Kirjoittaja Aihe: Miksi Jumala tappaa?  (Luettu 9327 kertaa)

Tuomas

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 260
  • Terrve!
    • Profiili
Miksi Jumala tappoi vanhassa testamentissa niin paljon ihmisiä vaikka itse on sanonut että tappaminen on väärin?
Terrve!

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili

Terve, Tuomas!

Olet osallistunut Pohdintapalstalla keskusteluun Tappaminen ja sota. Jos jaksat selailla sitä aika runsasta materiaalia, niin löydät sieltä viestejäni, joissa olen käsitellyt tappamiseen liittyviä asioita. Samoin Nettipapin palstalla olen teemaa sivunnut mm. näissä otsikoissa: Kuolemantuomio, Sota, Vanhan testamentin sodat. En siksi käsittele aihetta nyt kovin pitkästi, vaan yritän löytää jotain sellaista sanottavaa, joka ei pahasti toistaisi noita viestejä. Tässä ensimmäinen näkökulma:

     Näettehän nyt: minä olen ainoa, ei ole muuta jumalaa minun rinnallani. Minä lähetän
     kuoleman, minä annan elämän, minä lyön ja minä parannan, minun vallassani on kaikki.
     (5. Moos. 32:39)

     Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän, vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä.
     Herra tekee köyhäksi ja antaa rikkauden, painaa maahan ja kohottaa. (1. Sam. 2:6-7)

     Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät. Ps. 31:16a)


Joka ainoa kuollut ihminen on Jumalan tappama. Toiset kuolevat "luonnollisesti" vanhuuteen, mutta sekin aika on Jumalan kädessä. Toiset kohtaavat loppunsa tapaturmissa, sairauksissa, onnettomuuksissa, sodissa tai jossain muussa vastaavassa tilanteessa. Ja Jumalan tiedossa ja Jumalan vaikutuksen alaisena ne kaikki ovat tapahtuneet:

     Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää
     sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. Varpusia saa kolikolla
     kaksi, mutta yksikään niistä ei putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli. (Matt. 10:28-29)

     Jääkö lintu maassa kiinni, jos ei sille ole viritetty ansaa? Ponnahtaako pyydys maasta, jos
     ei saalis ole siihen käynyt? Törähtääkö merkkitorvi kaupungissa ihmisten säikähtämättä?
     Tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta Herran sitä aiheuttamatta? (Aam. 3:5-6)


Miksi näin tapahtuu, sitä emme voi tietää:

     Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni,
     sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun
     tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.
     (Jes. 55:8-9)


Mutta siitä huolimatta Jumala ei syyllisty 5. käskyn rikkomiseen. Eikä hän voikaan, koska ne käskyt ovat ohjeet ihmisille - eivät eläimille tai Jumalalle. Jumala on Jumala. Ei hänellä ole muita jumalia. Hän tuskin tekee aviorikoksia tai himoitsee naapurin autoa. Ja mitäpä maailmankaikkeuden omistaja voisi varastaakaan? Mutta kuitenkin: älä tapa -käsky on ohje, jonka mukaan yksittäinen ihminen ei itse saa päättää, antaako hän jonkun ihmisen elää vai ei. Edes ihmisten kohdalla 5. käsky ei voi koskea kaikkea toimintaa, jossa ihmisen käden kautta toinen kuolee. Jumala olisi siinä tapauksessa dementoitunut idiootti. Hän näet antaa 10 käskyä yhdessä luvussa ja heti seuraavassa hän antaa ohjeet, kuinka ihmisten on tietyissä tilanteissa laitettava kuolemantuomiot täytäntöön. Ainakin VT:n tapauksissa kuolemantuomiot eivät olleet ihmisten satunnaisten päähänpistojen tuloksia, vaan Jumala määritteli, mistä rikoksista tällainen rangaistus oli langetettava. Myös silloin ihmisen elämän päättyminen oli Jumalan päätös, vaikka sen täytäntöönpano oli jätetty esivallan tehtäväksi.

