Kirjoittaja Aihe: Kymmenykset  (Luettu 9512 kertaa)

Pamppu

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 1
    • Profiili
Hei

Ryhdyin tässä miettimään kymmenysten syvintä olemusta, ja ajattelin kysyä mitä mieltä olet seuraavista asioista.
 
1) Miten määritellään millaisiin tarkoituksiin kymmenyksiä on maksettava? Esim. pelkästään tiukasti kristillisiin tarkoituksiin kuten lähetystyöhön, vai voidaanko kymmenyksiksi lukea myös erilaisten muiden, ei-uskonnollisten avustusjärjestöjen tukeminen, kuten Pakolaisapu tai SOS-lapsikylät?
 
2) Jotkut sanovat, että tuloveron/ kirkollisveron maksaminen on tavallaan kymmenysten maksamista. Esim joissakin maissa seurakuntalaiset maksavat papin palkan suoraan omasta pussista, kun taas Suomessahan se menee kai lähinnä verotuksen kautta. Mitä mieltä olet tästä?
 
3) Lasketaanko 10% brutto- vaiko nettotulosta?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili

Hei, Pamppu!

Kymmenykset on kiinnostava aihealue jo sen vuoksi, että siitä liikkuu niin monenlaista opetusta. Kysymyksissäsi sivusit niitä ehkä tarkoituksellisestikin. Erästä ääripäätä edustaa ajattelu, että kymmenykset maksetaan kirkollisveron ja muiden verojen muodossa. Toisen laidan ajatteluun kuulu opetus, jonka mukaan on maksettava tinkimättä 10% bruttotuloistaan Jumalan valtakunnan työlle tai Jumalan siunaus raha-asioissa menetetään kokonaan.

Ennen kuin pureudun kysymyksiisi, esittelen tärkeimmät Raamatun kohdat kymmenyksiin liittyen. Niitä ei ole kovin monta, mutta ne ovat siitäkin edestä sitten pidempiä.

Ensinnäkin, kymmenykset ovat olleet ennen VT:n säädöksiäkin tuttu tapa. Hallitsijat ovat keränneet sillä tavoin veroja, ja ilmeisesti myös Jumalan tai epäjumalien palvelijat ovat kymmenyksillä osoittaneet kunnioitustaan palvontansa kohteelle. Ainakin kaksi mainintaa löytyy Raamatusta ennen kuin kymmenykset määrätään juutalaisten laissa:

     Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta saaliista. (1. Moos. 14:20b)

     Tästä paikasta, johon minä kiven pystytin, on tuleva Jumalan pyhäkkö. Kaikesta,
     mitä sinä annat minulle, minä tuon sinulle kymmenykset. (1. Moos. 28:22)


Kun Jumala antoi Siinain vuorella juutalaiselle kansalle VT:n lain, siinä oli maininta myös kymmenyksistä. Ne kuului kerätä kaikesta sadosta ja karjasta Herralle lahjoitettavaksi:

     Kymmenesosa kaikesta maan tuotosta, sekä pellon sadosta että puiden hedelmistä,
     on Herran. Se on Herralle kuuluva pyhä lahja. Jos kuitenkin joku tahtoo ostaa takaisin
     osan kymmenyksistään, hänen tulee maksaa lunastushinta viidesosalla lisättynä. Myös
     nautakarjasta, lampaista ja vuohista on annettava kymmenykset pyhänä lahjana Herralle.
     Joka kymmenes eläin, joka kulkee karjaansa laskevan omistajan sauvan alitse, kuuluu
     Herralle. Omistajan ei pidä erotella hyviä ja huonoja eläimiä eikä vaihtaa eläimiä toisiin.
     Jos hän kuitenkin vaihtaa valituksi tulleen eläimen, molemmat eläimet kuuluvat Herralle
     eikä niitä voi lunastaa takaisin." (3. Moos. 27:30-33)


