Hei Elfslayer!
Esitit useamman kysymyksen peräkkäin eri viesteissä. Tein lukijaystävällisen vedon ja jätin näkyviin vain yhden kysymyksen sellaisenaan. Loput kysymyksesi olen upottanut lainauksina tähän viestiin.
Elää Jeesukselle? Mitä tarkoittaa se, että antaa kaiken elämässään Jeesukselle eikä enää elä itselleen?
Pitääkö elämän tarkoitus olla Jeesus? Onko elämälläni huono tarkoitus, jos se on yrittää elää Jumalan tahdon mukaan, tehdä lähetystyötä, elää arjessa kristittynä ja nauttia elämästä itsekin?
Liitän tähän kysymykseen vielä tuon "Jeesukselle elämisen" lisäksi sen, että miten "kuulutaan Jumalalle" tai "elämä kuuluu Jumalalle", "riisuudutaan kaikesta omasta"...
Foorumilla esittämäsi kysymykset antavat minulle kuvan ihmisestä, joka kuuntelee hyvin tarkasti omatuntoaan. Se on hyvä, mutta joskus jotkut sanamuodot voivat aiheuttaa kovasti ahdistusta, ennen kuin ne selviävät. Erityisen tärkeää on tehdä ero sen suhteen, mikä on sanottu Raamatussa ja mikä on kristilliseen kielenkäyttöön livahtanut sanonta, joka ei välttämättä ole Raamatun mukaista. On todella iso ero siinä, elääkö ihminen ikään kuin Jumalan hyväksi uhrautuen vai elääkö ihminen niin, että Jumalan sana on tärkeimmällä sijalla hänen elämässään. Ensimmäinen ei ole mielestäni raamatullista, koska ihminen ei voi uhrautua Jumalan hyväksi. Jälkimmäinen sitä vastoin on Raamatun vaatimus.
En suoranaisesti osaa vastata tuohon kysymyssarjaan, koska en tiedä, nostatko sinä nuo ajatukset joistain raamatunkohdista vai kristillisestä kielenkäytöstä. Jos haluat tarkemman vastauksen, pyydän, että näytät raamatunkohtia, joita haluat minun selittävän. Ylipäätään osaan nyt vain sanoa yhteenvetona noiden kysymysten antamasta vaikutelmasta, että Jeesukselle eläminen on elämistä siten, että Jeesus on oman elämän Herra. Ihminen voi elää niin, että hänen tärkein tehtävänsä on turvata tämä elämä ja oma hyvinvointi tässä ajassa. Tai ihminen voi elää niin, että hänen tärkein tehtävänsä on elää ikuisuutta ajatellen. Jeesukselle eläminen on mielestäni tätä jälkimmäistä.
Vielä uusi "tarkentava" kysymys. Miten voin muka harrastaa jotakin, sillä siihenhän kuluu hirveästi rahaa ja toisaalla ihmiset kuolevat nälkään. Se jolla on kaksi paitaa antakoon toisen sille jolla ei ole yhtään.
On tämä elämä vaikeaa.
Nämä ovat asioita, joissa täytyy vain rukoillen pyytää viisautta löytää hyvä toimintatapa. Sellaista ihmistä ei olekaan, joka ei voisi tehdä toisten hyväksi vielä enemmän, mitä hän on jo tehnyt. Jeesus opetti luopumaan omastaan toisten hyväksi. Jos lähellä oleva ihminen kärsii puutetta, häntä on autettava. Mutta olenko minä tyytyväinen siihen, että otan Vanhan testamentin mukaisen kymmenesosan tuloistani ja annan lähimmäisten hyväksi? Vai olenko minä tyytyväinen siihen, että annan puolet pois? Vai olenko minä tyytyväinen siihen, että annan kaiken pois, mitä ilman pystyn juuri ja juuri selviämään? Ehkä yksi hyvä mittari tässä asiassa on se, mitä Raamattu kertoo Jeesuksesta. Sen oivalsit kyllä jo itsekin:
Anteeksi kun floodaan (iloja ne on pienetkin ilot!), mutta keksin justiin tosi älykkäästi, että kyllähän Jeesuskin eli normaalia elämää ennen kuin aloitti toimintansa. Ohoo.
Ja hän eli normaalia elämää senkin jälkeen. Hänestä sanottiin muun muassa:
Ihmisen Poika on tullut, hän syö ja juo, ja te sanotte: "Mikä syömäri
ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä!" (Luuk. 7:34)Jeesus eli normaalia elämää jopa siinä määrin, että fariseukset ja lainopettajat halveksivat häntä. Heidän mielestään hengellisen opettajan olisi pitänyt olla askeettisempi. Ja ihan varmasti Jeesuksella olisi ollut mahdollisuus antaa omastaan enemmän pois, mitä hän antoi. Usein ajatellaan, että Jeesuksen sanat siitä, että hänellä ei ole paikkaa, mihin päänsä kallistaisi, tarkoittavat, että hän oli askeettinen kiertolainen. Mutta ei kai se pidä paikkaansa. Hän oli rakennusmies ja taisi käsiensä jäljistä itsekin nauttia:
Nasaretiin hän ei enää jäänyt, vaan hän asettui Kapernaumiin, joka on
järven rannalla Sebulonin ja Naftalin heimojen alueella. (Matt. 4:13)
Jonkin ajan kuluttua Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat
hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet
edes oven edustalle. (Mark. 2:1-2a)Minun mielestäni näistä jakeista käy ilmi, että kyllä Jeesuksella oli koti. Miksi hän ei myynyt sitä, antanut rahoja köyhille ja asunut luolissa? Hän vaelsi paljon julistamassa, mutta eli näkemykseni mukaan myös tavallista elämää. Eräässä Jeesuksesta kerrotussa asiassa hän jopa kannatti toimintaa, jossa ei ajateltu ensimmäisenä köyhiä:
Kun Jeesus oli Betaniassa aterialla spitaalia sairastaneen Simonin talossa,
sinne tuli nainen, jolla oli alabasteripullossa aitoa, hyvin kallista nardusöljyä.
Hän rikkoi pullon ja vuodatti öljyn Jeesuksen päähän. Jotkut paheksuivat
tätä ja sanoivat toisilleen: "Millaista voiteen haaskausta! Sen olisi voinut
myydä ja antaa rahat köyhille. Olisi siitä ainakin kolmesataa denaaria saanut."
He moittivat naista ankarin sanoin. Mutta Jeesus sanoi: "Antakaa hänen olla.
Miksi te pahoitatte hänen mielensä? Hän teki minulle hyvän teon. Köyhät teillä
on luonanne aina, ja te voitte tehdä heille hyvää milloin tahdotte, mutta minua
teillä ei aina ole. (Mark. 14:3-7)
