Hei Jukka ja MaryMagdalene!
Esititte mielenkiintoisia väitteitä, joten innostun kommentoimaan niitä, vaikka todellakin olisi jo järkevää mennä nukkumaan. Vastailen kommentteihinne esitysjärjestyksessä. Ensin Jukan viestin ajatuksiin:
musta kellään (paitsi Jumalalla) ei tulisi olla oikeutta päättää kenenkään elämää.
Erittäin hyvin sanottu. Ja tätä Raamattukin koko ajan opettaa. Älä tapa -käskyn idea on juuri siinä, että ihminen itse ei saa päättää, keskeyttääkö hän oman mielensä mukaan toisen ihmisen elämän. Kuolemantuomiosta päättää vain Jumala. Mutta samalla on erittäin tärkeä huomata, että Jumala käyttää tässäkin asiassa ihmisiä käsinään. Jumala ei sano Raamatussa, että näistä synneistä pitää ihmisten langettaa sakkorangaistuksia ja näistä toisista synneistä Jumala itse tappaa ihmisen. Vanhassa testamentissa Jumala käski yhteiskunnan tuomita tiettyihin synteihin syyllistyneet kuolemaan. Jumala antoi säännöt, joten päätös oli itsensä Jumalan. Kun ihmiset - eli esivallan tuomarit - totesivat, että nyt Jumalan käskyn mukaan kuuluu tuomita kuolemaan, ei päätös elämän lopettamisesta ollut ihmisten oman päähänpiston tulos. Jumala oli jo ennalta antanut rajat, joiden ylittämisestä hän itse oli säätänyt kuolemanrangaistuksen. Kyseiseen syntiin syyllistyneelle tuomio ei siis tullut yllätyksenä vaan ihmiset toimivat niin kuin Jumala oli päättänyt. Uuden testamentin puolella todetaan, että esivalta on Jumalan palvelija, kun se pitää järjestystä yllä säätämällä rangaistuksia ja langettamalla tuomioita. Yksittäisellä ihmisellä ei siis olekaan valtaa päättää ihmisen elämän lopettamisesta. Voidaan jopa ajatella, että päätöksen tekee rikollinen, joka itse tekee valinnan syyllistyä rikokseen, josta voidaan langettaa kuolemantuomio.
Ja voi niitä, jotka syyttömänä joutuvat narun jatkoksi.
Syyttömän rankaiseminen on aina paha asia. Ironisesti ajatellen tästä voitaisiin kuitenkin säikähtää ja päätellä seuraavasti: Kannattaa tuomita mieluummin vankeusrangaistukseen kuin kuolemaan, koska silloin mahdollisesti syyttömänä tuomittu ei kärsi niin paljon. Mutta toisaalta sakkorangaistus olisi vielä vähäisempi kuin vapauden menettäminen, joten kaiken varalta se olisi vielä parempi. Ja tokihan syyttömältä rahan ottaminen on väärin, joten ehkä parempi vain nuhdella ... Ketjua voisi jatkaa loputtomiin. Murhasta epäiltyä kannattaisi siis mieluummin nuhdella, jottei vain tuomittaisi väärin. Esivalta on tehnyt ja tekee varmasti virheitä tuomitessaan. Rangaistuksen on kuitenkin oltava suhteessa rikokseen eikä sitä saa lieventää väärän tuomion pelossa. Jos esivalta näkee tarpeelliseksi säätää kuolemantuomion tietyistä rikoksista, ei tätä säädöstä pidä purkaa vain siksi, että on mahdollista tehdä väärä tuomio.
Kuolemantuomio vie mahdollisuuden kääntymykseen
Tämä on vain yksi näkökulma. Yhtä hyvin voidaan ajatella, että juuri kuolemantuomion odottaminen saa ihmisen herkälle tunnolle ja tekemään parannusta. Elokuvat ovat aina vain elokuvia, mutta teoriassa ”Kuolemaantuomittu” –elokuvan idea on täysin mahdollinen. Siinä kuolemantuomiotaan odottava vanki kiistää koko ajan tekonsa. Hänen vastalauseensa ei kuitenkaan mene läpi. Viimeisissä keskusteluissa sielunhoitajan kanssa hän lopulta tunnustaa tekonsa, kun huomaa, ettei onnistunut huijaamalla kiemurtelemaan vapaaksi. Murhaaja, joka ei ole katunut tekoaan vapaaehtoisesti, ei joudu vastuuseen omassa tunnossaan vankeusrangaistuksenkaan äärellä. Riittävän paatuneen ihmisen ainoa pelastus voi olla juuri se, että hän todella joutuu kasvotusten tekonsa kanssa.
ja mitäpä ne tapaukset, joissa ihminen on kääntynyt pois pahoilta teiltään ja hirttosilmukka kutsuu; ei kovin armollinen.
Tässä kohdin yhteiskunnan on tosiaan vaikea tunnistaa aito katuminen ja kuoleman edessä viimeisten keinojen käyttäminen. Mutta itse en näekään, että rangaistuksen tärkein tehtävä olisi toimia teon jälkeisen katumuksen ja siitä saatavan armahduksen välineenä. Kukapa ei katuisi rangaistusta välttääkseen. Rangaistuksen idea on olla nimenomaan rangaistus.