Jumala ei tietenkään tee itse mitään ruualla ja karjalla, joten Herralle annettu lahja tarkoitti sitä, että lahja annettiin pyhäkössä ja temppelissä palveleville leeviläisille. Kun juutalaiset saivat luvatun maan, se jaettiin 11 heimon kesken. Leevin heimo ei saanut omaa maata ollenkaan, vaan leeviläiset asuivat muiden heimojen keskuuteen jaettuna. He saivat elantonsa kymmenyksistä ja temppeliin tuoduista uhrilahjoista:

     Leevin jälkeläisille minä annan perintöosaksi kaikki kymmenykset. Se on korvaus siitä
     työstä, jonka he tekevät pyhäkköteltassa. Muut israelilaiset eivät tästedes saa tulla
     pyhäkköteltan lähelle. Jos he sen tekevät, he syyllistyvät syntiin ja kuolevat.
     Pyhäkköteltassa saavat vain leeviläiset suorittaa palvelutoimia, ja heidän on kannettava
     vastuu tässä työssä sattuvista rikkomuksista. Tätä säädöstä teidän on noudatettava aina,
     sukupolvesta toiseen. Mutta leeviläiset eivät saa omistaa maata, sillä ne kymmenykset,
     jotka israelilaiset tuovat minulle uhrilahjana, minä annan leeviläisten perintöosaksi. Siksi
     minä olenkin sanonut heistä: "Leeviläiset eivät saa perintömaata kuten muut israelilaiset."
     (4. Moos. 18:21-24)


Leeviläisten täytyi myös antaa omasta elannostaan kymmenykset. Osa leeviläisistä oli näet Aaronin jälkeläisiä. Heidät oli määrätty temppelin papeiksi. Temppelin muissa palvelustöissä toimivien leeviläisten antamat kymmenykset olivat pappien elanto:

     Herra sanoi Moosekselle: "Sano leeviläisille: Kun otatte israelilaisilta vastaan kymmenykset,
     jotka minä olen antanut teidän perintöosaksenne, antakaa tekin puolestanne kymmenesosa
     niistä Herralle uhrilahjaksi. Se katsotaan uhrilahjaksi teiltä itseltänne. Se vastaa suoraan
     puimatantereelta tuotua viljaa ja viinisammiosta saatua ensiuhria. Näin te annatte Herralle
     uhrilahjan niistä kymmenyksistä, joita otatte vastaan israelilaisilta. Tuokaa tämä Herralle
     kuuluva uhrilahja pappi Aaronille. Myös kaikista saamistanne lahjoista teidän on erotettava
     Herraa varten parhaat osat; ne teidän on pyhitettävä hänelle. Sano leeviläisille vielä: Kun
     olette antaneet teille tuoduista uhrilahjoista parhaan osan, katsotaan loput teille kuuluvaksi
     osuudeksi. Se vastaa vilja- tai viinisadosta kymmenysten antamisen jälkeen jäljelle jäävää
     osaa. Te ja teidän perheenne voitte syödä niitä missä tahansa, sillä ne ovat teidän palkkanne
     pyhäkköteltassa tehdystä työstä." (4. Moos. 18:21-31)


Kymmenyksistä annetaan tarkempia ohjeita hieman myöhemmin Mooseksen laissa. Niistä oheista käy ilmi, että joka kolmas vuosi kymmenyksiä ei vietykään temppeliin vaan ne jätettiin omalle paikkakunnalle. Leeviläiset ja papit työskentelivät Jerusalemin temppelissä vain viikon pätkissä, ja jokaiselle tuli palveluvuoro vain kaksi kertaa vuodessa. Useimmiten he siis olivat tavoitettavissa muualla kuin temppelissä. Omalle paikkakunnalle jätetyt kymmenykset mahdollistivat senkin, että kymmenykset toimivat myös köyhien avustamisena. Lisäksi näistä katkelmista käy ilmi, että kymmenyksiä söivät leeviläisten ohella myös kymmenysten antajat:

