Raamatun synty ja kääntäminen

[Aru]

EDIT:
Nimimerkki Aru on poistanut tästä viestiketjusta kysymyksensä Raamatun syntyyn ja kääntämiseen liittyen. Vastaukseni kuitenkin sisältävät riittävästi lainauksia niin, että keskeisimmät kysymysten pointit käyvät ilmi. Marko

[Nettipappi Marko]

Morjens Aru!

Kysymyksesi ovat asiansa puolesta valtavan suuria. Yritän kuitenkin saada järkevän mittaisia vastauksia.

Eikö Raamatussa olekin niitä kohtia, jotka on käännetty alkukielestä osin kielellisesti ja kulttuurillisesti virheellisesti?

Raamatun kääntäminen – tai ylipäätään mikään käännöstyö – ei ole kovin yksinkertaista. Sen vuoksi käännös ei koskaan tavoita kaikkia niitä ulottuvuuksia, joita alkuperäisellä tekstillä on. Muistaakseni Luther vertasi Raamatun käännöksiä ja alkutekstiä puroihin ja lähteeseen. Lähteestä saa alkunsa yksi tai useita puroja, ja niiden vedestä janoinen saa oikein hyvin juotua. Mutta lähteen vesi maistuu kuitenkin hieman puhtaammalta ja paremmalta.

Käännöstyön vaikeuksia on monia. Tässä muutamia, jotka minulle tulevat mieleen.

1. Eri kielissä ei ole samalla tavalla asioiden eri nyansseja kuvaavia sanoja. Esimerkiksi saamenkielessä on monia erilaisia poroja tarkoittavia sanoja, mutta kaikki ne pitää kääntää suomeksi sanalla poro. Saameksi kirjoitettu poroista kertova kirja lässähtää tosi pahasti käännettynä. Joko porojen erilaisuudet jäävät kokonaan pois tai sitten tekstin nasevuus kärsii, kun joka kerta pitää selittää usealla sanalla se, mikä alkukielessä tulee yhdellä sanalla selväksi.

2. Kielellisiin eroihin kuuluvat myös erilaiset kieliopilliset erot. Kummassakin Raamatun alkukielessä on sellaisia verbien muotoja, joita ei ole suomessa. Kreikassa on verbimuoto, joka tarkoittaa hetkellistä tekemistä riippumatta siitä, tehdäänkö se tässä hetkessä, menneisyydessä vai tulevaisuudessa. Ja sen vastakohtana verbimuoto, joka kuvaa tekemisen jatkuvuutta. Hepreassa puolestaan yksi ainoa verbimuoto voi ilmaista sen, millaisella intensiteetillä asiaa tehdään ja kuka on tekemisen kohteena. Suomenkielessä joudutaan selittelemään tai jättämään nyansseja pois.

3. Eri kielissä sanoilla on useita merkityksiä, joita ei voi kopioida samalla tavalla vieraaseen kieleen. Kuinka kääntäisit ruotsiksi lauseen: ”Me käymme joulun viettohon taas kuusin ... ei kun viisin kynttilöin”? Et mitenkään, koska vain suomen kielessä on sana, joka merkitsee sekä puuta että numeroa. Englannin tree ja three pääsevät tosi lähelle, mutta ei niitä voida käyttää tätä sanaleikkiä käännettäessä. Pitäisi keksiä joku muu vastaava siihen kieleen sopivaksi.

4. Edellä mainittu ongelma sattuu kohdalle esimerkiksi sananlaskuja käännettäessä. Pitäisikö kääntää jokainen sana vastaavalla suomalaisella sanalla, vai pitäisikö etsiä sananlasku, joka suomessa tarkoittaa samaa asiaa. Esimerkiksi suomalaiset maksavat kalavelkoja, kun ruotsinkielisillä samaa tarkoitetaan juustoveloilla.

5. Erityisesti Raamatun kääntämiseen liittyviä vaikeuksia on se, että sekä VT:n heprea että UT:n kreikka ovat kuolleita kieliä. Kukaan ei enää puhu niitä. Erityisesti jotkut VT:n kohdat ovat yksinkertaisesti niin vaikeita, että kukaan ei voi 100% varmuudella sanoa, miten se tarkalleen ottaen pitäisi kääntää. Tosin tällaisissa tapauksissa käännös ei ole syntipukki, koska kukaan VT:n hepreaa opiskellut ihminenkään ei voi varmasti sanoa, mitä se tarkoittaa.

No, tässä oli vain muutamia esimerkkejä. Vaikka käännös tehtäisiin erittäin huolella ja virheettömästi, se ei silti voi kaikissa asioissa olla alkukielen veroinen. Sen lisäksi käännöksiin tulee luonnollisestikin inhimillisiä virheitä. Aina kun Raamatusta tehdään uusi käännös, pyritään tarkoituksenmukaisempaan kuin edellinen. Kieli kehittyy, joten vanhan käännöksen päivittäminen on tarpeellista, ja yleensä se on helpointa kääntämällä teksti uudelleen alusta alkaen.

Kirkkoraamatut 38 ja 92 (vanha ja uusi käännös) on käännetty eri periaatteilla. Siksi niissä on aika isojakin eroja. Se, mitä seuraavaksi sanon, on vahva kärjistys: KR38 lähtee siitä, että jokainen heprean tai kreikan sana käännetään vastaavalla suomenkielen sanalla. Joka kerta kun kyseinen sana esiintyy alkukielessä, se käännetään samalla sanalla suomeen. Tällä tavoin saadaan tarkka käännös niille, jotka haluavat tutkia eri sanojen merkityksiä. Mutta kääntöpuolena on tulos, jota eräs yliopiston opettaja kuvaili: ”vanha käännös ei ole suomea vaan suomen sanoilla kirjoitettua kreikkaa”. KR92 puolestaan pyrkii kääntämään lauseen ajatuksen. Yksittäisten sanojen merkitykset hukkuvat helpommin, mutta teksti vaikuttaa enemmän suomen kieleltä.

Kaiken tämän jälkeen minä olen kuitenkin edelleen vahvasti sitä mieltä, mitä Luther sanoi: kummastakin janoinen saa juodakseen. Ja kummastakin saa oikein hyvää vettä. Vanha käännös on sanatarkempi, mutta se on oikeasti vaikeampi ymmärtää. Uusi käännös on helpompaa ja miellyttävämpää lukea, mutta jos haluaa tehdä päätelmiä sanamuodoista, on hyvä tarkistaa asia vaikka vanhasta käännöksestä tai mieluummin tietenkin alkukielestä.

Esim. kohta jossa käsketään repimään silmä päästä jos se viettelee, on kuulemma juutalainen sananlasku.

Hyvin paljon mahdollista. Mutta se ei tarkoita, etteikö Jeesus silti halunnut sanoa juuri sitä asiaa, mikä siinä sananlaskussakin sanotaan. Ihmisille tuttu sanonta oli helppo liittää opetukseen taivaaseen päästystä. Ja taidokkaasti Jeesus sen tekikin: Jos ihminen haluaa omin voimin päästä taivaaseen, niin tuossa on vasta alkua siitä, miten tarkasti lakia täytyy noudattaa.

[Nettipappi Marko]

Edellisessä kirjoituksessani, hyvä Teofilos Aru, kerroin kaikesta siitä, mitä Raamatun kääntämisestä mieleeni nousi. Nyt menen ajatuksissa vielä kauemmas, Raamatun syntyyn.

Onko Raamattu Jumalan kirjoittama, vaiko ihmisten ja vain sisällöllisesti Jumalan johdatuksen kautta oikein?

Raamattu on sekä ihmisten että Jumalan kirjoittama. Ensinnäkin kaikki Raamatun tekstit ovat syntyneet ihmisen kädessä olleesta kynästä. Kyse ei ole samanlaisesta kirjasta kuin mormonien kirja, jonka Joseph Smith väitti saaneensa taivaasta lähetetyissä kultalaatoissa. Kymmenet ihmiset ovat kirjoittaneet Raamatun satojen vuosien kuluessa. Mutta toisaalta yhtä totta on se, että Jumala on vaikuttanut tähän prosessiin. Tätä Jumalan vaikutusta kutsutaan teologian kielessä inspiraatioksi. Vapaissa suunnissa käytetään sanaa "henkeyttäminen". Tämä asia mainitaan ainakin kahdessa Raamatun kohdassa:

     Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi,
     nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään.
     (2. Tim. 3:16)

     Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat
     puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.
     (2. Piet. 1:21)

Kysymys Raamatun synnystä koskeekin sitä, missä määrin Jumalan Henki on vaikuttanut asiaan ja missä määrin ihminen. Vallalla on kaksi pääsuuntausta. Kärjistän hieman esimerkkejä, niin asia tulee selvemmin ilmi.

Asiainspiraatio
Asiainspiraatiolla tarkoitetaan sitä, että Jumalan Henki on inspiroinut kirjoittajaa antamalla tälle asian, josta ihminen kirjoittaa. Jumalan Henki siis antaa idean, mutta tekstin ja sanamuodot määrää kirjoittaja.

Sanainspiraatio
Sanainspiraatiolla tarkoitetaan sitä, että ihminen on ollut kynä, jota Jumala on käyttänyt. Jumalan Henki on siis määrännyt tarkasti kaikki sananmuodotkin, jotka Raamatussa ovat.

Mielestäni kumpikaan malli ei toimi aivan puhtaaksi viljeltynä. Näen, että Raamatun synty on näiden kahden yhdistelmää. Tässä muutamia perusteluja satunnaisessa järjestyksessä.


1. Raamatussa on selvästi inhimillisiä piirteitä. Eri kirjoittajat ovat jättäneet oman persoonallisen leimansa teksteihin. Tämä ei ole mahdollista, jos Jumala sanelee tekstin sanatarkasti. Olisi outoa, että Jumala "naamioisi" jumalallisen tekstin inhimilliseksi ja tahallaan vielä hämäisi ihmisiä sillä, että antaa jokaiselle kirjurille omanlaisen leiman.

     Katsokaa, miten suurin kirjaimin minä nyt omakätisesti kirjoitan teille! (Gal. 6:11)

     Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani ... (1. Kor. 7:12a)

Tämän vuoksi puhdas sanainspiraatio on ongelmallinen.


2. Kristinuskon ydin ei ole sanamuodoissa vaan historiallisessa todellisuudessa. Jumala on toiminut maailman historiassa valtavan suurten tekojen kautta. Raamattu on ikään kuin raportti tai uutinen niistä tapahtumista. Merkittävintä tällaisessa kerronnassa on se, mitä on tapahtunut, ei se, millä sanamuodolla se sanotaan.

     Oli yhdeksäs vuosi, kymmenennen kuun kymmenes päivä, ja minulle tuli tämä
     Herran sana: "Ihminen, kirjoita muistiin tämä päivämäärä, juuri tämä. Tänä
     päivänä on Babylonian kuningas käynyt hyökkäykseen Jerusalemia vastaan.
     (Hes. 24:1-2)

     Ääni sanoi: "Kirjoita, mitä näet, ja lähetä kirja seitsemälle seurakunnalle... "
     (Ilm. 1:11)

Sanainspiraatio ei ole välttämätön edellytys sille, että Raamattu on Jumalan sanaa. Raamattu on Jumalan sanaa siksi, että se kertoo Jumalan suurista teoista.


3. Raamattu ei kuitenkaan ole pelkkien ideoiden ja tarinoiden kokoelma, jotka voitaisiin kertoa miten päin vain. Raamatussa on myös kohtia, joista käy ilmi, että Jumala on halunnut valita juuri tietyt sanamuodot joidenkin asioiden kertomiseen.

     Ota kirjakäärö ja kirjoita siihen kaikki ne sanat, jotka minä olen puhunut sinulle
     Israelista, Juudasta ja kaikista muista kansoista Josian ajoista lähtien tähän
     päivään saakka. (Jer. 36:2)

     Kun Mooses oli kirjoittanut kirjaan koko tämän lain viimeistä sanaa myöten...
     (5. Moos. 31:24)

Myös rabbien opetustyylistä tiedetään, että he opettivat asioita oppilailleen ulkolukuna. Tällöin opittiin aivan tietyt sanamuodot. Tällaisessa koulussa olivat siis Jeesuksen opetuslapsetkin. Jeesus ei opettanut pelkästään ideoita, joita voidaan toistella monella tavalla. Hänen sanansa olivat Jumalan sanaa:

     "Henki yksin tekee eläväksi, lihasta ei ole mitään hyötyä. Ne sanat, jotka olen teille
     puhunut, ovat henki ja elämä." ... Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen luo
     me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat." (Joh. 6:63, 68)

Tämän vuoksi puhdas asiainspiraatio on ongelmallinen.


Paljon muitakin perusteluja voitaisiin esittää. Tässä päällimmäiset. Kumpikin ajattelutapa on oikein, mutta kumpaakaan ei voi pitää ainoana oikeana. Kirkossa käytetäänkin sanontaa, jonka mukaan Raamattu on sekä jumalallinen että inhimillinen kirja. Yhtä aikaa on voimassa se, että Raamattu on kokonaan ihmisten kirjoittama ja että Raamattu on kokonaan Jumalan sanaa.

Jumala ei ole varmastikaan sanellut joka ainoaa sanamuotoa. Jos niin olisi, suomenkielelle käännetty Raamattu ei olisi Jumalan sanaa, koska vain alkukieliset ovat Jumalan sanelemia. Mutta aivan varmasti Jumala on vaikuttanut siihen, että Raamattu on sellainen kuin on, ja että siellä on juuri niitä sanamuotoja kuin on. Hän on kiinnostunut paljon pienemmistäkin asioista, joten miksi hän ei olisi vaikuttanut siihen, millainen tulee siitä kirjakokoelmasta, jota Jeesuksen seuraajat lukevat Pyhänä kirjana.

[Kaanon]

Mistä tietää, onko Raamatun kaanon oikea? Käsittääkseni Raamatustakin on erilaisia kaanoneita ollut oikeastaan aina. Ja sitten toisaalta raamatunkäännökset tehdään tieteellisen edition pohjalta, jonka myötä tekstien sisältö muuttuu aina vähän. Onko 1992 UT käännös oikea kaanon vai onko UT 2020 oikeampi?

[Nettipappi Marko]

Hei Kaanon!

Minulle oli nuorempana uskovana valtavan tärkeää, että Raamattu on täysin koskematon ja Pyhä. Ja tarkoitan tällä sitä, että ajattelin Raamatun olevan sanasta sanaan ja kirjaimesta kirjaimeen Jumalan ihmeellisellä tavalla sanelema. Ahdistuin tai aloin kaivata todeisteita jumalallisen raamattunäkemykseni tueksi, jos koin, että Raamatusta puhuttiin liian inhimillisesti. Asetelma oli kärjistetysti sanottuna sellainen, että koin velvollisuudekseni puolustaa Jumalaa.

Sittemmin näkemykseni on muuttunut ja omasta mielestäni syventynyt. Edelleen Raamattu on minulle Jumalan ihmeellisen viisauden kirja, jonka uskon syntyneen Pyhän Hengen vaikutuksesta. Mutta sen sijaan, että ajattelisin Raamatun olevan lähes kuin taivaasta pudonnut kirja, se on näyttänyt vielä suuremman viisautensa siinä, että Jumala on antanut sen historian saatossa ihmisten kautta. Hän on käsittämättömällä taidolla johdattanut prosessia niin, että kaikkine inhimillisine piirteineen se on juuri sitä, mitä hän on tarkoittanut. Jumala ei Raamatulla yritä repiä ihmisiä ulos tästä elämästä, vaan päinvastoin tämän elämän lainalaisuuksien kautta Jumala on tullut ihmisten keskelle. Niin tapahtui Jeesuksessa, mutta niin tapahtui myös Raamatussa.

Pohdiskelit sitä, mikä suomalaisista raamatunkäännöksistä olisi eniten oikeaa kaanonia. Raamatun kaanonilla tarkoitetaan sitä 66 kirjan kokoelmaa, joka meillä on kaikissa suomalaisissa kirkkoraamatuissa ja myös niissä käännöksissä, jotka eivät ole saaneet virallista asemaa. Sen vuoksi kaikki suomalaiset raamatunkäännökset ovat täysin samaa kaanonia. Eli kaanonilla tarkoitetaan vakiintunutta kirjakokoelmaa, ei sitä, kuinka ne on käännetty.

Kaanoniin eivät kuulu esimerkiksi Vanhan testamentin apokryfikirjat, jotka kyllä sisältyvät katolisen kirkon raamattueditioihin ja moniin suomalaisiin perheraamattujen editioihin. Niitä eivät juutalaisetkaan pitäneet saman veroisina kirjoina kuin Tooraa, profeettoja ja kirjoituksia, jotka muodostivat Vanhan testamentin. Lisäksi on Uuden testamentin apokryfiset kirjat ja pseudepigrafit, jotka ovat huomattavan kiistanalaisia teoksia. Tieteellisessä tutkimuksessa niitä mielellään käytetään ajankuvan syventämiseen ja moninaisten Jeesus-näkemysten hahmottamiseen. Perinteisesti niitä on kuitenkin pidetty harhaoppisina teksteinä.

Olen kirjoittanut näistä teemoista vähän enemmänkin tällä palstalla. Joskin vastaukseni ovat tavanomaista lyhyempiä, koska en ole Raamatun syntyhistoriaan niin suuresti perehtynyt. Löydät kirjoituksiani näistä linkeistä:

• Evankeliumien valintaperusteet
• Raamatun synty ja kääntäminen
• Apokryfikirjat
• Onko koko Raamattu Jumalan Sanaa?

Tiivistetysti selitän noita vastauksiani niistä näkökulmista, joista sinä kysymyksesi olet esittänyt.

Käsittääkseni Raamatustakin on erilaisia kaanoneita ollut oikeastaan aina.

Minulla on eri käsitys. Jo juutalaiset tekivät eron Vanhan testamentin kirjoitusten sekä niiden ulkopuolelle jäävien kirjoitusten suhteen. Myöskään kirkolliskokoukset, jotka lopulta löivät lukkoon nykyisen Raamatun kaanonin Uuden testamentin osalta, eivät niinkään pohtineet sitä, ovatko jotkut kirjat heidän itsensä näkökulmasta Pyhiä kirjoituksia, vaan sitä, mikä asema niillä on kristikunnassa ollut. Olen itse ymmärtänyt asian niin, että Raamattuun päätyneet kirjat ovat olleet apostolisesta ajasta asti kristikunnan laajassa käytössä ja yhteisesti hyväksyttyjä. Kirkolliskokoukset ovat siis lyöneet lukkoon sen säännön, joka kirjoittamattomana on kristikunnassa vallinnut.

Ja sitten toisaalta raamatunkäännökset tehdään tieteellisen edition pohjalta, jonka myötä tekstien sisältö muuttuu aina vähän.

Raamatusta ei ole olemassa yhtä ainoaa alkuperäistä teosta. Kaikki Uuden testamentin kirjat on kirjoitettu omina kirjoituksinaan ja kirjeinään. Oletan, että yhdestäkään kirjasta ei ole fyysisesti tallella edes pientä palaa alkuperäisestä kirjoituksesta. Yhdestä kirjoituksesta on tehty kopioita, ja niistä kopioista aina uusia kopioita. Tästä johtuen tutkijoilla on käytössään eri ikäisiä kopioita aina samasta UT:n kirjasta. Mitä vanhempi kirjoitus on, sitä luotettavampana sitä pidetään. Kopiointiprosessin myötä niihin on kuitenkin tullut eroja. Jopa jotain pätkiä saattaa puuttua, vaikka kirjoitus olisi fyysisesti ehjä. Tiedemiehet ovat pyrkineet näistä kopioista laatimaan mahdollisimman oikean ja yhdenmukaisen kokonaisuuden.

Tieteellisessä raamatuntutkimuksessa yleisimmin käytetty teos on Nestle-Alandin Novum Testamentum Graece, josta tulee aina uusi versio, kun edellinen muuttuu riittävästi. Vuodesta 1898 alkaen nyt on vuorossa järjestyksessään 28. painos, joka valmistui vuonna 2012. Muutokset varsinaisessa tekstissä eivät ole suuria, koska teksti on täynnä alaviitteitä, joissa selitetään, jos alkuperäisissä käsikirjoituksissa on eroja. Varsinainen teksti muuttuu, jos tutkimuksessa tullaan siihen tulokseen, että eri käsikirjoitusten painotuksia on syytä muuttaa. Uusia alkuperäiskäsikirjoituksia kun ei käytännössä enää löydy.

Nämä erot ovat kuitenkin hyvin pieniä käännöksen näkökulmasta. Käytännössä tuollainen alkutekstin rakenteen tutkiminen ja säätäminen ei vaikuta sanomaan juuri yhtään. Kääntäminen alkukielestä suomeksi vaikuttaa tulkintaan paljon enemmän. Eli jos osaat lukea Uutta testamenttia alkukielellä, ei ole juurikaan merkitystä, mitä painosta Nestle-Alandista lukee. Tämän vuoksi voit oikein hyvin luottaa siihen, että käytössäsi on sanomaltaan hyvin alkuperäinen Raamattu.

[Jyri]

Tosiaan kiitos kun vastasit aikaisempaan pohdintaan sain paljon hyviä ajatuksia - kiitos

Nyt mielenpäällä on lisää mietteitä.
Tosiaan kun tiedetään, että jumala näkee tulevaisuuteen niin miksi ihmeessä hän on luonut kasveja kuten kokaiini, ooppium yms..kun tiedetään kuinka paljon huumeet vievät ihmisiä.. joku sanoi, että riivaaja henget opettivat ihmisiä tekemään niistä huumeita, mutta silti miksi ne luotiin..

Ja sanotaan, että monessa kohdin me kaikki erehdymme ja teemme virheitä varsinkin hengen ilmoituksissa yms.
Ja sanotaan, että raamatun kirjoittajat olivat samanlaisia kuolevaisia kuin mekin jotka tekivät virheitä niin kuinka voidaan pitää raamattua täysin absoluuttisena totuutena eikö sinne mahdu yhtään virheitä? Eikö kirjoittajat myös tehnyt virheitä.. kiitos kun annat taas uusia ajatuksia minulle niistä on iso apu ja kiitos, että jaksat tehdä tätä! Muistan sinua rukouksissa

[Nettipappi Marko]

Hei Jyri,

Esitit yhdessä viestissä kaksi hyvin erilaista kysymystä, joten liitin sen tähän Raamatun syntyä ja kääntämistä käsittelevän ketjun jatkoksi. Kysymyksesi huumeita koskeva osuus muistuttaa kovasti kysymystä, johon olen jo aikaisemmin vastannut. Löydät sitä teemaa käsittelevän vastaukseni tästä linkistä, joten en tartu siihen nyt sen tarkemmin. Raamatun syntyä koskevia pohdintoja tässä viestiketjussa on jo runsaasti, mutta muutamilla ajatuksilla vielä laajennan niitä kysymyksesi viitoittamaan suuntaan.

Ajatuksemme Raamatusta ja Jumalan johdatuksesta ovat usein hyvin lapsenomaisia. Kun sanotaan, että Raamattu on Jumalan tai Pyhän Hengen synnyttämä kirja, niin vaistomaisesti ensimmäinen reaktio on se, että Jumala sanelee haluamansa viestin ihmiselle joko korvin kuultavasti tai sydämelle puhuen. Tällöin keskeisin kysymys on juuri se, minkä sinä esitit: Onko ihminen kuullut Jumalan viestin oikein? Entä jos viestikanavassa on ongelmia, niin silloinhan Jumalan suuret suunnitelmat viestitetään meille vääristyneinä?

Jumalan toiminta on jotain paljon suurempaa. Halki Raamatun on esimerkkejä siitä, kuinka ihmiset ovat toimineet täysin vastoin Jumalan käskyjä - mutta silti lopputulos on jotain, mitä Jumala on suunnitellut koko ajan. Egyptiin orjaksi myyty Joosef kiteytti tämän lainalaisuuden täydellisesti:

Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka te myitte Egyptiin. Mutta älkää olko murheissanne älkääkä syyttäkö itseänne siitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala lähetti minut teidän edellänne pelastamaan ihmishenkiä. ... Jumala lähetti minut teidän edellänne, jotta te jäisitte eloon ja teidän sukunne säilyisi maan päällä ja monet pelastuisivat. Te ette siis lähettäneet minua tänne, vaan Jumala, ja hän asetti minut faraon neuvonantajaksi, koko hänen valtakuntansa herraksi ja Egyptin maan valtiaaksi. (1. Moos. 45:4-5, 7-8)

Veljesten toiminnassa ei ollut mitään oikeaa. He todellakin möivät veljensä orjaksi - ja silti Joosef sanoo, että se kaikki oli Jumalan tekoa. Tästä näkökulmasta katsottuna Jumalalle ei siis ole mikään ongelma vedellä koko maailmaa liikuttelevia naruja siten, että epätäydellisten kirjoittajien kynästä lähteneenä meillä on Raamatussa juuri se, mitä siellä pitääkin olla.

Kyse ei siis ole siitä, onko kyseinen Raamatun kirjoittaja kuullut Pyhän Hengen äänen oikein. Kyse on siitä, että Jumala on:

• Jumala on ohjannut historian tapahtumia, joista ihmiset ovat kirjoittaneet Raamattuun.
• Jumala on vaikuttanut sen, että eri tyyppiset kirjoittajat ovat ryhtyneet toimeen. (Esim. Luukas on kuin tutkija ja Johannes kuin runoilija).
• Jumala on näyttänyt näkyjä henkilöille, joiden hän on tiennyt kiinnittävän huomion tiettyihin asioihin.
• Jumala on myös antanut Henkensä ohjata kuulemista, näkemistä ja muistamista.
• Jumala on antanut viisauden toiselle kirjoittajalle käyttää kirjuria ja toiselle olla käyttämättä, jolloin tekstit ovat hyvin eri tyyliset.
• Jumala on ohjannut myös kirkolliskokousten päätösprosesseja valitsemaan Raamattuun juuri tietyt kirjoitukset.

Teoriassa on täysin mahdollista, että joku Vanhan testamentin profetta on ymmärtänyt Jumalan antaman sanoman tai näyn "ihan väärin", mutta kun hän on välittänyt sen eteenpäin, lopputulos on ollut se, mitä Jumala on tahtonut. En siis oikeasti tiedä, kuinka asiat ovat menneet, mutta Jumalalle ei ole mikään ongelma tietää etukäteen, millaisella metodilla hän saa lopputuloksen haluamansa kaltaiseksi. Ei tarvita kovin kummoista Jumalaa, jos hän tarvitsee työkaluikseen täydellisiä ihmisiä. Jumalan suuruus näkyy siinä, että hän saa tehtävänsä tehtyä käyttämällä epätäydellisiä ihmisiä. Niinpä voimme turvallisesti todeta Raamatusta niin kuin Jeesuskin totesi:

Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. (Matt. 5:18-19)

Inhimillisestä näkökulmasta tarkasteltuna on sitä parempi, mitä luotettavammaksi Raamatun syntyprosessi voidaan osoittaa. Silti täydellisen virheetön prosessikaan ei uskon näkökulmasta vaikuta siihen, onko lopputulos mielestämme Jumalan Sanaa. Voimme epäillä täydelliseltä näyttävää prosessin lopputulosta. Ja voimme uskoa Jumalan Sanaksi hyvinkin epäilyttävän prosessin lopputulosta.