Henkien erottamisen armolahja

[Tiitu]

Moi !

En keksinyt, mihin aiheeseen kysymykseni liittäisin, joten teen siitä ihka oman kohtansa.

Eilen, Marko, sanoit iltakirkossa, että papin hommassa pärjää hyvä näyttelijäkin. Pitää varmasti tosi pitkälle paikkansa, mutta... Minua jäi mahdottomasti vaivaamaan, onko homma tosiaan niin. Eikö se jossain kohtaa kuitenkin paistaisi läpi? Ja sitä erityisesti pohdin, että josko jollakulla on henkien erottamisen armolahja (maalaisjärjen ja ihmistuntemuksen lisäksi), niin eikö hän jossain kohtaa tunnistaisi, "missä hengessä" pastori puhuu? Vai onko niin, että niin kauan kuin hän puhuisi Raamatun mukaisesti, kaikki menisi täydestä, vaikka puhuja itse todellisuudessa ajattelisikin puhuvansa puuta heinää? Toivottavasti sait tästä kiinni. Minun oli vähän vaikea selittää, mitä tarkoitan.

Siunattua viikkoa kaikille!

[Nettipappi Marko]

Hei Tiitu!

Selitit asiasi oikein hyvin, toivottavasti osaan vain vastata siihen.

Olen edelleen sitä mieltä, että papin hommassa pärjää hyvä näyttelijäkin. Eri asia tietenkin on se, kuinka moni hyvä näyttelijä haluaa tehdä papin hommaa, mutta jos joku motivaatio löytyy, niin teknisesti se kyllä on mahdollista. Kuvitellaan nyt sellainen ei-toivottu tilanne, että minulta hiipuisi usko. Vaikka olen nuori, minulla on siitä huolimatta karttunut tähän ikään mennessä sen verran kokemusta, Raamattutietoa ja kirkollista sanastoa, että kuulijalla ei ihan oikeasti ole mahdollisuutta sanoa, olenko minä asiani takana vai en, jos vain esitän sen vakuuttavasti. Ainakin jonkin aikaa rutiini riittäisi hartauksien pitämiseen ilman, että seurakunta havaitsisi jotain hälyttävää.

Vaikka asiat ovat hengellisiä, toimivat papin työssä samat puhumisen lainalaisuudet kuin muuallakin. Huonosta puhujasta jää kuva, että hän ei ole oikein varma asiastaan, vaikka kuulijan tuntuma voi johtua vain puhujan epävarmasta esiintymisestä tai huonoista sanavalinnoista. Hyvä puhuja osaa vakuuttaa kuulijansa, vaikkei olisikaan asialleen vannoutunut.

Totta kai pitkään jonkin ihmisen elämää ja opetusta seuratessa huomaa, jos näyttelijälle sattuu virheitä. Kiinalainen sananlasku sanoo: "Jos aiot valehdella, sinulla täytyy olla hyvä muisti." Mutta virheitä tulee yhtä lailla sydämestään mukana olevalla puhujallakin. Olen kuullut puhujia, jotka ovat varmasti asiansa takana, mutta puhuvat puuta heinää - ehkä ihan vain ymmärtämättömyyttään. Ei heidän opetustaan voi silloin kehua vain siksi, että se on tehty "oikeassa hengessä".

En tunne henkien erottamisen armolahjaa. Itse asiassa kukaan ei ole koskaan siitä minulle mitään kertonut. Raamattukin vain toteaa suppeasti, että on olemassa Pyhän Hengen antama lahja erottaa henkiä toisistaan. Olen ehkä uhkarohkea, kun väitän, että tämä lahja ei kuitenkaan voi tarkoittaa kykyä sanoa, onko toinen ihminen uskossa vai ei. Jos kuulija voi sanoa, onko puhujassa oikea henki, hän on samalla sanonut, onko tämä uskossa vai ei. Ja tähän ei ihmisellä ole valtaa.

     Kuka muu kuin ihmisen oma henki tietää, mitä ihmisessä on?
     Samoin vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on. (1. Kor. 2:11)

Tämän raamatunkohdan pohjalta ei voi tehdä valtavan suuria oppirakennelmia, mutta mielestäni se puhuu siitä, miten toisen ihmisen on todellakin paha mennä sanomaan, mitä toisen ihmisen hengessä liikkuu. Käytännössä puhujien "hengen" arvioiminen perustuukin ihan muihin kriteereihin, kuin todelliseen henkien erottamiseen. Suosituimpia menetelmiä lienevät:

