Kirjoittaja Aihe: Omantunnon mukaan tuomitseminen  (Luettu 3535 kertaa)

Pinju & Pike

  • Vieras
Moi!
Mietittiin tossa sitä kohtaa, missä sanotaan tyyliin että "ne jotka eivät ole evankeliumia kuulleet, tuomitaan omantuntonsa mukaan."

Mitä se tarkemmin ottaen sitten tarkoittaa? Onko asiaan joku "yleinen tulkintalinja"? Mitä itse ajattelet asiasta?

Kiitos jo etukäteen vastauksesta.  :)

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili

Hei Pinju ja Pike!

Poistin kysymyksenne ja tämän vastauksen välissä olleen viestien vaihdon, jossa tarkennettiin, mitä raamatunkohtaa tarkoititte. Eli kysymyksessä oli siis Roomalaiskirjeen kohta:

     Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. Ne
     taas, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla. Ei Jumala
     hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi
     julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia. Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia,
     saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia
     olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu
     heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa
     syyttävät tai myös puolustavat heitä. Tämä tulee näkyviin sinä päivänä, jona Jumala
     minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen
     Jeesuksen tuomittaviksi. (Room. 2:12-16)


Tätä kohtaa ei voida kääntää niin, että ihminen tuomitaan sen mukaan, mitä hän itse omassatunnossaan pitää oikeana. Usein ihminen kulkee oikeaa tietä, kun hän seuraa omatuntoaan, mutta yhtä lailla omatunto ei koskaan kerro täydellistä totuutta. Jokaisen ihmisen omatunto on synnin vuoksi aina vähän kieroutunut. Siksi täydellinen Jumala ei voi tehdä ihmisen omastatunnosta mittaria tuomioilleen.

Tuomion mittari on Jumalan tahto, ja tuomion syy on synti. Jos ihminen on tehnyt syntiä Jumalan käskyt tuntien, voidaan Jumalan sanasta osoittaa, että hän on käskyjä rikkomalla ansainnut rangaistuksen. Jos hän on puolestaan tehnyt syntiä ilman, että hän on tiennyt mitään Jumalan käskyistä, hän on syyllinen silti. Ihminen ei ole tällöin tiennyt, että hän on rikkonut Jumalan jotain käskyä, mutta Paavali kirjoittaa, että hänen omatuntonsa olisi pitänyt kertoa, että hän tekee väärin.

Tämä kohta haluaa sanoa, että Jumalan hyvä laki on - tai sen pitäisi ainakin olla - ihmiselle niin luonnollinen asia, että oikean ja väärän voi yleisellä tasolla tietää ilman Jumalan käskyjen tuntemista. Jeesuskin sanoi, että se, joka rakastaa, täyttää lain. Jumalan käskyjen perimmäinen tarkoitus on saada ihmiset olemaan hyviä toisilleen (ja itselleen ja suhteessa Jumalaan).
Marko Sagulin