     Luovuttakaa vuosittain kymmenykset kylvönne tuottamasta sadosta, kaikesta siitä,
     mikä kasvaa pelloillanne. Teidän tulee syödä viljanne, viininne ja öljynne kymmenykset
     sekä nautojenne, lampaittenne ja vuohienne esikoiset Herran, Jumalanne, edessä siinä
     paikassa, jonka hän valitsee nimensä asuinsijaksi. Näin te opitte olemaan koko elinaikanne
     kuuliaisia Herralle, Jumalallenne. Mutta jos matka on pitkä - Herra näet siunaa teitä tekemällä
     alueenne laajaksi - ettekä siksi kykene viemään kymmenyksiänne siihen paikkaan, jonka Herra,
     teidän Jumalanne, valitsee nimensä asuinsijaksi, muuttakaa ne rahaksi, ottakaa rahat
     mukaanne ja menkää siihen paikkaan, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee. Ostakaa
     sillä rahalla kaikkea, mitä mielenne tekee, nautoja, lampaita ja vuohia, viiniä tai olutta tai
     muuta mieleistänne, ja syökää ja iloitkaa siellä perheinenne Herran, Jumalanne edessä.
     Mutta keskuudessanne asuvaa leeviläistä älkää jättäkö osattomaksi, sillä hänellä ei ole
     omaa perintömaata. Joka kolmas vuosi teidän tulee jättää sadosta erottamanne vuotuiset
     kymmenykset omalle paikkakunnallenne, niin että leeviläiset, joilla ei ole teidän keskuudessanne
     omaa perintömaata, sekä luonanne asuvat muukalaiset, orvot ja lesket saavat syödä itsensä
     kylläisiksi. Jos teette, kuten Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt, hän siunaa teitä kaikissa
     toimissanne. (5. Moos. 14:22-29)

     Joka kolmas vuosi, kymmenysten vuotena, teidän tulee asuinsijoillanne erottaa sadosta
     kaikki leeviläisille, muukalaisille, orvoille ja leskille kuuluvat kymmenykset. Kun olette tehneet
     tämän ja kaikki ovat saaneet syödä itsensä kylläisiksi, sanokaa Herran, Jumalanne edessä:
     "Olen vienyt talostani pois kaiken Herralle pyhitetyn ja antanut sen leeviläisille, muukalaisille,
     orvoille ja leskille, niin kuin olet käskenyt minun tehdä. En ole rikkonut enkä unohtanut
     käskyjäsi. En ole suruaikana syönyt kymmenyksistä, en ole koskenut niihin epäpuhtaana
     enkä antanut niistä mitään vainajille. Olen totellut Herraa, Jumalaani, olen tehnyt kaiken
     niin kuin olet käskenyt minun tehdä. Katso alas taivaasta, pyhästä asunnostasi, ja siunaa
     kansaasi Israelia sekä maata, jonka olet antanut meille, kuten valallasi lupasit esi- isillemme,
     tätä maata, joka tulvii maitoa ja hunajaa." (5. Moos. 26:12-15)


Raamatussa Jumalan tahdon noudattamiseen liitetään Jumalan siunaus. Näin on myös kymmenysten suhteen:

     Voiko ihminen riistää jotakin Jumalalta? Sitä te kuitenkin yritätte. "Mitä me sinulta riistämme?"
     te kysytte. Kymmenyksiä ja uhrilahjoja! Kirous on teidän osananne, koska te kaikki, koko kansa,
     petätte minua. - Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa.
     Koetelkaa minua tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot.  - Silloin saatte nähdä, että minä avaan
     taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen. Minä karkotan heinäsirkat mailtanne,
     ne eivät enää tuhoa peltojenne satoa, tarhojenne viiniköynnös ei jää hedelmää vaille, sanoo Herra
     Sebaot. - Silloin kaikki kansat ylistävät teidän onneanne, sillä maanne on oleva ihana maa, sanoo
     Herra Sebaot. (Mal. 3:8-12)