- Puhuiko pappi niin kuin itse olisin siitä asiasta halunnut puhuttavan
- Sopiiko papin puhe siihen muottiin, mikä minulla on uskossa olevista ihmisistä tai uskon asioista
- Koskettiko puhe minua vai ärsyttikö se
- Mitä muuta tiedän tämän papin elämästä ja hänen muista puheistaan

Näiden pohjalta kuulija sitten muodostaa käsityksensä siitä, missä hengessä pappi puhui. Jeesuksella on hieman toisenlaiset kriteerit oikeasta hengestä:

     Henki yksin tekee eläväksi, lihasta ei ole mitään hyötyä.
     Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä. (Joh. 6:63)

Oikea henki on Jeesuksen sanoissa ja Jumalan sanassa. Joka puhuu Raamatun vastaisesti, ei voi puhua oikeassa hengessä, vaikka hän olisi kuinka uskovaiseksi tunnettu saarnamies. Eikä Raamatun mukaista puhetta, saa ikinä sanoa väärässä hengessä puhutuksi - olipa puhuja millainen pakana tahansa.

     Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne,
     tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä
     monia vääriä profeettoja. Tästä te tunnette Jumalan Hengen:
     jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi,
     lihaan tulleeksi, on Jumalasta. (1. Joh. 4:1-2)

     He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin
     kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa. (Ap. t. 17:11b)

Henkien erottaminen laajennetaan helposti ihmisen uskon tai epäuskon kartoittamiseksi. Mutta eihän se niin voi mennä. Raamatusta löytyvät esimerkit muun muassa siitä, kuinka aasi puhui oikeassa hengessä ja siitä, kuinka Mooses puhui väärässä hengessä. Henkien erottamisen mittarina on Jumalan sana. Ihminen ei voi sen avulla arvioida toisen ihmisen sisintä. Sillä voidaan arvioida vain opetusta – puhetta tai kirjoitusta (tai nettipapin vastausta).

Jossakin toisessa vastauksessani lainasin Olav Valen-Sendstadin hienoa oivallusta. Tässä se vielä uudelleen:

Jeesushan sanoo: "Minun sanani ovat henki ja ovat elämä" (Joh. 6:63). Hän ei halua tietää mistään "hengestä", joka on enemmän kuin se, mikä sanotaan selvin, hengellisin sanoin. Ellei voi vedota Jeesuksen ja apostolien yksinkertaisiin sanoihin, ei saa vedota heidän "henkeensäkään". Sellainen "henkeen" vetoaminen selvien sanojen ohitse osoittaa vain, että tällaisen ihmisen tahto on paatunut ja hän haluaa panna omat mielipiteensä Raamattuun.

Samoin kuin Raamattua voidaan "henkeen" vetoamalla tulkita omista mielipiteistä käsin, samoin tapahtuu hyvin helposti puhujien "henkeä" arvioidessa. Itse ajattelen, että puhujien henkeä ei koskaan voida arvioida. Ainoastaan puheen henkeä voidaan tutkia. Ja sekään tutkiminen ei saa olla sidoksissa kuulijan tuntemukseen. Sen pitää olla sidoksissa Jumalan sanaan. Henkien erottamisen armolahja ei ehkä alkuunkaan tarkoita jotain henkistä kykyä ja herkkyyttä vaan taitoa käyttää Jumalan sanaa tutkimisen apuna.

[MaryMagdalene]

Olen minäkin sitä mieltä, että me ihmiset emme näe emmekä arvioi toisen ihmisen motivaatiota, emme näe toisen sydämeen. Se on yksin Jumalan asia, jonka Hän joskus poikkeustilanteissa, pienenä välähdyksenä, voi näyttää jollekulle toisesta ihmisestä jotakin välttämätöntä tarkoitusta varten. Me kuitenkin voimme ja meidän pitää arvioida opetuksia ja asioita, jotka me objektiivisesti tunnemme koska ne ovat kaikkien nähtävillä. Julkisesti annetut opetukset voidaan julkisesti arvioida.

Me luterilaisethan uskomme, että Jumalan sana toimii, vaikka sitä jakaisi jumalaton pappi. Raamatusta ja julistuksesta jossa Raamattua luetaan voi aina saada elämän leipää.

Mutta uskon vakaasti, että ’näyttelijäpapin’ ristiriita sisäisen valheen ja todellisuuden välillä ajaa lopulta joko romahtamaan tai sitten hakeutumaan toiseen työhön. Olen sellaista nähnytkin. Mutta sitten olen nähnyt sellaisiakin, joilla alun perin uskon motivaatiota ei ole ollut, mutta se on ajan kanssa löytynyt. He ovat kuin raikas tuulahdus tunkkaisessa huoneessa.