Ymmärsin, että kysymyksesi koski nimenomaan sitä, miten Jumala voi tehdä sellaista, minkä kieltää muilta. Mutta yhtä hyvin kysymys sisältää sen puolen, että miksi ylipäätään Jumala näki sen tarpeelliseksi. Vanhassa testamentissa normaalista poikkeava ennenaikainen kuolema ymmärrettiin Jumalan rangaistukseksi. Erityisen selvästi se käy ilmi esimerkiksi luvatun maan valloittamista koskevista kohdista:

     Kun Herra, teidän Jumalanne, karkottaa heidät teidän tieltänne, älkää ajatelko, että
     Herra on teidän omien ansioittenne tähden tuonut teidät tänne ja antanut teille tämän
     maan. Ei, vaan Herra hävittää nämä kansat teidän tieltänne niiden pahuuden tähden.
     Ette te oman kuuliaisuutenne ja rehellisyytenne ansiosta pääse ottamaan haltuunne
     niiden maita, vaan Herra, teidän Jumalanne, hävittää nämä kansat teidän tieltänne
     niiden pahuuden tähden ja täyttääkseen lupauksensa, jonka hän valalla vannoen on
     antanut teidän esi-isillenne Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille. (5. Moos 9:4-5)

     Kun tulette siihen maahan, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille, älkää ruvetko
     noudattamaan siellä asuvien kansojen iljettäviä tapoja. Keskuudessanne ei saa olla ketään,
     joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, ei myöskään ketään taikojen tekijää,
     enteiden tai ennusmerkkien selittäjää, noitaa, loitsujen lukijaa, henkienmanaajaa, tietäjää
     eikä ketään, joka kysyy neuvoa kuolleilta. Jokainen, joka sellaista harjoittaa, on iljetys
     Herralle, ja juuri näiden iljettävien tapojen vuoksi Herra, teidän Jumalanne, hävittää ne
     kansat teidän tieltänne. (5. Moos. 18:9-12)


Tämä vastaukseni oli nyt aika suoraviivainen, mutta kuten sanoin, lisää materiaalia löydät alussa olevista linkeistä. Lisäkysymykset ovat niistä huolimatta erittäin oikeutettuja.
Marko Sagulin

Nokiademus

  • Vieras
Vanha topic mutta kiinnoistaisi silti tietää:

Raamatun 2. kuninkaiden kirjassa 23-24 kerrotaan Elisan olevan matkalla Beeteliin, jossa vastaan tuli pieniä poikasia. Nämä pilkkasivat Eliasta "Tule ylös, kaljupää, tule ylös, kaljupää!", jolloin Elias kirosi heidät ja Herra lähetti kaksi karhua tappamaan 42 poikaa kuoliaaksi.

Miksi Jumala tai ylipäätään kuukaan haluaisi pienten lasten herjailujen jälkeen lähettää tappamaan petoeläimiä toisten kimppuun?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili
Hei Nokiademus!

Laitan kysymäsi kohdan näkyville tähän heti vastauksen alkuun, jotta myös ne foorumin lukijat pääsevät kärryille, joille kohta ei ole ennestään tuttu:

     Elisa lähti sieltä Beteliin. Kun hän nousi rinnettä, kaupungista tuli
     pikkupoikia, jotka pitivät häntä pilkkanaan ja huusivat hänelle:
     "Tule tänne, kaljupää! Tule tänne, kaljupää!" Hän kääntyi katsomaan
     pilkkaajiaan ja kirosi heidät Herran nimeen. Heti tuli metsästä kaksi
     karhua, ja ne raatelivat neljäkymmentäkaksi poikaa kuoliaaksi.
     Elisa jatkoi matkaansa Karmelinvuorelle ja palasi sieltä Samariaan.
     (2. Kun. 2:23-25)


Tämä ei ole helppo kohta. Itselleni se on tuttu jo Ikuisten kertomusten lukemisen ajoilta ala-asteen ensimmäisiltä luokilta. Silloin luin kaikkea iloisessa lapsenuskossa niin, että tässäkin kohdassa todennäköisesti vain mietin, että Jumalalla oli syynsä. Mutta kun kysyt, joudun itsekin pysähtymään ja pohtimaan, mikä kaiken takana oikein on. Varsinkin, kun nykyinen raamatunkäännös puhuu pikkupojista. Asetelma näyttää tosiaan hyvin mielivaltaiselta profeetan ja Jumalan toiminnalta.

