Uskomisen vaikeus

[Jenni]

Hei!


Haluaisin kovasti uskoa Jeesukseen ja koko kristinuskon sanomaan, mutta "järjelliset syyt" panevat vastaan, niinkuin niin monella. Esimerkiksi ihmettelen, että mitä tapahtuu kaikille niille ihmisille, jotka eivät koko elämänsä aikana ehdi kuulla kristinuskosta? Ei kai heitä voi siitä rankaista? Toisaalta eivät he voi Raamatun mukaan syntyä uudelleenkaan? Mitä heille siis käy?

Ja toisaalta, mistä tietää, mikä uskonto on oikea. Tämä on tietysti abstrakti kysymys ja oikeastaan mahdoton vastata, mutta siksi sitä pohdinkin. Kaikki ajattelevat oman uskontonsa olevan se oikea, ja kaikilla on näyttää myös tekoja tai ihmeitä ja pyhiä kirjoja uskonsa tueksi. Ei sillä, että olisin esim. muslimiksi kääntymässä, mutta tämä uskontojen paljous (ja niiden kannattajien varmuus) saa olon tuntumaan aika epävarmalta. Miksi kristityt olisivat oikeassa, eivätkä jotkut muut?

Haluaisin niin saada lapsuudenuskoni takaisin, mutta tässä järjellisessä (nojaa) maailmassa se tuntuu kovin vaikealta. Sen lisäksi on myös vaikea löytää paikkaa, missä uskoa voisi "harjoittaa", mutta se onkin toinen kysymys.

Löysin tämän palstan googlaamalla, mutta olisin kiitollinen, jos jaksaisit joskus pohtia kysymyksiäni. Livenä en "uskalla" mennä keneltäkään näitä kyselemään!


EDIT: Otsikko muutettu. Marko

[Nettipappi Marko]

Moi Jenni!

Ihailtavan rohkeasti uskalsit kysyä varsin henkilökohtaisiakin juttuja. Toivon, että osaan vastata niihin edes jotain, mistä koet saavasi apua. Esittämäsi asiat ovat vain valtavan suuria, joten kerralla en pysty varmasti mitään tyhjentävää sanomaan. Mutta minua ei häiritse yhtään, jos tämä aihe muodostuu ikään kuin meidän väliseksi keskusteluksi.

Jos haluat kysyä jotain, mitä et halua saattaa koko foorumin lukijoiden tietoon, niin ilman muuta voit kirjoittaa sähköpostiakin. Osoite löytyy profiilistani. Mutta jos sinulle sopii, niin viestien vaihtaminen nettipapin palstalla voi olla hyödyllistä myös jollekulle toiselle, joka miettii samoja kysymyksiä.



Viestisi sisälsi minun näkökulmastani kaksi varsinaista kysymystä tai ongelmaa. Sain myös käsityksen, että ne kummatkin ovat ns. järjellisiä syitä, jotka estävät uskomasta lapsenomaisesti. Sanon kumpaankin jotain ajatuksiani.

Esimerkiksi ihmettelen, että mitä tapahtuu kaikille niille ihmisille, jotka eivät koko elämänsä aikana ehdi kuulla kristinuskosta? Ei kai heitä voi siitä rankaista? Toisaalta eivät he voi Raamatun mukaan syntyä uudelleenkaan? Mitä heille siis käy?

Asiaa on käsitelty hieman tällä palstalla otsikossa Miten juutalaiset pelastuivat ennen Jeesusta. Erityisesti Vastaus #5 ja Vastaus #6 puhuvat niistä, jotka ovat kuolleet ennen kuin kuulivat Jeesuksesta. Samaa teemaa sivutaan myös Pohdintapalstalla otsikossa Pelastuminen ennen Jeesusta.

Mutta lyhyesti sanottuna: Raamattu kertoo meille valtavan paljon siitä, miten ihminen pelastuu. Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa, että jokainen Jeesukseen uskova pelastuu. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Mutta samalla Jumala on nähnyt hyväksi, että hän ei kerro tarkasti, miten käy ihmisen, jolla ei ole koskaan ollut mahdollisuutta ottaa asiaan kantaa. Sitä voidaan kovasti spekuloida, mutta ennemmin tai myöhemmin törmätään aina kysymyksiin, jotka ovat tiedon rajamailla ja joista emme voi sanoa mitään varmaa.

Minulle tiedon rajamailla olevat asiat eivät ole ”järjellisiä syitä”, jotka todistavat jotain uskomista vastaan, niin että viisas ihminen ei voi uskoa. Myös tieteessä on valtavasti rajapinnalla olevia asioita, joita ei tiedetä. Kuvittele, että tieto on kuin pallo, jonka pinta on tiedon rajapinta. Rajalla olevat asiat ovat niitä, joita emme voi tietää varmasti. Mitä enemmän tiedetään, sitä suurempi pallo on – mutta sitä enemmän on myös pintaa, joka jää varman tiedon rajamaille. Sinun kysymyksesi liittyy juuri tuohon pintaan. Ja vaikka siitä pinnasta ei voida sanoa mitään vuoren varmaa, se ei tee palloa olemattomaksi.