Raamatun oppiminen ja hengellisen kokemuksen karttuminen = hengellinen kypsyminen nimenomaan ovat se pohja, jolta me voimme seuloa puhuttua ja jolle kykymme arvioida asioita hengellisesti perustuu. Aistit harjaantuvat tottumuksesta erottamaan hyvän pahasta.

Mutta: Ei Raamattua voi käyttää mekaanisesti kuin ’maagisena’ esineenä, jolla ihminen kaiken ratkaisee irrallaan tunnustuksesta ja irrallaan Raamatun kokonaisuudesta. Uskomme kohde ei ole kirja vaan Kristus.

Piru osaa Raamattua paremmin ja pystyy siteeraamaan sitä paremmin kuin kukaan ihminen. Mutta sillä on vain valheellisia saarnoja. Leimallista on, että rakkautta siinä ei ole. Tätä se erottamisen armolahja tarkoittaa ja tässä sitä tarvitaan. Rakkauden loistaminen poissaolollaan on se, mikä näyttelijäpapin, väärän profeetan ja kukaties itse Pahankin puheessa ja olemuksessa voi saada kuulijalle kylmän tunteen selkäpiihin.

Juuri tästä puhuvat Uudessa testamentissa olevat esimerkit, joiden valossa henkien erottamista ei voi selittää pois pelkäksi ihmistuntemukseksi tai Raamatun tuntemukseksi. Apt. 16: 16-18:ssa Paavalin perässä kulki tietäjänainen (meedio), joka sanoi: "Nämä miehet ovat Korkeimman Jumalan palvelijoita ja osoittavat teille pelastuksen tien”. Aivan totta, upea sanoma, pinnalta katsoen siistiä toimintaa. Vain Paavali, jolla oli Pyhä Henki, erotti siitä sanomasta heti, että se oli alakerrasta lähtöisin, ja vaiensi sen. Samoin teki Jeesus joillekin demonisoituneille ihmisille: hän näki pinnalta siistin puheen olevan väärästä osoitteesta peräisin ja käski sen vaieta. Sama mahdollisesti koskee Ananiaan ja Safiiran valhetta Apt. 5:ssä: hurskaiksi uskoviksi tekeytyneet ihmiset puhuivat toista ja elivät toista. Jumala ilmoitti heidän motivaationsa apostoleille.

Luulen, ettei ns. erottamisen lahjaa ole hyvä korostaa eikä mainostaa. Se lahja on yksinkertaisesti samaa kuin terve arvostelukyky. Pysytään me vain yksinkertaisina, sillä sellaisten on taivasten valtakunta.
- ”Älkää olko ajatuksiltanne lapsia. Pahuudessa olkaa kehittymättömiä, ajattelussanne aikuisia” (1 Kor 14:20).

---

PS. Vielä yksi käytetty esimerkki, joka meikäläistä on auttanut miettimään, miten huomio pysyy oikeassa suunnassa eli Jumalassa eikä väärissä asioissa: Kun pankkien virkailijoita on opetettu tunnistamaan väärää rahaa, heille ei suinkaan ole annettu katseltaviksi väärennöksiä, vaan sormeiltaviksi vähintäänkin kymmeniä tuhansia oikeita seteleitä. Tällä tavalla oppii erottamaan väärennöksen oikeasta.

[Nettipappi Marko]

Hei MaryMagdalene!

Kiitoksia kommenteista. Ihan joka kohdassa en kestänyt kärryillä, kun esimerkiksi toisaalta puhuit siitä, miten Raamatun sana toimii jumalattoman papinkin jakamana, mutta toisaalta sanoit, että Raamattuun pohjautuvan julistuksen pitää olla sidoksissa tunnustukseen ja ettei se toimi ilman rakkautta. En myöskään kaikissa muissa kohdissa ole ihan samaa mieltä kanssasi, joten koska isännöin tätä palstaa ehkä väärälläkin ”mustasukkaisuudella”, niin jatkan vielä aiheesta.

En edellisen vastaukseni jälkeen ole yhtään viisastunut siitä, mitä henkien erottamisen armolahja kaikessa rikkaudessaan tarkoittaa. Uskon siis, että sellainen on olemassa, koska Raamattu niin sanoo, mutta tässä vaiheessa kovasti kaipaisin sitä, että Raamattu valaisisi aiheesta vähän enemmän. Liikun siis aiheen liepeillä.