On kuitenkin tärkeää huomata, että kymmenykset eivät tässä suhteessa eroa muista Jumalan antamista käskyistä. Halki Raamatun on lupauksia siitä, että Jumalan tahdolle kuuliainen elämäntapa tuottaa siunausta ihmiselle itselleen ja hänen ympärilleen. On siksi erittäin arveluttavaa, jos joissain hengellisissä kokouksissa pidetään lyhyt saarna ja sen päätteeksi kymmeniä minuutteja kestävä kolehtipuhe, jossa vedotaan kymmenyksiin ja kaikkiin niiden tuomiin siunauksiin - tai laiminlyömisestä seuraavaan kiroukseen. Yleensä tällaiset puheet sisältävät runsaan otoksen erilaisia esimerkkejä, kuinka nimenomaan rahallista siunausta tulee moninkertaisesti verrattuna siihen, mitä on antanut. On toki tärkeää noudattaa Jumalan tahtoa, mutta on väärin pelotella Jumalan rangaistuksilla asiassa, joka ei ainakaan sellaisenaan ole enää voimassa Uuden testamentin maailmassa.

Tämän vuolaan johdannon jälkeen paneudun nyt esittämiisi kysymyksiin. Muutan hieman järjestystä:

2) Jotkut sanovat, että tuloveron/ kirkollisveron maksaminen on tavallaan kymmenysten maksamista. Esim joissakin maissa seurakuntalaiset maksavat papin palkan suoraan omasta pussista, kun taas Suomessahan se menee kai lähinnä verotuksen kautta. Mitä mieltä olet tästä?

Vanhan testamentin kymmenyksillä hoidettiin juuri niitä asioita, joita nykyään hoidetaan verotuksella ja ennenkaikkea kirkollisverolla - kirkon työntekijöiden elantoa ja sosiaaliturvaa. Uuden testementin ja Jeesuksen myötä temppelipalvelusjärjestelmä hävisi. Kymmenykset olivat osa tätä temppelipalvelusta. Jeesus kyllä puhui kerran kymmenyksistä, mutta silloin temppeli oli vielä olemassa:

     Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte kymmenykset jopa
     mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä:
     oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa, noita
     muitakaan unohtamatta. (Matt. 23:23)


Myös Paavalin opetuksissa mainitaan kymmenykset kerran. Hän käyttää kymmenysjärjestelmää esimerkkinä siitä, kuinka evankeliumin julistajan kuuluu saada elanto työstään:

     Ettekö tiedä, että temppelissä palvelevat papit saavat temppelistä elatuksensa ja ne,
     jotka toimittavat uhrit, saavat alttarille tuoduista uhreista osuutensa? Samoin on Herra
     määrännyt, että evankeliumin julistajien tulee saada elantonsa evankeliumista.
     (1. Kor. 9:13-14)


Kirkollisvero pitää ainakin Suomessa huolen siitä, että luterilaisessa kansankirkossa evankeliumin julistajat - ja kaikki tätä työtä tukevat työntekijät - saavat elannon työstään.

Muilta osin opetus kymmenyksistä on näkemykseni mukaan jäänyt sivuun temppelipalveluksen myötä. Paavali opettaa pakanoita avustamisesta, mutta ei vetoa kymmenyskäytäntöön. Näytääkin siltä, että Paavalin kirjeissä annetuissa ohjeissa on kaksi perusprinsiippiä: 1. Evankeliumin julistajan kuuluu saada elantonsa työstään. 2. On jatkuvasti tehtävä hyvää ja avustettava niitä, jotka ovat avuntarpeessa. Mitään selkeitä sääntöjä määristä tai kohteista ei anneta. Kristityn elämäntapaan kuuluu epäitsekkyys, omastaan antaminen ja apua tarvitsevien auttaminen.