En oikein osaa pitää uskolle kovin vaarallisena juuri tätä kysymystä. Minulle itse asiassa olisi loogisesti paljon kovempi pala se, jos Jumala yhtäkkiä sanoisikin, että kaikki käy. Olisi täysin järjetöntä, että maailmankaikkeuden Luoja yhtäkkiä osoittautuisikin olennoksi, jolle on mahdollista luoda uskomaton maailma, mutta joka on aivan ihmisten tossun alla. Kuka tahansa ihminen voisi käydä sanomassa hänelle, että minä uskon näin ja sen täytyy sinulle riittää. Ja että minulla on tällainen jumala, ja sen pitää olla ok. Minä tulen nyt taivaaseen ja sillä hyvä.

Ja toisaalta, mistä tietää, mikä uskonto on oikea. Tämä on tietysti abstrakti kysymys ja oikeastaan mahdoton vastata, mutta siksi sitä pohdinkin.

Asia ei koskaan selviä uskontojen välisellä väittelyllä. Minä itsekin asiaa aikoinani pohdin, mutta vastaus oli loppujen lopuksi helppo. En pidä kristinuskoa oikeana siksi, että se olisi jotenkin parhaiten tieteellisesti perusteltu. Se on ainoa, joka antaa minulle hyvän omantunnon ja rauhan. Kristinuskon ydin on siinä, miten Jumala antoi oman Poikansa uhriksi ihmisten syntien puolesta. Jumala on luvannut pelastuksen jokaiselle, joka turvautuu Jeesukseen. Ja se on ainoa toivoni.

Minulla ei ole ollut mitään suuria uskon kriisejä, mutta viitisen vuotta tappelin sen kanssa, että yritin kelvata Jumalalle ja ahdistuin, kun olin koko ajan vajaa. En voisi ikinä saada hyvää omaatuntoa missään muussa uskonnossa. Kaikissa muissa uskonnoissa ihmisen täytyy tehdä edes jotain aivan pientä pelastuksensa eteen. Ja outo olisi sellainen jumala, jolle kelpaisivat vajavaisten ihmisten teot. Kristinuskon mukaan Jumalalle kelpaa vain täydellinen - ja se on ainoa looginen vaihtoehto - mutta sitä täydellisyyttä kukaan ei voi ansaita itse.

     Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen,
     ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa
     asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan
     kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden,
     koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.
     Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen
     uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa.
     Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta,
     mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa:
     hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.
     (Room. 3:22-26)

Minä en ole koskaan pitänyt Jumalaa hällä väliä -tyyppinä. Täydelliselle Jumalalle kelpaa vain täydellinen. Vain Jumalan lahjoittama pyhyys voi tehdä ihmisestä Jumalalle kelpaavan. Vain se antaa minulle rauhan, eikä mikään muu uskonto opeta tätä.

     Jeesus sanoi heille: "Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani,
     vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa
     hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni
     lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani. (Joh. 7:16-17)

Tämä on oiva ohje, jolla "todistetaan" kristinusko oikeaksi. Ajatus on: Testaa niin huomaat. Testaa, saatko hyvän omantunnon.

Luen rivien välistä, että sinä pidät uskomista jotenkin suorituksena. Ja että voisit sanoa uskovasi, sinun pitäisi osata uskoa riittävän hyvin. Mutta usko ei ole sitä. Sinun ei tarvitse miettiä, osaatko ja pystytkö uskomaan. Usko on sitä, että ihminen kuulee riittävästi Jumalan lupauksia ilmaisesta pelastuksesta. Kun niitä on kuultu tarpeeksi, alkaa ihminen iloita ja luottaa siihen, että Jumala todella on luotettava ja että lupaukset koskevat juuri häntä itseäänkin. Se on uskoa.

Jatketaan keskustelua...

[Jenni]

Hei!


Kiitos tosi nopeasta vastauksesta  ! Yllätyin iloisesti, kun kävin täällä tarkastuksella jo seuraavana aamuna!

Jatkan keskustelua mielellään näin julkisestikin, eihän tästä mun henkilöllisyys mitenkään tule kuitenkaan esille...eihän? 

