Tervehdys teille Hmmh ja Xeragram!
Elämän tarkoitusta voisi pohtia tosi pitkään. Joku kelailee sitä koko elämänsä ajan, Monty Python yhden elokuvan verran. Ja jokaisella on kovasti erilaisia vastauksia, riippuen näkökulmasta. Minä ajattelin katsella nyt kahdesta eri näkökulmasta.
Ensinnäkin voisi ottaa vertauskuvan pelihallien peleistä. Monissa peleissä on tarkoituksena ajaa autoa, ratkoa ongelmia, väistellä vihollisia jne. Tämä pelin idea ja tehtävä ei kuitenkaan ole pelin lopullinen päämäärä. Perimminen tarkoitus niissä on päästä seuraavalle tasolle, jotta peli jatkuisi mahdollisimman pitkään. Raamatun valossa elämä on juurikin tällaista. Paavali kiteyttää elämän päämäärän ja tarkoituksen erinomaisesti:
Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon.
Juoskaa siis niin, että voitatte sen! Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria,
juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman.
(1. Kor. 9:24-25)
En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi.
Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on
ottanut minut omakseen. Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain
tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen
sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan
palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen
omat. (Fil. 3:12-14)
Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni.
Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen
tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille,
jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään. (2. Tim. 4:7-8)
Elämän perimmäisenä tarkoituksena on päästä seuraavalle tasolle, ajallisesta elämästä ikuiseen. Tämän takia kristinusko todella antaa elämälle tarkoituksen. Se kertoo, miten päämäärä saavutetaan: uskomalla ja turvautumalla Kristukseen.
Toisen näkökulman saa samasta pelimaailmasta. Pelihallissa voi itse valita, meneekö rallipelin ääreen, pelaako ongelmanratkaisupelejä vai keskittyykö räiskintäpeleihin. Samoin elämässä voi tehdä valintoja - ainakin suurelta osin - itse: perheellinen vai perheetön, raatamista vai laiskottelua, mitä harrastuksia, mikä ammatti ja työ jne. Näitä valintoja ei ohjailla Raamatusta tai kristinuskosta käsin. Ihminen voi tehdä itselleen elämänsä tarkoituksen, kunhan pitää mielessä perimmäisen päämäärän. Saarnaajan kirjassa on pari kohtaa, jotka ovat minusta erittäin hienoja:
Niinpä olenkin havainnut, että on oikein ja paikallaan syödä ja juoda ja nauttia
elämästä kaiken sen vaivan keskellä, jota ihminen näkee vähinä Jumalan antamina
elinpäivinään auringon alla; sellainen on hänen osansa. Jumalan lahja on sekin,
että hän antaa rikkautta ja omaisuutta ja sallii ihmisen käyttää sitä ja saada siitä
osansa ja iloita kaiken vaivannäön keskellä. Kun Jumala täyttää mielen iloa tuottavilla
askareilla, ei ihminen ehdi ajatella elinpäiviensä kulumista. (Saarn. 5:17-19)
Syö siis leipäsi iloiten ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo kauan sitten Jumala on
hyväksynyt nuo tekosi. Olkoot vaatteesi aina valkeat ja olkoon pääsi runsaasti
voideltu. Nauti elämästä rakastamasi vaimon kanssa kaikkina turhina elinpäivinäsi,
jotka Jumala on antanut; se on osasi tässä elämässä auringon alla,
kaiken vaivannäkösi keskellä. (Saarn. 8:7-9)
Saarnaajaa pidetään yleisesti jotenkin katkeroituneena kaverina. Minusta hän on suorastaan humoristi. Hauskan kyynisellä tavalla hän kiteyttää asioita elämästä. Kun mennään aivan perimmäisten kysymysten äärelle, vastaukset ovat lopulta yksinkertaisia ja pelkistettyjä. Jos tarkastellaan vain tätä ajallista elämää, ei siinä ole sen suurempaa tarkoitusta. Se on annettu ihmiselle lahjaksi ja nautittavaksi.
En kuvittele pystyväni sanomaan jotain erityisen suurta ja kuolematonta elämän tarkoituksesta, mutta mielestäni näiden kahden näkökulman varassa on erittäin mielekästä elää elämäänsä: Valitse sellainen peli, jota itse pelaat mieluiten, mutta pelaa niin, että pääset seuraavalle tasolle.