Jos ihmisen on ottanut valtaansa joku riivaaja, niin voisin kuvitella, että henkien erottaja tajuaisi tämän. Ja voisin kuvitella, että se on puheen tai opetuksen hengen tunnistamista. Mutta vieläkin suhtaudun epäilevästi siihen, että kukaan ihminen – edes Pyhän Hengen vaikutuksesta – voisi saada kykyä tai välähdystä siitä, onko julistaja, opettaja tai toinen ihminen oikean hengen vallassa. Se olisi kyky kertoa, kuka pelastuu ja kuka joutuu kadotukseen. Tänä aamuna sattui silmiini seuraava Raamatun kohta, jossa Paavali toteaa:

     Mutta minulle on yhdentekevää, ryhdyttekö te tai jokin ihmisten
     tuomioistuin minua tutkimaan. En itsekään ryhdy tutkimaan itseäni.
     Minulla ei ole mitään tunnollani, mutta ei minua vielä sen perusteella
     ole todettu syyttömäksi. Minun tuomarini on Herra. Älkää siis tuomitko
     ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee pimeyden kätköt
     ja tuo esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta.
     (1. Kor. 3:3-5)

Tämä kohta ei mainitse mitään henkien erottamisen armolahjasta, joten tässä puhutaan ”tavallisille” kristityille. Mutta toisaalta tässä myös sanotaan se, että sydänten ajatukset tulevat esiin vasta Jeesuksen paluun yhteydessä. Ennen sitä ei voi sanoa mitään varmaa toisen ihmisen sydämestä. Ja luulen, että se koskee myös henkien erottajaa.

Siksi on vaarallista todeta varmuudella sekin, että jonkin papin romahtaminen on johtunut näyttelemisestä. Tilanne on täysin mahdollinen myös toisin päin. Hänen romahtamisensa työnsä parissa on voinut saada aikaan uskosta luopumisen. Ja sellainen ihminen, joka luopuu uskostaan, näkee menneisyytensä yleensä näyttelemisenä. Kyllähän uskoon tullut ihminenkin katsoo taaksepäin elämäänsä ja toteaa, että on koko ajan elänyt harhassa ja ollut tietämätön. Nykyhetki voi tarkkailijansa mielestä muuttaa myös historiaa.

Ehkä tulkitsin joitakin sanojasi väärin, mutta olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että Raamattu ei ole teos, johon tulee henki vasta oikeasta rakkaudellisesta lukutavasta. Rakkaus on Jumalan lain ydin. Ja mitään Jumalan käskyä ihminen ei täytä edes välttävin arvosanoin. Ja jos tämä rakkaus nostetaan edellytykseksi sille, että Raamattua oikein ymmärretään ja julistetaan, rakennetaan tosi huteralle pohjalle.

Raamattu on Jumalan sanaa ja se sisältää Kristuksen, joka elää ja toimii, vaikka kuinka rakkaudeton julistaja sitä käyttäisi.

     Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa
     vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa
     kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan,
     joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää
     tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken,
     mitä varten sen lähetän. (Jes. 55:10-11)

Jumalan sana toimii ihmisessä. Ihminen ei toimi Jumalan sanassa. Ihmiseltä ei voi edellyttää uskoa tai rakkautta, että Jumalan sana alkaisi toimia. Jumalan sana on uskonkin alkuunpanija.

     Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää
     Kristuksen sana. (Room. 10:17)

Jos sanotaan, että emme usko Raamattuun vaan Kristukseen, niin silloin emme tunnusta Raamattua Jumalan sanaksi. Jumala toimii sanassaan, eikä hänen voimansa ole kiinni siitä, onko Raamatun lukija varmasti oikeassa hengessä. Raamatun sana on Jumalan rakkautta. Sitä ei tarvitse täydentää lukijan omalla rakkaudella tai millään muullakaan.

Tietäjähengestä kertova kohta on mielenkiintoinen. Tässä sekin kohta auki kirjoitettuna:

     Kun taas olimme menossa rukouspaikalle, kohtasimme orjatytön,
     jossa oli tietäjähenki ja joka ennustamalla hankki isäntäväelleen
     hyvät rahat. Tyttö lähti Paavalin ja meidän muiden perään ja huusi:
     "Nämä miehet ovat Korkeimman Jumalan palvelijoita ja osoittavat
     teille pelastuksen tien!" Näin hän teki useana päivänä, kunnes Paavali
     menetti kärsivällisyytensä, kääntyi ja sanoi hengelle: "Jeesuksen
     Kristuksen nimessä minä käsken sinua: lähde hänestä!" Siinä samassa
     henki lähti. (Ap. t. 16:16-18)

Ensinnäkin on mielenkiintoista – suorastaan askarruttavaa – että Paavali ajoi hengen pois siksi, että häneltä meni kärsivällisyys. Paavali ei karkottanut henkeä ensimmäisen kerran tämän tytön ja hänen sanomansa kuullessaan, vaan vasta useana päivänä perässä kulkijasta kiusaannuttuaan. Tytön sanoma ja hänen henkensä olivat siis kaksi eri asiaa. Tietäjähenki oli paha asia, mutta sanomassa ei ollut mitään vikaa. Ei edes siksi, että hyvän sanoman kertoi väärä henki.

Sanomaa ei saa leimata vääräksi minkään ”taustalla vaikuttavan hengen” vuoksi. Sanoma on hyvä tai huono juuri sen mukaan, mitä se kertoo. Tytön sanoma ei tullut alakerran puolelta, vaikka sen sanoja sieltä olikin. Ja Raamatun opetuksen perusteella näiden asioiden yhdistäminen olisikin pahaa. Paavali itse opettaa:

     Jotkut tosin julistavat Kristusta vain kateudesta ja riidanhalusta,
     mutta toiset vilpittömin mielin. Nämä toimivat rakkaudesta,
     koska tietävät, että minun tehtäväni on puolustaa evankeliumia.
     Nuo toiset taas julistavat Kristusta juonittelunhalusta, epäpuhtain
     mielin, ja uskovat näin tuottavansa minulle murhetta täällä
     vankeudessani. Mutta ei sillä väliä! Minä iloitsen siitäkin, kunhan
     Kristusta vain kaikin tavoin julistetaan, oli tarkoitus vilpitön tai ei.
     (Fil. 1:15-18)

Julistus, joka on pinnalta siistiä ja oikeaa, on myös sitä sisimmältään. On täysin eri asia, mitä julistaja on sisimmältään. Jos minä annan rahaa kolehtiin evankelioimistyölle, on ihan sama, millä motiivilla minä teen. Se on hyvä teko, vaikka motiivi on paha. Ja jos ihminen saa tehdä hyvää vain hyvillä motiiveilla, hän ei ikinä tee mitään hyvää. Pekka Y. Hiltunen sanoi kerran viisaasti: ”Hyviä tekoja on tehtävä myös huonoilla motiiveilla, sillä eihän ihmisellä muita olekaan.” (Vapaa lainaus ulkomuistista.) Julistuksen sisältö ei ole jossain piilossa ja sisällä. Julistus on juuri sitä, mitä se on. Motiivit ja ”henki” voidaan selvitellä aikanaan taivaassa.

Ananiaan ja Safiran esimerkki saattaa olla erinomainen esimerkki henkien erottamisesta. Pistetäänpä sekin vielä näkyviin. (Ananiaksen ja Safiran kuolemisesta kertova kohta on leikattu pois, jotta Nettipapin vastaus pysyisi K-15 luokituksen sisällä …) 

     Muuan Ananias-niminen mies myi yhdessä vaimonsa Safiran
     kanssa maatilan, mutta pani vaimonsa tieten osan kauppahinnasta
     syrjään. Loput hän luovutti apostolien haltuun. Silloin Pietari sanoi:
     "Ananias, miksi olet antanut sydämesi Saatanan valtaan? Miksi
     yritit pettää Pyhää Henkeä ja jättää maatilan hinnasta osan itsellesi?
     Tilahan oli sinun, kun et vielä ollut myynyt sitä, ja sinun olivat myös
     rahat, kun sen myit. Kuinka saatoit ryhtyä tällaiseen tekoon? Et sinä
     ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle." (Ap. t. 5:1-4)

Sanoin ”saattaa olla” siksi, että tämä kertomus jättää auki sen, millä tavoin Pietari oli saanut huijauksen selville. Jos tieto tuli Ananiaksen naapurissa asuvalta pojalta, joka oli leikkinyt kavereineen vakoiluleikkiä oikeaan aikaan, kyse ei ole henkien erottamisesta. Jos kyse on siitä, että Pietari sai jotenkin suoraan Pyhältä Hengeltä tiedon Ananiaksen petoksesta, pidän tapahtumaan Henkien erottamisena. Pietari itsekin joutui kerran samanlaisen tutkinnan kohteeksi:

     Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: "Jumala varjelkoon!
     Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!" Mutta hän kääntyi pois ja sanoi
     Pietarille: "Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan.
     Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!" (Matt. 16:22-23)

Ensimmäisessä tapauksessa yritettiin puhtaasti petosta, toisessa tehtiin väärin ymmärtämättömyydestä. Kummassakin tapauksessa puhutaan siitä, miten Saatana on ollut asialla. Ananiaksen sydämestä Pietari ei ehkä voinut suoraan sanoa mitään, mutta lopputulos näytti sen, että Saatana sai tässä asiassa hallita. Ja Ananias oli luultavasti siitä tietoinenkin. Pietari sitä vastoin ei varmaan tajunnut, mitä itse teki, kunnes sai nuhteet Jeesukselta. Mutta lopputulos oli siinäkin Saatanan sanoja.

Mielestäni Raamattu ei siis pyri ruotimaan hyvän sanoman taustoja. Hyvä sanoma on aina hyvää. Paha on aina pahaa. Yksinkertaista. Jeesuksen vilpitön seuraaja saa haukut Saatanan ajatuksista, kun hänen toimintansa lopputulos on väärä.

[MaryMagdalene]

Juu, ehkä muutama kohtani olisi vaatinut pitempää selitystä, mutta kun mittaa oli jo muutenkin...

Raamattu itse sisältää totuuden ja rakkauden. Mitään erillistä ulkopuolista rakkauden periaatetta sen tulkintaan tai julistamiseen ei tarvita.

Ja sanoillani Kristuksesta uskon kohteena tarkoitin sitä, että joskus Raamattu voi olla uskon kohde yli ja ohi Kristuksen. Kuten muslimien Koraani. Raamattu on syntynyt Jumalan ilmoituksesta, joka oli jo ennen kirjoitettua Raamattua, joka oli läsnä Jeesuksen elämässä, sanoissa ja teoissa ja joka eli seurakunnassa ennen kuin UT pantiin kirjalliseen muotoon. Siksi historiasta tai tunnustuksesta ei Raamattua saa erottaa, silloin voidaan mennä tulkinnoissa sellaisiin ylilyönteihin kuin eräät kristinuskosta erkaantuneet lahkot ovat menneet. Mutta sitova Jumalan sana on kyllä päättynyt Raamattuun, joten siinä mielessä mitään uutta ilmoitusta ei enää tule.

Ihmisten motiivit eivät koskaan voi olla täydellisiä ja puhtaita Jumalan edessä. Siksi kannattaa antaa kolehtiin ja siksi kannattaa saarnata. Mutta on täysin oikein Jeesuksen tai Paavalin käskeä vaikenemaan, jos jonkun suun kautta puhuu demonihenki. Se puhe ei Jeesuksen ja Paavalin toiminnasta päätellen rakenna. Miksi muuten Jeesus ja Paavali olisivat käskeneet vaikenemaan?

Eri asia sitten, jos leipäpappi puolittain ymmärtämättömyyttäänkin puhuu. Häntä ei tarvitse vaientaa. Ja romahtamisen taustoista pääsee selville vain jos henkilö itse niistä kertoo.

Julistajan julistus pitää arvioida. Ja se on ihan eri asia kuin taivaspaikkojen jakaminen tai helvettiin lähettäminen, joihin meillä ihmisillä ei ole mitään valtuuksia. Ja kuten sanoin, sydämet tutkii Jumala, joka ihmisten ja seurakunnan hengissä pysymisen tähden voi joskus näyttää välähdyksen sydämen motiiveista jollekin palvelijalleen.

Tietyssä rajallisemmassa mielessä ihan jokaisella kristityllä, jolla on Pyhä Henki, on erottamisen armolahja.

[Nettipappi Marko]

Moi MaryM!

Kiitos tarkennuksista. Olemme näköjään samoilla aaltopituuksilla. Kirjoittamalla ei aina jaksa kertoilla niin pitkästi, että varmasti kaikki haluamansa sävyt saa mukaan. Joku - esimerkiksi nettipappi - lukee sitten viestit omien lasiensa läpi ... Ja taas kirjoitetaan lisää. Vaan niinhän tämän homman pitää toimiakin. Kiitos siitä!

Vielä lyhyt vastaus jatkokysymykseesi - joka tosin saattoi olla ihan vain retoriseksi tarkoitettu, mutta menköön sitten muille lukijoille mietteiksi:

Miksi muuten Jeesus ja Paavali olisivat käskeneet vaikenemaan?

En usko, että Pietari olisi ollut pahan hengen vallassa, koska silloin henki olisi ajettu hänestä ulos. Mutta hän puhui Saatanalle mieluisia asioita. Ehkä Saatana jollain tavoin sen asian Pietarille korvaan kuiskutti. Ja koska Pietarin suusta tällaista tekstiä tuli, niin Jeesuksella oli todellakin syy vaientaa hänet.

Paavalin syy vaientaa tyttö on vaikeammin suoraan tekstistä nouseva - ellei ajatella, että ainoa syy oli tuskastuminen. Ja toisaalta Paavali ei vaientanut tyttöä, vaan ajoi hengen pois. Uskon, että pahan henkivallan olemassaolo ihmisessä on itsessään ihan riittävän hyvä syy ajaa henki pois. Siihen ei tarvita välttämättä mitään kytköksiä hengen ja hengen aiheuttaman puheen välillä.

Pietari sai nuhteet, koska puhui väärin. Tytöstä karkoitettiin henki, koska pahan hengen asuminen ihmisessä ei ole hyvä juttu.

Terveisin nettipappi ja Keep it simple -menetelmä... 

[Nimimerkki]

Löysin tämän ikivanhan aiheen ja sitä lueskelin. Siinä mainittiin se Raamatunkohta, jossa tietäjähengen vallassa oleva tyttö puhui kuitenkin oikein. Itsellä on sellainen kokemus uskoontultuani, että kävin ennustajilla kuten ennen uskoontuloanikin. En mistään ollut kuullut, että semmoisilla ei uskovan tule käydä. Toki siitä Raamatussa on sanottu, mutta ei ihan joka sivulla enkä niitä sivuja sitten ollut lukenut ja ei siitä kukaan koskaan saarnannutkaan. Niinpä jatkoin ennustajilla käymistä kuten ennen uudestisyntymistäkin. Sitten kävi niin, että mainitsin yhdelle ennustajalle, että olen uskossa, joka siihen heti parkaisi, että "ootsie uskos, ethän sie sit saa täällä käydä". Niin pikkuhiljaa sitten sain muualtakin tietoa, ettei siellä tule käydä. Joku kysyi myöhemmin, että miten en erottanut siellä olevia henkiä, no en vaan erottanut. Ja hän kysyi, että etteikö Pyhä Henki varoittanut. Varmaan jotenkin varoittikin, mutten minä mitään kuullut tai huomannut. Lopulta Jumalan oli avattava ennustajan itsensä suu, jotta sitä kautta sain varoituksen. Erikoista mutta totta. Harvemmin kai vihollinen kulkee ympäriinsä sanoen, että olen muuten Jumalan vihollinen, pysy minusta loitolla.

[Nettipappi Marko]

Tervehdys Nimimerkki!

Viestiketju on ikivanha, mutta aihe pysyy aina ajankohtaisena. Lueskelin myös vanhat vastaukseni läpi, ja huomaan ilokseni, että ehkä jotain olen ajan kuluessa oppinut. Olen muutaman viime vuoden aikana tavannut ihmisiä, joilla on henkien erottamisen lahja, ja heidän kanssaan juteltuani olen nyt aavistuksen tutummilla vesillä sen suhteen.

Henkien erottamisen lahja on yksi lukuisista armolahjoista, joita Jumala antaa seurakunnalleen. Väylä niiden lahjojen saamiseen on jokaisen kristityn kohdalla omanlaisensa. Joku saa seurakuntaa palvelevat lahjansa ja ominaisuutensa siinä, millaiseksi Jumala hänet jo syntymässä on luonut. Toinen saa Jumalan johdatuksesta ympärilleen vanhempia, opettajia ja ylipäätään ihmisiä, jotka kasvattavat tässä ihmisessä ominaisuudet seurakunnan palvelemiseen. Kolmas voi saada lahjansa aivan erityisesti Pyhän Hengen karismaattisena vaikutuksena esimerkiksi uskoon tulemisen tai jonkun hengellisen kokemuksen myötä. Ei ole mitään sääntöä, joka kertoo, millä tavalla armolahja voidaan saada. Armolahja itsessään kun voi olla aivan "luonnollinen", kuten johtaminen, palveleminen tai auttaminen. Tai se voi olla "yliluonnollinen", kuten profetoiminen, kielten selittäminen tai ihmeiden tekeminen. Armolahjoja yhdistää "vain" se, että ne palvelevat seurakuntaa. Usein armolahjan haltija myös itse kokee olevansa lähimpänä Jumalaa, kun saa käyttää lahjaansa.

Henkien erottamisen lahja on erityinen karismaattinen lahja, jonka tehtävä on olla hengellinen varoitusvalo. Henkien erottamisen lahjalla varustetut ihmiset ovat kertoneet minulle, että lahjan toimiessa he yleensä kokevat aivan fyysisen tuntemuksen. Heidän kuvauksensa ovat olleet keskenään samankaltaisia. "Varoitusvalon" syttyessä heillä on kylmä, puristava tai painostava olo, joka tuntuu kuitenkin erilaiselta kuin normaali ulkoilman kylmyys tai omista tuntemuksista nouseva ahdistus.

Toisaalta henkien erottamisen lahjaan voitaisiin sisällyttää myös käänteinen tuntemus, eli hyvä ja lämmin värisevä olotila, josta tuntemani karismaattisilla lahjoilla varustetut ihmiset käyttävät ilmausta: "Pyhä Henki vahvistaa asian".

Mielestäni varoitusvalo on hyvä kuva henkien erottamisen lahjasta. Jos menen huoneeseen, jossa vilkkuu punainen merkkivalo, tulee minulle olo, että joku on vialla, vaikken tietäisi valon merkitystä. Henkien erottamisen lahjakaan ei tarkoita sitä, että kyseisen lahjan haltija voi lahjaansa vedoten käyttää jumalallista valtaa ja ilmoittaa, mitkä asiat ovat oikein tai väärin. Kyseisen armolahjan tehtävä on synnyttää luottamusta tai kehottaa olemaan varuillaan, mutta lahja itsessään ei määrittele tarkasti, miksi lahja alkoi toimia.

Henkien erottamisen lahja itsessään ei ohita esimerkiksi lähimmäisen rakkautta tai Jumalan Sanaa kyseessä olevan asian tutkimisessa. Lahjan haltijalla voi olla hengellistä viisautta ja Sanan tuntemista niin, että lahjan toimiessa hän osaa kiinnittää asiaan huomiota ja miettien ja rukoillen ymmärtää, miksi valo syttyi. Tai sitten hän voi kertoa seurakunnan keskellä, että varoitusvalo syttyi, jolloin joku toinen seurakuntalainen, esim. seurakunnan johtaja, paimen tai opettaja, kiinnittää siihen tarkemmin huomiota.

Kun reilut yhdeksän vuotta sitten tulin Kangasalan seurakunnan papiksi, sain yhdeltä kolleegaltani varoituksen. Hän kertoi, miten tulen törmäämään siihen, että seurakuntalaiset luokittelevat meitä pappeja uskoviin ja ei-uskoviin. Koin, että tämä varoituksen sana tuli hyvin lähimmäisenrakkaudellisesta näkökulmasta. Tämä työkaverini oli ihmisyyden näkökulmasta kokenut, että sellainen toiminta on väärin ja ala-arvoista.

Ei kestänyt kauaakaan, kun olin puhumassa jossain tilaisuudessa. Sanani olivat miellyttäneet jotakuta kuulijaa, jolloin tämä tuli antamaan palautetta: "Onpa hienoa, että meillä on seurakunnassa nyt uskova pappi!" Nuorena pastorina en osannut sanoa mitään nasevaa, mutta mielessäni pyöri vain Raamatun sana:

     Kuka muu kuin ihmisen oma henki tietää, mitä ihmisessä on?
     Samoin vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on.
     (1. Kor. 2:11)

Ystävälläni on henkien erottamisen armolahja. Hän on kokenut sen toimivan esimerkiksi silloin, kun hän törmää noituuteen sotkeutuneisiin ihmisiin. Mutta hän on kertonut sen toimineen muutaman kerran myös uskovien ihmisten kohdalla sellaisissa tilanteissa, joissa nämä ihmiset ovat ryhtyneet luokittelemaan toisia ihmisiä uskoviin ja ei-uskoviin.

Seurakunnassa on tärkeää olla kaikenlaisia lahjoja, mutta Jumala voi johdattaa omiaan samoihin johtopäätöksiin erilaisten lahjojen kautta. Edellä mainitsemassani esimerkissä kolme ihmistä päätyi samaan lopputulokseen. Yksi lähimmäisen rakkauden kautta, toinen Raamatun tuntemisen kautta ja kolmas henkien erottamisen kautta.

Tämän pitkän johdannon jälkeen varsinainen vastaukseni ei ole enää kovin pitkä. Kaikilla kristityillä ei missään tapauksessa ole henkien erottamisen lahjaa:

     Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama.
     Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama.
     Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän,
     joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama.
     Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla,
     yhteiseksi hyödyksi. Yhden ja saman Hengen voimasta toinen
     saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle
     sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan,
     joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan,
     joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä
     puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta.
     Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa
     kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo. (1. Kor. 12:4-11)

Sinulle ei ole mitä ilmeisimmin henkien erottamisen lahjaa. Mutta Jumala piti sinusta huolta johdattamalla yllättävältä taholta tulevan varoituksen korviisi. Bileam sai väärään suuntaan menemisestä varoituksen aasilta, joten ei ole Jumalalle juttu eikä mikään antaa varoituksen kuulua ei-uskovan ihmisen suusta. Jeesuskin sanoi samankaltaista:

     Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle:
     "Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!" Mutta Jeesus vastasi:
     "Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat."
     (Luuk. 19:39-40)