En oikein osaa pitää uskolle kovin vaarallisena juuri tätä kysymystä. Minulle itse asiassa olisi loogisesti paljon kovempi pala se, jos Jumala yhtäkkiä sanoisikin, että kaikki käy. Olisi täysin järjetöntä, että maailmankaikkeuden Luoja yhtäkkiä osoittautuisikin olennoksi, jolle on mahdollista luoda uskomaton maailma, mutta joka on aivan ihmisten tossun alla. Kuka tahansa ihminen voisi käydä sanomassa hänelle, että minä uskon näin ja sen täytyy sinulle riittää. Ja että minulla on tällainen jumala, ja sen pitää olla ok. Minä tulen nyt taivaaseen ja sillä hyvä.

Joo, mutta....toisaalta onhan se myös epäreilua, että toiset eivät edes saa mahdollisuutta pelastua? Se on jotenkin kuitenkin epäloogista, jos ajatellaan rakastavaa Jumalaa. Totta kai lähetystyö saavuttaa yhä useampia, mutta ei kuitenkaan lähes kaikkia. Hmm. Sitten on vain meistä ihmisistä kiinni, kuinka monelle ehdimme kertoa Jumalasta. Se on epäreilua! Ja se vähän ihmetyttää, että miten se sopii kuvaan.

Luen rivien välistä, että sinä pidät uskomista jotenkin suorituksena. Ja että voisit sanoa uskovasi, sinun pitäisi osata uskoa riittävän hyvin. Mutta usko ei ole sitä. Sinun ei tarvitse miettiä, osaatko ja pystytkö uskomaan. Usko on sitä, että ihminen kuulee riittävästi Jumalan lupauksia ilmaisesta pelastuksesta. Kun niitä on kuultu tarpeeksi, alkaa ihminen iloita ja luottaa siihen, että Jumala todella on luotettava ja että lupaukset koskevat juuri häntä itseäänkin. Se on uskoa.

Kuulostaa hyvältä, totta kai. Lähinnä ongelma on kai se, että vaikka tavallaan uskon toki, niin en välttämättä elä sen mukaisesti, enkä ns. harjoita uskoa. Eihän sitä ilmeisesti ole pakkokaan tehdä (vaikka Raamatun kohdassa kyllä sanottiin "Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan"), mutta herää kysymys, että miksi sitten on jumalanpalveluksia ja muita sellaisia? Ja jotenkin...tätä on vaikea selittää, mutta vaikka aina opetetaan, että pelkkä usko riittää, niin ei se siltä näytä. Vai enkö sitten oikeasti usko, jos ei kiinnosta elää Raamatun oppien mukaisesti eikä käydä jumalanpalveluksissa tai muissa vastaavissa? Jos taas ei tarvitse miettiä, uskooko oikein, niin...jossainhan on kuitenkin mentävä raja. Ei kai se voi riittää, että sanoo uskovansa Jumalaan, mutta ei millään tavoin muuten ota sitä huomioon arkipäivässä?

Oikeassa olet siis, suorittaja olen kyllä Pelkkä armo riittää, ok, mutta ei kai loputtomasti? Tai varmaan loputtomastikin, mutta...kai sitä jotenkin pitäisi elää Raamatun oppien mukaisesti? Mikä sinänsä ei tietenkään olisi typerää kenellekään, hyviä ohjeitahan siellä on, mutta esimerkiksi en oikeastaan jaksaisi lukea Raamattua. Huono asenne :/ ?

Tällaista tällä kertaa!

Jenni

[Nettipappi Marko]

Tervehdys taasen Jenni!

Kiva, että nopea vastaus ilahdutti. Mutta jatkossa en uskalla luvata yhtä nopeaa toimintaa. Tällä hetkellä Nettipapin vastausjonossa on muutamia sairaan laajoja kysymyksiä. Vastailen kaikkiin minulle esitettyihin kysymyksiin aikanaan, mutta toisinaan siinä voi vierähtää tovi jos toinenkin. Yksi kysymys taisi hautua kerran muutaman kuukauden...

Uskoon liittyvät kysymyksesi ovat tosi mielenkiintoisia ja tartun niihin innolla, koska juuri viime viikolla minulle avautui muutama uskosta kertova raamatunkohta ihan uudella tavalla. Vastauksen kirjoittaminen vain kestää muutaman tunnin, niin joudut odottelemaan parempaa aikaa. Mutta sen verran malttamaton olen, että vastailen osaan lyhyemmistä kysymyksistäsi nyt.

Jatkan keskustelua mielellään näin julkisestikin, eihän tästä mun henkilöllisyys mitenkään tule kuitenkaan esille...eihän?

Ei tule. Foorumin käyttäjät - minä mukaan lukien - tietävät sinusta vain sen, mitä itse kerrot.

Joo, mutta....toisaalta onhan se myös epäreilua, että toiset eivät edes saa mahdollisuutta pelastua? Se on jotenkin kuitenkin epäloogista, jos ajatellaan rakastavaa Jumalaa. Totta kai lähetystyö saavuttaa yhä useampia, mutta ei kuitenkaan lähes kaikkia. Hmm. Sitten on vain meistä ihmisistä kiinni, kuinka monelle ehdimme kertoa Jumalasta. Se on epäreilua! Ja se vähän ihmetyttää, että miten se sopii kuvaan.