     Siksi pidin välttämättömänä kehottaa näitä veljiä lähtemään teidän luoksenne ennen meitä
     ja järjestämään lupaamanne lahjan etukäteen kuntoon, niin että se olisi valmiina ja olisi
     runsas eikä kitsas. Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti
     kylvää, se runsaasti niittää. Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei
     vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Hänellä on teille
     annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte
     tehdä runsaasti kaikkea hyvää. (2. Kor. 9:5-8)

     Kun keräätte varoja Jerusalemin pyhille, noudattakaa niitä ohjeita, jotka olen antanut
     Galatian seurakunnille: kunkin teistä on aina sapatin jälkeisenä päivänä pantava syrjään
     rahaa sen mukaan kuin hänellä on varaa, jottei keräystä pantaisi toimeen vasta kun olen
     tullut sinne. (1. Kor. 16:1-2)


Lainaus
1) Miten määritellään millaisiin tarkoituksiin kymmenyksiä on maksettava? Esim. pelkästään tiukasti kristillisiin tarkoituksiin kuten lähetystyöhön, vai voidaanko kymmenyksiksi lukea myös erilaisten muiden, ei-uskonnollisten avustusjärjestöjen tukeminen, kuten Pakolaisapu tai SOS-lapsikylät?

Vanhan testamentin kymmenykset menivät kumpaankin tarkoitukseen, maalliseen ja hengelliseen. Ensinnäkin niiden tarkoitus oli olla pappien ja leeviläisten elantoa - eli hengellistä työtä tekevien maallista ravintoa. Toiseksi niillä avustettiin muukalaisia, leskiä ja orpoja. Eli varsin maallista hyväntekeväisyyttä. Paavalin järjestämissä keräyksissä raha meni kristittyjen veljien ja sisarien köyhyyden helpottamiseksi, eli ruokaan ja muuhun elatukseen.

Lainaus
3) Lasketaanko 10% brutto- vaiko nettotulosta?

Vanhan testamentin kymmenykset annettiin kaikesta siitä, mitä itselleen sai. En tiedä, millä tavalla kuninkaat keräsivät veroja. Ehkä jonain vuonna kaikki tulo oli brutto- ja nettotuloa yhtä aikaa, ja toisena vuotena kuningas kävi verottamassa oman osansa. Mutta mitään ohjeita Raamattu ei tästä anna.

Joissakin hengellisissä kokouksissa olen kuullut opetusta, että kymmenykset pitää ehdottomasti maksaa ja summan pitää ilman muuta olla bruttotuloista - ennen kuin verottaja siitä on mitään vienyt - koska Jumalalle täytyy antaa kaikkein ensimmäisenä. Mutta eron tekeminen noin jyrkäksi ei ole oikeutettua. Jo VT:n käskyissä Jumalalle antaminen tarkoitti, että kymmenykset annetaan temppelissä palveleville ja köyhille - eli samaan tarkoitukseen kuin valtion, kunnan ja kirkon verot.



Näillä ajatuksillani en halua kuitenkaan ketään tuuditella ajatukseen, että verojen maksaminen on täysin riittävää, eikä mitään muuta avustamista tarvita. Todellakin tarvitaan. Minä en pysty Raamatun valossa rehellisesti sanomaan, että ihmisen pitää maksaa kymmenykset, koska silloin pitäisi myös pistää Jerusalemin temppeli pystyyn ja palata VT:n uhrikäytäntöihin. Siitä huolimatta - ja verotuksesta huolimatta - kristityn kuuluu opetella antamaan omastaan. Kymmenysten suhteen ahne ja itsekäs ihminen jumittuu helposti ajatukseen: Minkä verran ja mihin tarkoituksiin pitää antaa, että pidetään Jumala tyytyväisenä?