Jotta osaan sanoa vähän muutakin kuin "Jumalalla on varmaan syynsä", kurkistin Jukka Norvannon selitysteosta aiheesta. Sielläkin todettiin näiden muutaman jakeen aiheuttavan keskiverto lukijalle paljon päänvaivaa. Mutta samalla kerrottiin myös pari huomionarvoista seikkaa.

Ensinnäkin on syytä kysellä, minkä ikäisiä nuo 42 poikaa lopulta olivat. Sekä nykyinen että edellinen kirkkoraamattu puhuvat pikkupojista ja pienistä poikasista. Raamattu Kansalle käännös on nostanut hieman ikärajaa, ja puhuu nuorista pojista. Eikä siinä mielessä ole tehty varmaan vääryyttä. Kyseistä alkukielen sanaa käytetään myös esimerkiksi seuraavassa kohdassa, jonka poimin vanhan käännöksen mukaan:

     Silloin kuningas sanoi Jooabille: "Katso, tämän minä teen:
     mene ja tuo takaisin nuorukainen Absalom". (2. Sam. 14:21)


Tässä kuningas Daavid puhuu pojastaan Absalomista, joka oli murhannut veljensä Abisain. Kyseistä murhaa Absalom oli ensin suunnitellut kaksi vuotta kostoksi siskonsa raiskaamisesta. Murhan jälkeen Absalom lähti kuningasta pakoon ja oli pakomatkallaan kolme vuotta. Pakomatkan jälkeen hän asettui asumaan omaan taloonsa. Emme tiedä, minkä ikäinen Absalom oli, mutta kahden vuoden suunnittelun jälkeen hän toteutti murha. Vielä kolmen vuoden pakomatkankin jälkeen häntä kutsuttiin tuolla samalla termillä, jolla kutsuttiin noita 42 profeetta Elisaa pilkannutta poikaa. Kyseiset pojat eivät välttämättä olleet mitään pikkupoikia vaan jopa täysi-ikäisiä ja elämästään vastuullisia nuorukaisia.

Toinen enemmän spekulointia vaativa asia on asetelma. Kun kyseinen kertomus kirjoitettiin ylös, silloiset lukijat saattoivat ymmärtää siitä jotain enemmän kuin nykyinen lukija. Ehkä siksi asiaa ei ole sen tarkemmin avattu. Joka tapauksessa tapahtumapaikka, Betel, oli epäjumalanpalvelukseen sortuneen Pohjois-Israelin keskeinen palveluspaikka. Siellä oli toinen kuningas Jerobeamin pystyttämistä kultaisista sonnipatsaista, joiden tarkoitus oli korvata Jumalan määräämä Jerusalemin temppelipalvelus. On arveltu, että kyseiset nuorukaiset ovat saattaneet olla epäjumalanpalvelukseen kouluttautuvaa joukkoa. Tällöin heidän tarkoituksensa on ollut nimenomaan uhmata Herran profeettaa ja osoittaa, että hänellä ei ole valtaa heidän epäjumalanpalvelusalueellaan.

Joka tapauksessa profeetta Elisalle kyseinen tilanne on ollut vahva osoitus siitä, että Jumala on hänet kutsunut tehtäväänsä taisteluun ympärillä rehottavaa epäjumalanpalvelusta vastaan. Elisa oli kuuluisan profeetta Elian oppilas. Elisa oli juuri äsken aloittanut oman profeetantehtävänsä, kun hän hetki aikaisemmin oli nähnyt, kuinka Elia otettiin taivaaseen. Elian ajan tapahtumista jotain kaikuja oli siinäkin, että Elisa jatkoi tämän karhu-episodin jälkeen matkaansa Karmelin vuorelle, jossa hänen oppi-isänsä oli käynyt merkittävän taistelun epäjumalia palvelevia Baalin ja Astarten profeettoja vastaan.

Tämän tarkemmin en osaa kysymykseesi vastata, mutta toivottavasti jotain apua näistä ajatuksista on.
Marko Sagulin