Ajattelen, että jos Jumalalla on joku suunnitelma sellaisten ihmisten varalle, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta, niin hänen ei kannata sitä syntisille ihmisille kertoa. Siinä vaiheessa lähetystyö loppuisi kokonaan. Laiskuuttaan ihmiset ajattelisivat, ettei kannata nähdä vaivaa tai jopa vaarantaa henkeään kertomalla Jeesuksesta, kun he saavat kuitenkin jonkun toisen mahdollisuuden. Jumalan on loogisesti järkevintä käskeä ihmisiä kertomaan Jeesuksesta, että ihmiset eivät joutuisi kadotukseen.

Enkä toisaalta keksi mitään niin järkevää asiaa kuin sen, että Jumala on valmistanut ilmaisen pelastuksen Jeesuksessa ja siitä pitää kertoa kaikille maailman ihmisille. Ihmisen omaa syytä on se, että hän on syntinen ja joutuu kadotukseen. Jos Jumala tekee kaikkensa uhraamalla jopa oman Poikansa, niin ei pidä syyttää häntä epäreiluksi. Äkkiseltään en tiedä, miten asian voisi enää helpommaksi tehdä. Jos Jumala päättäisi näyttäytyä kaikille ja "pakottaa" heidät uskoon, ei usko olisi enää uskoa vaan pakotettua kuuliaisuutta. Ja sitä Jumala ei tahdo.

Miten sinun mielestäsi Jumalan pitäisi asia hoitaa, jotta hän ei olisi epäreilu?

[Nettipappi Marko]

Täällä jälleen.

Anteeksi, Jenni, että vastaus on viipynyt. Kuten sanoin, jonossa oli muutamia tosi isoja kysymyksiä vastattavana. Enkä halunnut vastata sinulle ennen kuin olin saanut valmiiksi vastaukseni aiheesta Vanhurskaus. Jos jaksat, niin luepa se myös. Siinä on vanhurskauden näkökulmasta selitetty uskomme ydin. Toivon, että se omalta osaltaan vakuuttaa sinulle, että ihan oikeasti pelastuminen ei ole kiinni ihmisen suorituksista ja teoista.

Kuulostaa hyvältä, totta kai. Lähinnä ongelma on kai se, että vaikka tavallaan uskon toki, niin en välttämättä elä sen mukaisesti, enkä ns. harjoita uskoa. Eihän sitä ilmeisesti ole pakkokaan tehdä (vaikka Raamatun kohdassa kyllä sanottiin "Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan"), mutta herää kysymys, että miksi sitten on jumalanpalveluksia ja muita sellaisia? Ja jotenkin...tätä on vaikea selittää, mutta vaikka aina opetetaan, että pelkkä usko riittää, niin ei se siltä näytä.

Uskonelämään liittyy kaksi asiaa, jotka eivät saa mennä sekaisin. Ensiksikin usko on luottamista Jeesukseen ja Jeesuksen ristinkuoleman vuoksi annettuihin Jumalan lupauksiin. Ja ihminen pelastuu vain uskomalla ja turvautumalla Jeesukseen. Siihen ei saa lisätä mitään. Toiseksi uskoa hoidetaan "uskonelämän tuolinjaloilla" eli Raamatulla, rukouksella, ehtoollisella ja kristittyjen yhteydellä (esim. messuissa ja nuortenilloissa).

     Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat
     elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.
     (Ap. t. 2:42)

1. Raamatun ("apostolien opetus") lukeminen ei ole uskoa, mutta Raamattua lukemalla ihminen saa kuulla yhä uudelleen Jumalan lupauksia ja oppia lisää siitä, miten Jumala meidät pelastaa. Raamattua lukemalla ihminen ei pelastu, mutta ilman Raamattua ihminen saattaa unohtaa, miten pelastutaan. Ja vielä tärkeämpää: ilman Raamatun lupauksia ihmisellä ei ole mihin uskoa. Usko syntyy, kun ihminen kuulee Raamatun lupauksia.

     Silloin Jeesus sanoi heille: "Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te
     olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? ...
     Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen,
     mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. ...
     He sanoivat toisilleen: "Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän
     kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?"
     (Luuk. 24:25, 27, 32)

     Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.
     (Room. 10:17)

2. Ehtoollisella käyminen ei ole uskoa, mutta ehtoollisella ihminen kuulee, kuinka Jeesus kuoli juuri hänenkin puolestaan. Usko vahvistuu, kun ehtoollinen muistuttaa Jumalan suurimmasta lupauksesta. Ja usko vahvistuu, kun ehtoollisessa Jeesus pitää kiinni ihmisestä, joka on häneen kasteessa liitetty:

     Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa,
     ja minä pysyn hänessä. (Joh. 6:56)

3. Toisten kristittyjen kanssa oleminen tai jumalanpalveluksissa käyminen ei ole uskoa, mutta toisia kristittyjä tavatessa yhteinen usko rohkaisee ja auttaa luottamaan Jumalan lupauksiin.

     Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen
     kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa. Rohkaiskaa ja
     vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin.
     (1. Tess. 5:10-11)

4. Rukous ei ole sama kuin usko, mutta rukoileminen antaa rauhan ja rukouksen kautta Jumala toimii meissä. Se vahvistaa uskoa.

     Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette,
     rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka
     ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne,
     niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil. 4:6-7)

Usko on luottamista Jumalan lupauksiin. Sitä voi hoitaa, mutta sitä ei voi harjoittaa. Se, mitä harjoitetaan, on uskontoa - ei uskoa.

Syntinen ihminen vihaa Jumalaa. Niinpä uskon hoitaminen muuttuu meidän mielessämme helposti velvollisuudeksi ja pakoksi. Sivusta katsomme, miten joku "raahautuu väkisin kirkkoon" tai "lukee tylsistyneenä Raamattua, kun on pakko". Tai pahimmillaan itse teemme niin. Mutta oikealla tavalla asian ymmärtänyt ihminen haluaa mennä kirkkoon ja lukea Raamattua, jotta hän saisi kuulla lisää hienoja Jumalan lupauksia ja sanomaa ilmaisesta pelastuksesta. Kukaan syntinen ihminen ei tietenkään pysty tähän täydellisesti, mutta niin kävisi, jos uskomme olisi täydellinen.

Uskoa ei pidä hoitaa siksi, että Jumala on tehnyt uskomisesta liian vaikeaa. Uskoa pitää hoitaa siksi, että syntinen ihminen vääntää yhä uudelleen Jumalan hienot lahjat solmuun ja särkee ne. Sanoma ilmaisesta pelastuksesta on hirvittävän vaikea tajuta, koska ihminen haluaa yrittää itse. Siitä seuraa aika hassu yhtälö: Ihmisen täytyy tehdä asioita (hoitaa uskoa), jotta hän tajuaisi, ettei hänen tarvitse pelastuksensa vuoksi tehdä mitään.

Vai enkö sitten oikeasti usko, jos ei kiinnosta elää Raamatun oppien mukaisesti eikä käydä jumalanpalveluksissa tai muissa vastaavissa? Jos taas ei tarvitse miettiä, uskooko oikein, niin...jossainhan on kuitenkin mentävä raja. Ei kai se voi riittää, että sanoo uskovansa Jumalaan, mutta ei millään tavoin muuten ota sitä huomioon arkipäivässä?

Ihmisen kuuluu elää Jumalan tahdon mukaan. Ei siksi, että hän yrittäisi pelastua hyvää tekemällä, vaan siksi, että Jumala tahtoo kaikkien ihmisten tekevän hyvää toisilleen. Hyvää on tehtävä siksi, että se on hyvää. Pahaa on vältettävä siksi, että se on pahaa. Mutta tätä ei saa sotkea pelastumiseen. Pelastuminen tapahtuu ainoastaan uskosta.

Sille ei sitten mitään voi, että uskon löytänyt ihminen muuttuu väkisinkin. Ei ehkä aina kerralla tai hirvittävän paljon. Mutta sydämessä elävä usko saa väkisinkin aikaan jotain muutosta. Kaksi esimerkkiä:

- Kaveri antaa minulle lottokupongin ja sanoo, että siinä on viime viikon 7 oikein -rivi. Jos minä uskon häntä, niin ihan varmasti minä menen veikkaustoimistoon lunastamaan voittoni. Jos en usko, niin lappu päätyy roskiin.

- Jos sanon 7-vuotiaalle pojalle, että hän saa joululahjaksi radio-ohjattavan auton, niin vaikutus riippuu hänen "uskostaan". Yleensä lapsi osaa ottaa lupaukset vastaan tosi hyvin. Siksi hän todennäköisesti pitää asiaa aivan varmana ja elää sen mukaan. Hän on jo valmiiksi iloinen - suorastaan kärsimätön. Ehkä hän esittelee lelukuvastosta kaikille kavereilleenkin jo etukäteen, miten siistin lahjan hän saa. Jos hän ei usko, hän on murheellinen. Hän haluaisi radio-ohjattavan auton, muttei tiedä, miten sen saisi.