Vaikka kymmenykset kuuluivat Jumalan laissa VT:n temppelipalvelukseen, siitä voidaan oppia paljon. Esimerkiksi Jumala piti itsestäänselvänä, että 10% ei tapa kenenkään tuloja ja elämää. Hän lupaisi pitää huolta siitä, joka piti huolta hänen lakinsa toteuttamisesta. Veroja toki maksetaan Suomessa vielä tätä prosenttiosuutta enemmänkin, mutta yleensähän tulotaso ja elannon määrä on mitoitettu niin, että verotus on siitä jo huomioitu. Käytännössä siis suurimmalle osalle työssä käyvistä ihmisistä itselle jäävästä rahasummasta olisi mahdollisuus käyttää 10% huonompiosaisten auttamiseen. Käytännössä kyse onkin siitä, haluaako antaa.

Olen kuullut kaksi erinomaisen iskevää ja hyvää ohjetta avustamisesta ja kymmenyksistä. Ensimmäisen niistä on sanonut Jaakko Löytty. Lainaus vapaasti ulkomuistista:

     "Ei ole mitään muuta oikeaa syytä antaa omastaan kuin se, että joku toinen
     tarvitsee sitä rahaa enemmän kuin sinä."

Toinen iskulause tuli eräältä autistiselta kaverilta, johon yhdessä elämäni vaiheessa tutustuin:

     "Minä olen oppinut, että avustaminen on vapaaehtoista, ja että 10% on hyvä määrä."
« Viimeksi muokattu: 21.06.2008 - klo:20:32 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin

Maths

  • Vieras
Miten VT:n aikaan kymmenykset maksettiin rahana? Oliko niin, että kymmenykset olikin rahana 30% tuloista? ”Jos joku tahtoo lunastaa jotakin kymmenyksistänsä, antakoon hän siihen lisäksi viidennen osan.” (3. Moos.27:31)

Oliko tapana maksaa kymmenykset myös kaikista tehdyistä ostoksista?

Matt.23:23: ”Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta..”
 ja
Luukkaan 18. luvussa taas: ”Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.”

Mitähän kymmenysten maksaminen Uudessa Testamentissa konkreettisesti tarkoittaa? Esim. mintusta, tillistä ja kuminasta maksettuja kymmenyksiä ei pidetä kaiketi huonona (siis jos pelkästään tekoa tarkastellaan).


Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili
Tervehdys Maths!

Tarkentavat kysymyksesi ovat osuvia. Edellä olen kirjoittanut kymmenyksistä käytännössä kaiken, mitä niistä tiedän. Mutta kysymyksesi osoittavat, että jotain tiettyjä asioita en ole osannut sanoa eritellysti.

Miten VT:n aikaan kymmenykset maksettiin rahana? Oliko niin, että kymmenykset olikin rahana 30% tuloista? ”Jos joku tahtoo lunastaa jotakin kymmenyksistänsä, antakoon hän siihen lisäksi viidennen osan.” (3. Moos.27:31)

Yllä olevassa pitkää vastausta laatiessani keräsin siihen kaikki kymmenyksiä koskevat opetukset Raamatun sivuilta. Niitä lukiessasi huomaat, että oikeastaan koskaan ei puhuta rahasta. Oletan tämän johtuvan siitä, että yleensä maanviljelys- ja karjankasvattajayhteiskunnassa tulo oli maan satoa ja karjaa. Suurimmaksi osaksi kymmenykset tarkoittivat joka kymmenettä laumaan syntyvää eläintä ja kymmenesosaa maan sadosta. Ne vietiin temppeliin leeviläisille sellaisenaan. Leeviläisillä ei ollut omaa osuutta luvatusta maasta, joten heillä ei ollut juurikaan viljelysmaata tai omaa karjaa. Heidän elantonsa oli se, mitä kansa toi kymmenyksinä. Siksi oli järkevää, että kymmenykset tulivat siinä muodossa, kun muukin kansa omaa elantoaan sai. Toki palkkatyötä tekevät ihmiset veivät kymmenyksensä rahana, koska se oli heidän elantonsa muoto.

