Hei Elfslayer!
Kirjoittelit isoja asioita, enkä viimeisimmän viestin jälkeen ole enää varma, odotatko minun vastaavan jotain. Muutamiin kirjoittamiisi ajatuksiin kyllä mielelläni kommentoin.
Kirjoitushetkellä käynnissä oli sairauteeni liittyvä ajatuskulku, joka johti sitten lopulta siihen että luulin Jumalan olevan paha ja meidän kaikkien olevan matkalla helvettiin... Onneksi asiat ovat nyt paremmin.
Suotta kovasti pahoittelit. Ideahan juuri on, että vaikeitakin asoita saa kirjoittaa tälle palstalle. Ja loppujen lopuksi et ole ajatellut mitään kovin poikkeavaa. Synnin perusolemus on se, että Jumalaa pidetään pahana. Se ajatus vaikuttaa jokaisessa kristityssäkin jonkin verran. Sinä vain kerroit kokeneesi tämän asian hetkellisesti erittäin voimakkaana. Erittäin hyvä kuulla, että se oli tilapäistä.
haluaisin myös tietää, olenko nyt astunut sille helvettiin vievälle polulle...
Jokainen tallaa sitä tietä ilman Kristusta. Kysymyksesi Raamatun arvovallasta eivät ole Jumalan armoa suurempia kysymyksiä. Sinä olet uskaltanut pukea sanoiksi ajatuksia, joiden mukaan liian moni elää ilman mitään tunnontuskia.
Olen alkanut ajatella eri tavalla kuin ennen siitä, onko Raamattu Jumalan sanaa. Mistä voimme tietää, onko Raamattu Jumalan Sanaa ja millä tavoin se on sitä?
Tämä on monella tapaa kristinuskon tärkeimpiä kysymyksiä. Raamattu on se lähde, josta ammennetaan. Hyvin moni kristinuskoon liittyvä asia perustellaan vain ja ainoastaan Raamatulla. Kirjoitetun sanan ulkopuolelta voidaan löytää monia puolustuksia Raamatun sanalle. Huomataan, että tieteen, psykologian, sosiologian tms. näkökulmastakin Raamatun kanta jostain asiasta on loppujen lopuksi järkevin. Mutta se ei ole mikään peruste sille, että uskon taustalla on kuitenkin Jumalan sana.
Minulla ei ole mitään muuta vakuutusta asiasta kuin minä Jeesus itse sanoi:
Jeesus sanoi heille: "Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on
minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä,
onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani. (Joh. 7:16-17)Erityisesti tämä koskee Jeesuksen sovitustyötä, joka ainoastaan voi tuoda minulle hyvän omantunnon ja rohkeuden Jumalan edessä. Lisäksi se koskee kristillistä arvomaailmaa, jonka järkevyys paljastuu sitä todeksi elämällä.
Näistä lähtökohdista uskon, että Raamattu on Jumalan sanaa. Se ei ole tietoa, mutta minulla ei ole muuta vaihtoehtoa. Vielä vähemmän näet tiedän, että se ei ole Jumalan sanaa. Kummatkin näkökulmat pitäisi uskoa, mutta ensimmäinen vaihtoehto on paljon uskottavampi.
Ja koska minulla on tämä lähtökohta, on täysin mahdotonta, että muokkaisin Raamatun sisältöä joksikin toiseksi mitä se on. Uusi testamentti uudistaa useita esikuvallisia VT:n säädöksiä. Mutta itse en voi kumota mitään, koska silloin tekisin itse itselleni jumalan. Ja se olisi karmein epäloogisuus mitä voisin keksiä: turvaudun itse keksimääni mielikuvaan.
Minulle on kuitenkin selvinnyt vain, että Jumala puhuu sydämelleni Raamatussa ja nostaa sieltä mieleeni asioita, jotka sitten ovat mielestäni "Jumalan tahto".
Olen ruvennut ajattelemaan, että se on minulle Jumalan Sanaa, mitä Jumala Raamatusta mieleeni nostaa, kun rukoillen ja avoimena Hänen Sanaansa luen.
Minä olen samaa mieltä siinä, että Pyhän Hengen tärkein työkalu on Jumalan sana. Henki tekee sanan eläväksi ja nostattaa mieleen Raamatun sanoja tarpeen mukaan. Koska Jumala on halunnut ilmoittaa meille itsensä Raamatun ja Jeesuksen kautta, mahdollisimman hyvä Sanan tunteminen raivaa tietä Pyhän Hengen monipuolisemmalle toiminnalle. (En tietenkään tarkoita, että ihminen ohjaa Henkeä. Mutta ymmärrät varmaan, mitä tarkoitan.)
Mutta siinä olen eri mieltä, että Pyhä Henki puhuisi aivan erilaisia asioita eri ihmisille ja eri aikoina. Pyhä Henki ei voi toimia vastoin itseään. Pyhä Henki on synnyttänyt Raamatun. On kiukuttelevan pikkulapsen juttu muutella sanomisiaan tilanteen mukaan. Ei Jumalan.
Toki käytännön elämässä joskus on viisautta sanoa napakasti, toisinaan lohduttaa, toisinaan nuhdella, toisinaan rohkaista - vaikka tilanteet näyttäisivät hyvin samankaltaisilta. Mutta silloin kun Jumala ilmoittaa, mikä on hänen tahtonsa rikkomista ja hänestä vieraantumista, eli syntiä, hän tuskin vaihtelee mielipiteitään muutamien vuosien välein.
Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. (Hepr. 13:8 )Joudutaan erittäin suuriin ongelmiin, jos väitetään, että voimme tietää Jumalan tahdon paremmin kuin Raamattu. Totesit, että vaikeat ajatuksesi johtuivat siitä, että sairautesi sai sinut ajattelemaan niin. Ilman mitään sen suurempia sairauksiakaan ihmisellä on sama tilanne. Synti saa ihmisen parhaimmissakin tapauksissa ajattelemaan aina hieman eri tavalla kuin Jumala. Siksi ihmisen on pyrittävä ohjaamaan omia ajatuksiaan Raamatun mukaan, eikä muuttamaan Raamattua omien ajatustensa mukaan.
Olen tullut siihen tulokseen, etteivät Jumalan ihmisille antamat käskyt ole ehdottomia totuuksia, vaan käskyjä, jotka ovat olleet hyväksi ihmisille sinä aikana, kun ne on annettu. Miksi 2000 vuotta vanhat käskyt olisivat edelleen voimassa? Meille ei ole tullut uutta ilmoitusta siitä, miten pitäisi moraalisiin asioihin suhtautua, mutta eikö Jumala kirjoitakin lakinsa sydämiimme Pyhällä Hengellä.
Tämä on erittäin ongelmallinen päättelyketju. Miksi siis myöskään Jeesuksen sovitustyö olisi enää voimassa? Miksi mikään Raamatun ohje olisi ajankohtainen? Miksi ylipäätään tarvitsisi lukea Raamattua? Eikö jokainen voi tehdä itse oman jumalansa niiden ajatusten mukaan, jotka itseä tässä hetkessä miellyttävät?
Minä voin joutua ongelmiin Raamatun kanssa ja sen vaikeiden kohtien ongelmien kanssa. Mutta silloin minä tunnustan, että Jumala on minua viisaampi ja minun tehtäväni on opetella koko elämäni ajan tuntemaan hänet paremmin. Ei päinvastoin.
Tietenkään Jumala ei puhu kaikille ihmisille samoja asioita, mutta se ei mielestäni ole ongelma. Jumalalla on tarkoituksensa sille, miksi toinen ihminen uskoo eri tavalla kuin toinen. Tämä ei tee Jumalaa valehtelijaksi, sillä totuus on varmasti paljon moniulotteisempi kuin voisimme ihmislogiikalla päätellä.
Olen samaa mieltä siitä, että ihmisten ajatukset eivät muuta Jumalaa tai tee häntä valehtelijaksi. Ja yhtä totta on se, että kahta täysin samalla tavalla uskovaa ihmistä ei löydy. Paavali sättii Korinton seurakuntalaisia, kun he riitelevät erilaisista oppikysymyksistä. On osattava kohdata rakkaudellisesti jokainen lähimmäinen.
Tämä ei silti tarkoita, että pitää antaa täysin harhaan juoksevan kaverin eksyä. Jos Jumalalle olisi aivan sama, miten ihmiset uskovat, miksi hän olisi niin paljon vaikuttanut maailman historiassa ja miksi hän olisi antanut niin monisanaisesti oman tahtonsa ihmisille julki? Kyllä hän haluaa ohjata ihmiset tiettyyn suuntaan.
Suunnan hakemiseen vain voi mennä koko elämä. Jumalan tahdosta ymmärtää paljon enemmän kun on nähnyt enemmän maailmaa ja sen menoa. Suuri siunaus olisi, jos osaisi elää Jumalan tahdon mukaan ennen kuin kantapään kautta huomaa, miksi Jumala on säätänyt niin kuin on säätänyt.
On toki totta, että eri taustoista tuleville ihmisille joku kohta puhuu eri tavalla kuin toisille. Yksi kirjoituksissasi mainitsemasi kohta on kaiketi sellainen, koska minä tein siitä aivan päinvastaiset johtopäätökset kuin sinä.
Luin Esran kirjasta kohdan, jossa israelilaisten sopimat avioliitot muukalaisten kanssa purettiin. Lukkarin selitysteksti vertasi tätä siihen, että Uudessa Testamentissa sanotaan, että avioliittoa ei-uskovan kanssa ei saa purkaa.
Juutalaiset miehet olivat ottaneet pakanavaimoja, mikä oli VT:n aikana ankarasti kiellettyä. Jumalan käskyjen ehdottomuus näkyi siinä, että näiden miesten piti korjata se, minkä he olivat tehneet väärin. Vaimot ja heistä syntyneet lapset oli lähetettävä pois. Esran kirja antaa järkyttävän vahvan kuva siitä, miten Jumalan tahto on oikea ja muuttumaton.
Jeesuksen myötä raja pakanoiden ja juutalaisten väliltä hävisi. Siksi ei enää tarvinnut tehdä sitä eroa. Tosin edelleen Raamattu muistuttaa, että ei pidä ryhtyä epäuskoisen aisapariksi. Tällaisia avioliittoja oli alkukirkon aikana varmasti, koska eihän se ole harvinaista, että vain toinen puolisoista tulee uskoon evankeliumin levitessä. Uskovalle annettiin ohje, että tässä tilanteessa ei tule erota.
Eli minulle tuo Esran kirjan kohta puhui siitä, kuinka Jumalan käskyt ovat järkähtämättömiä. En mitenkään voi ajatella, että se olisi osoitus siitä, kuinka Jumalan tahto muuttuu aikojen myötä.