Samalla tavalla ihan varmasti tapahtuu muutos ihmisessä, joka tajuaa, että hänen syntinsä on annettu anteeksi ja hän saa iankaikkisen elämän. Millainen se muutos on? Sitä ei voi tietää varmasti. Jokainen ihminen reagoi eri tavalla. Toiset muuttuvat tosi paljon heti kerralla niin, että kaikki läheiset voivat sen huomata. Toisissa ihmisissä muutos on hidasta luottamuksen syvenemistä, joka etenee niin rauhallisesti, että ihminen itsekään ei huomaa muuttuvansa.

Oikeassa olet siis, suorittaja olen kyllä Pelkkä armo riittää, ok, mutta ei kai loputtomasti? Tai varmaan loputtomastikin, mutta...kai sitä jotenkin pitäisi elää Raamatun oppien mukaisesti? Mikä sinänsä ei tietenkään olisi typerää kenellekään, hyviä ohjeitahan siellä on, mutta esimerkiksi en oikeastaan jaksaisi lukea Raamattua. Huono asenne :/ ?

Ei tuo ole huono asenne. Se on täysin looginen asenne, jos ajattelee, että pitää lukea Raamattua, jotta pelastuu. Siitä johtuen sinä näet Raamatussa vain ankaran Jumalan ohjeita. Minua kiinnostavat enemmän hänen suuret lupauksensa:

     Armosta teidät on pelastettu. Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen
     Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa osoittaakseen kaikille
     tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka
     suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen.
     Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon.
     Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.
     Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. (Ef. 2:5b-9)

Jokainen Raamatun käsky ja neuvo tuntuu raskaalta velvollisuudelta, jos luulee, että niitä on noudatettava pelastumisen vuoksi. Mutta se, joka tietää saaneensa pelastuksen lahjaksi, suhtautuu käskyihin eri tavalla. Hän osaa lukea kaikki ohjeet hyvinä neuvoina viisasta elämää varten. Hän ei ahdistu niistä, koska tietää, että ohjeita on noudatettava siksi, että ne ovat hyviä ohjeita ja ne ovat hänen omaksi parhaakseen. Pelastumiseen riittää Jumalan armo. Ja se riittää nimenomaan loputtomasti:

     Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen
     kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille.
     Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu:
     "Uskosta vanhurskas saa elää." (Room. 1:16-17)

Pelastus on aina lahjaa. Jumala lahjoittaa vanhurskauden (eli antaa synnit anteeksi) aina uskosta. "Uskosta uskoon" on vähän sama kuin "päivästä päivään". Ensin uskosta, sitten uskosta ja sen jälkeen uskosta... Missään vaiheessa ei tule sitä hetkeä, jolloin pelastumiseen tarvittaisiin myös tekoja.

[Jaakkofaith]

En usko jumalaan. En, vaikka kuinka yrittäisin. Olenko siis tuomittu iänkaikkiseen kadotukseen?

[Nettipappi Marko]

Tervehdys, Jaakkofaith!

Kysymyksesi on yksinkertainen. Vaikka tekisikin mieli kaunistella asiaa, niin Raamattu ei jätä asiassa tulkinnanvaraa:

     Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen
     kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä
     Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta
     vanhurskas saa elää." [Room. 1:16-17]

     Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät
     pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla. [Ap. t. 4:12]

     Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille
     luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se
     tuomitaan kadotukseen." [Mark. 16:15-16]

     Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän,
     ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä.
     Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää. [1. Joh. 5:11-12]

Kysymyksesi johdanto on kuitenkin hyvin mielenkiintoinen. Ja se herättää minussa enemmän ajatuksia kuin varsinainen kysymys. Kysymys uskosta on varsin mielenkiintoinen. Tällä Nettipapin palstalla on aika pitkä kysymys-vastaus-ketju otsikolla Milloin olen uskossa? Suosittelen lämpimästi sinua tutustumaan siihen. Muutamia tuossakin ketjussa esille tulleita ajatuksia haluan tiivistetysti tässä tuoda esille.

Raamattu kehottaa meitä etsimään Jumalaa:

     Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää,
     huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä!  [Jes. 55:6]

     Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,
     älkää paaduttako sydäntänne. [Hepr. 4:7b]

     Jeesus palasi Galileaan ja julisti Jumalan evankeliumia. Hän sanoi:
     "Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle.
     Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!" [Mark. 1:14b-15]

     Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven,
     minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän. [Ilm. 3:20]

Mutta yhtä aikaa on totta se, ettei kukaan ihminen voi puristaa itsestään uskoa:

     Usko, jonka Jeesus antaa, on tehnyt tästä miehestä terveen,
     niin kuin te kaikki näette. [Ap. t. 3:16]

     Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon.
     Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.
     Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. [Ef. 2:8-9]

     Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät... [Joh. 15:16a]

     Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.
     [Room. 10:17]

Jos sinä pystyisit pusertamaan itsestäsi uskon, se ei olisi aitoa uskoa. Se olisi sinun oma suorituksesi, jolla voisit ylpeillä Jumalan edessä: Katsos, tällaisen minä tein! Usko on luottamusta Jeesuksen pelastustekoon, Jumalan sanaan ja Jumalan lupauksiin. Sitä ei voi itse tehdä ja synnyttää. Ohjeeni onkin, että ensinnäkin rukoilet Jumalaa, että hän lahjoittaisi sinulle uskon. Toiseksi lue Raamattua, esimerkiksi tämän lukujärjestyksen mukaan. Kun Raamattu sanoo, että usko syntyy Jumalan sanasta, niin silloin täytyy olla Jumalan sanan kanssa tekemisissä. Kolmanneksi pistä oppimiasi asioita käytäntöön. Jeesus antaa aika rajun lupauksen:

     Jeesus sanoi heille: "Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen,
     joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee
     kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.
     [Joh. 7:16-17]

Toivotan runsaasti siunausta ja rukoilen sinulle löytämisen iloa!


PS. kyselit pari tuntia kysymyksesi kirjoittamisen jälkeen, missä vastaukseni viipyy. On iloista, että odotat vastausta innolla. Pyydän kuitenkin huomioimaan, että minun työaikaani on varattu keskimäärin 1 päivä / kaksi viikkoa. Joskus vastaukset viipyvät vielä pidemään kuin kaksi viikkoa. Tällä kertaa sait sen aika pian. Tässä linkissä löydät tietoa Nettipapin palstan periaatteista.

[Jaakkofaith]

Kiitos nettipappi!

Vastauksesi perusteella olen aika heikoilla jäillä. Jos siis kuolen ennenkuin löydän jumalan, joudun helvettiin. Tuntuisi aika epäreilulta, jos kuolisin vaikka tänään. Miksi Jumalasi ei kaikkivaltiudessaan antanut minulle lisäaikaa hänen löytämiseen?

Ymmärräthän, että loogisesti ajateltuna käsitys helvettiin joutumista mainitsemillasi raamatun kohdilla perusteltuna vaikuttaa absurdilta...? Nooh....herrallannehan on suunnitelma kaikkien varalta. Minun osani on kärventyä. .

[Jaakkofaith]

"Kysymyksesi johdanto on kuitenkin hyvin mielenkiintoinen.."

"En usko jumalaan. En, vaikka kuinka yrittäisin." Tottakai se on mielenkiintoinen. Keskittymällä vain tuon lauseparin sisältöön, voit tyylikkäästi väistää vastauksen helvettiin joutumisesta.

Siis: onko helvetti kauhuineen olemassa ja onko käsityksesi mukaan kohtaloni se, koska en usko jumalaan enkä edes aio yrittää??

[Nettipappi Marko]

Hei, Jaakkofaith!

Ollaan todella tunteita herättävässä keskustelutilanteessa. Ei ylipäätään mikään vähäpätöinen ja pieni juttu. Arvostan sitä, miten rohkeasti olet uskaltanut aiheeseen tarttua.

Vastauksesi perusteella olen aika heikoilla jäillä. Jos siis kuolen ennenkuin löydän jumalan, joudun helvettiin. Tuntuisi aika epäreilulta, jos kuolisin vaikka tänään. Miksi Jumalasi ei kaikkivaltiudessaan antanut minulle lisäaikaa hänen löytämiseen?

Nyt voimme kuitenkin todeta, että hän on antanut lisäaikaa. Kuinka pitkä aika mielestäsi on sopiva? Raamattu kertoo, että kaikki eivät usko. Jotkut siis ovat saaneet koko elinikänsä verran aikaa. Toiset saavat jopa jonkun kuolemaan johtavan taudin myötä hyvin vakavan puhuttelun ja varoituksen katoavaisuudesta. Mutta silti tällaisissakaan tapauksissa kaikki eivät usko. On siis vaikea sanoa, kuinka pitkä aika on tarpeeksi.

Iloitsen kuitenkin siitä, että jonkinlaista puhuttelua sinä olet saanut kokea, kun olet halunnut asioista kysellä ja niitä selvitellä. Tosin toinen viestisi antaa kuvan, ettet ole niin kiinnostunut asiasta, että varsinaisesti uskominen oikeasti edes kiinnostaa. Loogisesti ajateltuna sellaisessa tilanteessa mikään jatkoaika ei auta, ellei tapahdu jotain suurta muutosta.

Ymmärräthän, että loogisesti ajateltuna käsitys helvettiin joutumista mainitsemillasi raamatun kohdilla perusteltuna vaikuttaa absurdilta...?

En ehkä saanut kiinni siitä, mitä tarkoitit logiikalla. Mielestäni se logiikka on aukoton, että Jumala on antanut kaksi vaihtoehtoa: pelastus tai kadotus. Mutta ehkä tarkoitit tässä tapauksessa sellaista logiikkaa, joka kyselee sitä, miksi kaikki nyt vaan eivät usko. Ja että mielestäsi on epäloogista, että Jumala ei väkisin halua pelastaa kaikkia. Tätä asiaa on sivuttu muutamissa keskustelufoorumin jutuissa. Kannattaa tutustua näihin.

Nettipapin palstalla aihepiirissä liikutaan otsikoissa Vapaa tahto. Siinä pohditaan ihmisen osuutta ja vaikutusmahdollisuutta uskon löytymisessä. Samaa teemaa jatketaan aiheessa Predestinaatio - ennaltamääräämisoppi. Erään foorumin käyttäjän kanssa käyn keskustelua uskomisen vaikeudesta aiheessa Vaikeita kysymyksiä. Pohdintapalstan puolella foorumin käyttäjät ovat keskustelleet monta sivua teemalla Miksi kaikki ei tule uskoon? Toivottavasti näistä löytyy ajatuksia tuohon kysymykseen.

Nooh....herrallannehan on suunnitelma kaikkien varalta. Minun osani on kärventyä. .

Niin no ... Minä itse näen Raamatusta muun muassa tällaisen kohdan:

     Näin sanoo Herra Jumala: Niin totta kuin elän, en minä tahdo,
     että jumalaton kuolee vaan että hän kääntyy teiltään ja saa elää.
     Kääntykää! Kääntykää pahoilta teiltänne! Miksi te kuolisitte, israelilaiset!
     [Hes. 33:11]

Minä en osaa ajatella, että Jumala olisi luonut ihmisiä kadotusta varten. Vanha lasten virsi (490) kiteyttää ajatuksen juuri päinvastoin sanoessaan, että meidät on luotu taivasta varten. Raamattu sanoo, että helvetti on tehty Saatanaa ja hänen enkeleitään varten (Matt. 25:41). Mutta Jumala ei pakota ketään taivaaseen. Syntinen ihminen, joka ei turvaudu Jeesukseen, joutuu kokemaan kohtalon, jota varten häntä ei ole tehty.

"Kysymyksesi johdanto on kuitenkin hyvin mielenkiintoinen.." ... Keskittymällä vain tuon lauseparin sisältöön, voit tyylikkäästi väistää vastauksen helvettiin joutumisesta.

Jos katsot tarkemmin, niin huomaat, etten suinkaan väistänyt. Pistin monta raamatunkohtaa, joissa selvästi kerrottiin, että on nämä kaksi vaihtoehtoa: 1. Usko ja turvaa Jeesukseen, niin pelastut. 2. Hylkää tarjottu pelastus, ja joudut kadotukseen. Raamatunkohdat olivat hyvin selkeät. Minun omat sanani eivät lisää tähän mitään.

Siis: onko helvetti kauhuineen olemassa ja onko käsityksesi mukaan kohtaloni se, koska en usko jumalaan enkä edes aio yrittää??

Raamattu sanoo selvästi, että helvetti kauhuineen on olemassa. Mutta sinun kohtalostasi yllä oleva asia on enintä, mitä minulla on lupa sanoa. Minä voin vain toistaa Raamatun sanoja siitä, että ei-uskova joutuu kadotukseen. Mutta minulla ei ole lupaa nimetä yhtä ainoaa henkilöä, joka tämän kadotustuomion kokee - paitsi Raamatussa Jeesuksen itsensä sanoma Juudas. Mutta silloinkin minä vain toistan Jeesuksen sanoja.

Kristityllä on velvollisuus nuhdella toista kristittyä synneistä ja käskeä parannukseen. Kristityllä on velvollisuus julistaa ei-uskoville ilosanomaa Jeesuksesta ja varoittaa kadotuksesta. Mutta kristityllä ei ole lupa lyödä kadotustuomion leimaa kenenkään otsaan. Se valta on vain Jeesuksella. Tästä on erinomainen esimerkkitapaus Juudaksen kirjeessä:

     Ei edes ylienkeli Mikael, kiistellessään Mooseksen ruumiista Paholaisen
     kanssa, rohjennut herjata eikä tuomita tätä, vaan sanoi: "Nuhdelkoon
     Herra sinua!" [Juud. 1:9]

Luulisi, että ylienkeli ja Saatana ovat sellainen kaksikko, että siinä vaiheessa olisi jo kohtalaisen turvallista Mikaelin lausua kadotustuomio Paholaiselle. Mutta sitä valtaa ei edes näin itsestäänselvässä tapauksessa ole edes enkeliruhtinaalla. Siksi sinun on turha odottaa, että minä sanoisin jotain sinun ikuisuuskohtalostasi. Minä voin sanoa vain sen, mitä Raamattu sanoo:

     Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva.
     Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
     [Mark. 16:16]