Hyvä kysymys, Roman
En ole kokenut, että riivattuna olemisesta puhuminen olisi jotenkin kiellettyä tai vaiettua kirkossamme. Pikemminkin näen asian niin, että meillä tilanne on niin onnellinen, ettei asiasta tarvitse käytännön syistä juuri keskustella. Teoreettisena kysymyksenä se ei puolestaan helposti ylitä keskustelukynnystä. Itse en ole koskaan törmännyt riivattuun ihmiseen, niin että olisin tunnistanut hänet riivaajan vallassa olevaksi. En myöskään tiedä tuttavapiiristäni yhtään, joka olisi riivatun ihmisen kohdannut.
Lähetyskentiltä kuulee sitä vastoin paljon helpommin uutisia pahan vallassa olevista ihmisistä. Tällaiset uutiset osaavat myös kertoa, että kaste lienee yksi syy siihen, että meillä ei ole samalla tavoin tarvis puhua riivauksesta. Minulle on kerrottu, että lähetystyöntekijöillä on kokemusta siitä, kuinka kaste on karkottanut riivaajan ihmisestä. En pysty muistamaan, kuka tämän kertoi, joten en osaa jäljittää sen alkuperää. Raamatun valossa kuitenkin näen tilanteen erittäinkin mahdollisena.
Pietari vastasi: ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste
Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin
anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.” (Ap. t. 2:38)
Kristinusko on tehnyt Suomessa hyvää työtä. Kun minä pappina saan kastaa pienen vauvan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, uskon, että em. lupauksen mukaisesti lapsi saa Pyhän Hengen lahjan. Kuinka hän aikuiseksi kasvettuaan on siitä tietoinen tai kuinka hän on sitä käyttänyt ja vaalinut, on taas eri juttu. Mutta jo lähtökohtaisesti lapselle annetaan erinomaiset elämän eväät.
Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina,
jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole
Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. (Room. 8:9)
Pyhä Henki eli Jumalan Henki eli Kristuksen Henki on ihmisen sisimmässä erinomainen isäntä. Raamatun kertomuksista, joissa Jeesus karkottaa saastaisia henkiä ihmisistä, käy selvästi ilmi, että Jeesus ja pahat henget eivät viihdy yhdessä. Jos ihmisessä asuu Pyhä Henki, ei yksikään paha henki tule siihen asuntoon alivuokralaiseksi tai edes kylään. Kristityn ihmisen on täysin mahdotonta olla riivattu. Ilman Pyhää Henkeä ei voi olla kristitty. Ja jos Pyhä Henki asuu sydämessä, ei riivaaja voi tulla sinne. Nämä voimasuhteet ovat kyllä Raamatun lehdiltä selvästi luettavissa. Uskon, että juuri tähän Jeesus viittaa, kun hän sanoo:
Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee autioilla
seuduilla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. Silloin se päättää:
”Minä palaan kotiini, josta lähdin.” Kun se sitten tulee ja löytää
huoneensa tyhjillään, lakaistuna ja hyvässä järjestyksessä, silloin
se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä, ja ne tulevat sisään
ja asettuvat sinne asumaan. Näin sen ihmisen tila on lopussa
pahempi kuin alussa. (Matt. 12:43-45)
Ilmeisesti siis pakanakansoillakin on ollut jonkinsorttisia manaajia ja riivaajien karkottajia, jotka ovat onnistuneet työssään. Mutta Jeesus opettaa, että se työ on pidemmän päälle turhaa. Sydän tarvitsee asukkaan, joka on riivaajia vahvempi. Vasta tämä varmistaa sen, ettei paha henki palaa.
Vaikka Suomen kansasta suurin osa ei ole Kristuksen sovitustyöhön sydämestään turvautuvia ihmisiä, niin Jumalan suuri työ kasteessa ei ole turha. Jumala on tehnyt kasteen liitossa oman osansa, vaikka ihminen itse ei sitä lahjaa olisi osannut vielä vastaanottaakaan. Ilman uskoa kukaan ei kelpaa Jumalalle, mutta lähetystyöntekijöiden todistusten ja Suomen ”riivaustilastojen” valossa on syytä todeta, että kaste tehtynä tekonakin on suoja riivausta vastaan.
Toki kastetulla ihmiselläkin on mahdollisuus tulla riivatuksi, mutta se vaatii aktiivista Jumalan liitosta irtisanoutumista ja henkivaltoihin yhteydessä olemista. Saatananpalvojien joukossa ihmiset ovat hyvinkin alttiita riivatuksi tulemiselle. Muistan, että erään saatananpalvonnasta kertovan kristillisen dokumenttielokuvan lopussa joku mielisairaanhoitaja kertoi riivatuista suomalaisista ihmisistä. Oletin asiayhteydestä, että he olivat nimenomaan saatananpalvojien joukosta tulleita.
Suomen tilanteessa pidän parempana sitä, että riivauksesta ei hirvittävästi puhuta, kuin että siitä puhuttaisiin liikaa ja herkutellen. Parasta olisi tietenkin tervehenkinen keskustelu sopivissa määrin. Olen kuitenkin kuullut tilanteista, joissa ihmisistä on alettu ajaa ulos ”liikalihavuuden henkeä” tai jotain vastaavaa. Riivaus on kuitenkin jotain aivan muuta kuin kiukun puuska, outo luonteenpiirre, masennus tai mielenterveysongelma - liikalihavuudesta puhumattakaan. Vaikka Raamatun kertomuksissa riivattuja esiintyy useasti ja lähetyskentiltä kuullaan myös uutisia pahoista hengistä, ei symmetriasyistä saa ajatella, että yhtä paljon tapauksia esiintyy täälläkin. Jos riivattuja on, ne kyllä huomaa eikä heitä tarvitse hakemalla hakea.