Sitten pari poimintaa MaryMagdalenen viestistä
Ei minustakaan "esivalta ei turhaan miekkaa kanna" voi tarkoittaa sitä, että esivallalla on oikeus tappaa; mielestäni tässä mennään jo liian pitkälle. Järjestystä ja lainkäyttöä se kyllä tarkoittaa, samoin oikeutta langettaa (muita) sanktioita, samoin oman maan puolustamista. Mutta en usko tästä voitavan lukea, että kuolemantuomio on raamatullinen tapa toimia.
Miekkaa ei kanneta puhtaasti pelotteena, jos sillä ei ole myös taustalla sitä voimaa, mikä miekan käyttämisestä tulee. On epäloogista ajatella, että miekan kantaminen viittaa muihin rangaistuksiin, mutta ei kuolemantuomioon. Miekka ei ole voiveitsi vaan ase, joten symbolinakin se viittaa siihen, mitä aseella tehdään. Aseella tuotetaan kuolema. Raamatunselitysteoksessaan Aimo T. Nikolainen selittää tätä kohtaa ja toteaa, että miekan oikeus ei nimenomaan tarkoita oikeutta käydä sotaa vaan oikeutta langettaa kuolemantuomioita. Paavalin tunnuksena on joskus käytetty miekkaa, joka ei Nikolaisen mukaan tule Hengen miekasta vaan nimenomaan perimätiedon mukaisesta Paavalin teloitusvälineestä. Tähän samaan jakeeseen liittyy myös Lutherin kiistoja herättänyt lausahdus pyövelistä Jumalan palvelijana. Myös Bo Giertz liittyy ajatukseen kommentaarissaan, jossa hän puhuu siitä, kuinka miekka viittaa yhteiskunnan oikeuteen rangaista ja pitää oikeutta pystyssä vaikka pakkokeinoin. En myöskään tavoita logiikkaa siinä, että yhteiskunnalla olisi oikeus käydä sotaa maansa puolustamiseksi, muttei tuottaa kuolemaa. Sitähän sodassa juuri tehdään.
Eivät Vanhan Testamentin käskyt tosin millään tavalla ole lakanneet olemasta voimassa, mutta Jeesus täytti ne. Hänen opetuksensa kärki oli "synnitön heittäköön ensimmäisen kiven". Siis ainoastaan Jumala, ei kukaan meistä.
Edellä totesin, että Jumala käyttää ihmisiä maailmansa hallitsemiseen. Esivalta on Jumalan palvelija, sanotaan samassa kohdassa. Viranomaiset ovat Jumalan tehtävän toteuttajia, vaikkeivät uskoisi Jumalaan. Ilman muuta heillä on mahdollisuus toimittaa tehtäväänsä väärin, mutta se ei poista esivallan tehtävää pitää järjestystä yllä. Jeesuksen opetus ei ole yhteiskunnan linjanveto - koska silloin esivallalla ei olisi oikeutta langettaa mitään muitakaan rangaistuksia - vaan ohje yksittäisille ihmisille. Yksilö ei saa oman mielensä mukaan lähteä kostoretkille tai rangaista tai tappaa.
Millä tavalla tämä olisi Paavalin sanojen mukaan perusteltua, saati sitten itsestään selvää?
Sillä tavoin, että miekan oikeus tarkoitti kuolemantuomiota. On kuitenkin huomattava, että Paavali ei tässä tee jotain uutta linjanvetoa ja määrää suurena yllätyksenä esivallan tehtäväksi antaa kuolemantuomioita. Hän toteaa sen tosiseikan, että esivalta on Jumalan palvelija ja sen kuuluu rangaista vääryyksistä. Yritin edellisessä viestissäni painottaa, että Raamatun suhtautuminen kuolemantuomioihin on sama kuin muihinkin rangaistuksiin. Jumala on asettanut esivallan, jotta maailmassa säilyisi oikeus ja järjestys. Jumala itse näki hyväksi, että Israelissa oli kuolemantuomioita. Paavali tiesi roomalaisen lain ja totesi, ettei miekan kantaminen ollut turhaa vaan sillä oli tarkoituksensa. Raamattu ei myöskään kiellä laatimasta yhteiskuntaa, jossa ei ole kuolemantuomioita. Opetuksen ydin onkin siinä, että miten esivalta näkee parhaaksi turvata oikeutta ja järjestystä, niin siten se on tehtävä. Jumala toimii esivallan kautta maailmassa tässä asiassa.
Ja sama asia vielä toisin sanoin: En näillä vastauksillani yritä ajaa kuolemantuomiota Suomen lakiin mukaan tai puolustaa sen hienoutta. Painotan sitä, että Raamattu antaa esivallalle tärkeän tehtävän toimia järjestyksen valvojana yhteiskunnassa. Keinoja ei ole tarkasti säädetty. Viisautensa mukaan esivallalla on lupa käyttää kuolemantuomioita tai olla käyttämättä. Joka tapauksessa kristityn kuuluu olla alamainen tälle vallalle.