Lunastusmaksu ei siis tarkoita sitä, että kymmenykset olivat todellisuudessa 10% + 20%. Jostain syystä kymmenysten antaja saattoi haluta lunastaa joitain kymmenyksiä takaisin. Silloin kyseistä tuotetta ei annettu kymmenyksinä leeviläisille, vaan annettiin sille tuotteelle määritetty "lunastushinta" viidenneksellä lisättynä. Tällöin leeviläiset eivät esimerkiksi saaneet tältä henkilöltä viljaa vaan sellaisen määrän rahaa, jolla vastaavan viljamäärän pystyi helposti ostamaan.

Lainaus
Oliko tapana maksaa kymmenykset myös kaikista tehdyistä ostoksista?
Matt.23:23: "Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta..” ja Luukkaan 18. luvussa taas: ”Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.”

Tällaista määräystä ei ollut, mutta joillain tiukan linjan fariseuksilla oli tällainen itse kehitelty toimintatapa. Jeesuksen vertaus temppelissä rukoilevasta fariseuksesta ja publikaanista on fariseuksen osalta varoittava esimerkki. Tämä rukoilee käytännössä vain itseään kehuen. "Maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan" -lauseella hän esittelee sitä, kuinka hän omasta mielestään on superhurskas ja maksaa kymmenykset kahdesti. Kymmenykset oli määritetty maksettavaksi vain tuloista, ei siitä, mihin niitä tuloja käyttää.

Mintuista, tilleistä ja kuminasta kymmenysten maksaminen lienee teknisesti täysin oikein, mutta Jeesuksen sanat kuulostavat minun korviini siltä, että on olemassa "järkevä rajanveto". On selvää, että kymmenykset kuului maksaa sadonkorjuun yhteydessä maan sadosta, mutta keskimäärin ehkä ajateltiin, ettei takapihan yrttiviljelmästä napatusta tillistä eroteta 10% leeviläisille kun 90% laitetaan päivän ruokaan. Tai että vieraan tuomasta tuliaispiirakasta ei leikata 10% kokoista siivua talteen sitä varten, kun seuraavan kerran käydään Jerusalemin temppelissä.

Lainaus
Mitähän kymmenysten maksaminen Uudessa Testamentissa konkreettisesti tarkoittaa? Esim. mintusta, tillistä ja kuminasta maksettuja kymmenyksiä ei pidetä kaiketi huonona (siis jos pelkästään tekoa tarkastellaan).

Mintusta, tillistä ja kuminasta maksettuja kymmenyksiä ei pidetä ollenkaan huonona asiana. Kyseinen opetus liittyi Jeesuksella siihen, kuinka fariseuksilla oli joitain hyvin pikkutarkkoja toimintatapoja Jumalan lain noudattamisessa, mutta tunnollisesti yksityiskohtiin keskittyessään he tekivät karkeita virheitä suurissa linjoissa.

Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa, noita muitakaan unohtamatta. (Matt. 23:23)

Uudesta testamentissa ei opeteta kymmenyksistä juuri mitään. Kymmenysjärjestelmä kuului Jerusalemin temppeliin, jotta leeviläiset ja papit saivat elannon. Paavali kylläkin viittaa tähän käytäntöön ja opettaa, että myös uuden liiton järjestelmässä Sanan opettajat ja seurakunnan paimenet ovat oikeutettuja saamaan elantonsa siitä työstä, jota he tekevät.

