Hankala tilanne

[vieras]

Moikka!
Olen sellaisessa hankalassa tilanteessa, että olen ollut yhdessä melko kauan puolisoni kanssa, ja silloin kun aloin seurusteleen en ollut perillä siitä, että avoliitossa asuminen on haureutta tai niin vakavaa syntiä kuin raamatussa sanotaan. Puolisoni  haluaa mennä kanssani naimisiin vasta muutamien vuosien päästä tulevaisuudessa, eikä hän ymmärrä, että elämme jatkuvasti synnissä, koska emme ole vielä naimisissa. Eli puolisoni mielestä emme syyllisty haureuteen, koska olemme kuitenkin päättäneet, että menemme tulevaisuudessa naimisiin. Koska itse olisin valmis menemään vaikka heti naimisiin, niin syyllistynkö itse haureuteen? Tämä on hankala tilanne ja painaa mieltäni, koska en haluaisi elää synnissä, mutta en voi itse vaikuttaa tilanteeseen, koska se riippuu puolisostani..

[vieras]

Tulin uskoon vasta sen jälkeen kun olin jo seurustellut usean vuoden avopuolisoni kanssa/ asunut yhdessä. Ennen uskoon tuloani ei tullut koskaan edes mieleen, että teen väärin, koska olen yhdessä yhdessä ihmisen kanssa, jota raksatan, mutta en ole naimisissa hänen kanssaan.

Sanoit, että: "Teillä on parannuksen teon paikka molemmilla". En voi oikein tehdä parannusta tällaisessa tilanteessa, enhän voi väkisin raahata puolisoani vihille ennen kuin hän itse haluaa. Ja jos eroan, niin teen siinäkin kohden vakavaa syntiä. Millä tavalla kehoitat minua tekemään parannuksen? Eroamallako?


EDIT: Tätä kirjoitusta edeltävä viesti on poistettu, koska se ei ollut Nettipapin kanssa käytyä vuoropuhelua. Marko

[Nettipappi Marko]

Hei, "vieras"!

Olet tilanteessa, jossa sinun vallassasi ei ole mielestäni ehdottoman hyvää vaihtoehtoa. Näen tämän sellaisena asiana, jossa pitää valita pienempi paha.

Ensimmäinen sinun vallassasi oleva vaihtoehto on yrittää pakottaa puolisosi naimisiin. Mutta kuten sanottua, lopputulos ei ole sinun vallassasi. Ja toisaalta on hedelmällistä avioliitolle, että se on myös puolisosi mielestä vapaaehtoista. Liian kova painostaminen saisi todennäköisesti aikaan vain sen, että parisuhteenne joutuu kriisiin, ja johtaisi mahdollisesti eroon.

Toinen vaihtoehto on erota. Mutta sekään ei ole Raamatun mukaista. Ette ole naimisissa, joten kyseessä ei olisi sanan varsinaisessa mielessä avioero. Olette kuitenkin eläneet yhdessä kauan ja eroaminen vaikuttaisi saman asian kuin avioerokin. Raamattu opettaa, että sukupuolinen elämä kuuluu jaettavaksi vain yhden ihmisen kanssa, ja siksi sukupuoliset suhteet kuuluvat vasta avioliittoon. Avoliitosta eroaminen aiheuttaisi tässä suhteessa täysin saman asian: seuraava avioliitto ei ole yhtään ainutlaatuisempi, olipa takana avo- tai aviosuhde.

Itse pitäisin parhaana sitä, että juttelet vakavasti puolisosi kanssa. Kerro, miten tärkeää usko ja Raamatun sana sinulle on ja miten nykyinen elämäntilanteesi on niiden vastaista. Avosuhde aiheuttaa sinulle huonoa omatuntoa, etkä voi olla kaikin puolin onnellinen. Jos kerran puolisosi aikoo joka tapauksessa mennä kanssasi naimisiin, niin mikä häntä estää tekemästä sitä jo nyt? Puolisosi ei tarvitse kokea asioita samalla tavalla, mutta jos hän rakastaa sinua, hänelle on myös sinun onnesi tärkeää. Naimisiin meneminen ei muuttaisi hänen elämässään mitään ja toimituksenkin voi hoitaa kirkossa tai maistraatissa helposti ilman kalliita hääjuhlallisuuksia. Sinun elämässäsi se sen sijaan muuttaisi paljon. Sen jälkeen sinä voit entistä enemmän iloita liitostanne, mikä ei varmasti ole haitaksi puolisollesikaan.

Olet harmillisessa tilanteessa, kun et pysty tässä tapauksessa vaikuttamaan asioita kaikkein parhain päin. Olen kuitenkin iloinen, että itse tiedät, mikä on oikein. Kerro puolisollesi tämän asian tärkeys omalla kohdallasi ja rukoile, että Jumala johdattaisi teitä. Aivan varmasti Jumala kuulee, koska pyydät ja tahdot juuri sitä, että Hänen tahtonsa tapahtuisi teidän elämässänne.