Moi Stranger!
Pitää paikkansa, että Jumala katsoo meitä Jeesuksen tähden pyhinä ja puhtaina.
Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan
edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. (Ef. 1:4)
Mutta nyt hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa
ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja
moitteettomina Jumalan eteen. (Kol. 1:22)
Ja on totta, että Jumalalle on kaikkein tärkeintä, miltä ihmisen sydämessä näyttää.
Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi - siellä on koko elämäsi lähde.
(Sananl. 4:23)
Mutta näistä asioista ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että ulkoiset asiat ovat sen jälkeen yhdentekeviä. Ulkoiset asiat voivat kertoa paljonkin siitä, mitä sisällä on:
Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut. Ehkä joku nyt
sanoo: "Sinulla on usko, minulla teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja,
minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani. (Jaak. 2:17-18)
Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen
hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. (Matt. 12:33)
Kaunistautumisen ja ulkonäön suhteen on siis kyseltävä samoin kuin muidenkin elämän asioiden suhteen, mitä Raamattu niistä opettaa ja miten minä siihen Raamatun opetukseen suhtaudun omassa elämässäni.
Raamatussa kauneus esitellään yhtenä Jumalan luomislahjoista. Se näkyy muun muassa siinä, miten Raamattu muistaa mainita, jos jotkut ihmiset ovat olleet erityisen kauniita tai komeita. Niissä yhteyksissä ei sanota sitä asiaa pahalla tai jotenkin syntiin viitaten. Pikemminkin kehuen. Lisäksi ylipapin asusteita määrätessään Jumala mainitsee:
Teetä Aaronille pyhät vaatteet, jotka ovat hänelle kunniaksi ja kaunistukseksi.
(2. Moos. 28:2)
Vaatteilla kaunistautuminen ei ollut vieras asia Jumalalle. Hän antoi tarkat ohjeet näyttävästä ylipapin asusta, joka olisi kaiken symbolisen arvon lisäksi myös kaunis. Jumala käyttää kaunistautumiseen liittyviä termejä myös sellaisessa yhteydessä, jossa hän vertaa israelin kansaa morsiameen, jonka sulhanen Jumala itse on:
Minä puin sinut kirjailtuihin juhlavaatteisiin, panin jalkaasi pehmeät nahkakengät,
kiedoin päähäsi pellavaisen liinan ja asetin upean viitan harteillesi. Minä kaunistin
sinut koruilla ja sinun ranteesi kultarenkailla ja kiedoin kaulaasi kultaiset ketjut.
Minä kiinnitin nenääsi kultarenkaan, ripustin korut sinun korviisi ja laskin hiuksillesi
kimaltavan otsarivan. Sinä koristauduit kullalla ja hopealla, sinun vaatteesi olivat
hienointa pellavaa ja kallista, kirjailtua kangasta. Ruoaksesi sait parhainta
vehnäleipää, hunajaa ja oliiviöljyä. Niin sinusta kehkeytyi ihanan kaunis nainen,
kuninkaille olisit kelvannut. Sinun maineesi kiiri kansojen keskuuteen, niin kaunis olit,
olit täydellinen ihanuudessasi, jonka minä sinulle lahjoitin. Näin sanoo Herra Jumala.
(Hes. 16:10-14)
Pitäisin aika outona, jos Jumalan silmissä kaunistautuminen olisi paha asia, jolla hän yrittää kuvata hyvää asiaa. Kaunistautumisesta voi kyllä tulla paha asia, jos sitä käytetään väärin. Tuo edellä mainittu katkelma jatkuu:
Mutta sinä aloit luottaa omaan kauneuteesi, aloit harjoittaa haureutta maineesi
turvin... (Hes. 16:15a)
Kauneus ja kaunistautuminen itsessään ei ole mielestäni Raamatun valossa pahaa. Mutta siinä tapauksessa se on pahaa, jos se tulee Jumalan ja ihmisen väliin. Uusi testamentti sanoo tästä selvästi:
Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja
tai hienoja vaatteita. Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa
oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä
kallisarvoista. Näin kaunistivat itsensä entisajankin pyhät vaimot, jotka panivat
toivonsa Jumalaan. (1. Piet. 3:3-5a)
Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus
ja säädyllisyys - eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet, vaan hyvät
teot, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustavat palvelevansa Jumalaa. (1. Tim. 2:9-10)
Ihmisen todellinen kaunistus on sydämessä, niin kuin sanoit. Jos suhde Jumalaan on oikea, myös kaunistautuminen asettuu oikealle paikalleen. Se on Jumalan lahja, jonka saa ottaa kiitollisena vastaan ja siitä saa nauttia ja sitä saa vaalia. Mutta siinä vaiheessa kun kaunistautuminen häiritsee suhdetta Jumalaan, siitä on tullut epäjumala. Näin käy esimerkiksi silloin, kun ihminen ajattelee ulkonäköään enemmän kuin lähimmäisiään tai uskonsa hoitamista jne.