Ettekö tiedä, että temppelissä palvelevat papit saavat temppelistä elatuksensa ja ne, jotka toimittavat uhrit, saavat alttarille tuoduista uhreista osuutensa? Samoin on Herra määrännyt, että evankeliumin julistajien tulee saada elantonsa evankeliumista. (1. Kor. 9:13-14)

Suomessa tämä evankeliumin julistajien elanto hoituu eri seurakuntamalleissa ainakin kolmella eri tavalla:

1. Kansankirkon työntekijät saavat elantonsa kirkollisveron tuotoista.

Työntekijöiden näkökulmasta järjestelmä vastaa temppelijärjestelmän kymmenyksiä. He saavat elantonsa kansankirkon verovaroin rahoitetusta seurakunnasta. Järjestelmän etu on se, että kansankirkossa työntekijöitä on "kymmenysten maksajiin" verrattuna todella vähän, joten siksi 10% sijasta kirkollisveroprosentti on alle 2%.

Järjestelmän heikkous on se, että seurakuntalaisten on helppo tuudittautua siihen, että oma osuus antamisesta on tehty, kun seurakunnan toiminta pyörii kirkollisverovaroin. Minun mielestäni seurakuntalaisten olisi hyvä oppia kristillistä omasta antamistaan enemmänkin kuin sen noin 2% verran, joka palkkakuitista automaattisesti lähtee. Siksi on hyvä etsiä jotain avustuskohteita, joita tukee säännöllisesti vielä kirkollisveron lisäksi.

2. Vapaissa suunnissa seurakuntien työntekijät saavat palkkansa seurakuntalaisten maksamista kymmenyksistä.

Vapaiden suuntien piirissä opetus kymmenysten maksamisesta nojautuu usein Vanhan testamentin käskyihin. Seurakuntien tulot ovat käytännössä yksinomaan seurakunnan jäsenten maksaman kannatustuen varassa. On ymmärrettävää, että puhe kymmenyksistä nousee siksi usein esiin.

Järjestelmä on itsessään hyvinkin toimiva, mutta sen vaaranpaikka on opetuksen muuttuminen vaativaksi. Vanhan testamentin kymmenyksiä ei ole siirretty samanlaisina Uuden testamentin aikaan, koska temppeliä ja leeviläisjärjestelmää ei enää ole. Kukaan apostoli ei vetoa kirjeissään siihen, että kymmenyksiä pitäisi edelleen maksaa. Paavali sanoi edellä lainaamassani kohdassa, että evankeliumin julistajalla on oikeus saada elanto työstään, mutta sen tarkempaa ohjetta ei anneta. Seurakuntaa saa ja pitääkin kannustaa antamaan. Vääräksi opetus menee silloin, jos vedotaan Vanhan testamentin järjestelmään kuuluviin käskyihin, uhkaillaan Jumalan siunauksen menettämisellä tai vaaditaan tarkasti tiettyä prosenttiosuutta.

3. Kristillisissä järjestöissä työntekijät saavat elantonsa lähettäjäkannatuksesta.

Kansankirkon piiriin kuuluvien kristillisten järjestöjen rahoista pieni osa tulee erilaisista valtion avustuksista ja toimintatuotoista. Suurin tulonlähde on kuitenkin vapaaehtoisten lähettäjien maksama tuki. Järjestöt eivät pysyisi toiminnassa ilman näitä lähettäjiä, jotka antavat omastaan säännöllisesti haluamansa summan.

Järjestelmä on kahden edellisen välimuoto ja siinä mielessä tasapuolinen, että järjestöt keskimäärin pysyvät pystyssä, mutta elävät jatkuvassa niukkuudessa. Niinpä minäkin 40-prosenttisena Kansan Raamattuseuran työntekijänä muistan kiittää lähettäjiäni heidän tuestaan ja pyrin löytämään jatkuvasti uusia lähettäjiä. Vanhan testamentin kymmenysten idea on tällä tavoin kristillisen seurakunnan versioksi muuttuneena jatkuvasti läsnä ja muistuttaa siitä, että yhdessä tätä työtä tehdään.
« Viimeksi muokattu: 03.10.2022 - klo:12:40 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin