Miten etenen?

[kihara]

Olen tullut uskoon ja silti olo on hieman eksynyt. Tunnen olevani oikealla polulla, mutta näin alkuvaiheessa polkuni, jota etenen, on hieman vielä "saniaisten peitossa". Otan askeleita hitaasti, mutta välillä polku on kadoksissa ja on vaikeaa pyrkiä kohti päämäärää, kun tie peittyy rikkaruohoihin.

Haluan uskooni yhteisöllisyyttä, ohjausta ja määrätietoisuutta. Olen osallistunut majatalo-iltoihin, mutta silti koen olevani uskoni kanssa yksin. Minne suunnistan, jotta löydän joukkoni? Siis pyrkimykseni sisälle seurakuntaan on tuntunut hankalalta. Minne menee siis 3-kymppinen, naimisissa oleva, ipanoiden äiti, musiikillisesti epälahjakas, puheenlahjoiltaan rajoittunut, kädentaidoiltaan lahjaton, mutta hengellistä seuraa kaipaava suttura?

[Nettipappi Marko]

Hei, Kihara!

Uskon alkutaipaleet ovat monessa mielessä samanlaisia kuin mitkä tahansa ensiaskeleet. Totuttelemista, uuden oppimista ja tutustumista. Tässä rinnallakulkija on erittäin hyvä asia. Raamattu kehottaa toistuvasti kristittyjä huomioimaan ja tukemaan toinen toistaan. Kehotus saattaa joskus tuntua idealistiselta, kun katselee arkitodellisuutta. Suureen massatapahtumaan tullessaan ihminen saattaa helposti kokea olevansa aivan yksin. Pahimmillaan voi tuntua, ettei ole ollenkaan tervetullut. Mutta samalla tavalla kuin uudelle tutustujalle kaikki on vierasta, myös vakiokävijöille se uusi tulokas on vieras. Ja molemmin puolin tarvitaan aikaa, jotta tutustuminen pääsee luontevasti käyntiin.

Majataloillat ovat erittäin hyvä ja rento ympäristö nähdä seurakunnan ihmisiä. Usein siellä vielä kehotetaankin tutustumaan vieraisiin kasvoihin. Mutta kokemuksesta tiedän, että paljon helpompi on vakiokävijöiden viettää aikaa tuttujensa kanssa. Ja valtavan suuresta porukasta on vaikea bongata heti tulevia sydänystäviä. Käytännössä siis vielä pienemmän ympyrät voivat auttaa löytämään uskovia ihmisiä rinnallakulkijoiksi.

Ehdotankin, että otat yhteyttä joko naistyöstä vastaavaan pastoriimme Auni Kaipiaan (puh. 040 3098 101) tai aikuistyöstä ja kotisolutyöstä vastaavaan pastoriimme Kari Mikkoseen (puh 040 3098 103). Tai sähköpostilla (etunimi.sukunimi(ät)evl.fi) He varmasti osaavat ohjata sinua itsellesi sopiviin ympyröihin.

Aina on myös oikein ja soveliasta tulla nykäisemään meitä pappeja hihasta, soittaa tai laittaa sähköpostia. Pappi on juuri sitä varten, että hän ohjaisi ja opastaisi seurakuntalaista hänen kysymyksissään ja uskonelämän kasvussaan.

[kihara]

Kiitos nopeasta vastauksesta. Soittelen tälle Aunille ensi viikolla. Toivottavasti löydän hänen kauttaan tällaisen rinnallakulkijan itselleni.

[Nettipappi Marko]

Toivottavasti löytyy hyvä porukka. Ja varmasti löytyy. Meitä on seurakunnassa moneen lähtöön. Kivaa olisi, jos sinun ei tarvitsisi kovin montaa kertaa yrittää, vaan löytyisi pian itselle sopiva kolonen. Palaa taas asiaan vaikka tätä kautta, jos tuntuu tie nousevan pystyyn jollain suunnalla.