Moi teille, Miriva, Gethsemane ja Liis!
Olette tehneet erinomaisia havaintoja:
tuo kuulostaa helpolta ja yksinkertaiselta, mutta ei ole. ainakaan minulle. välillä vain tuntuu että uskoo olevansa uskossa. (kuulostaa ehkä fiksuimmalta ikinä..)
Itselläni on ollut lähiaikoina usein ajatuksissa että olenko oikeasti uskossa vai luulenko uskovani.
Haluaisin kyllä uskoa mutta en tiedä pystynkö, olenko, luulenko vai mitä, en tiedä.
Sinäänsä pitäisi olla helppo tietää onko uskossa vai onko vain teennäisesti että näyttäisi "hyvältä".
Mäkin oon miettiny sitä, että oonko oikeesti uskossa...
Ei silleen, että välttämättä ihan kauheesti epäilisin Jumalan olemassaoloa, mutta pelottaa etten tajua kunnolla sitä, miten paljon tarvin nimenomaan Jeesusta ja anteeksantoo joka päivä.
Kaikkein tärkeintä uskosta puhuttaessa on puhua Jeesuksesta. Kristillistä uskoa ei voi olla ilman Jeesusta. On yleistä ja liian helppoa alkaa penkomaan omaa sydäntään, jos miettii sitä, onko uskossa. Mutta uskoa ei löydy koskaan ihmisestä itsestään. Voit vaikka testata:
Jeesus käski ankarin sanoin pahan hengen poistua, ja se lähti pojasta.
Siitä hetkestä poika oli terve. Kun he olivat taas keskenään, opetuslapset
kysyivät Jeesukselta: "Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?"
"Koska teillä on niin vähän uskoa", vastasi Jeesus. "Totisesti: jos teillä olisi
uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry
täältä tuonne', ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta. (Matt. 17:18-29)Jos sinussa itsessäsi on uskoa, siirrä sillä uskollasi vaikka jotain pöydällä olevaa esinettä. Se on paljon pienempi kuin vuori. Luulisi onnistuvan. Jännää, että en ole kuullut koskaan kenenkään siirtäneen uskollaan vuoria? Jännää, että Jeesus oli ainoa, jolla näytti olleen niin paljon uskoa, että hän pystyi kuivattamaan viikunapuun pelkillä sanoillaan tai tyynnyttämään myrskyn tai kävelemään veden päällä. (Pietari tosin yritti tuota viimeistä, mutta yritys karahti epäuskoon...)
Kannattaa tonkia omaa sisintään ja huomata, että usein se, mitä luulemme uskoksi, onkin vain teeskentelyä. Te kolme olette siis tehneet erittäin hyviä havaintoja. Ihmisen sydämestä ei löydy uskoa. Usko löytyy Jeesuksesta. Usko on sitä, että sinun on pakko pyytää apua Jeesukselta, koska sinulla itselläsi ei ole edes kunnollista uskoa. Äskeistä raamatunlainausta edeltää Jeesuksen ja pojan isän välinen vuoropuhelu toisessa evankeliumissa:
Jeesus kysyi pojan isältä: "Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?"
"Pienestä pitäen", vastasi mies. "Henki on monet kerrat kaatanut hänet,
jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Sääli meitä ja auta,
jos sinä jotakin voit!" "Jos voit?" vastasi Jeesus. "Kaikki on mahdollista
sille, joka uskoo." Silloin pojan isä heti huusi: "Minä uskon! Auta minua
epäuskossani!" (Mark. 9:21-24)Isän kommentti on erinomainen. Hän tajuaa epäuskonsa, mutta samalla hän tietää, että ainoastaan Jeesus voi auttaa. Samalla tavalla meidän kuuluu ajatella. Jokainen rehellinen itsensä tutkiskelija tietää, että oma usko on mitä on. Ei kelpaa esiteltäväksi. Mutta samalla juuri se säälittävä usko osoittaa meille, että
meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. (Room. 5:6)Usko on sitä, että tajuamme ja uskomme, että mikään muu meitä kurjia ei voi auttaa kuin Jeesuksen ristinkuolema. Jos minä pystyisin itse johonkin parempaan, en edes tarvitsisi Jeesusta. Mutta tilanne on se, että tarvitsen.
Minä tarvitsen Jeesusta, koska olen tehnyt syntiä, enkä pysty omin avuin pääsemään taivaaseen.
Minä tarvitsen Jeesusta, koska minulla on niin vähän uskoa, että en osaa edes vähäistä uskomisen vaatimusta täyttää oikein.
Minä tarvitsen Jeesusta, koska minua ei usein edes kiinnosta se, että olen huono uskomaan.
Minä tarvitsen Jeesusta, koska en näitä suurimpia syntejäni edes tajua.
Minä tarvitsen Jeesusta, koska en osaa tai aina edes halua katua tätä epäuskoani.
Jeesus ei tullut pelastamaan niitä, jotka ovat epäonnistuneita hyvien tekojen tekemisessä, mutta jotka uskovat hienosti. Jeesus tuli pelastamaan niitä, jotka eivät osaa tehdä mitään niin kuin Jumala käskee - jotka eivät osaa edes uskoa.
Kun alkaa tonkia omaa sydäntään, katse kääntyy sisäänpäin. Usko on sitä, että katsoo Jeesukseen, koska mikään muu ei pelasta.