen ei ole olemassa neutraaleja väliinputoajia. Tässä yhteydessä "jumalaton" ymmärretään siis parhaiten, kun ensin mietitään, keitä ovat hurskaat. Loput ovat jumalattomia.
Hurskaus ja vanhurskaus ovat aika lähellä toisiaan olevia sanoja. Iso Raamatun tietosanakirja muotoilee hienosti, että Vanhassa testamentissa hurskaus tarkoitti sitä, että ihmisen suhde Jumalaan oli oikea. Hurskaudella ei siis tarkoitettu sitä, että ihminen olisi ollut synnitön. Uusi testamentti ei puolestaan tee selvää eroa hurskauden ja vanhurskauden välillä. Jonkinlainen ajatuksellinen ero on nähtävissä siinä, että vanhurskaudella viitataan ehkä enemmän Jumalan lahjoittamaan vanhurskauteen ja hurskaus saattaisi liittyä myös ihmisen omien tekojen hyvyyteen. (Vanhurskaudesta lisää
tässä linkissä.)
Ymmärrän tämän kohdan ajatuksen seuraavasti: Jumala herättää kuolleista kaikki ihmiset. Niin uskovat kuin ei uskovatkin. Eroa ei ole sillä, miten Jumalaan on suhtautunut. Kaikki nousevat kuolleista tuomioistuimen eteen. Sama ajatushan on muuallakin Raamatussa:
Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan,
kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan - hyvää tehneet elämän
ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen. (Joh. 5:28-29)
Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa,
hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen
eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa
lampaat vuohista. ... Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen,
mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään. (Matt. 25:31-32, 46)
